0
No 38
Tiistaina Syyskuun 21 p — Tuesday September 21
SOITTO
Kaupungin puistosta kierii tuolta
soiton säveleet niin valtavina
Kuni raisu ratsu ilman huolta
valtavana mukanansa tempaavina
Joukot kertyneet on kuulemahan
Unhoittaakseen hetkiseksi päivän
surut
Useammat huoliansa huokaamahan
toiset elvyttämään pienet ilon murut
Minä yksin istun huoneessani
yksin huolenlkin luokaan salaa
nu naavno ano lAAuuniu
huminallaan hieman lohdutusta valaa
Sen lehdet ollen soittlmina syksy-
tuulen
umau auuaii tamjaiau iwuuiau
Sama sävel jonka rinnastani kuulen
arkaellen illan hämyyn karkkoavmt
1 — Kuka se uusi on? — kysyi Mis
Tuttu soitto sama orpouden virsi cha Korneilta
joka seuranain on kevääst' asti ollut — Vasili Nikititsch
Ei koskaan sulanut oo rinnastani — Onko hän työläisiä?
klrsi -
kesä koskaan minulle el tullut
Siksi soitto laulut kuuluu muilla
uiuue uuiuiiiui vtwu ojoju nunnu- eijtu liene vajuuu mm Kuin — taraii- piai naii naut-uHii jjuuimuueeu
Jaan tänyt Useinhan se täällä oleksii — Veljet minä en ollut! Tä-
Elämän-Iapslpuolelle unhoitetulle -- — Oleksii! — tuumi Mischa hy- män ristin nimessä — en!
slks' kunnes saavun viime satamaan mylllen Hänestä tuntui hauskalta Hänen edessään seisoi kolme ta
kuulla sanottavan tästä miehestä veriä liikahtamatta kuten suuret ki-
AI I -tl- nnf
niin naiivoitt un uiaijn povvj-
rnVRtpn
raskas taakka rauenneiden toivehien
Orjantappurainen polku väärin-
ymmärrysten
Katkerampi kerran palkka pettäjien
lcla baio
LEMMENKUKALLE
Pienen pieni lemmen-kukka
lempeä ja hellä
Sua tässä katsellessa
tahdon haastatella
Tiedätköhän kukka pieni
mitään elämästä
Oletko sä onnellinen
kasvuissasi tässä?
Tiedätkö sä mailmasta
(niissä myrskyt pauhaa
Miss' ei ykskään ihmislapsi
mielelleen saa rauhaa
Veli veljeä vainoaa
ja toinen toistaan vihaa
Ihmisien sydämis' ei hyve
löydä sijaa
Mutta kerran niin mä uskon
onnen päivä koittaa
Silloin rakkaus ja hyve
Veljes-vihan voittaa
Opeta sä lemmen-kukka
lempeytes meille
Että toinen toistaan auttais
Rauhan hyveen tielle
Kasva kaunis lemmen-kukka
kasva korkealle!
Olet liian pien' ja hento
tälle mailmalle
VANKILA
Klrj MAXIM GORJKIJ
j
(Jatkoa)
VIII
Polkua pitkin Mischan akkunan o-
litse käveli joka päivä yksikseen
idestakaisin huonosti puettuja ihmi-
iiä tuijotellen juroina niin kuin pe-
lot häkissään Heidän naamansa o-
ivat nälkäiset ja silmät näyttivät
yvämietteisiltä Lyhyttakkinen mies
iii hävinnyt ja hänen sijallensa H-
mestynyt lailhankalpea herrasmies
oäässään ympyriäinen kriminnahkai-
ien hattu ja yllään vanha ruskea
drappipalttoo Hän käveli hyvin
lopeasti lyhyin askelin melkein
uoksujalassa hänen päällystakkinsa
Nuorten Osasto
A
oli naurettavan Iso ja valui alitut-
seen harteilta alas hän hytkäyttell
tuon tuostakin pientä laihaa ruu-
mistään saadakseen pysymään nu-
tun olkapäillään hänen pieni älykäs
naamansa säteili hymyilystä huulet
vavahtelivat lakkaamatta ohuella
kuivalla kädellään siveli hän yhtä-
uimaa musian narmaniavaa pieniä
pörröistä partaansa aika ajoin kei-
kauttaen päätään Vankilan har-
maa muuri taustanaan muistutti hän
Mischalle en tiedä mistä syystä
KirKKU&Hll ja UUlSeSU UGHBllllVUa
kynttilää suuressa himmeässä ja li-
kaisessa lyhdyssä
— Kuka hänet tietää? — sanoi
rauhallisesti vanhus — Näyttää sil-
tä — niin kuin olisi työläisiä
myöskin joitain niitä pollltillisia
UI 11 -I
mut nau — UloKSll VttllltliaöBa Cl-
u-3 "Jofnii" '
ge ihminen ei pelkää mitään!
_ ganol ofizerov Mischalle tavaili-
suuden mukaan katsahtaen varovas-
tI ympärilleen Ja alentaen ääntään
vähitellen kuiskaukseksi — Hän
saattaa sanoa totuuden suoraan jo-
katselle — prokuraattorille päälll-
kölle Varakuvernööri kävi täällä
sillekin hän valoi kuulan — minä
sanoi ajattelen nälu te — toisin
ja niin puhuu edemmäksi että me
olemme -velvolliset kunnioittamaan
toinen toistamme sentähden että ml-
nä olen — ihminen ja te myös olet-
to — Ihminen Ja kaikki muu
paitsi tätä — on erehdystä Vir-
kapukukaan sanoi el merkitse mi-
tään Viikko annettiin hänelle siitä
arestia Hän ei muuta kuin nauroi
ja sanoi: tämä kerrassaan el mer-
kltse mitään se on suorastaan —
tyhmyyttä! Mitä karsseri sanoi
lanaa iuiui luumuin lanaan isKuja jaenessaan punpn
Ofizerov oikasl äkkiä itsensä suo- säännöllisesti ja tasaisesti:
raksi ja Mischa huomasi hänen sil- _ xikää lyökö! riittää älkää
missään ensi kerran Jonkun oudon lyökö! y-yks!
välkkeen joka ilmaisi iloa V!ha knuhlgtlg ja lllho täyttivat
— Niin kuin se onkin! Jos minä Mischan rinnan Ja äkkiä aivan kuin
teille sanon totuuden Ja te siitä aa- saVusta läkähtymäislllään tunsi hän
natte minua vasten kuonoa niin päähänsä nousevan jotain kuumaa
tokkohan totuus siltä siirtyy teidän mustaa silmät pimenivät ja ääneti
puolellenne? läähättäen juoksi hän eteen päin
— Oletteko puhellut hänen kans- Kolme vankia oli siirtynyt jo syr
saan? — kysyi Mischa jään ja pitkä puheli:
— En herra paratkoon! — vas- _n0 Paschka mitä sinä siinä
tasi vangin vartija ja hypähti syr- piehtaroit noh?
jään hyvin pelokkaana — Minä — Mischan jalkaln deessä kiemurteli
pelkään! Minä — ainoastaan tel- ja kohosi maasta möhkyröiden ko-
dän kanssanne — te puhelette hil- koon 8Urvottu likaan tuhrittu pie-
jakseen mutta hän el osaa ollen- nenlainen olento vaikeroiden sortu-
kaan ihiljaa puhua ääni on jo sei- neena äänellä:
lainen!
Ja vetäen suunsa kainoon hymyyn
kuiskasi hän:
— Minulla olisi yksi runo joka
soveltuu hyvin häneen!
— Minkälainen? Kertokaa! — pyy-
si Mischa Ofizerov katsahti ympä-
rilleen laski ripsit silmillensä ja sa-
nol huoattuaan:
— Jälkeenpäin minä jollain ta-
voin Kävelkää te minä menen
tuonnemmaksi etteivät huomaisi!
— Kuulkaa Ofizerov — sanoi Mis-
cha harmissaan ottaen häntä kiinni
virkatakin hihasta: — teidän pitää
ymmärrättekö välttämättömästl läh-
teä täälä pois! Eihän teistä ole
vanginvartijaksi Teillä on liian
i x
herkkä luonto
- Ah mutta minne minä me-
nen? — huudahti hiljakseen vangin-
vartija temmaten sukkelasti hihan-
sa Mischan kädestä — Se on yhden-
tekevää — joka paikassa on saman-
laista hiljaiselle ihmiselle on —
koko elämä vankilaa yksi paikka
on hänelle vain sopiva — hauta!
Painaen päänsä alas läksi hän
pois Mischa sydän täynnä sekavia
säälin ja harmin tunteita Ofizerovia
kohtaan ohjasi askeleensa pitkin
vankilan seinänvierustaa ajatellen
nurmissaan:
— Onkohan tuon ihmisen elämäl-
lä minkäänlaista tarkotusta onko?
Taivaasta leijaillen lentelivät ha-
luttomastl ja surullisesti lumihiuta-
leei pUlUlllVHl VttllKllUn UJUiailO KÖV
tolle ja likaiselle maanpinnalle haih-
tuen näkymättömiin
Vankilan nurkan takana näki Mis-
ha harmaan tiiviin vankiryhmän -
yksi heistä seisoi nojaten seinää
vasten kokoon vetäytyneenä ja ai-
van kuin vainottu koira riuhtoili le-
vottomastl kaulaansa Hänen pään
sä vapisi naurettavasti kädet tiu-
kasti puristettuina rintaa vasten hö-
_l 1 _1IK1 1 1Al„llt „„_
VOL vkhi uili-clnuavmumi uoiaui pu-
lml TnvnaUtn hiHnn In rnnhnlllHARt !
— Älkää häntä pelotelko pojat
AIkää työkö häntä!
Ja äkkiä ottaen askeleen taakse
päin ihellautti hän voimakkaasti jal-
kaansa ilmassa ja potkasi seinän-
vierellä seisovaa suoraan vatsan ala-
puoleen yhä vieläkin kehottaen rau-
hallisesti tovereitaan:
— Älkää lyökö minkä tähden
te? No mitä se nyt on?
Vanki voihkasi kaamealla äänellä
kaatui maahan raskaasti kuin jauho-
säkkl ja koine toverusta hitaasti
ääneti kaikessa ystävyydessä alkoi
nakata häntä Jaloillaan potkia Ja
polkea heidän jalkansa kohosivat
korkealle ja taasen laskeutuivat ai-
van ku(n 0Hsivat Sotkeneet suurta
savlläjää Kengän korkojen mäk-
sähtiivät Iskut pehmeään ruumiiseen
himmensivät pitkäkasvuisen vangin
levollista ääntä kun hän pitkällä ja-
— Anttiahan olla kvllä — minä
mak8a„ hyväi
_ R0j8tot! — kiljasl Mischa kään-
tyen vankeihin
Pitkä nauraa virnisti ja sanaakaan
sanomatta ojensi kätensä Ja näytti
hänelle "kukuskaa" )
_ Antaahan olla! — vaikeroi pies-
ty sortuneella äänellä Hän veti va-
pisevilla käsillään hatun päähänsä
hoiperteli kuin humalainen yski Ja
sylki verta Hänen kasvonsa olivat
runnellut ruskea parta ja viikset va-
pisivat avonainen suu näytti syväl-
tä verihaavalta keskellä kalpeita
kasvoja hän hengitti ahnaasti SI-
nisistä silmistä välkähti kylmä vUH
julmuus— Mischa auttoi häntä
i i- i ittnn tniiafnon
maasta ylös otti liinan taskustaan
) Se on: puristi kätensä uyrk-
kiin pisti peukalonsa esille pitkän-
ja etusormen välistä — osottaen si-
ten syvintä halveksumistaan
Sillä alkaa läheni laiskasti astuskel
len vahtisotamies ja puhui nullidel
Ien: — Taas te herra lähentelette!
Montako kertaa
— Ne juuri löivät häntä! — sunni
MiscJia koko ruumiinsa värähdel
lessä
— Onhan teille sanottu — ei saa
lähestyä
— Mutta ettekö ymmärrä! — ne
löivät häntä! — toisti Mischa vakuuttaen
Se el kuulu teille! — sanoi
surkeal)a aanelä vaht80tamles kul
kien Mischan perässä — Ettehän te
ole täällä mikään päällysmies siis
kävelkääkin itseksenne teille määrä-
tvHRti nnllrfuafan Affntfa 1nu vialta lä
' '' „ „
tan sen ja teiltä kielletään kävely
tunnit Jos tietäisitte kuinka ne' häntä
„ _ nmmtaiam
8ilman8ä kauhl8tuksesta
_ siUen? ge m md&n R_
tata teillä ei siinä ole mitään pe
lättävää Jos ette lähesty ke
tään — muristen ja itsepäisesti
vaku„fj vahtisotamies
tisotamies
Mischa kääntyi äkkiä — sotilaan
kasvot olivat väsyneet katse raukea
johon oli jähmettynyt harmaa kaiho
— Meikäläisen täytyy teistä vas-
tntn mtlinl hiin 1'ilrlitailnn lnlalrna
ju u uu
huuliaan
Mischa läksi komeroonsa vaikka
kävelyalka el vielä ollut päättynyt
kään Kun hän Oflzerovin saattama
na astui käytävään kiljahti hämäräs-
tä helIle oku:
Takasin! ' Odota rappusilla
Mitä se on? kysyi Mischa
vanginvartijalta mennessään uudel-
]eetl pihalle
Teille viedään naapuria
Ketä?
— En tiedä
Vankilasta astui ulos päällikön
apulainen loi juron slvusilmäyksen
Mischan kasvoihin Ja komensi katko-
nalsesti Of izeroville :
— Saa viedä!
Ja äkkiä kiljasl raivokkaasti:
— Kuinka sinun revolverisi riip-
puu? Vohma Laita kuntoon
p penikka!
— —
Cl IHMFIM TYrtVXFN
TAISTELU-MARSSI
Klrj Maiju Johnson
(Nuotti: Suuri Idän kansa )
Pieni Suomen kansa koitti voimiansa
taistellessaan taantumusta vastahan
Porvarit kun taiBton nosti Saksan
soltut avuks' osti
köyhälistön nousun tahtoi murskata
Yksissä he iski kansan syömiln pisti
tikarit ja pajunetlt murhaavat
Kanuunat ja hirttonuorat kaatoi
maahan seljät suorat
Toisilla on osanansa vankilat
Jo kasvaa pelon peikko on porvaris
to heikko
ef kohta auta kuularuiskut kanuunat
Aate vielä elää uudet laulut helää
tnlntnnn kutsun voimat nuoremmat
idän aamunkoitto on ennustusta
voiton
Kerran aukeneepi ovet vankilain
oikeus varmaan voiton saapl kärsl-
mykset vaimentaapi
jälleen aatteen pyhän puolesta kun
taistellaan
JOS OLETTE KIPEÄ
Pyytäkää VAPAA C
LÄÄKEKIRJA — No O
Sftnll on yli 25 mipKtpn ja niilt(t) tautia Bell
tettyna Kilin mvöttkin tuyuVllliH-n luHtrio uo
malnitiiHta kollliitk-ltil Mit Jokainen voi
Ifi'll7tonTiillS%fm!1l"n
utkkoet eiviit ou- patentiniikkritit Tan toit-
iuonialalnia valmtgtelra joita Suomi-saa on jo
kavt(t„ mona kvmmenu T1)0i
ÄÄÄ1"
tln 01 „ihi tai-v-itaette aroiaa humtrauki-
'VirAXkS' Tn to" a u r 1 n-
—suom Apteekkiliike indjrsvaiiotMa—
p A LIONELL CO 8uperl0r Wlt