Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Sept. 21, 1920)
0 No 38 Tiistaina Syyskuun 21 p — Tuesday September 21 SOITTO Kaupungin puistosta kierii tuolta soiton säveleet niin valtavina Kuni raisu ratsu ilman huolta valtavana mukanansa tempaavina Joukot kertyneet on kuulemahan Unhoittaakseen hetkiseksi päivän surut Useammat huoliansa huokaamahan toiset elvyttämään pienet ilon murut Minä yksin istun huoneessani yksin huolenlkin luokaan salaa nu naavno ano lAAuuniu huminallaan hieman lohdutusta valaa Sen lehdet ollen soittlmina syksy- tuulen umau auuaii tamjaiau iwuuiau Sama sävel jonka rinnastani kuulen arkaellen illan hämyyn karkkoavmt 1 — Kuka se uusi on? — kysyi Mis Tuttu soitto sama orpouden virsi cha Korneilta joka seuranain on kevääst' asti ollut — Vasili Nikititsch Ei koskaan sulanut oo rinnastani — Onko hän työläisiä? klrsi - kesä koskaan minulle el tullut Siksi soitto laulut kuuluu muilla uiuue uuiuiiiui vtwu ojoju nunnu- eijtu liene vajuuu mm Kuin — taraii- piai naii naut-uHii jjuuimuueeu Jaan tänyt Useinhan se täällä oleksii — Veljet minä en ollut! Tä- Elämän-Iapslpuolelle unhoitetulle -- — Oleksii! — tuumi Mischa hy- män ristin nimessä — en! slks' kunnes saavun viime satamaan mylllen Hänestä tuntui hauskalta Hänen edessään seisoi kolme ta kuulla sanottavan tästä miehestä veriä liikahtamatta kuten suuret ki- AI I -tl- nnf niin naiivoitt un uiaijn povvj- rnVRtpn raskas taakka rauenneiden toivehien Orjantappurainen polku väärin- ymmärrysten Katkerampi kerran palkka pettäjien lcla baio LEMMENKUKALLE Pienen pieni lemmen-kukka lempeä ja hellä Sua tässä katsellessa tahdon haastatella Tiedätköhän kukka pieni mitään elämästä Oletko sä onnellinen kasvuissasi tässä? Tiedätkö sä mailmasta (niissä myrskyt pauhaa Miss' ei ykskään ihmislapsi mielelleen saa rauhaa Veli veljeä vainoaa ja toinen toistaan vihaa Ihmisien sydämis' ei hyve löydä sijaa Mutta kerran niin mä uskon onnen päivä koittaa Silloin rakkaus ja hyve Veljes-vihan voittaa Opeta sä lemmen-kukka lempeytes meille Että toinen toistaan auttais Rauhan hyveen tielle Kasva kaunis lemmen-kukka kasva korkealle! Olet liian pien' ja hento tälle mailmalle VANKILA Klrj MAXIM GORJKIJ j (Jatkoa) VIII Polkua pitkin Mischan akkunan o- litse käveli joka päivä yksikseen idestakaisin huonosti puettuja ihmi- iiä tuijotellen juroina niin kuin pe- lot häkissään Heidän naamansa o- ivat nälkäiset ja silmät näyttivät yvämietteisiltä Lyhyttakkinen mies iii hävinnyt ja hänen sijallensa H- mestynyt lailhankalpea herrasmies oäässään ympyriäinen kriminnahkai- ien hattu ja yllään vanha ruskea drappipalttoo Hän käveli hyvin lopeasti lyhyin askelin melkein uoksujalassa hänen päällystakkinsa Nuorten Osasto A oli naurettavan Iso ja valui alitut- seen harteilta alas hän hytkäyttell tuon tuostakin pientä laihaa ruu- mistään saadakseen pysymään nu- tun olkapäillään hänen pieni älykäs naamansa säteili hymyilystä huulet vavahtelivat lakkaamatta ohuella kuivalla kädellään siveli hän yhtä- uimaa musian narmaniavaa pieniä pörröistä partaansa aika ajoin kei- kauttaen päätään Vankilan har- maa muuri taustanaan muistutti hän Mischalle en tiedä mistä syystä KirKKU&Hll ja UUlSeSU UGHBllllVUa kynttilää suuressa himmeässä ja li- kaisessa lyhdyssä — Kuka hänet tietää? — sanoi rauhallisesti vanhus — Näyttää sil- tä — niin kuin olisi työläisiä myöskin joitain niitä pollltillisia UI 11 -I mut nau — UloKSll VttllltliaöBa Cl- u-3 "Jofnii" ' ge ihminen ei pelkää mitään! _ ganol ofizerov Mischalle tavaili- suuden mukaan katsahtaen varovas- tI ympärilleen Ja alentaen ääntään vähitellen kuiskaukseksi — Hän saattaa sanoa totuuden suoraan jo- katselle — prokuraattorille päälll- kölle Varakuvernööri kävi täällä sillekin hän valoi kuulan — minä sanoi ajattelen nälu te — toisin ja niin puhuu edemmäksi että me olemme -velvolliset kunnioittamaan toinen toistamme sentähden että ml- nä olen — ihminen ja te myös olet- to — Ihminen Ja kaikki muu paitsi tätä — on erehdystä Vir- kapukukaan sanoi el merkitse mi- tään Viikko annettiin hänelle siitä arestia Hän ei muuta kuin nauroi ja sanoi: tämä kerrassaan el mer- kltse mitään se on suorastaan — tyhmyyttä! Mitä karsseri sanoi lanaa iuiui luumuin lanaan isKuja jaenessaan punpn Ofizerov oikasl äkkiä itsensä suo- säännöllisesti ja tasaisesti: raksi ja Mischa huomasi hänen sil- _ xikää lyökö! riittää älkää missään ensi kerran Jonkun oudon lyökö! y-yks! välkkeen joka ilmaisi iloa V!ha knuhlgtlg ja lllho täyttivat — Niin kuin se onkin! Jos minä Mischan rinnan Ja äkkiä aivan kuin teille sanon totuuden Ja te siitä aa- saVusta läkähtymäislllään tunsi hän natte minua vasten kuonoa niin päähänsä nousevan jotain kuumaa tokkohan totuus siltä siirtyy teidän mustaa silmät pimenivät ja ääneti puolellenne? läähättäen juoksi hän eteen päin — Oletteko puhellut hänen kans- Kolme vankia oli siirtynyt jo syr saan? — kysyi Mischa jään ja pitkä puheli: — En herra paratkoon! — vas- _n0 Paschka mitä sinä siinä tasi vangin vartija ja hypähti syr- piehtaroit noh? jään hyvin pelokkaana — Minä — Mischan jalkaln deessä kiemurteli pelkään! Minä — ainoastaan tel- ja kohosi maasta möhkyröiden ko- dän kanssanne — te puhelette hil- koon 8Urvottu likaan tuhrittu pie- jakseen mutta hän el osaa ollen- nenlainen olento vaikeroiden sortu- kaan ihiljaa puhua ääni on jo sei- neena äänellä: lainen! Ja vetäen suunsa kainoon hymyyn kuiskasi hän: — Minulla olisi yksi runo joka soveltuu hyvin häneen! — Minkälainen? Kertokaa! — pyy- si Mischa Ofizerov katsahti ympä- rilleen laski ripsit silmillensä ja sa- nol huoattuaan: — Jälkeenpäin minä jollain ta- voin Kävelkää te minä menen tuonnemmaksi etteivät huomaisi! — Kuulkaa Ofizerov — sanoi Mis- cha harmissaan ottaen häntä kiinni virkatakin hihasta: — teidän pitää ymmärrättekö välttämättömästl läh- teä täälä pois! Eihän teistä ole vanginvartijaksi Teillä on liian i x herkkä luonto - Ah mutta minne minä me- nen? — huudahti hiljakseen vangin- vartija temmaten sukkelasti hihan- sa Mischan kädestä — Se on yhden- tekevää — joka paikassa on saman- laista hiljaiselle ihmiselle on — koko elämä vankilaa yksi paikka on hänelle vain sopiva — hauta! Painaen päänsä alas läksi hän pois Mischa sydän täynnä sekavia säälin ja harmin tunteita Ofizerovia kohtaan ohjasi askeleensa pitkin vankilan seinänvierustaa ajatellen nurmissaan: — Onkohan tuon ihmisen elämäl- lä minkäänlaista tarkotusta onko? Taivaasta leijaillen lentelivät ha- luttomastl ja surullisesti lumihiuta- leei pUlUlllVHl VttllKllUn UJUiailO KÖV tolle ja likaiselle maanpinnalle haih- tuen näkymättömiin Vankilan nurkan takana näki Mis- ha harmaan tiiviin vankiryhmän - yksi heistä seisoi nojaten seinää vasten kokoon vetäytyneenä ja ai- van kuin vainottu koira riuhtoili le- vottomastl kaulaansa Hänen pään sä vapisi naurettavasti kädet tiu- kasti puristettuina rintaa vasten hö- _l 1 _1IK1 1 1Al„llt „„_ VOL vkhi uili-clnuavmumi uoiaui pu- lml TnvnaUtn hiHnn In rnnhnlllHARt ! — Älkää häntä pelotelko pojat AIkää työkö häntä! Ja äkkiä ottaen askeleen taakse päin ihellautti hän voimakkaasti jal- kaansa ilmassa ja potkasi seinän- vierellä seisovaa suoraan vatsan ala- puoleen yhä vieläkin kehottaen rau- hallisesti tovereitaan: — Älkää lyökö minkä tähden te? No mitä se nyt on? Vanki voihkasi kaamealla äänellä kaatui maahan raskaasti kuin jauho- säkkl ja koine toverusta hitaasti ääneti kaikessa ystävyydessä alkoi nakata häntä Jaloillaan potkia Ja polkea heidän jalkansa kohosivat korkealle ja taasen laskeutuivat ai- van ku(n 0Hsivat Sotkeneet suurta savlläjää Kengän korkojen mäk- sähtiivät Iskut pehmeään ruumiiseen himmensivät pitkäkasvuisen vangin levollista ääntä kun hän pitkällä ja- — Anttiahan olla kvllä — minä mak8a„ hyväi _ R0j8tot! — kiljasl Mischa kään- tyen vankeihin Pitkä nauraa virnisti ja sanaakaan sanomatta ojensi kätensä Ja näytti hänelle "kukuskaa" ) _ Antaahan olla! — vaikeroi pies- ty sortuneella äänellä Hän veti va- pisevilla käsillään hatun päähänsä hoiperteli kuin humalainen yski Ja sylki verta Hänen kasvonsa olivat runnellut ruskea parta ja viikset va- pisivat avonainen suu näytti syväl- tä verihaavalta keskellä kalpeita kasvoja hän hengitti ahnaasti SI- nisistä silmistä välkähti kylmä vUH julmuus— Mischa auttoi häntä i i- i ittnn tniiafnon maasta ylös otti liinan taskustaan ) Se on: puristi kätensä uyrk- kiin pisti peukalonsa esille pitkän- ja etusormen välistä — osottaen si- ten syvintä halveksumistaan Sillä alkaa läheni laiskasti astuskel len vahtisotamies ja puhui nullidel Ien: — Taas te herra lähentelette! Montako kertaa — Ne juuri löivät häntä! — sunni MiscJia koko ruumiinsa värähdel lessä — Onhan teille sanottu — ei saa lähestyä — Mutta ettekö ymmärrä! — ne löivät häntä! — toisti Mischa vakuuttaen Se el kuulu teille! — sanoi surkeal)a aanelä vaht80tamles kul kien Mischan perässä — Ettehän te ole täällä mikään päällysmies siis kävelkääkin itseksenne teille määrä- tvHRti nnllrfuafan Affntfa 1nu vialta lä ' '' „ „ tan sen ja teiltä kielletään kävely tunnit Jos tietäisitte kuinka ne' häntä „ _ nmmtaiam 8ilman8ä kauhl8tuksesta _ siUen? ge m md&n R_ tata teillä ei siinä ole mitään pe lättävää Jos ette lähesty ke tään — muristen ja itsepäisesti vaku„fj vahtisotamies tisotamies Mischa kääntyi äkkiä — sotilaan kasvot olivat väsyneet katse raukea johon oli jähmettynyt harmaa kaiho — Meikäläisen täytyy teistä vas- tntn mtlinl hiin 1'ilrlitailnn lnlalrna ju u uu huuliaan Mischa läksi komeroonsa vaikka kävelyalka el vielä ollut päättynyt kään Kun hän Oflzerovin saattama na astui käytävään kiljahti hämäräs- tä helIle oku: Takasin! ' Odota rappusilla Mitä se on? kysyi Mischa vanginvartijalta mennessään uudel- ]eetl pihalle Teille viedään naapuria Ketä? — En tiedä Vankilasta astui ulos päällikön apulainen loi juron slvusilmäyksen Mischan kasvoihin Ja komensi katko- nalsesti Of izeroville : — Saa viedä! Ja äkkiä kiljasl raivokkaasti: — Kuinka sinun revolverisi riip- puu? Vohma Laita kuntoon p penikka! — — Cl IHMFIM TYrtVXFN TAISTELU-MARSSI Klrj Maiju Johnson (Nuotti: Suuri Idän kansa ) Pieni Suomen kansa koitti voimiansa taistellessaan taantumusta vastahan Porvarit kun taiBton nosti Saksan soltut avuks' osti köyhälistön nousun tahtoi murskata Yksissä he iski kansan syömiln pisti tikarit ja pajunetlt murhaavat Kanuunat ja hirttonuorat kaatoi maahan seljät suorat Toisilla on osanansa vankilat Jo kasvaa pelon peikko on porvaris to heikko ef kohta auta kuularuiskut kanuunat Aate vielä elää uudet laulut helää tnlntnnn kutsun voimat nuoremmat idän aamunkoitto on ennustusta voiton Kerran aukeneepi ovet vankilain oikeus varmaan voiton saapl kärsl- mykset vaimentaapi jälleen aatteen pyhän puolesta kun taistellaan JOS OLETTE KIPEÄ Pyytäkää VAPAA C LÄÄKEKIRJA — No O Sftnll on yli 25 mipKtpn ja niilt(t) tautia Bell tettyna Kilin mvöttkin tuyuVllliH-n luHtrio uo malnitiiHta kollliitk-ltil Mit Jokainen voi Ifi'll7tonTiillS%fm!1l"n utkkoet eiviit ou- patentiniikkritit Tan toit- iuonialalnia valmtgtelra joita Suomi-saa on jo kavt(t„ mona kvmmenu T1)0i ÄÄÄ1" tln 01 „ihi tai-v-itaette aroiaa humtrauki- 'VirAXkS' Tn to" a u r 1 n- —suom Apteekkiliike indjrsvaiiotMa— p A LIONELL CO 8uperl0r Wlt