Tl isaue o tn Toveritar contalna nr rtlclei uch as requlre an afflrmed tranalatlon aecordlng to Act of Oct 15th 1917
TQVEMTARl
AMERIKAN SUOMALAIS
T EN TYÖLÄISNAISTA
N E N K ANNATTAJA
Painos 9762
ORGAN OF THE FINNISH WORKING WOMEN IN AMERICA
Tiistaina Joulukuun 21 p— TuesdayTPecember _21st__ 1920— Kymmenes Vuosik
No 51
V E I K 0 N JOU L UL AH J A V" antanut Maiju N-i
'Pikku Veikko painaa kasvojAm
jäätynyttä akkunaruutua vasten ja
katselee tarkasti lumipeitteiselle ka
dulle Niin hän on katsellut Jo n
seana (ltana vaan nyt on hänen kat
seensa entistä kiinteämpi ja mieli
levottomampi Kadun vastakkaisella
puolella olevasta kirkosta kuuluu
kirkkokuoron laulama joululaulu
On joulu-aatto Mitä kaikkia su
loisia muistoja palautuukaan Velkoa
mieleen entisistä joulu-aatoista jol
loin julma sota ei ollut vielä ryöstä
nyt häneltä isää ja jolloin el mit
kään erityisen raskaat huolet häirin
neet koti-iloa Isä oli poissa jo vii
me jouluna ja Ikävä oli silloin sitä
kin suurempi kun el ollut edes toivoa
eikä tietoa milloin hän palaisi — tai
palaisiko ollenkaan — kotiin Nyt
oli kuitenkin julistettu aselepo ja oli
toivoa että isä saapuisi kotiin jou
luksi : - ' '
Kirkon akkunasta loistavan valo
juovan yli lankeaa varjo ' ja Veikko
näkee sotilaspukuun puetun miehen
astuvan heidän asuntoa kohden ja
kääntyvän portista - sisään Veikko
aivan vapisee odotuksen jännitykses
tä Oi olisikohan se -
Hän ei malta ajatella loppuun aja
tusta vaan juoksee keittiöön jossa
isä sulkee hänet syliinsä "Isä!
Isä!" hän huudahtaa ja ilon kyyne
leet vierivät pitkin poskia ''"'
Hetkinen myöhemmin is
tuvat kaikki perheen jäsenet valais
tun joulukuusen ympärillä Isä on
vaihtanut oudonnäköisen " sotilaspu
kunsa entisiin tuttuihin siviilivaattei
siinsa Kaikkien mielet valtaa ilo
ja sopusointu Veikko on kiivennyt
isänsä syliin eikä häntä saada katso
maan edes leikkikalujaan hän vain
katselee isäänsä jota hän on niin
kauan odottanut
"Isä sinä olet kaikista parhain
joululahja kun sinä osaat puhua ja
nauraa ja tehdä meidät kaikki niin
iloisiksi Kerro minulle satu niin
kuin ennenkin kerrothan ?" sanoi
Veikko - _
"No minä kerron miten vietin vii
me joulu-aattoa jos tahdot kuulla"
sanoi isä I
"Hyvä! Hyvä!" huudahti Veikko
i? "Meidät siirrettiin
muutamiin etumaisiin vallihautoihin
juuri vähän ennen joulua jotta pit
källisten taisteluiden näännyttämät
i lrmanHt aaivat YIIATinä
rHIIBKttiaiOCL jnujmv
joululomalle Kuinka Iloisia he oli
vat päästessään jälleen perheidensä
luokse! Pian meidän tulomme jäl
keen alkoi hirveä taistelu ja-molemmilta
puolilta kaatui paljon miehiä
Tian oli meidänkin joukostamme
vain rippeet jälellä sillä jouduimme
suojelemaan rintaman toisia osia ja
o'iirme ainaisessa vaarassa joutua
vihollisen ylivoimaisen hyökkäyksen
alle _
"Eräältä vangiksi saadulta viholli
selta saimme - tietää että vihollisen
ylikomentajien taholta suunniteltiin
hyökkäystä meitä vastaan joulukuun
24 päivänä — joulu-aattona Meille
ei voitu mitenkään saada lähetetyksi
apua sillä joukkomme olivat siten
sijoitetut ja niin me odotimme tais
telua ja sen seurauksia Kello oli jo
kuusi tuon odotetun päivän illalla
eikä vihollinen Vielä hyökännyt vaik
ka sen piti alottaa kello puoli kuu
delta Aika kului puoli seitsemään
eikä vieläkään hyökkäystä Kuulos
teluamme kuulivat vihollisen puolel-
ta kiivasta väittelyä muutamia lau
kauksia ammuttiin ja sen jälkeen oli
"kaikki jälleen hiljaista
"Pian sen jälkeen kuulimme vihol
lisen vallihaudoista joululaulun sä
veliä — tuon saman laulun Jota kirk
kokuoro äsken lauloi kun tulin kotiin
Meiltä pääsi helpotuksen huokaus
tuon laulun kuullessamme sillä tun
simme että he eivät tule hyökkää
mään silloin kun he ovat' tuollaisen
tunnelman vallassa -
"Miniin vierustoverinani oli pikku
Billy Schmidt joka oli värväytynyt
Milwaukeesta ja kun katsoin häneen
vierivät kyyneleet pitkin hänen kas
vojaan ' Minä en vieläkään tiedä
Johtuivatko hänen kyyneleensä lohdu
tuksesta — o koti-ikävästä Pian
hän yhtyi vihollisen sotilaiden laula
maan joululauluun ja yksi ja toinen
meistä teki samoin
"Vihollisen vallihaudoista kuului
hurraa-huuto ja sen jälkeen alkoi
kuulumaan toisen laulun - sävel —
Marseljeesin Olimme kuitenkin
-hämmästyneitä mutta Billy Schmidt
selitti meille että ei se ollut Rans
kan kansallislaulu jota he lauloivat
vaan kansainvälinen sosialistinen
laulu Schmidt yhtyi taaskin viholli
sen lauluun ja hänen esimerkkiään
seurasivat lukuisat muut toverit
kautta rintaman laulaen englannin
ranskan- Venäjän- y m -kielillä ia
ne meistä jotka emme tienneet lau
lun sanoja millään kielellä lauloim
me vain säveltä sillä sanotaanhan
että musiikki on kansainvälistä
- "'Hei toverit!'" huusi ääni vihol-
Nuorten Laulu
Clevelandin s s-osaston ihanneliiton kevät
juhlaan 5-29 1920
Sitä on huudettu huudettu aina
kun kuiskehet pienistä kulkee:
— "Elo niiden vielä on herttaisen hyvä
heil' onnetar syliinsä sulkee
" Ne elävät kevään keijujen lailla
elämän tuskia murheita vailla
ja rinnassa Reillä on ilo
Ne elävät pannoilla elämän kevään
tuntien tenhoa taikaa
elo heitä vain kiehtovi hymyilyllä
" ja elävät kultaista aikaa
Siks' mieli niin raikkaana ailakoi
ja huulilla viehkeä nauru soi
kun nuoruus tenhoten hurmaa"
— Näin meistä ovat isoset huutaneet
tää on vain sanojen ''tuhlaa
— Ikä nuori on kyllä-mult' meillä ei pyhä
ei meillä oo ruusuista juhlaa!
Jo silloin kuin kehdossa uinuttiin
nälän hiutovan tuskaa tunnettiin
kun tyhjät of emosen — nisät
Oli äidit jo murheista murtuneet
kun meitä he kohdussa kantoi
siks' kasvojen ainaisen kalpeuden
ja murheen ne perinnöks' antoi
Myös maidossa äidin kärsineen
surun syitä saimme sydämeen
ja sieluhun alhaisen uskon
Ja siksi nyt kevättä kevättä meillä
ei tunneta! Kevät on unta
Keskellä kerkeän elämän kevään
me näemme talvien lunta
_ Mutta me uskomme: Kevätkin koittaa
' nuoret kun nuorille elämän voittaa
ja kärsityt kolhut Jcoslaa
Nuoret jo kulkevat tiedon perään
Ja elämän kummulle halaa
Pienet kun suuriksi kasvavat kerta
silloin ne innosta palaa
Ne tarttuvat onnensa ohjaksiin
ja totuuden auttavat oikeuksiin
niin murtuu vääryyden valta!
Kun tieto ja valistus vallan saa
niin vapaus vapaus kpittaa
ja murtuu valheen perustus
ja köyhien oikeus voittaa
- Uusi silloin on maailma
ja uusi uusi on jumala
ja uusi on ihmisen usko! imimT„„
' MIKAEL RUTANEN
lisen puolelta "saamuleko tulla luok
senne jouluvierailulle?'"
"'Koettakaahan tulla niin me am
mumme päänne mäsäksi!'" huusi
luutnanttimine heille vastaan
"'Hyvä on- tulkaa te sitte meidän
vieraaksemme ja me toivotamme töil
le hauskaa joulua' " vastasi ääni
"Upseerimme epäröi peläten pe
tosta Hän otti sitten joukostamme
kolme miestä kanssansa ja lähti ryö
mimään vihollisen valliliautoja koh
den Ei' laukaustakaan ammuttu
vaikka he olivat hyvästi vihollisen
näkyvissä Pyssyt valmiina he ryö
mivät vihollisen varustuksille asti
mutta kun he huomasivat että vihol
linen ottaa heidät vastaan ystävinä
kätkivät he melkein häpeissiiän pys
synsä Luutnantin annettua merkin
juoksimme kaikin vihollisen valli
haudoille "He olivat laittaneet pienestä kuu
sen latvasta joulukuusen koristaen
sen punasilla kangastilkuilla haava
pumpulilla ja kirkkaiksi kiillotetuilta
tyhjillä patruuneilla kynttilöiksi he
olivat irrottaneet pieniä sähkövaloja
signaalilaatikoistaan
" 'Me luulimme että te aijotte hyö
kätä meitä vastaan tänä iltana' sa
noi meidän nuori upseerimme ja tuu
tien kuin hän olisi lausunuJ Jotain
varomatonta hän lisäsi nopeasti vä
häsellä pöyhkeydellä: 'ja mo olimme
varustautuneet ottamaan teidät vus
taan' "
"Eräs vihollisen sotilaista naurahti
kolkosti ja sanoi: 'Meidänkin upsee
rimme luulivat samaa kuin teidänkin
mutta he ovat nyt kuolioiden valta
kunnassa Me päätimme että meillä
pitää olla rauha edes jouluna ja me
kieltäydyimme tappelemasta Ja pal
jon mieluummin me tahdomme että
te olette näin meidän luonamme vie
railulla kuin että tähtäilisimme teitä
pyssyillä'
' "pre keittivät meille suklaatia ja
muutamat meidän pojistamme haki
vat kakkua' jota omaiset olivat lä
hettäneet heille jouluksi ja jakoivat
ne vihollisten kanssa joita vastaan
aivan äsken tähtäilivät pyssyjään
Me lauloimme kerroimme hauskoja
ja nauroimme vihollisten kanssa' aa-mu-yöhön
asti ja palaslmmo takasin
omiin valllhautoihimme melkein iloi
sina Olisimme olleet hyvinkin iloi
sia ellei 'tähän uuteen ihmisveljey
den tunteeseen olisi yhdistynyt koti
ikävä ja ajatukset rakkaimmistamme
kotona Siellä rintamalla me emme
koskaan puhuneet sodasta toisillem
me vaan vaimoistamme lapsistamme
ja ystävistämme Silloinkin me koe
timme arvailla miten he siellä koto
na viettävät joulu-aattoa
„ "Me emme nähneet
noita ystävällisiä saksalaisia sotilaita
Bitten pitkään aikaan Kaksi päi
vää myöhemmin saivat ylemmät vir
kamiehet tietää että he olivat ampu
neet upseerinsa ja koko joukko pois
tettiin rintamalta ja kun kukaan
heistä ei sanonut kuka ampui sul
jettiin heidät kaikki vankilaan Vasta
vähää ennen sodan viimeisiä taiste
lupäiviä vapautettiin heidätkin sa
malla kun kaikki muutkin talstelu
kuntoiset vangit
"Sodan viimeisenä päivänä oli so
tanäyttämö hyvin paljo samanlainen
kuin edellisenä jouluna molemmilti
puolilta ammuttiin vuodatettiin ver-
(Jfttkoft toisella uTfa