Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Aug. 17, 1920)
No 33 Tiistaina Elokuun 17 p — Tuesday August 17 HYMNI COLUMBIALLE On tyyni ihana Columbia illoin Kun kuullut loistaa laineisiin Kannulla lehdoissa istuissa illoin Vajoan unelmien auermiin Olet Columbia verraton! Kaunis olet hämyssä hiiivertyvässä Ja silloiukuin kohta on yö Kun varjot nukkuvat syvyydessä - Kello puoltayötä jo lyö ' Columbian yö on ihana! Aamuruskossa taas ihaillen Katson Columbian laineita Nää sanat syntyy mun huulilleni Kuinka ihana on mailina! — On Columbialla aamuyö Jo päivän kirkkaus yllättää Nyt jo laineet vinhasti käy Noin mainingit mahtavat vyöryää — Ei lepoa saavan ne näy Qlet mahtava Columbia! Sua katselen tyynenä myrskyssä Aina kaihon vain rintaani tuot Niin tyhjä ja lyhyt on elämä Sen aatoksen aina luot — Sulia voima on ikuinen! H ENNEN JA NYT Tyydy onneesi ihmislapsi! Näin lapsena usein kuulla sain En huomannut silloin orjuutusta Minä huoletonna tyydyin vain Kun kasvoin ja vartuin Niin ymmärrys karttui: Miksi kohtalo on nurja? Kysyin — Se toisille onnea (Suo toisille taistoa — Aina köyhän elo on kurja Nyt toivoni tähti On kirkkaampi taasen Mun aatoksen eespäln liitää Se vastukset voittaa Se kahleet murtaa Mua vapauteen kerran kiitää Oi pian oi pian! Saavu onneni päivä ITullos kotiin minun ja muiden Suo rauhaisa mieli — Niin onnesta kieli iSoi kiitollisien suiden Maria Virta VANKILA Kirj MAXIM GORJKIJ (Jatkoa) V Tarkastus on jo aikoja päätty nyt ja vankila nukkuu raskaassa u nessa Ovenreijän kautta kuuluu käytävältä aika ajoin kaikenmoisia omituisia ääniä Luultavasti joku höpisee tai hourailee unissaan Oven takana raapaisevat lattiaa hiljakseen vanginvartijan askeleet — tänään on vahtivuorossa vanhus jolla on liik kumattomat silmät Hän kävelee hi taasti pitkin käytävää ja höpisee it sekseen Mischa loikoilee lavalla kuuntelee tarkasti ja ajattelee Tänään kävelytunnilla kertoi ro konarpinen hänelle koko historiansa Hänen isänsä oli upseeri tämä vietteli hänen äitinsä — neulojatta ren — hylkäsi hänet — jätti muistok si itsestään ainoastaan valokuvan ja lapsen Neljätoista vuotias nuori nainen hoiti poikaansa ja teki työtä teki työtä alatj levähtämättä eikfi hänellä koko elämässään ollut mi tään muuta kuin lapsensa Hän pa ni poikansa kiertokouluun sitten kaupunkiin kouluun mutta siellä kerran muuan opettaja tukisti poi kaa jolloin äiti joka ei milloinkaan lapselleen kovaa sanaakaan sanonut otti hänet jälleen luoksensa kotiin Sitten parin vuoden kuluttua hankki äiti hänelle kirjurinpaikan tutkija tuomarin luona itse neuloi neulomis taan laitteli tekokukkia kutoi suk Nuorten kia teki työtä työn perästä Poika oiettiin sotamieheksi Siellä hän jonka äiti oli hellyydellä kasvattanut ja rakkaudella itseensä kiinnittänyt ei jakBanut kauemmin kärsiä aliup seerin ilkkumista ja pilkkaa vaan löi päällikköään harjoitusaikana Rangaistuseksi tästä Joutui hän kol meksi vuodeksi kurituskomppaniaan saamatta lukea hyväkseen siellä ku luneita palvelusvuosia Mutta äiti joka jo oli iäkäs ihminen teki vaan työtä ja itki poikansa kovaa elä män kohtaloa Palveltuaan sota väessä seitsemän vuotta palasi hän kotiinsa runneltuna uupuneena Ja pelokkaana löysi äitinsä melkein so keana ja työhön kykenemättömänä anomassa almuja kirkon rappusil la Vielä silloinkin lahjoitti äiti po jalleen kaulahuivin voimiensa vii meisen hedelmän jonka hän puoli sokeitten silmäinsä edessä raihnai silla sormillaan oli neulonut — kai ken elämänsä työn oli hän antanut nurkumatta pojalleen Moneen kuukauteen el poika saa- nut minkäänlaista tointa vaan eloli niillä armopaloilla joita äiti kerjä ten kokosi Vihdoin viimeinkin sai hän paikan vankilassa Xitl tuli tyk känään sokeaksi Eräs hyvä ihmi nen toimitti silloin ämmärukan vai vaistaloon jossa hän vielä nytkin kutoo sukkia pojalleen — Siinäpä nainen! — tuumaili Mischa — Miten paljon työtä ja miten paljon rakkautta hänen elä mässään miten yksinkertaista ja liikuttavan kaunista! Hän muisti rokonarpisen pelokkai ta hämmästyneitä silmiä ja tämän kuiskaavaa ääntä — Mutta — miksi? Mikä on olll tarkoitus kaikella tällä rakkaudella ja työllä Jos poika kuitenkin — Herra Malinin! — kuului kova kuiskaus Mischa hyppäsi makuulavalta — ovenrelässä loisti rauhattomana van ginvartijan silmä — Mitä te puhutte — kysyi van hus — Minä? En minä puhu — vastasi ihmetellen Mischa — Kuulinhan minä! — Saattaa olla että — Sitähän minäkin Koettakaa — pidättää itseänne — Vanginvartijan silmä hävisi het keksi sitten ilmestyi se uudelleen ja vanhus puhui varoittavalla kuis keella — Juuri samoin puheli itsek seen tässä eräs totta puhuen — hän oli sisareni poika — No? kysyi Mischa sukkelaan — No ei muuta kuin vietiin hul luinhuoneeseen — Teidän sisarenne poika? — Niin niin — kuiskasi van hus ja silmä alkoi hypähdellä kum mallisesti luultavasti hän nyökytti päätään sanojensa vakuudeksi — Ja — istui täällä? — kysyi Mischa hiljakseen — Numero yhdessä — Ja te häntä olitteko tekin silloin täällä? — kysyi Mischa jon kun ajan kuluttua tuntien sydämes sään epämieluista kylmää kouris tusta — Olen ollut täällä seitsemän toista vuotta kahdeksastoista on menossa Katsellessaan vanhuksen himmeä tä silmää ja pitkää rusÄenää oli Mischa juuri aikeessa kysyä: — Vartioitfeito te sisäreunakin pol Iraa samalla tavulla kuin minua nyt! Mutta peläten loukkaavansa van husta ei puhunut siitä mitään sa noi vaan: — Kauanhan te olette täällä ollut kin Osasto! — Odottakaas — minä tuon tuo lin itselleni — kuiskasi vanhus sil mää iskien — muuten niin — mi nun on vaikea kyyristyä selkää kivistää! Hän meni Mischa seisoi oven e dessä kuunnellen vanhuksen raapi via askeleita ja ajatteli: — Jos ihmisellä kerran on sielu — niin tuolla se varmaankin on himmeä ryppyinen ja kuiva kutea hänen kasvonsakin Vanhus palasi asetti hiljakseen tuolin oven eteen ja aukkoon ilmes tyi uudelleen hänen silmäusä sekti sen päälle korkealle kohotetut har maat tuuheat kulmakarvat — Kas näin on paljoa parempi — puheli hän itsekseen — Nukkua en voi — luita kivistää Kun tekin valvotte niin puhellaan tässä Yöllä sitä kyllä saapi päivällä — on kielletty mutta yöllä — kuka sitä tietää? Päivällä minä teesken- telen olen olevinani ankara teille muuten el voi päälliköt vaativat si tä! Mutta yöllä voin teidänkin kans sanne puhella Sentähden että — ettehän te mikään pahantekijä ole? Ette tappanut ettei varastanut Heh-hee! Punaposkinen olette nuo ri minun on sääli teitä Te nauratte olette iloinen aivan kuin olisi joku arvonimi teille annettu ah nuoruus nuoruus! Tottelisitte esimiehiänne — niin Mischalle alkoi puhe' tuntua vas tenmieliseltä Hän kumartui her mostuneena ovelle ja kysyi vanhuk selta : — Mikä toimi teidän sisarenne po jalla oli? Komeroon kuului taasen kuivan värittömän äänen surina: I — Lukkoseppä Hän ampui in sinöörin Hänestähän oli kirjoitet tu sanomalehdlssäkin Kuinkas muuten! — Hän itse luki minulle leh destä sattumalta sen saimme Jos tain ja juuri siinä olikin hänestä pai nettuna Hän luki — ja nauroi aivan kuten te Jäykkäluontolnen poika Sisareni — hänen äitinsä — itki itki ulvoi Vaan auttoiko se — kyyneleillä et Baa verta pois pestyksi ' Toisinaan kysyn häneltä — no Fedor miltä tuutuu vankila? Vaan hän ei muuta kuin tiuskasee Alussa — hän ei puhunut mitään oli suutuksissaan Vaan sittemmin — -alkoi jo puhella ja puhui liiaksi kin Samoin tekin — Mitä hän puheli? tiedusteli Mischa hiljakseen — Niin vaan — kaikenmoista kuka sitä muistaa? Ettekös te olo Kalugasta? — Olen — No sitähän minä jo Sukuni mi on tuttu Postimestari Kalugas sa oli Malinin — Minun isäni — Juuri niin Kalugalainenhan minäkin olen ihan totta! Onko isänne jo kuollut? — Kuollut on — Niin niin kalkkihan mo kuolemme! He puhelivat kumpikin kuiskaa maila ja heidän äänensä suhisivat hiljaisuudessa kuten kuivat lehdet syksyllä Alvan kuin ajan kulkua laskien ja minuutteja merkiten kuu luivat akkunan alta vahtisotilaan maahan tömähtävät täsmälliset aske leet Jostakin kaukaa läpi kostean yön pimeydon kuului hyvin hiljalleen tornikellon lyöntien surullisenlaula va sointu — Eikö teillä ole ikävä täällä? — kysyi Mischa — Vanhuksilla on jokapaikassa ikävä — vastasi hänelle oventa- kaa kylmä tasanen kuiskaava ääni — Tuota oliko teillä sääli siaa renne poikaa silloin kun hän tääl lä Istui? — Mitä hänestä sääliä jos hän kerran ihmisen tappoi Sisartani on sääli Mutta jos ken on ihmi sen tuppanut Vanhus vaikeni äkkiä ja hänen kasvonsa katosivat aivan kuin olisivat pudonneet alas Mischa katsoi auk koon odottaen — Miksi sinä valehtelet? — kuu lui oven takaa lauhkea hiljainen ky symys — Mitä te sanoitte? — kysyi Mischa kumartuen oven reikään Vanhuksen kasvot kohosivat hänen kasvojensa tasalle ja hitaasti liiku tellen harmaita karvatupsujen ympä röimän suuren suunsa ohuita huulia päätään nyökytellen Ja hieman nau rahtaen sanoi: — Minä valehtelin kyllä mi nun on sääli Fedjkaa hän myös kin oli nuori hyvä nuorukainen Yhtäkkiä tuli hiljaisuus häirityksi aivan kuin tumman lammikon tyyni pinta kovasta tuulen puuskasta käy tävässä kaikui hurja järistyttävä huuto: — Xlä lyö armahtakaa! — Mitä se on? Mitä — kiljahti säpsähtäen Misoha — Sch — schsch! — sihisi van hus — El se mitään Unissaan vaan useinhan ne huutavat Jo kaisella näetlcös on omatuntonsa No etteköhä jo käy levolle Nuk kukaa Jumalan haltuun 'Äsken löi jo kaksitoista Hän nousi tuolilta ja läksi pois ve täen jalkoja perässään — tuntui ai vun kuin olisi jotain suurta peh meätä ja hyvin raskasta esinettä laahattu pitkin lattiaa Mischa meni makuulävalle heit täytyi pitkäkseen kiinnittäen huoles tuneen katseen päänsä päällä kaa reutuvaan likaiseen holvlkattoon Ja uneton yö täynnä ajatuksia ympäröi hänet hiljaisuudellaan (Jatk) KAIKILLE TYÖVÄENLEH TIEN LUKIJOILLE! Tarkastakaa lehtenne osotelappua jolloin näette milloin tilaus loppuu Nykyisen kalliin paperi- y m kus tannuksien takia emme voi lähettää tilatutta lehtiä yhtään yli määräajan Älköön kukaan vanha lehden tilaaja ajatelko että hänen lehteään lähetet täisiin yli määräajan sillä olosuhteet ovat nyt kerta kaikkiaan sillä tavalla ettemme parhaalla tahdollakaan voi uudistamatta lähettää lehteä Asia miehet ottakaa tämä asia huomioon ja uudistakaa tilaajien lehdet ajoissa jottei lehden lähetystä katkajsta — -Levitysosasto Palvelia halutaan perheeaeen jossa on 3 lasta nuorin 8 ja vanhin I I vuoden vanha Teh täviin kuuluu lasten hoito ja yhdelle miehelle ruuanlaitto Paikan voi ot taa sellainenkin jolla on I tai 2 las ta Palkka tietenkin sen mukaan Palkkavaatimus tulisi seurata kirjettä ESKEL1 HEIKKILÄ Box 104 Ilwaco Wash ASTORIAN S S O ompsluaauran kokouk set pidetiin ossston tslolls ioka torstai Ilta kello a Oiote: 262 Taylor Ave ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura kokoontuu joks torstai klo 1 ip 713 E Iit St — Tervetuloa HOQUIAM1N 8 g O ompeluseuran ko koukset pidetään osaston tslolls Akjolaa a joka torstai kello 2 jpp Osote: 315— lOth St Hoquiam Wask PORTLANDIN 8 S Osastoa ompeluseuran kokoukset pidetään osaston talolla joka toinen toratai-llta kello I — Osotel 71 Montana Ave HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään jokaisen viikon torstsina kello I jpp Huom I Kskvia aaataTana joks ko kouksen loputtua VVAUKEGANIN III 8 8 O viralliset kokoukset pidetään Joka kuukau den ensimälsenä Ja kolmantena sun nuntalna alkaen klo 2 lp — Osaston ompeluseuran kokoukset ovat Joka toi nen torstai alkaen klo 2 Jpp 1 via kokouksen loputtu
