Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Dec. 21, 1920)
Tl isaue o tn Toveritar contalna nr rtlclei uch as requlre an afflrmed tranalatlon aecordlng to Act of Oct 15th 1917 TQVEMTARl AMERIKAN SUOMALAIS T EN TYÖLÄISNAISTA N E N K ANNATTAJA Painos 9762 ORGAN OF THE FINNISH WORKING WOMEN IN AMERICA Tiistaina Joulukuun 21 p— TuesdayTPecember _21st__ 1920— Kymmenes Vuosik No 51 V E I K 0 N JOU L UL AH J A V" antanut Maiju N-i 'Pikku Veikko painaa kasvojAm jäätynyttä akkunaruutua vasten ja katselee tarkasti lumipeitteiselle ka dulle Niin hän on katsellut Jo n seana (ltana vaan nyt on hänen kat seensa entistä kiinteämpi ja mieli levottomampi Kadun vastakkaisella puolella olevasta kirkosta kuuluu kirkkokuoron laulama joululaulu On joulu-aatto Mitä kaikkia su loisia muistoja palautuukaan Velkoa mieleen entisistä joulu-aatoista jol loin julma sota ei ollut vielä ryöstä nyt häneltä isää ja jolloin el mit kään erityisen raskaat huolet häirin neet koti-iloa Isä oli poissa jo vii me jouluna ja Ikävä oli silloin sitä kin suurempi kun el ollut edes toivoa eikä tietoa milloin hän palaisi — tai palaisiko ollenkaan — kotiin Nyt oli kuitenkin julistettu aselepo ja oli toivoa että isä saapuisi kotiin jou luksi : - ' ' Kirkon akkunasta loistavan valo juovan yli lankeaa varjo ' ja Veikko näkee sotilaspukuun puetun miehen astuvan heidän asuntoa kohden ja kääntyvän portista - sisään Veikko aivan vapisee odotuksen jännitykses tä Oi olisikohan se - Hän ei malta ajatella loppuun aja tusta vaan juoksee keittiöön jossa isä sulkee hänet syliinsä "Isä! Isä!" hän huudahtaa ja ilon kyyne leet vierivät pitkin poskia ''"' Hetkinen myöhemmin is tuvat kaikki perheen jäsenet valais tun joulukuusen ympärillä Isä on vaihtanut oudonnäköisen " sotilaspu kunsa entisiin tuttuihin siviilivaattei siinsa Kaikkien mielet valtaa ilo ja sopusointu Veikko on kiivennyt isänsä syliin eikä häntä saada katso maan edes leikkikalujaan hän vain katselee isäänsä jota hän on niin kauan odottanut "Isä sinä olet kaikista parhain joululahja kun sinä osaat puhua ja nauraa ja tehdä meidät kaikki niin iloisiksi Kerro minulle satu niin kuin ennenkin kerrothan ?" sanoi Veikko - _ "No minä kerron miten vietin vii me joulu-aattoa jos tahdot kuulla" sanoi isä I "Hyvä! Hyvä!" huudahti Veikko i? "Meidät siirrettiin muutamiin etumaisiin vallihautoihin juuri vähän ennen joulua jotta pit källisten taisteluiden näännyttämät i lrmanHt aaivat YIIATinä rHIIBKttiaiOCL jnujmv joululomalle Kuinka Iloisia he oli vat päästessään jälleen perheidensä luokse! Pian meidän tulomme jäl keen alkoi hirveä taistelu ja-molemmilta puolilta kaatui paljon miehiä Tian oli meidänkin joukostamme vain rippeet jälellä sillä jouduimme suojelemaan rintaman toisia osia ja o'iirme ainaisessa vaarassa joutua vihollisen ylivoimaisen hyökkäyksen alle _ "Eräältä vangiksi saadulta viholli selta saimme - tietää että vihollisen ylikomentajien taholta suunniteltiin hyökkäystä meitä vastaan joulukuun 24 päivänä — joulu-aattona Meille ei voitu mitenkään saada lähetetyksi apua sillä joukkomme olivat siten sijoitetut ja niin me odotimme tais telua ja sen seurauksia Kello oli jo kuusi tuon odotetun päivän illalla eikä vihollinen Vielä hyökännyt vaik ka sen piti alottaa kello puoli kuu delta Aika kului puoli seitsemään eikä vieläkään hyökkäystä Kuulos teluamme kuulivat vihollisen puolel- ta kiivasta väittelyä muutamia lau kauksia ammuttiin ja sen jälkeen oli "kaikki jälleen hiljaista "Pian sen jälkeen kuulimme vihol lisen vallihaudoista joululaulun sä veliä — tuon saman laulun Jota kirk kokuoro äsken lauloi kun tulin kotiin Meiltä pääsi helpotuksen huokaus tuon laulun kuullessamme sillä tun simme että he eivät tule hyökkää mään silloin kun he ovat' tuollaisen tunnelman vallassa - "Miniin vierustoverinani oli pikku Billy Schmidt joka oli värväytynyt Milwaukeesta ja kun katsoin häneen vierivät kyyneleet pitkin hänen kas vojaan ' Minä en vieläkään tiedä Johtuivatko hänen kyyneleensä lohdu tuksesta — o koti-ikävästä Pian hän yhtyi vihollisen sotilaiden laula maan joululauluun ja yksi ja toinen meistä teki samoin "Vihollisen vallihaudoista kuului hurraa-huuto ja sen jälkeen alkoi kuulumaan toisen laulun - sävel — Marseljeesin Olimme kuitenkin -hämmästyneitä mutta Billy Schmidt selitti meille että ei se ollut Rans kan kansallislaulu jota he lauloivat vaan kansainvälinen sosialistinen laulu Schmidt yhtyi taaskin viholli sen lauluun ja hänen esimerkkiään seurasivat lukuisat muut toverit kautta rintaman laulaen englannin ranskan- Venäjän- y m -kielillä ia ne meistä jotka emme tienneet lau lun sanoja millään kielellä lauloim me vain säveltä sillä sanotaanhan että musiikki on kansainvälistä - "'Hei toverit!'" huusi ääni vihol- Nuorten Laulu Clevelandin s s-osaston ihanneliiton kevät juhlaan 5-29 1920 Sitä on huudettu huudettu aina kun kuiskehet pienistä kulkee: — "Elo niiden vielä on herttaisen hyvä heil' onnetar syliinsä sulkee " Ne elävät kevään keijujen lailla elämän tuskia murheita vailla ja rinnassa Reillä on ilo Ne elävät pannoilla elämän kevään tuntien tenhoa taikaa elo heitä vain kiehtovi hymyilyllä " ja elävät kultaista aikaa Siks' mieli niin raikkaana ailakoi ja huulilla viehkeä nauru soi kun nuoruus tenhoten hurmaa" — Näin meistä ovat isoset huutaneet tää on vain sanojen ''tuhlaa — Ikä nuori on kyllä-mult' meillä ei pyhä ei meillä oo ruusuista juhlaa! Jo silloin kuin kehdossa uinuttiin nälän hiutovan tuskaa tunnettiin kun tyhjät of emosen — nisät Oli äidit jo murheista murtuneet kun meitä he kohdussa kantoi siks' kasvojen ainaisen kalpeuden ja murheen ne perinnöks' antoi Myös maidossa äidin kärsineen surun syitä saimme sydämeen ja sieluhun alhaisen uskon Ja siksi nyt kevättä kevättä meillä ei tunneta! Kevät on unta Keskellä kerkeän elämän kevään me näemme talvien lunta _ Mutta me uskomme: Kevätkin koittaa ' nuoret kun nuorille elämän voittaa ja kärsityt kolhut Jcoslaa Nuoret jo kulkevat tiedon perään Ja elämän kummulle halaa Pienet kun suuriksi kasvavat kerta silloin ne innosta palaa Ne tarttuvat onnensa ohjaksiin ja totuuden auttavat oikeuksiin niin murtuu vääryyden valta! Kun tieto ja valistus vallan saa niin vapaus vapaus kpittaa ja murtuu valheen perustus ja köyhien oikeus voittaa - Uusi silloin on maailma ja uusi uusi on jumala ja uusi on ihmisen usko! imimT„„ ' MIKAEL RUTANEN lisen puolelta "saamuleko tulla luok senne jouluvierailulle?'" "'Koettakaahan tulla niin me am mumme päänne mäsäksi!'" huusi luutnanttimine heille vastaan "'Hyvä on- tulkaa te sitte meidän vieraaksemme ja me toivotamme töil le hauskaa joulua' " vastasi ääni "Upseerimme epäröi peläten pe tosta Hän otti sitten joukostamme kolme miestä kanssansa ja lähti ryö mimään vihollisen valliliautoja koh den Ei' laukaustakaan ammuttu vaikka he olivat hyvästi vihollisen näkyvissä Pyssyt valmiina he ryö mivät vihollisen varustuksille asti mutta kun he huomasivat että vihol linen ottaa heidät vastaan ystävinä kätkivät he melkein häpeissiiän pys synsä Luutnantin annettua merkin juoksimme kaikin vihollisen valli haudoille "He olivat laittaneet pienestä kuu sen latvasta joulukuusen koristaen sen punasilla kangastilkuilla haava pumpulilla ja kirkkaiksi kiillotetuilta tyhjillä patruuneilla kynttilöiksi he olivat irrottaneet pieniä sähkövaloja signaalilaatikoistaan " 'Me luulimme että te aijotte hyö kätä meitä vastaan tänä iltana' sa noi meidän nuori upseerimme ja tuu tien kuin hän olisi lausunuJ Jotain varomatonta hän lisäsi nopeasti vä häsellä pöyhkeydellä: 'ja mo olimme varustautuneet ottamaan teidät vus taan' " "Eräs vihollisen sotilaista naurahti kolkosti ja sanoi: 'Meidänkin upsee rimme luulivat samaa kuin teidänkin mutta he ovat nyt kuolioiden valta kunnassa Me päätimme että meillä pitää olla rauha edes jouluna ja me kieltäydyimme tappelemasta Ja pal jon mieluummin me tahdomme että te olette näin meidän luonamme vie railulla kuin että tähtäilisimme teitä pyssyillä' ' "pre keittivät meille suklaatia ja muutamat meidän pojistamme haki vat kakkua' jota omaiset olivat lä hettäneet heille jouluksi ja jakoivat ne vihollisten kanssa joita vastaan aivan äsken tähtäilivät pyssyjään Me lauloimme kerroimme hauskoja ja nauroimme vihollisten kanssa' aa-mu-yöhön asti ja palaslmmo takasin omiin valllhautoihimme melkein iloi sina Olisimme olleet hyvinkin iloi sia ellei 'tähän uuteen ihmisveljey den tunteeseen olisi yhdistynyt koti ikävä ja ajatukset rakkaimmistamme kotona Siellä rintamalla me emme koskaan puhuneet sodasta toisillem me vaan vaimoistamme lapsistamme ja ystävistämme Silloinkin me koe timme arvailla miten he siellä koto na viettävät joulu-aattoa „ "Me emme nähneet noita ystävällisiä saksalaisia sotilaita Bitten pitkään aikaan Kaksi päi vää myöhemmin saivat ylemmät vir kamiehet tietää että he olivat ampu neet upseerinsa ja koko joukko pois tettiin rintamalta ja kun kukaan heistä ei sanonut kuka ampui sul jettiin heidät kaikki vankilaan Vasta vähää ennen sodan viimeisiä taiste lupäiviä vapautettiin heidätkin sa malla kun kaikki muutkin talstelu kuntoiset vangit "Sodan viimeisenä päivänä oli so tanäyttämö hyvin paljo samanlainen kuin edellisenä jouluna molemmilti puolilta ammuttiin vuodatettiin ver- (Jfttkoft toisella uTfa