Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (July 27, 1920)
No 3o Tiistaina Heinäkuun 27 p — Tuesday July 27 VANKILA Kirj MAXIM GORJKIJ (Jatkoa edelliseen numeroon) H ' Vankilassa el ollut vapaita paikko ja Ja Mischa pistettiin pieneen suu rempien rikosvankeja varten varat tuun komeroon Harmaapäinen kor- keakasvuinen pltkänaamainen Ja suippopartalnen vanginvartija jonka värittömät Bilmät olivat aivan Hik kumattomat sulki suurella kolinalla paksun likaisen oven ja kyyristyen sen ympyriäiseen aukkoon sanoi ai van kuin olisi puhetorveen -puhunut matalalla yksitoikkoisella ää nellä: ' — Jos jotain tarvitaan — kutsu kaa olen tässä' Ja samassa katosi hän hiljakseen kuin hiiri Nuorukainen seurasi häntä uteli ain katsein ja ihaillen jonkun aikaa omaa tyyneyttään rupesi"Mähemmin tarkastelemaan komeroa Se oli pit kä kapea huone vasemmalla puo lella oven vieressä tunkeutui seinäs tä sisälle raskas kolmikulman muo toinen uuni ja siihen lujasti kiinni tetty vähän luisu- likainen neljän hengen makuulava Tämä ylettyi ko ko seinän pituudelta suureen rus kealla ruostepeittoisella rautaristikol la varustettuun akkunaan asti Ma kuulavan ja oikeanpuoleisen seinän välille jäi tilaa noin puolentoista ars sinaa ja paitsi makuulavaa — ei täs sä likaisessa synkässä huoneessa muuta ollutkaan Raskas kivinen hot vikaarros joka ' täynnä halkeamia laskeutui vasemmalla seinällä mel kein makuulavan tasalle ja tämä kaarros se juuri antoi komerolle e riskummallisen pallonpuolikkaan ta paisen muodon joka oli keskeltä ja ettu kahtia Holvin korkeimmalla kohdalla oikeanpuolisen seinän vie ressä paloi tomuinen sähkölamppu valaisten lian tapetuista luteista syntyneitten ruskeitten pilkkujen ja kaikenmoisten piiroksien peittämiä seiniä Makuulavan puoleisella seinällä lä hellä uunia oli luultavasti jollakin naulalla piirretty suuret määrät nu meroita — joku lienee tällä tavoin yhteen- kertoma- ja jakolaskulla koettanut lieventää Ikävää tyhjää yk sinäisyyttään Lähellä akkunaa oH isoilla kirjaimilla piirretty tummaan kuivettuneeseen huoneeseen: "Kaks' on meitä Vjasmalaista "Aika reuhkanräyhkänää "Mieronkiertäjää "Kopekan mist' -irti saamme "Limpun ostamme sen jaamme "Ja — hoklennamme" Mischa naurahti miettiessään mi tähän merkinnee — "hoklennamme?" — Vannaankin se tarkoittaa — ah naasti syömistä päätti hän katsellen seinälle säännöttömiin riveihin haus kasti ripoiteltuja kirjaimia Ja "kak si reuhkanräyhkänää" tuntui hänestä olevan kaksi Iloista huimapäätä — aina puoleksi nälkäistä jotka eivät koskaan sure eivätkä mitään pelkää kuleksivat iäti kaupungista kaupun- kiin missä vaan sattuu tilaisuus — sieltä "kopekan irti kiskaisevat" ja eleskeleviU kuin petolinnut ihmisten keskelli Mischa luki runosäkeet uudelleen ja tuntiessaan mitenkä li kaiset seinät alkoivat häntä yhä e nemmän huvittaa purskahti hän ää nekkääseen nauruun Oven takaa alkoi kuulua askeleita ja kolkko ääni kysyi äkäisesti: ~ Mitä te siellä? Mischa säpsähti kääntyi katso maan — ja näki oveen tehdyssä rel- _ ässä kylmän liikkumattoman sil män — Kutsuitteko? — En Nuorten Osasto T n -- - - - ' — Mitäs te sitten? — kysyi itse pintaisesti silmä — En mitään Minä vaan nau roin — sanoi Mischa Silmä hyppäsi sukkelaan mihin lie neekin — ylös ja käytävästä kuului raukea aivan kuin loukkaantunut ääni: — El täällä naureta — Onko se kielletty? — kysyi Mischa hyväntahtoisesti naurahtaen "Hänelle ei vastattu Vankilan pi halta kuului äänekästä melua josta kin kauempaa käytävästä veden rois kintaa ja viereisessä huoneessa kali sivat kahleet Kaikki nuo äänet syn nyttivät jonkinlaisen yhteisen seka melskan jota el korva ollut ollen kaan halukas kuulemaan Mischan mieleen juolahti kuva laihasta pitkä naamaisesta vankilan virkamiehestä pyöreine värittömine silmineen har maille tuuheine kaarevine kulmakar "voineen ja keltaisella ryppyisellä na halla peitettyine leveine otsineen — Fedjka senkin viheriä elävä! — kirkui kirpeä ääni käytävässä sen jälkeen kuului naurun honotusta ja oven ohitse kulki joku raskain juok suaskelin ' — Hiljaa pukit! — kaikui ankara äännähdys Mischa huokasi ja alkoi lukea sei näkirjoituksia Holvikaaressa siinä paikassa Johon helposti voi makuu lavalla loikoessa kädellä ulettua oli painokirjaimilla huolellisesti kirjoi tettu: "Täsä on Istunut Jakof Ignativ TJsof Joka murhasi vaimons Ja Saschka Gryslovan heiän konnuu vens tähden Tammikuussa se ta pahtui 1900 Laski suolet heilt ulos" Mischa vavahti uudelleen Häntä hämmästytti kirjoituksen sisältö — ja vielä enemmän se varmuus että Usov uskoi täydellisesti olevansa oi keutettu tappamaan ihmisiä Hän yritti ajatuksissaan luoda ku van tästä rauhallisesta murhamiehes tä Usovasta vaan ei löytynyt sille - minkäänlaista ihmismuotoa — se Il meni aina hänelle jonkinlaisena jul mana muodottomana pilkkuna- jonka keskellä paloi tasaisesti himmeä ve ripunainen tuli Oven takaa alkoi kuulua raskaita askeleita ja kova ääni kajahti: Reilaan! Raudat rämähtivät' ovi aukeni si sään astui kaksi vanginvartijaa sekä nuorempi päällikön apulainen — pie nikasvuinen tummine terävine kuo noineen ja pelokkaisen hiirensilmt neen Hän loi pikaisen sivusilmäyk sen Mischan ulkomuotoon ja kääntyi äkkiä ääneti hänestä pois Toinen punatukkainen tukeva möhömahai nen vanginvartija lähestyt akkunaa koetellen kädellään sen rautaristik koa toinen Mischalle jo tuttu pitkä kasvulnen vanhus seisot liikahta matta oven vieressä katsoen kuolleil la silmillään nuorukaista suoraan kasvoihin Tämän jalkojen ohitse tulla livahti sisään — aivan kuin pil venhattara talvisella taivaalla — har maa rangaistusvangin haamu heittää pyöräytti makuulavan alle vahvasti tervatun puukiulun ja katosi samalla Pois läksi virkamiehistökin kovasti jaloillaan kopistellen ja sanomatta Mischalle sanaakaan Raskas rau tainen ovensalpa rämähtell ja jysäh teli ovi lukittiin suurella pauhulla f— ja niin alkoivat virkamiehet astua edemmäksi käytävää pitkin kulot taen mukanaan kylmän kolkosti kali sevia avaimiaan — Reila-han! — kaikui Mischan komeroon käheä huuto Jostakin kauempaa kuului hyvin pitkä voitelemattoman ovilokin nau- kuva nlrinä ovi paukahti kovasti kiinni ilma tärähti aivan kuin am pumisesta rautojen kirinää ja kal ketta alkoi kuulua uudelleen täs mällisesti kumahtellvat varmat tah dikkaat askeleet ja Mischa kuuli vie lä kerran ankaralla äänellä huudetta- Reila-han! Nyt seurasi hiljaisuus tuntui kuin koko vankila olisi kerrassaan kää räisty mustaan pehmeään äänenpi t& vään kankaaseen Missha tunsi ruumiissaan jonkin laista hammassäryn tapaista kolo tusta mutta tarkemmin ajatelles saan alkoi häntä vähän hävettää mo koma tunne heilauttaen päätään työntäen kätensä syvälle housunsa taskuihin ja kovasti vihellellen alkoi hän kävellä pitkin komeronsa lat tiaa Ovlreikään ilmestyi vanginvartijan kuollut silmä ja vanhuksen kuiva ääni kuului rauhallisena: — Viheltää ei saa! — Ei saa? — toisti Mischa seisah tuen — Ei — vastasi päättäväisesti vanginvartija — Hyvä ollaan viheltämättä! — sanoi Mischa hymähtäen ja vähän olkapäitään kohottaen ISilmä kiilsi himmeästi vielä muu tamia sekunteja oven ympyriäisessä reiässä sitten se alkoi verkalleen kohota ylös Oven takaa kuului poistuvia pehmeitä askeleita Vie reisestä komerosta jossa pakkotyö Iäisiä säilytettiin kuului epäselvää yksitoikkoista huminaa aivan kun joku olisi rukoillut — vai lieneekö satuja kertoellut Mischa meni ak kunan luo tarttui käsillään rauta ristikkoon nousi akkunalaudalle pai noi otsansa vasten kylmää ristikkoa sekä alkoi tähystellä syksyisen yön pimeyteen Yö oli niin synkän pi meä että jos olisit kätesi pistänyt akkunasta ulos olisi sekin näyttänyt aivan nokimustalta Jostakin kau empaa näkyi pieni värähtelevä tuli rohkean Iloisesti palaa tuikkivan mutta ollen yksinäisenä synkän pi meyden ympäröimänä näytti sekin olevan aivan kuin vankilaan suljet tuna (Jatk) Keisari ja apotti Tahdon kertoa teille hyvin hullun kurisen jutun OH kerran hyvin kiukkuinen kei sari ja myöskin apotti joka oli hy vin komea herra Ikävä vain oli apotin palvelija herraansa paljon vii saampi Kuumuus ja kylmyys rasit tivat keisaria Usein hän nukkui rautapaitaan puettuna sotateltassa Usein oli hänellä tuskin vettä hapan leivän ja makkaran paineeksi ja vie lä useammin hän kärsi nälkää ja ja noa Mutta pappi osasi itseään pa remmin hoitaa Hän lepäsi mukavas ti pöydän ääressä ja vuoteessa Täy sikuun lailla paistoi hänen naamansa eikä pari miestä ylettynyt hänen vat sansa ympäri Tästä syystä etsi kei sari usein riitaa papin kanssa Kerran ratsastsi hän ratsujoukon kanssa kesän polttavassa kuumuudes sa luostarin ohi jonka edustalla pap pi jaloitteli — Ahaa! Satuinpa nyt hyvään ai kaan ajatteli keisari ja tervehti pap pia ivallisesti Mitä kuuluu herran palvelija? Minusta näyttää että ru koileminen ja paastoaminen ei teitä lainkaan haittaa Mutta samalla mi nusta näyttää että joutilaisuus vai vaa teitä Ehkä kiitätte minua jos e inan teille hieman työtä) Sanotaan että te melkein kuulette ruohonkin kasvavan Siksi annan teille kelpo leukojenne purtavaksi kolme kunnon pähkinää Kolmen kuukauden kuluttua tah don saada vastauksen näihin kolmeen kysymykseen Ensiksi: kun käyttäy dyn korkeana keisarillisessa juhlapu vussa valtaistuimellani ruhtinaallisen neuvoston ympäröimänä silloin tei dän - pitää uskollisena arviomiehenä sanoa minulle kuinka monen pennin arvoinen olen) Toiseksi: teidän pi tää laskea ja sanoa minulle kuinka pian voisin ratsuni selässä kiitää mail man ympäri? Ei minuuttiakaan liian vähän tai liian paljoni Tiedän että tähän vastaaminen on teille vain lei kintekoa Kolmanneksi pitää vielä teidän — — oi prelaateista parhain — hiuskarvalleen arvata ajatukseni I Ne tahdon minä sitten rehellisesti tun nustaa mutta' niissä ei saa olla rah tuakaan totta Jollette voi selittää minulle näitä kolmea kysymystä on apottivirkanne mennyt ja minä kul jetan teitä takaperin aasin selässä kautta maan ohjasten asemesta aasin häntä käsissä Senjälkeen karautti keisari nauraen tiehensä Mutta pappi parka kulutti ja ki dutti itseään miettimällä Yksikään pahantekijä raukka joka odottaa te loitusta ei ole tuntenut hirveämpää kidutusta kuin tämä apotti parka Hän tiedusti kolmesta neljästä yliopis tosta kysyi yhtä monelta tiedekun nalta menettäen suuren rahasumman mutta kuitenkaan ei yksikään tohto ri ' voinut ratkaista hänelle näitä tär keitä kysymyksiä Suuressa pelossa ja vavistuksessa kasvoivat tunnit nopeasti päiviksi vii koiksi viikot kuukausiksi ja pian oli tuleva se määräaika I Hänen silmissään näytti maailma milloin keltaiselta milloin viheriältä Nyt etsi hän metsistä ja vainioilta yk sinäisimpiä paikkoja Silloin kohtasi hän eräällä harvoin käytetyllä polulla kallionrinteellä lam maspaimenensa Hans Bendisen — Hera apotti sanoi Hans mi kä teitä surettaa) Tehän hoiperrat te eteenpäin kuin varjo Maria ja Josef I Mitä? Tehän kutistutte ai van kokoon Teille! on varmaan jo tain tapahtunut! — Voi hyvä Hans! Keisaria halut taa antaa minua selkään Hän on tupannut hampaisiini kolme pähkinää joita tuskin itse Belsebub voi särkeä Ensiksi: Kun hän näyttäytyy korea na valtaistuimellaan keisarillisessa juhlapuvussa ruhtinaallisen neuvos tonsa ympäröimänä silloin pitää mi nun uskollisena arviomiehenä sanoa hänelle kuinka monen pennin arvoi nen hän on? Toiseksi pitää minun laskea ja sanoa kuinka pian hän voi ratsunsa selässä kiitää maailman ym päri Ei minuuttiakaan liian vähän tai liian paljoni Hän luulee että siihen vastaaminen on vain leikinte koa Kolmanneksi pitää minun kur jimman kaikista prelaateista arvata hänen ajatuksensa ne tahtoo hän mi nulle rehellisesti tunnustaa mutta niissä ei saa olla rahtuakaan totta Jos en voi selittää näitä kolmea kysymystä niin on minun apotti vir kani täällä loppunut ja hän kuljetut taa minua takaperin aasin selässä kautta maan — Eikö mitään muuta vastaa Hans Bendisen nauraen — Herra olkaa huoleti sen minä tahdon tehdä Lai natkaa vain minulle lakkinne ristin ne ja pukunne niin tahdon antaa oi keat vastaukset Vaikka en ymmär rä hituistakaan latinaa osaan minä (Jatkos kahdeksannella sivulla) S Ä KE N IÄ Tilatkaa nyt ettei enään unohdu Säkeniä on yleisesti arvokkuudeltaan tunnustettu tarkoitustaan vastaavaksi julkaisuksi Ainoa laatuaan Mielen kiintoisia tietoja Venäjältä Hinta $150 vuosi RAIVAAJA Box 468 Fitchburg Mau I