Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (April 4, 1922)
No 14 'Käen kuinka hän värisee Ah kuinka hänen ruumistansa pa lelee sieluansa jäätää Näen sen niin selvään Laitakaupunkia kohden hän kulkee Taakseen jäävät suuret kivitalot suuri kaupunki Talot käyvät pie niksi Eivätkä ne ole enää taloja Resusia rumia rähjiä Laitakaupun gin rähjiä Vihdoin hän tulee talon luo jossa asuu Ylös pimeään ullakkoon hän kompuroi Surkeasti natisevat por taat hänen Jalkojensa alla Hänen korviinsa kuuluu huutoa melua kiro uksia Siellä metelöi Juovuspäissään hänen naapurinsa satamatyömies Kuuluu huonekalujen pirstoutumista lasten Itkua vaimon voivotusta — Perkele kajahtaa voimakkaana ja sitten kaikki vaikenee Hän saapuu portaiden yläpäähän Kuuluu avaimen rapinaa Avain pyörähtää pari kertaa aukenee ovi Hari astuu sisälle Kostea ilma löyhähtää vastaan Hän iskee tulen sytyttää lampun Köyhää on huoneessa kaikki Kak si tuolia pöytä ja nurkassa sänky sii nä koko omaisuus Lattialla loukos sa kirjoja ja papereita hujan hajan Hän sytyttää paperossin Astuu akkunan ääreen ja tuijottaa ulos Siellä on pimeää synkkää toivoton ta Kuuluu tuulen ulvontaa peltikatoil la Valittaen se ulvoo ja soi Painuu apeaksi miehen mieli Hän näkee kaikki raskaana äärettö mänä erämaana edessään Huutoja murhattuja ristinpuita Verta ah distusta ja kyyneleitä Mustat kor pit vain yössä kirkuvat Ne saalis taan vainuten lentävät leijaavat Pääkallot irvistelevät iurmatut huo kaavat ja kaukana solisee Tuonelan musta lyijynraskas virta Hän havahtuu mietteistään Astuu pöydän ääreen tarttuu kynään ja koh ta rapisee se valkoisella paperilla Hän kirjoittaa Tunti tunnin peräs tä vierii Kynä vain rapisee Kal pea mies värisee Ei kylmästä ei vilusta ei nälästä — palavasta innos ta hän värisee luomisentulesta heh kuu Silmät loistavat sydämen sie lun riemusta syvästä onnesta Paljon kertoo kiitävä kynä Se piir tää paperille laitakaupungin yöstä Se kertoo sen pimeydestä kurjuudes ta sen kirouksista sen huokauksis ta ja nälästä Kaikesta se kertoo Se laulaa köyhien koko elämän koko kärsimyksien Golgatan Mies kalpea mies on kotoisin lai takaupungin syvistä riveistä Hän tun tee kuonan hän tuntee sen tuskan Ne kaikki hän laulaa esille Ne kaikki hän sielunsa tulessa kirkastaa valaa valtaviksi kuviksi kärsimysku viksi' yleviksi taideluomiksi Mies on runonlaulaja Mutta hän ei laula olemattomista onnen saarista hän ei laula satujen kunniasta Hän laulaa elämästä — maailman kaikkeu den suurimmasta runosta Elämän häu kirkastaa valaisee sellaiseksi kuin se on keskikaupungin loistossa riemussa hekumassa sellaiseksi kuin se on laitakaupungien yössä kuole massa Hän on elämän runoilija Valkenee työssä aamu Harmaa raskas syysaamu Taivas on pilves sä Raskaina putoilevat sadepisa rat lokaisille kaduille Tuuli entistä vinhempänä vinkuu Kylmänä se katuja pitkin laukkaa Hän havahtuu työstään Kynä las keutuu kädestä pöydille Kalpea mies nousee Entistä kalpeampi on hän Silmissä on sairauden tuli - Hän kaivaa taskujaan Käteensä löytyy jotakin Ne hän tarkoin las kee — Viimeiset markat! hän hymähtää Sitten hän tarttuu hattuunsa Ja astuu ulos On kevät Aurinko loistaa kirkkaana Luon to hymisten talviunestaan herää Kalpea mies astelee kaupungin ka tuja Kumaraan on varsi painu nut rääsyinä ovat vaatteet Koko miehen olemus huutaa: — Nälkä! Puute! Kurjuus! Hänellä on kainalossaan käsikirjol- tuspinkka Niiden kanssa hän on kaksi päivää suurkaupungin katuja harhannut Epätoivo asuu nyt sil missä Kaikki toivo on sammunut Hänellä on kainalossaan teos johon hän koko elämänsä sielunsa henken sä valanut mutta se ei kelpaa kenel lekään Jokaiselle kaupungin kustantajalle on hän sitä tarjonnut Mutta kaikki on ollut turhaa Kukaan ei ole siitä huolinut — Teoksenne on hyvä kerrassaan hyvä mainio mutta emme voi sitä jul kaista Se on liiaksi räikeä liiak si kapinallinen Emme rohkene sen vuoksi sitä julkaista Kirjoittakaa jotakin rakentavaa jotakin puolueet tomampaa niin saatte varmasti kus tantajan Näin oli sanottu Hän suuntasi askeleensa satamaan Siellä makasiinien alla oli hän viime yönkin nukkunut Hänellä el ollut kat toa päänsä päällä Hän oli aivan ra haton Siellä tehtiin työtä Vinssit lau loivat laivat vinkuivat lastaajat hoi lasivat kiroilivat Siellä touhuttiin Hän katseli touhua äänettömänä Kummallisen vierasta oli hänelle nyt elämä Kaikki sen sykähtelyt tun tuivat kuin kaukaiset etäiset mainin git hänen sieluunsa Kuuma katkera tunne kouristi sy däntä Päässä jyskytti ja takoi Hän seisoi satamalaiturilla ja kat seli alas tummaan veteen Se läi kähteli niin salaperäisenä niin kutsu vana Hän tarttui maassa olevaan kiveen sitoi sen käsikirjoituspinkkaansa ja heitti sen syvyyteen Sitten hän hetkisen katsoi kuinka veden pinta poreili kummallisin kuplin Pian veden kalvo tyyntyi Rasva pinnalla häiritsemättä kellui Het kisen kuluttua hän hyppäsi Sinne sataman rasvaiseen veteen hän painui tuo syvien rivien mies e lämän runoilija Mutta minä en unhoita tuota hin telää kalpeaa miestä joka lauloi jout senlaulunsa elämästä suureBta sa laperäisestä sykähtelevästä elämästä ja sitten katosi ikuiseen tunte mattomuuden yöhön Kaskuja Toverittarelle ASIALLA ON KAKSI JOPA KOL MEKIN PUOLTA (Kirj Willenmiina ja esittänyt Asto rian Ore Naistenpäiväjuhlassa) Professori Kollonheimo oli hiukan vimmastuneessa mielentilassa Iän tiessään kotoaan Oppineitten Mies ten Kehitysklubin illanviettoon jo ka oli suljettu naisille Syynä pro fesorimme kiihtyneeseen mielentilaan oli se että hänen vaimonsa oli hän tä taas nokkaillut siitä tavallisesta hajamielisyydestä johon hän tunsi olevansa syyllinen mutta el voinut auttaa sitä koska on tullut yleiseksi säännöksi että professorien tulee ol la hajamielisiä Professori Kollonheimon tuli pitää piiskuinen juhlapuhe klubinsa illan vietossa mutta kotirauhan perustuk sien horjuminen sai hänet niin haja mieliseksi että hän tykkänään unoh ti mistä aineesta hän aikaisemmin oli puheen valmistanut Mutta "hätä keinon keksii" ja niin professorimmekin päätti puhua asias ta joka hänen mieltänsä sillä ker ralla enimmän kiinnitti Hän päät ti puhua miehen sorretusta asemas ta perheessä ja yhteiskunnassa Ja kun aika lähestyi ja professori Kol lonheimo esitettiin illan juhlapuhu jaksi otti hän sangen juhlallisen muodon päälleen ja RASKAUTTA VIEN ASIANHAARAIN näköisenä al koi: "Arvoisat herrat! — Elämme ai kakautta jolloin suurin osa ihmis kunnasta yksilöinä ryhmiuä ja puolu eina taistelee menetettyjen oikeuk siensa takaisin saavuttamiseksi Ja jokainen mies — varsinkin aviolii tossa oleva — tietää että naissuku puoli alituisesti vehkeilee meitä mie hiä vastaan kyniäkseen meillä vii meisenkin vapauden ja oikeuksien kipinän Nainen esiintyy kodissa niin kuin hyväkin drotninki joka vaatii että hänen sanansa on pidettävä la kina ja joka hirmuhallituksellaan kuolettaa kaikki inhimilliset hyveet miehessä Hän on laiska ja julmis tuu jos häntä laiskuudestaan muis tuttaa Nainen haluaisi kai olla kuin naarashämähäkki joka eräällä as tfejla syö uroshämähäkin ja niin päästää sen rauhaan tästä surkeasta elämästä Ja kun me miehet näin olemme joutuneet naisten syötäväksi niin mei dän yhtenä miehenä noustava taiste luun oikeuksiemme puolesta päästäk semme kiusaajastamme Riippuuhan yhteiskunnan olemassaolo ja kehitty minen meistä miehistä sillä mehän tässä sentään — öhöm — olemme maan suola " Professori Kollonheimo alkoi oi kein innostua agiteeraamaan suku puoltaan heräämään taisteluun kado tettujen oikeuksiensa puolesta Hän puhui pitkästi ja valaisevasti naisen käärmeellisyydestä ja miten kavalas ti hän miessukupuolta ahdistaa ja pi tää peukalonsa alla Puheensa lo puttua Bai hän osakseen hillittömiä suosionosoituksia sillä hänen miehi nen kuulijakuntansa paljon piti sel laisesta esityksestä Mutta eipäs ollut sill'aikaa profes sorin rouvakaan toimettomana Hä nen kutsumuksensa oli ajaa naisasiaa ja sitä hän ajoi paikkakunnan Intelli genttien Naisten Klubin kautta kuu luen siihen eturivin jäsenenä Tämä klubi oli osa suffraketti-armeijasta ja siihen kuuluvat naiset innolla ko ettivat saavuttaa naisten äänioikeut ta joka toisinaan tuntui olevan lä hempänä ja toisinaan taas kauempa na Professorska Kollonheimo nopeasti valmisti itseänsä lähtökuntoon ja oli kin valmis lähtemään heti miehen sä jälkeen Vaikka tämäniltaisessa kokouksessa el ollutkaan hänen mää sä pitää puhetta hän kuitenkin al koi kokouksen puheenjohtajalta ja kokoukselta kysyä lupaa saadakseen puhua vain lyhyesti "innostaakseen ja terästääkseen klubin jäseniä en tista Kiivaampaan tappeluun omeuK siensa puolesta" kuten hiin selitti Kokous puheenjohtajansa kautta lu pasikin rouva Kollonheimolle pyytä mänsä tilaisuuden ja kumartaen oi keaan ja vasempaan ja keskelle rou vamme alkoi: "Vuosisatoja on nainen saanut or jankahleita kantaa ja vuosisatoja on häntä mitä julkeiminln sorrettu Ja kuka on ollut sortajamme? Kaikki tiedämme että se on mies tuo heit tiö joka ei ole muuta kuin vastuk sena ihmiskunnan kehitykselle Mitä olisi mies ilman naista kun hänen asiain nykyisilläänkin ollen täytyy jäädä naissukupuolen armoille Sillä tiedämmehän että mies ensin elää ja kasvaa äitinsä holhouksessa ja kun se lakkaa alkaa hänen vaimonsa häntä hoitelemaan eiämän epätasai sella ja mutkikkaalla polulla Ja vastalahjaksi tästä naisen hyvyydes tä mitä tekee mies? Hän esiintyy kurjana petturina joka — kuvaannol lisesti puhuen — iilimadon lailla 1 mee naisen verta Hyvät naiset meidän tulee karkoittaa hartioiltam me miessukupuoli joka vain taakka na estää meitä mielin määrin kehit tymästä ja sen lisäksi meidän tulee tässä naisasiassa valistaa noita mei dän miehiämmekin sillä naisasiasta tietämisen suhteen he ovat sangen takapajulla Luullen olevansa maan suola ei mies ymmärrä sitä että jos suola tulee mauttomaksi niin milläs sitte suolataan? Jos emme tätä seik kaa saa heitä ymmärtämään vielä niin selitämme sen heille parlamen tin puhujalavalta sillä silloin saatam me laatia lukeja jotka syöksevät miehet alas sortajan satulasta ja naissuku on saavuttanut vapautensa Ja oikeutensa — — " Paljon enemmänkin professorska julisti naiselliselle kuulijakunnalleen joka aina vähän väliä ratkesi ihas tuneisiin suosionosoituksiin Sielun sa sisimmässä jokainen kuulija päät ti valistaa miestään jolla ehkä sellainen oli — tässä naisasiassa Ja sillä tavalla että tuntui Kun proferssorskan piika seuraa vana aamuna kohenteli kunnia-arvoisan professorskan ja naisasian san karittaren vuodetta kysäsi rouva' sangen alentuvasti ja armollisesti o liko Liinu havainnut että miehet sortavat naisia Liinu sanoi siitä kuulleensa mutta sanoi olevansa hiu kan eri mieltä siitä asiasta Ja kun professorska tiukkasi hänen mieli pidettään hyppäsi piikanen ullakko kamariinsa ja tuoden sieltä erään lentolehtisen ojensi sen professors kalle ja sanoi siinä olevan hiukan eri lailla siitä asiasta Professorska luki — ja kauhistui Vai luokkajako se on joka mnail massa vallitsee eikä sukupuolijako "Tämähän on polseviikki-kirja Tä mä pilkkaa jumalaa Mistäs Liinu tämmöisen kauhean kirjan on saanut? — "Vasta sitten kun luokat on pois tettu voi nainen vapautua ja tulla mielien kanssa tasa-arvoiseksi ihmi seksi Muuta keinoa ei työväenluok kaan kuuluvan naisen vapauttamisek si ole" — Vai niin? Eikö Liinu tie dä että me sivistyneen luokan nai set taistelemme kaikkien naisten puolesta — työläisnaistenkin Liinun kin?" "Mutta eihän professsorska hyvä teidän ole mahdollista taistella mei dän — esimerkiksi palvelustyttöjen puolesta Te taistelette politillisen vapauden puolesta ja me olemme taloudellisessa orjuudessa Poliitilll nen vapaus on meille saman tekevä niin kauvan kuin teidän luokallanne on kaikki valta Vain koko meidän luokkamme vapauttaminen voi va pauttaa meidät köyhälistön naiset!" Liinu tiesi mitä tuleman pitää ja siksi hän jo oli kävellyt ovelle Ja tulihan se "Vai iilln Vai niin röyhkeästi Lii nu kohtelee minua vaikka minä o len koettanut tehdä kakkeni naisasi an hyväksi Mutta tietäähän sen — kiittämättömyys on palkka jonka saa tietämättömiltä ja sivistymättö miltä joita koettaa kohottaa Mutta niin kiittämätöntä palvelijaa minä en halua Liinu saa hakea itselleen toi sen paikan " Liinu meni ja naurahteli mennes sään Professorskan tietämättö myys oli nin suuri ettei sitä voitta nut muu kuin ehkä hänen miehensä tietämättömyys — Ken vaivojansa valittaa on vai vojensa vanki el oikeutta muassa saa ken itse sit' ei hanki— Jaakko Ilkka ABERDEENIN S S CLUBIN ompelu seura kokoontuu joka torstai kello 2 lp 713 E Firet St— Tervetuloa BRANTVVOODIN S S Osasto Box 1 Brantvood Wis Osaston kokouk set joka 2 ja 4 sunnuntai Labor Temp pelillä kello 2 iltapäivällä jCLEVELANdTn~S S OSASTON kir-jeenvaihto-osote on: 4014 Whitman Ave N W Cleveland Ohio Koko ukset pidetään jokaisen kuukauden ensimälnen ja kolmas tiistai-ilta kaa lilla 1303 W 58lh St Työkokousten jälkeen on keskustelukokous Iltamat toimii Edistysyhdistys samassa pai kassa FAIRPORTIN S S J OSASTON klr-jevaihto-osote on: 414 New 4th St HANNAN Yhdistyneitten Suomalais ten ompeluseuran kokoukset ovat joka torstai-ilta klo 8 Kokouksien jälestä vanhanmaan tanssit Kahvia Osoite: Box 33 Hanna Wyo HOQUIAMIN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään osaston talolla Ahjolassa joka torstai kello 2 jpp Osote: 316— lOth St Hoqulam Wash PORTLANDIN S S 0:n ompeluseu ran kokoukset pidetään joka kuun ensimäinen ja kolmas torstai osaston talolla klo 8 illalla Osote: 719 Monta na Avenue VVAUKEGANIN 111 S S O viralliset kokoukset pidetään joka kuukauden ensimäisenä ja kolmantena torstaina alkaen kello 8 illalla— Naisosaston ko koukset pidetään Joka toinen keski viikko kello 7:30 illalla