No 33
Tiistaina Elokuun 17 p — Tuesday August 17
HYMNI COLUMBIALLE
On tyyni ihana Columbia illoin
Kun kuullut loistaa laineisiin
Kannulla lehdoissa istuissa illoin
Vajoan unelmien auermiin
Olet Columbia verraton!
Kaunis olet hämyssä hiiivertyvässä
Ja silloiukuin kohta on yö
Kun varjot nukkuvat syvyydessä -
Kello puoltayötä jo lyö '
Columbian yö on ihana!
Aamuruskossa taas ihaillen
Katson Columbian laineita
Nää sanat syntyy mun huulilleni
Kuinka ihana on mailina!
— On Columbialla aamuyö
Jo päivän kirkkaus yllättää
Nyt jo laineet vinhasti käy
Noin mainingit mahtavat vyöryää
— Ei lepoa saavan ne näy
Qlet mahtava Columbia!
Sua katselen tyynenä myrskyssä
Aina kaihon vain rintaani tuot
Niin tyhjä ja lyhyt on elämä
Sen aatoksen aina luot
— Sulia voima on ikuinen!
H
ENNEN JA NYT
Tyydy onneesi ihmislapsi!
Näin lapsena usein kuulla sain
En huomannut silloin orjuutusta
Minä huoletonna tyydyin vain
Kun kasvoin ja vartuin
Niin ymmärrys karttui:
Miksi kohtalo on nurja?
Kysyin — Se toisille onnea
(Suo toisille taistoa —
Aina köyhän elo on kurja
Nyt toivoni tähti
On kirkkaampi taasen
Mun aatoksen eespäln liitää
Se vastukset voittaa
Se kahleet murtaa
Mua vapauteen kerran kiitää
Oi pian oi pian!
Saavu onneni päivä
ITullos kotiin minun ja muiden
Suo rauhaisa mieli —
Niin onnesta kieli
iSoi kiitollisien suiden
Maria Virta
VANKILA
Kirj MAXIM GORJKIJ
(Jatkoa)
V
Tarkastus on jo aikoja päätty
nyt ja vankila nukkuu raskaassa u
nessa Ovenreijän kautta kuuluu
käytävältä aika ajoin kaikenmoisia
omituisia ääniä Luultavasti joku
höpisee tai hourailee unissaan Oven
takana raapaisevat lattiaa hiljakseen
vanginvartijan askeleet — tänään on
vahtivuorossa vanhus jolla on liik
kumattomat silmät Hän kävelee hi
taasti pitkin käytävää ja höpisee it
sekseen Mischa loikoilee lavalla
kuuntelee tarkasti ja ajattelee
Tänään kävelytunnilla kertoi ro
konarpinen hänelle koko historiansa
Hänen isänsä oli upseeri tämä
vietteli hänen äitinsä — neulojatta
ren — hylkäsi hänet — jätti muistok
si itsestään ainoastaan valokuvan ja
lapsen Neljätoista vuotias nuori
nainen hoiti poikaansa ja teki työtä
teki työtä alatj levähtämättä eikfi
hänellä koko elämässään ollut mi
tään muuta kuin lapsensa Hän pa
ni poikansa kiertokouluun sitten
kaupunkiin kouluun mutta siellä
kerran muuan opettaja tukisti poi
kaa jolloin äiti joka ei milloinkaan
lapselleen kovaa sanaakaan sanonut
otti hänet jälleen luoksensa kotiin
Sitten parin vuoden kuluttua hankki
äiti hänelle kirjurinpaikan tutkija
tuomarin luona itse neuloi neulomis
taan laitteli tekokukkia kutoi suk
Nuorten
kia teki työtä työn perästä Poika
oiettiin sotamieheksi Siellä hän
jonka äiti oli hellyydellä kasvattanut
ja rakkaudella itseensä kiinnittänyt
ei jakBanut kauemmin kärsiä aliup
seerin ilkkumista ja pilkkaa vaan
löi päällikköään harjoitusaikana
Rangaistuseksi tästä Joutui hän kol
meksi vuodeksi kurituskomppaniaan
saamatta lukea hyväkseen siellä ku
luneita palvelusvuosia Mutta äiti
joka jo oli iäkäs ihminen teki vaan
työtä ja itki poikansa kovaa elä
män kohtaloa Palveltuaan sota
väessä seitsemän vuotta palasi hän
kotiinsa runneltuna uupuneena Ja
pelokkaana löysi äitinsä melkein so
keana ja työhön kykenemättömänä
anomassa almuja kirkon rappusil
la Vielä silloinkin lahjoitti äiti po
jalleen kaulahuivin voimiensa vii
meisen hedelmän jonka hän puoli
sokeitten silmäinsä edessä raihnai
silla sormillaan oli neulonut — kai
ken elämänsä työn oli hän antanut
nurkumatta pojalleen
Moneen kuukauteen el poika saa-
nut minkäänlaista tointa vaan eloli
niillä armopaloilla joita äiti kerjä
ten kokosi Vihdoin viimeinkin sai
hän paikan vankilassa Xitl tuli tyk
känään sokeaksi Eräs hyvä ihmi
nen toimitti silloin ämmärukan vai
vaistaloon jossa hän vielä nytkin
kutoo sukkia pojalleen
— Siinäpä nainen! — tuumaili
Mischa — Miten paljon työtä ja
miten paljon rakkautta hänen elä
mässään miten yksinkertaista ja
liikuttavan kaunista!
Hän muisti rokonarpisen pelokkai
ta hämmästyneitä silmiä ja tämän
kuiskaavaa ääntä
— Mutta — miksi? Mikä on olll
tarkoitus kaikella tällä rakkaudella
ja työllä Jos poika kuitenkin
— Herra Malinin! — kuului kova
kuiskaus
Mischa hyppäsi makuulavalta —
ovenrelässä loisti rauhattomana van
ginvartijan silmä
— Mitä te puhutte — kysyi van
hus — Minä? En minä puhu —
vastasi ihmetellen Mischa
— Kuulinhan minä!
— Saattaa olla että
— Sitähän minäkin Koettakaa
— pidättää itseänne —
Vanginvartijan silmä hävisi het
keksi sitten ilmestyi se uudelleen
ja vanhus puhui varoittavalla kuis
keella — Juuri samoin puheli itsek
seen tässä eräs totta puhuen
— hän oli sisareni poika
— No? kysyi Mischa sukkelaan
— No ei muuta kuin vietiin hul
luinhuoneeseen — Teidän sisarenne poika?
— Niin niin — kuiskasi van
hus ja silmä alkoi hypähdellä kum
mallisesti luultavasti hän nyökytti
päätään sanojensa vakuudeksi
— Ja — istui täällä? — kysyi
Mischa hiljakseen
— Numero yhdessä
— Ja te häntä olitteko tekin
silloin täällä? — kysyi Mischa jon
kun ajan kuluttua tuntien sydämes
sään epämieluista kylmää kouris
tusta — Olen ollut täällä seitsemän
toista vuotta kahdeksastoista on
menossa
Katsellessaan vanhuksen himmeä
tä silmää ja pitkää rusÄenää oli
Mischa juuri aikeessa kysyä:
— Vartioitfeito te sisäreunakin pol
Iraa samalla tavulla kuin minua nyt!
Mutta peläten loukkaavansa van
husta ei puhunut siitä mitään sa
noi vaan:
— Kauanhan te olette täällä ollut
kin
Osasto!
— Odottakaas — minä tuon tuo
lin itselleni — kuiskasi vanhus sil
mää iskien — muuten niin — mi
nun on vaikea kyyristyä selkää
kivistää!
Hän meni Mischa seisoi oven e
dessä kuunnellen vanhuksen raapi
via askeleita ja ajatteli:
— Jos ihmisellä kerran on sielu
— niin tuolla se varmaankin on
himmeä ryppyinen ja kuiva kutea
hänen kasvonsakin
Vanhus palasi asetti hiljakseen
tuolin oven eteen ja aukkoon ilmes
tyi uudelleen hänen silmäusä sekti
sen päälle korkealle kohotetut har
maat tuuheat kulmakarvat
— Kas näin on paljoa parempi
— puheli hän itsekseen — Nukkua
en voi — luita kivistää Kun tekin
valvotte niin puhellaan tässä
Yöllä sitä kyllä saapi päivällä —
on kielletty mutta yöllä — kuka
sitä tietää? Päivällä minä teesken-
telen olen olevinani ankara teille
muuten el voi päälliköt vaativat si
tä! Mutta yöllä voin teidänkin kans
sanne puhella Sentähden että —
ettehän te mikään pahantekijä ole?
Ette tappanut ettei varastanut
Heh-hee! Punaposkinen olette nuo
ri minun on sääli teitä Te
nauratte olette iloinen aivan kuin
olisi joku arvonimi teille annettu
ah nuoruus nuoruus! Tottelisitte
esimiehiänne — niin
Mischalle alkoi puhe' tuntua vas
tenmieliseltä Hän kumartui her
mostuneena ovelle ja kysyi vanhuk
selta :
— Mikä toimi teidän sisarenne po
jalla oli?
Komeroon kuului taasen kuivan
värittömän äänen surina:
I — Lukkoseppä Hän ampui in
sinöörin Hänestähän oli kirjoitet
tu sanomalehdlssäkin Kuinkas
muuten! — Hän itse luki minulle leh
destä sattumalta sen saimme Jos
tain ja juuri siinä olikin hänestä pai
nettuna Hän luki — ja nauroi
aivan kuten te Jäykkäluontolnen
poika Sisareni — hänen äitinsä
— itki itki ulvoi Vaan auttoiko
se — kyyneleillä et Baa verta pois
pestyksi ' Toisinaan kysyn häneltä
— no Fedor miltä tuutuu vankila?
Vaan hän ei muuta kuin tiuskasee
Alussa — hän ei puhunut mitään oli
suutuksissaan Vaan sittemmin — -alkoi
jo puhella ja puhui liiaksi
kin Samoin tekin
— Mitä hän puheli? tiedusteli
Mischa hiljakseen
— Niin vaan — kaikenmoista
kuka sitä muistaa? Ettekös te olo
Kalugasta?
— Olen
— No sitähän minä jo Sukuni
mi on tuttu Postimestari Kalugas
sa oli Malinin
— Minun isäni
— Juuri niin Kalugalainenhan
minäkin olen ihan totta! Onko
isänne jo kuollut?
— Kuollut on
— Niin niin kalkkihan mo
kuolemme!
He puhelivat kumpikin kuiskaa
maila ja heidän äänensä suhisivat
hiljaisuudessa kuten kuivat lehdet
syksyllä Alvan kuin ajan kulkua
laskien ja minuutteja merkiten kuu
luivat akkunan alta vahtisotilaan
maahan tömähtävät täsmälliset aske
leet Jostakin kaukaa läpi kostean
yön pimeydon kuului hyvin hiljalleen
tornikellon lyöntien surullisenlaula
va sointu
— Eikö teillä ole ikävä täällä?
— kysyi Mischa
— Vanhuksilla on jokapaikassa
ikävä — vastasi hänelle oventa-
kaa kylmä tasanen kuiskaava ääni
— Tuota oliko teillä sääli siaa
renne poikaa silloin kun hän tääl
lä Istui?
— Mitä hänestä sääliä jos hän
kerran ihmisen tappoi Sisartani
on sääli Mutta jos ken on ihmi
sen tuppanut
Vanhus vaikeni äkkiä ja hänen
kasvonsa katosivat aivan kuin olisivat
pudonneet alas Mischa katsoi auk
koon odottaen
— Miksi sinä valehtelet? — kuu
lui oven takaa lauhkea hiljainen ky
symys — Mitä te sanoitte? — kysyi
Mischa kumartuen oven reikään
Vanhuksen kasvot kohosivat hänen
kasvojensa tasalle ja hitaasti liiku
tellen harmaita karvatupsujen ympä
röimän suuren suunsa ohuita huulia
päätään nyökytellen Ja hieman nau
rahtaen sanoi:
— Minä valehtelin kyllä mi
nun on sääli Fedjkaa hän myös
kin oli nuori hyvä nuorukainen
Yhtäkkiä tuli hiljaisuus häirityksi
aivan kuin tumman lammikon tyyni
pinta kovasta tuulen puuskasta käy
tävässä kaikui hurja järistyttävä
huuto:
— Xlä lyö armahtakaa!
— Mitä se on? Mitä — kiljahti
säpsähtäen Misoha
— Sch — schsch! — sihisi van
hus — El se mitään Unissaan
vaan useinhan ne huutavat Jo
kaisella näetlcös on omatuntonsa
No etteköhä jo käy levolle Nuk
kukaa Jumalan haltuun 'Äsken löi
jo kaksitoista
Hän nousi tuolilta ja läksi pois ve
täen jalkoja perässään — tuntui ai
vun kuin olisi jotain suurta peh
meätä ja hyvin raskasta esinettä
laahattu pitkin lattiaa
Mischa meni makuulävalle heit
täytyi pitkäkseen kiinnittäen huoles
tuneen katseen päänsä päällä kaa
reutuvaan likaiseen holvlkattoon
Ja uneton yö täynnä ajatuksia
ympäröi hänet hiljaisuudellaan
(Jatk)
KAIKILLE TYÖVÄENLEH
TIEN LUKIJOILLE!
Tarkastakaa lehtenne osotelappua
jolloin näette milloin tilaus loppuu
Nykyisen kalliin paperi- y m kus
tannuksien takia emme voi lähettää
tilatutta lehtiä yhtään yli määräajan
Älköön kukaan vanha lehden tilaaja
ajatelko että hänen lehteään lähetet
täisiin yli määräajan sillä olosuhteet
ovat nyt kerta kaikkiaan sillä tavalla
ettemme parhaalla tahdollakaan voi
uudistamatta lähettää lehteä Asia
miehet ottakaa tämä asia huomioon
ja uudistakaa tilaajien lehdet ajoissa
jottei lehden lähetystä katkajsta — -Levitysosasto
Palvelia halutaan
perheeaeen jossa on 3 lasta nuorin
8 ja vanhin I I vuoden vanha Teh
täviin kuuluu lasten hoito ja yhdelle
miehelle ruuanlaitto Paikan voi ot
taa sellainenkin jolla on I tai 2 las
ta Palkka tietenkin sen mukaan
Palkkavaatimus tulisi seurata kirjettä
ESKEL1 HEIKKILÄ
Box 104 Ilwaco Wash
ASTORIAN S S O ompsluaauran kokouk
set pidetiin ossston tslolls ioka torstai
Ilta kello a Oiote: 262 Taylor Ave
ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura
kokoontuu joks torstai klo 1 ip 713 E
Iit St — Tervetuloa
HOQUIAM1N 8 g O ompeluseuran ko
koukset pidetään osaston tslolls Akjolaa
a joka torstai kello 2 jpp Osote: 315—
lOth St Hoquiam Wask
PORTLANDIN 8 S Osastoa ompeluseuran
kokoukset pidetään osaston talolla joka
toinen toratai-llta kello I — Osotel 71
Montana Ave
HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset
pidetään jokaisen viikon torstsina kello I
jpp Huom I Kskvia aaataTana joks ko
kouksen loputtua
VVAUKEGANIN III 8 8 O viralliset
kokoukset pidetään Joka kuukau
den ensimälsenä Ja kolmantena sun
nuntalna alkaen klo 2 lp — Osaston
ompeluseuran kokoukset ovat Joka toi
nen torstai alkaen klo 2 Jpp 1
via kokouksen loputtu