Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Aug. 17, 1920)
Tiistaina Elokuun 17 p — Tuesday August 17 No 33 8 ei hymv Eipä hv vcj'L laPsl El - vc -jä suuta eipä! v mielessä on muuta — oi kun loppui leipä! Ei köyhää näe nauravana Vaikka rikas riemuaa Naurata kas el! Sydän hällä katkerana — Kun rikkaat osan vei Uhmaavana käyhän poika Kädet nyrkkiin vie Siihen hällä syy! Voiman palo silmiin taasen Niin valtavana ilmestyy (Nousee nousee köyhiin poika Sanat nämä saa: Osani otan pois! Elon hurmaa nauttia Että köyhä kerran vois H PORT TOVViNSEND VVASH Tervehdys kaikille Toverittaren lu kijoille Tämä on ensikerta kun klr jotan lehteen sillä nyt vasta olen oppinut kirjoittamaan ja lukemaan suomenkieltä Minä olen kahdeksan vuoden vanha ja olen kolmannessa luokassa koulussa Me asumme far milla Minulla el ole siskoa eikä veljeä eikä ole naapurissakaan lap sia Siksi tuntuu vähän ikävältä näin kesän aikana kun el ole tove reita Minä olen iloinen kuin koulu alkaa pian Sitten taas on hauskaa Minä käyn kaupungin koulussa Sin ne on kolmatta mallia matkaa Mi nun täytyy kävellä puoli matkaa lopun matkan pääsen automobiilissa Minulla on neljä kissaa ja koira Nyt minä lopetan ja kirjoitan toisen kerran jos näen tämän lehdessä Vieno L Johnson PAINESDALE MICH Haloo Toverittaren lukijat! Tä mä on ensi kerta kun kirjoitan leh teen Minä olen 11 vuoden vanha ja olen kuudennessa luokassa kou lussa Minulla on kaksi veljeä ja yksi slsko Niiden nimet ovat: Martti ja Lauri ja Laura Lauri ja Laura ovat kaksoset Me ovat kahden vuoden vanhat Martti on 12 vuoden vanha Meillä on kolme lehmää ja yksi vasikka Äidille tu lee Toveritar ja minä tykkään lukeit sitä Minä lopetan nyt ja kirjotan joskus toiste jos näen tämän leh dessä Toveruudella: Ellen Jyräkoskl Jälleen kotona On kaunis rauhaisa elokuun Utu El tuulikaan puiden lehviä leyhytä Nuori tyttö hiljalleen astelee kal taista metsäpolkua alas järven ran taan Omituisen väsynyt tunne val taa hänen Miettivänä istahtaa hän rantakivelle Vaipuu ajatuksiin Verkalleen kohottaa hän katseen sa peilityyneen lammen pintaan silmäyksen luo Hän ihailee tyyn tä vettä johon taivainen kuu niin miellyttävästi säteensä heijastaa Rinta huokaa kyyneleet vierivät hiljaa ruusuisille poskille nyt jo hlemun kalvenneille Siitä on niin kauan kun hän on tällä samalla rantaklvellä istunut tuolla lammen tyynellä pinnalla sou dellut näissä metsissä marjaillut lehdoissa ja niityillä karjaa paimen tanut Tuolla mäen rinteellä on lapsuu den rakas koti jonka isä ja äiti ovat nuoruusvuosinaan työllä ja vai valla synkkään metsään rakentaneet Siellä on vielä se koti jossa van hemmat toivoivat rauhassa saavan sa vanhuuspäivänsä viettää Rantaklvellä istuva tyttö näitä Lasten Osasto kaikkia nyt miettii elokuun ihanassa illassa Hän muistaa ajan jolloin hän itse nuoruuden kiihkossa oli halukas jättämään kotinsa ja vanhempansa toivossa nähdä mailmaa sen kau neutta ja suuruutta Lähtiessä va kuutti hän isälle ja äidille että jos kus hän on tuleva heidän luoksensa jälleen Kauas hän kulki pois kotoa Suu ren Atlannin yli hän matkusti- ja vieläkin kauemmaksi Suurten vuo rien virtojen laajojen lakeuksien läpi hän edelleen vaelsi kunnes saapui suureen villiin länteen Siellä vietti 'hän kymmenen pitkää vuotta saaden kokemuksia kaiken laisia näki murhetta ja iloa Nyt hän on jälleen kotiseudulle palannut niinkuin lupasi Mutta mitä hän täällä tultuaan tapasi Ei ollut kalkki niinkuin olla piti Eilen hän tänne saapui Riensi entiseen kotiinsa mutta sen hän löysi autiona Ovelta katsoi ei ketään näkynyt Hän palasi pois vieraan majaan outona tilaa pyysi Ei halunnut ilmottaa itseään kenel lekään ei kertoa kuka hän oli Täällä tutulla rantaklvellä hän nyt jälleen vuosien kuluttua ikäväänsä " itkee ja entistä kotiaan kaipaillen 'katselee Tytti) tuijottaa äänettömänä lam men laineisiin Pensaikon takaa hiipii esiin nuo ri mies Hän huomaaa ajatuksiin vaipuneen vieraan naisen — Hyvää Iltaa sanoo nuorukai nen ja katsoo tarkastellen outoa vie ra ta Oletteko kaukaa kun en tunne ja muutenkin näytätte niin oudolla _ ' ' — Kaukaa olen tullut tänne tu t i Ile paikoille Entinen kotini on t'ällä lähellä Mutta mistä olette te? — Läheltä olen minäkin Ehkä käytte kanssani sillä ettehän enää näin myöhällä kauemmin aikone täällä rannalla Istua? He läksivät polkua pitkin mäen törmällä nurmikon keskellä olevaan " taloon Poika kulki äänettömänä edellä ja tyttö seurasi ajatuksiinsa vaipuneena perässä — — — — Nyt olemme perillä virkkoi poika hiljaa Minäkään en ole käy nyt täällä pitkään aikaan Lienee täälläkin paljon muuttuneet asiat — Minä kävin jo täällä — Niinkö?! — Luulen että olemme autiossa talossa Ketään ei täällä näkynyt Nyt pojalle äkkiä välähti outo aa vistus Kulta te olette miksi te tänne pyritte? Oletteko te — Veljeni! Sinä olet varmaänkln ainoa veljeni Muistan sinut nyt niin hyvin Sisko! Oletko sinä nyt juuri pa lannut vierailta mailta? Jälleennäkemisen riemussa he sy leilivät toisiaan Talo oli autio ja synkän pimeä Kuu vain kuumotti ylhäällä ja lois teli autiolta näyttävän talon Ikkuna ruutuihin — Mitä! Olisiko nyt mentävä ta loon sisälle vai missä yön viettäi si? Poika etsii tulta mutta ei löydä He voivat kuunvalossa nähdä tuvas sa ilman valoakin asettua Ikkunan vieressä olevalle lavitsalle Siinä he kertovat toisilleen mo nien vuosien tapahtumia Aika on kulunut on jo kohta aa mu mutta vielä heillä riittää tarina Vasta päivän valjettua päättävät he etsiä ihmisiä ja kuulla kodin kuu lumisia Mutta heillä on aavistur ja pelko että kalkki on kadotettu Aamu valkenee päiväksi He etsivät ihmisiä mutta talosta ei ketään löydy — Luokkasodan uhreiksi varmaan kin ovat kaikki joutuneet Sen he sitten saivatkin jälkeen päin tietää todeksi Isän ja äidin sydän oli lävistetty niinkuin monen muun Siellä he nyt olivat veli ja sisar kumpikin kaukaa tulleina hävitetyn kodin tanhuvilla Itkemässä Mutta kauan eivät he itkeneet Heidän silmänsä pian täyttyivät vi han liekillä uhman palo niissä heh kui Siinä he päättivät että he yhdes sä viimeiseen hetkeen asti' taistele vat sen aatteen puolesta jonka vuoksi heidän vanhempansa jo oli vat taistelleet ja henkensä antaneet Nyt kun uusi aika koittaa on hei dän lapsensa heidän jälkiään seuraa va ja taisteleva loppuun heidän ja lon taistelunsa He molemmat ovat nyt siinä suu ressa joukossa joka valmistaa uutta taistelua työväenluokan voittoon vie miseksi IL L MYRKKYMURATTI (POISON IVY) ÖMyrkkymuratti (Polson Ivy) tuo pelätty köynnöskasvi on sangen laa jalle levinnyt Sitä tavataan Nova Scotlasta pohjoisessa Floridaan ja Texasiin etelässä ja Atlannin ran noilta aina Utahiin ja British Co lumbiaan lännessä Se on todella köynnöskasvi joka klertäytyy kai ken ympärille mikä suinkin on sen ulottuvilla Tammikin joskus mel kein tukehtuu kun myrkkymurattl klertäytyy sen korkeimpalnkin ok sien ympärille peittäen ne tuuheilla lehdtllään Myrkkymurattl alkaa kukkia touko- tai kesäkuussa Sen kukat ovat pieniä hyvänhajuisia kellertävän vihreitä tiheissä tähkä mäisissä tertuissa Syksymmällä kypsyvät ne pehmeiksi valkeiksi vahamalsiksl marjoiksi jotka usein säilyvät talvenkin yli Paras tunnusmerkki millä myrk kymuratin tuntee hyvin tavallisesta Virginia köynnöksestä on se että myrkkymuratin lehdet ovat kolme aina ryhmässä jota vastoin Virginia köynnös on viisilehtlnen ja aivan vaaraton Myrkkymuratin kolmJ lehteä ovat loistavan vihreitä ja ly hytkantaisia sekä kärjeltään pitku laisen soikglta 'Myrkkymuratin myrkky on voi makasta haihtumatonta öljyä joka tunkeutuu ihmisen ihon huokosien läpi ja nostaa suuret määrät pieniä syhyäviä rakkuloita ihon pinnalle sekä aiheuttaa polttavaa turpoamis ta Kynsimällä tätä syyhyä enem pää kuin mitään muutakaan syyhyä ei voida parantaa päinvastoin pa hentaa Luonnossa ei ole mitään millä el olisi tarkotustaan Myrkyllisten kasvien lukumäärä on suuri Ihmi set ovat oppineet käyttämään suu ren joukon erilaisia kasvlmyrkkyjä omiin etupäässä lääketieteellisiin tarkotuksilnsa mutta kasvit käyttä-( vät sitä itsepuolustukseen Myrkyl linen kasvi -jonka syömistä seuraa tuskallinen sairaus tai kuolema saa olla esimerkiksi nälkäisiltä eläimil tä rauhassa Useimmat kasvit ovat myrkyllisiä ainoastaan syötyinä Myrkkymurattl on yksi niistä har voista kasveista Jotka eivät odota ahdistajansa rankaisemista vasta sen jälkeen kun vastustajat ovat eh tineet sen tuhota) vaan nostaa sn dan jo ennen kuin se ehditään syö dä valamalla ahdlstajaansa myrk kyä siten pakottaen tämän jättä mään sen rauhaan — Tietämättömyys on paha henki Me pelkäämme että se on vielä aikaansaava monta mur henäytelmää Hyvällä syyllä o vat Kreikan suurimmat runoili jat antaneet Mykenean ja The ban kuningassukujen kauheissa murhenäytelmissä sille traagilli sen kohtalon osan — Karl Marx aikakauslehdessä "Die Rheini sche Zeitung") TILAA TOVERITAR! Suvijuhla Sinitaivas kirkttsna kaarehtii — suvijuhla on saapunut armas! Taas laihot tuulessa lainehtii ja pehmyt on luonnon parmas Käy korkeella hymyten päivän kehrä sen välkkyy kullassa vainio vehrä On Juhannus! Luontokin hymyillen nyt kauneimmat antinsa tuhlaa Sen sylissä viettävi leikkien myös inehmo suvista juhlaa Pois haihtuvat mielistä murehet harmaat ja aivoissa liikkuvat aatokset armaat Kokot rannoilla vaaroilla hulmuaa koht' taivasta kipunat kiirii Povi nuori nyt riemusta riehahtaa — tule neitonen kanssani piiriin! Ja lehtoja täyttävät lemmet ja kaihot kun hämyhyn uinuvat metsät ja laihot Elon arki nyt rinnasta kaikkoaa kevyt kirkas on orjankin mieli Hän luonnon helmahan kiiruhtaa miss' soittavi salainen kieli Suvijuhla on nyt tuli kaihottu hetki — ja harvoin on juhannusriemujen retki Toivo A L — nen (Ylijäänyt Lasten Keväästä)