No 14
'Käen kuinka hän värisee
Ah kuinka hänen ruumistansa pa
lelee sieluansa jäätää Näen sen
niin selvään
Laitakaupunkia kohden hän kulkee
Taakseen jäävät suuret kivitalot
suuri kaupunki Talot käyvät pie
niksi Eivätkä ne ole enää taloja
Resusia rumia rähjiä Laitakaupun
gin rähjiä
Vihdoin hän tulee talon luo jossa
asuu Ylös pimeään ullakkoon hän
kompuroi Surkeasti natisevat por
taat hänen Jalkojensa alla Hänen
korviinsa kuuluu huutoa melua kiro
uksia Siellä metelöi Juovuspäissään
hänen naapurinsa satamatyömies
Kuuluu huonekalujen pirstoutumista
lasten Itkua vaimon voivotusta
— Perkele kajahtaa voimakkaana
ja sitten kaikki vaikenee
Hän saapuu portaiden yläpäähän
Kuuluu avaimen rapinaa Avain
pyörähtää pari kertaa aukenee ovi
Hari astuu sisälle
Kostea ilma löyhähtää vastaan Hän
iskee tulen sytyttää lampun
Köyhää on huoneessa kaikki Kak
si tuolia pöytä ja nurkassa sänky sii
nä koko omaisuus Lattialla loukos
sa kirjoja ja papereita hujan hajan
Hän sytyttää paperossin Astuu
akkunan ääreen ja tuijottaa ulos
Siellä on pimeää synkkää toivoton
ta Kuuluu tuulen ulvontaa peltikatoil
la Valittaen se ulvoo ja soi
Painuu apeaksi miehen mieli
Hän näkee kaikki raskaana äärettö
mänä erämaana edessään Huutoja
murhattuja ristinpuita Verta ah
distusta ja kyyneleitä Mustat kor
pit vain yössä kirkuvat Ne saalis
taan vainuten lentävät leijaavat
Pääkallot irvistelevät iurmatut huo
kaavat ja kaukana solisee Tuonelan
musta lyijynraskas virta
Hän havahtuu mietteistään Astuu
pöydän ääreen tarttuu kynään ja koh
ta rapisee se valkoisella paperilla
Hän kirjoittaa Tunti tunnin peräs
tä vierii Kynä vain rapisee Kal
pea mies värisee Ei kylmästä ei
vilusta ei nälästä — palavasta innos
ta hän värisee luomisentulesta heh
kuu Silmät loistavat sydämen sie
lun riemusta syvästä onnesta
Paljon kertoo kiitävä kynä Se piir
tää paperille laitakaupungin yöstä
Se kertoo sen pimeydestä kurjuudes
ta sen kirouksista sen huokauksis
ta ja nälästä Kaikesta se kertoo Se
laulaa köyhien koko elämän koko
kärsimyksien Golgatan
Mies kalpea mies on kotoisin lai
takaupungin syvistä riveistä Hän tun
tee kuonan hän tuntee sen tuskan
Ne kaikki hän laulaa esille Ne
kaikki hän sielunsa tulessa kirkastaa
valaa valtaviksi kuviksi kärsimysku
viksi' yleviksi taideluomiksi
Mies on runonlaulaja Mutta hän
ei laula olemattomista onnen saarista
hän ei laula satujen kunniasta Hän
laulaa elämästä — maailman kaikkeu
den suurimmasta runosta Elämän
häu kirkastaa valaisee sellaiseksi
kuin se on keskikaupungin loistossa
riemussa hekumassa sellaiseksi kuin
se on laitakaupungien yössä kuole
massa Hän on elämän runoilija
Valkenee työssä aamu Harmaa
raskas syysaamu Taivas on pilves
sä Raskaina putoilevat sadepisa
rat lokaisille kaduille Tuuli entistä
vinhempänä vinkuu Kylmänä se
katuja pitkin laukkaa
Hän havahtuu työstään Kynä las
keutuu kädestä pöydille Kalpea
mies nousee Entistä kalpeampi on
hän Silmissä on sairauden tuli
- Hän kaivaa taskujaan Käteensä
löytyy jotakin Ne hän tarkoin las
kee — Viimeiset markat! hän hymähtää
Sitten hän tarttuu hattuunsa Ja
astuu ulos
On kevät
Aurinko loistaa kirkkaana Luon
to hymisten talviunestaan herää
Kalpea mies astelee kaupungin ka
tuja Kumaraan on varsi painu
nut rääsyinä ovat vaatteet Koko
miehen olemus huutaa:
— Nälkä! Puute! Kurjuus!
Hänellä on kainalossaan käsikirjol-
tuspinkka Niiden kanssa hän on
kaksi päivää suurkaupungin katuja
harhannut Epätoivo asuu nyt sil
missä Kaikki toivo on sammunut
Hänellä on kainalossaan teos johon
hän koko elämänsä sielunsa henken
sä valanut mutta se ei kelpaa kenel
lekään Jokaiselle kaupungin kustantajalle
on hän sitä tarjonnut Mutta kaikki
on ollut turhaa Kukaan ei ole siitä
huolinut
— Teoksenne on hyvä kerrassaan
hyvä mainio mutta emme voi sitä jul
kaista Se on liiaksi räikeä liiak
si kapinallinen Emme rohkene sen
vuoksi sitä julkaista Kirjoittakaa
jotakin rakentavaa jotakin puolueet
tomampaa niin saatte varmasti kus
tantajan Näin oli sanottu
Hän suuntasi askeleensa satamaan
Siellä makasiinien alla oli hän viime
yönkin nukkunut Hänellä el ollut kat
toa päänsä päällä Hän oli aivan ra
haton Siellä tehtiin työtä Vinssit lau
loivat laivat vinkuivat lastaajat hoi
lasivat kiroilivat Siellä touhuttiin
Hän katseli touhua äänettömänä
Kummallisen vierasta oli hänelle nyt
elämä Kaikki sen sykähtelyt tun
tuivat kuin kaukaiset etäiset mainin
git hänen sieluunsa
Kuuma katkera tunne kouristi sy
däntä Päässä jyskytti ja takoi
Hän seisoi satamalaiturilla ja kat
seli alas tummaan veteen Se läi
kähteli niin salaperäisenä niin kutsu
vana Hän tarttui maassa olevaan kiveen
sitoi sen käsikirjoituspinkkaansa
ja heitti sen syvyyteen Sitten hän
hetkisen katsoi kuinka veden pinta
poreili kummallisin kuplin
Pian veden kalvo tyyntyi Rasva
pinnalla häiritsemättä kellui Het
kisen kuluttua hän hyppäsi
Sinne sataman rasvaiseen veteen
hän painui tuo syvien rivien mies e
lämän runoilija
Mutta minä en unhoita tuota hin
telää kalpeaa miestä joka lauloi jout
senlaulunsa elämästä suureBta sa
laperäisestä sykähtelevästä elämästä
ja sitten katosi ikuiseen tunte
mattomuuden yöhön
Kaskuja Toverittarelle
ASIALLA ON KAKSI JOPA KOL
MEKIN PUOLTA
(Kirj Willenmiina ja esittänyt Asto
rian Ore Naistenpäiväjuhlassa)
Professori Kollonheimo oli hiukan
vimmastuneessa mielentilassa Iän
tiessään kotoaan Oppineitten Mies
ten Kehitysklubin illanviettoon jo
ka oli suljettu naisille Syynä pro
fesorimme kiihtyneeseen mielentilaan
oli se että hänen vaimonsa oli hän
tä taas nokkaillut siitä tavallisesta
hajamielisyydestä johon hän tunsi
olevansa syyllinen mutta el voinut
auttaa sitä koska on tullut yleiseksi
säännöksi että professorien tulee ol
la hajamielisiä
Professori Kollonheimon tuli pitää
piiskuinen juhlapuhe klubinsa illan
vietossa mutta kotirauhan perustuk
sien horjuminen sai hänet niin haja
mieliseksi että hän tykkänään unoh
ti mistä aineesta hän aikaisemmin
oli puheen valmistanut
Mutta "hätä keinon keksii" ja niin
professorimmekin päätti puhua asias
ta joka hänen mieltänsä sillä ker
ralla enimmän kiinnitti Hän päät
ti puhua miehen sorretusta asemas
ta perheessä ja yhteiskunnassa Ja
kun aika lähestyi ja professori Kol
lonheimo esitettiin illan juhlapuhu
jaksi otti hän sangen juhlallisen
muodon päälleen ja RASKAUTTA
VIEN ASIANHAARAIN näköisenä al
koi: "Arvoisat herrat! — Elämme ai
kakautta jolloin suurin osa ihmis
kunnasta yksilöinä ryhmiuä ja puolu
eina taistelee menetettyjen oikeuk
siensa takaisin saavuttamiseksi Ja
jokainen mies — varsinkin aviolii
tossa oleva — tietää että naissuku
puoli alituisesti vehkeilee meitä mie
hiä vastaan kyniäkseen meillä vii
meisenkin vapauden ja oikeuksien
kipinän Nainen esiintyy kodissa niin
kuin hyväkin drotninki joka vaatii
että hänen sanansa on pidettävä la
kina ja joka hirmuhallituksellaan
kuolettaa kaikki inhimilliset hyveet
miehessä Hän on laiska ja julmis
tuu jos häntä laiskuudestaan muis
tuttaa Nainen haluaisi kai olla kuin
naarashämähäkki joka eräällä as
tfejla syö uroshämähäkin ja niin
päästää sen rauhaan tästä surkeasta
elämästä
Ja kun me miehet näin olemme
joutuneet naisten syötäväksi niin mei
dän yhtenä miehenä noustava taiste
luun oikeuksiemme puolesta päästäk
semme kiusaajastamme Riippuuhan
yhteiskunnan olemassaolo ja kehitty
minen meistä miehistä sillä mehän
tässä sentään — öhöm — olemme
maan suola "
Professori Kollonheimo alkoi oi
kein innostua agiteeraamaan suku
puoltaan heräämään taisteluun kado
tettujen oikeuksiensa puolesta Hän
puhui pitkästi ja valaisevasti naisen
käärmeellisyydestä ja miten kavalas
ti hän miessukupuolta ahdistaa ja pi
tää peukalonsa alla Puheensa lo
puttua Bai hän osakseen hillittömiä
suosionosoituksia sillä hänen miehi
nen kuulijakuntansa paljon piti sel
laisesta esityksestä
Mutta eipäs ollut sill'aikaa profes
sorin rouvakaan toimettomana Hä
nen kutsumuksensa oli ajaa naisasiaa
ja sitä hän ajoi paikkakunnan Intelli
genttien Naisten Klubin kautta kuu
luen siihen eturivin jäsenenä Tämä
klubi oli osa suffraketti-armeijasta
ja siihen kuuluvat naiset innolla ko
ettivat saavuttaa naisten äänioikeut
ta joka toisinaan tuntui olevan lä
hempänä ja toisinaan taas kauempa
na Professorska Kollonheimo nopeasti
valmisti itseänsä lähtökuntoon ja oli
kin valmis lähtemään heti miehen
sä jälkeen Vaikka tämäniltaisessa
kokouksessa el ollutkaan hänen mää
sä pitää puhetta hän kuitenkin al
koi kokouksen puheenjohtajalta ja
kokoukselta kysyä lupaa saadakseen
puhua vain lyhyesti "innostaakseen
ja terästääkseen klubin jäseniä en
tista Kiivaampaan tappeluun omeuK
siensa puolesta" kuten hiin selitti
Kokous puheenjohtajansa kautta lu
pasikin rouva Kollonheimolle pyytä
mänsä tilaisuuden ja kumartaen oi
keaan ja vasempaan ja keskelle rou
vamme alkoi:
"Vuosisatoja on nainen saanut or
jankahleita kantaa ja vuosisatoja on
häntä mitä julkeiminln sorrettu Ja
kuka on ollut sortajamme? Kaikki
tiedämme että se on mies tuo heit
tiö joka ei ole muuta kuin vastuk
sena ihmiskunnan kehitykselle Mitä
olisi mies ilman naista kun hänen
asiain nykyisilläänkin ollen täytyy
jäädä naissukupuolen armoille Sillä
tiedämmehän että mies ensin elää
ja kasvaa äitinsä holhouksessa ja
kun se lakkaa alkaa hänen vaimonsa
häntä hoitelemaan eiämän epätasai
sella ja mutkikkaalla polulla Ja
vastalahjaksi tästä naisen hyvyydes
tä mitä tekee mies? Hän esiintyy
kurjana petturina joka — kuvaannol
lisesti puhuen — iilimadon lailla 1
mee naisen verta Hyvät naiset
meidän tulee karkoittaa hartioiltam
me miessukupuoli joka vain taakka
na estää meitä mielin määrin kehit
tymästä ja sen lisäksi meidän tulee
tässä naisasiassa valistaa noita mei
dän miehiämmekin sillä naisasiasta
tietämisen suhteen he ovat sangen
takapajulla Luullen olevansa maan
suola ei mies ymmärrä sitä että jos
suola tulee mauttomaksi niin milläs
sitte suolataan? Jos emme tätä seik
kaa saa heitä ymmärtämään vielä
niin selitämme sen heille parlamen
tin puhujalavalta sillä silloin saatam
me laatia lukeja jotka syöksevät
miehet alas sortajan satulasta ja
naissuku on saavuttanut vapautensa
Ja oikeutensa — — "
Paljon enemmänkin professorska
julisti naiselliselle kuulijakunnalleen
joka aina vähän väliä ratkesi ihas
tuneisiin suosionosoituksiin Sielun
sa sisimmässä jokainen kuulija päät
ti valistaa miestään jolla ehkä
sellainen oli — tässä naisasiassa Ja
sillä tavalla että tuntui
Kun proferssorskan piika seuraa
vana aamuna kohenteli kunnia-arvoisan
professorskan ja naisasian san
karittaren vuodetta kysäsi rouva'
sangen alentuvasti ja armollisesti o
liko Liinu havainnut että miehet
sortavat naisia Liinu sanoi siitä
kuulleensa mutta sanoi olevansa hiu
kan eri mieltä siitä asiasta Ja kun
professorska tiukkasi hänen mieli
pidettään hyppäsi piikanen ullakko
kamariinsa ja tuoden sieltä erään
lentolehtisen ojensi sen professors
kalle ja sanoi siinä olevan hiukan
eri lailla siitä asiasta
Professorska luki — ja kauhistui
Vai luokkajako se on joka mnail
massa vallitsee eikä sukupuolijako
"Tämähän on polseviikki-kirja Tä
mä pilkkaa jumalaa Mistäs Liinu
tämmöisen kauhean kirjan on saanut?
— "Vasta sitten kun luokat on pois
tettu voi nainen vapautua ja tulla
mielien kanssa tasa-arvoiseksi ihmi
seksi Muuta keinoa ei työväenluok
kaan kuuluvan naisen vapauttamisek
si ole" — Vai niin? Eikö Liinu tie
dä että me sivistyneen luokan nai
set taistelemme kaikkien naisten
puolesta — työläisnaistenkin Liinun
kin?" "Mutta eihän professsorska hyvä
teidän ole mahdollista taistella mei
dän — esimerkiksi palvelustyttöjen
puolesta Te taistelette politillisen
vapauden puolesta ja me olemme
taloudellisessa orjuudessa Poliitilll
nen vapaus on meille saman tekevä
niin kauvan kuin teidän luokallanne
on kaikki valta Vain koko meidän
luokkamme vapauttaminen voi va
pauttaa meidät köyhälistön naiset!"
Liinu tiesi mitä tuleman pitää ja
siksi hän jo oli kävellyt ovelle Ja
tulihan se
"Vai iilln Vai niin röyhkeästi Lii
nu kohtelee minua vaikka minä o
len koettanut tehdä kakkeni naisasi
an hyväksi Mutta tietäähän sen —
kiittämättömyys on palkka jonka
saa tietämättömiltä ja sivistymättö
miltä joita koettaa kohottaa Mutta
niin kiittämätöntä palvelijaa minä en
halua Liinu saa hakea itselleen toi
sen paikan "
Liinu meni ja naurahteli mennes
sään Professorskan tietämättö
myys oli nin suuri ettei sitä voitta
nut muu kuin ehkä hänen miehensä
tietämättömyys
— Ken vaivojansa valittaa on vai
vojensa vanki el oikeutta muassa saa
ken itse sit' ei hanki— Jaakko Ilkka
ABERDEENIN S S CLUBIN ompelu
seura kokoontuu joka torstai kello
2 lp 713 E Firet St— Tervetuloa
BRANTVVOODIN S S Osasto Box 1
Brantvood Wis Osaston kokouk
set joka 2 ja 4 sunnuntai Labor Temp
pelillä kello 2 iltapäivällä
jCLEVELANdTn~S S OSASTON kir-jeenvaihto-osote
on: 4014 Whitman
Ave N W Cleveland Ohio Koko
ukset pidetään jokaisen kuukauden
ensimälnen ja kolmas tiistai-ilta kaa
lilla 1303 W 58lh St Työkokousten
jälkeen on keskustelukokous Iltamat
toimii Edistysyhdistys samassa pai
kassa FAIRPORTIN S S J OSASTON klr-jevaihto-osote
on: 414 New 4th St
HANNAN Yhdistyneitten Suomalais
ten ompeluseuran kokoukset ovat
joka torstai-ilta klo 8 Kokouksien
jälestä vanhanmaan tanssit Kahvia
Osoite: Box 33 Hanna Wyo
HOQUIAMIN S S O ompeluseuran
kokoukset pidetään osaston talolla
Ahjolassa joka torstai kello 2 jpp
Osote: 316— lOth St Hoqulam Wash
PORTLANDIN S S 0:n ompeluseu
ran kokoukset pidetään joka kuun
ensimäinen ja kolmas torstai osaston
talolla klo 8 illalla Osote: 719 Monta
na Avenue
VVAUKEGANIN 111 S S O viralliset
kokoukset pidetään joka kuukauden
ensimäisenä ja kolmantena torstaina
alkaen kello 8 illalla— Naisosaston ko
koukset pidetään Joka toinen keski
viikko kello 7:30 illalla