Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (July 13, 1920)
No 28 Tiistaina Heinäkuun 13 p — Tuesday July 13 f SATU POJASTA JA PAL-VELIJASTA OH kerran mies joka oli äärettö män rikas HJän omisti suuria kal leuksia ja luonnon rikkauksia Kui tenkaan kukaan ei ollut koskaan - nähnyt hänen tekevän työtä vaik ka hän omisti noin suuren omaisuu den Hänellä oli paljo palvelijoita Niitä oli kaikkiin eri tehtäviin Hän itse oli kauhean laiska Hän vain söt joi ja makasi Hän oli niin pe rin laiska että el viitsinyt johtaa omia asioltaankaan ei komentaa e des palvelijoitaan vaan N hänellä oli palvelija sitäkin tehtävää varten Tällä rikkaalla miehellä oli tyttöjä ja poikia joita kasvatettiin kaiken tämän rikkauden keskellä Nuorin Tieistä oli hyvin Itsepäinen Hän ei 'halunnut totella isäänsä niin mah tava herra kuin hän olikin Mitä 'isommaksi tuo poika kasvoi sitä it isepäisemmäksl hän tuli Oli kuitenkin joku jolle tuo poika oli kuuliainen ja jota hän halusi to tella Se oli palvelija joka oli hoi tanut poikaa syntymästä asti Po jan äiti oli kuollut pojan syntyessä Niin jäi lapsi tämän vanhan palveli jan liuostaan ja kasvatettavaksi Ihmiset ihmettelivät miksi poika oli Isälleen niin kovin tottelematon Joku uskalsi kysyä syytä siihen Poi ka vastasi kysyjälle kainostelematta: — Jos en tottelisi palvelijaa joka tekee työtä minun hyväkseni ajaisi isä hänet pois mutta isääni kukaan aja pois eikä rankaise vaikka en häntä tottelekaan Tämänlaista viisautta pitivät ih miset ihmeellisenä ja sanoivat: mi tähän tästä lopuksi tulee? Kun poika oli tullut jo siihen i "'käjtiV ettei hän enää tarvinnut hoita jan puhui palvelija hänelle näin: 01et ifej suuri nuorukainen että et itarvitse enää hoitajaa niin luulen että isäsi millä hetkellä tahansa saat taa käskeä minut pois Minun on itoteltava häntä niinkuin sinä olet -minua totellut Kuitenkin toivoisin vielä jonkun aikaa saavani neuvoa 'ja opettaa sinua että oikean uran ottaisit itsellesi valita Mitä tästä ajattelet poikani? Poika mietti hetken ja sanoi sit ten: — Minä kiitän Ja kunnioitan si nua suuresti Olen kiitollinen sinul le kaikista niistä neuvoista Joita 'let minulle antanut Isäni niitä ei ole saanut tietää mutta jolloinkin se rtulee ilmi Se on totta että isäni ivoi sinut käskeä pois milloin tahan rsa Ja sinun on häntä toteltava Mut Ita se on vääryys että sinä kunnon vartims joudut yksin taivaltamaan mieron polkua Se on väärin että sinun täytyy vanhuudessasi kulkea (etsimässä työtä ja ruokaa jNiin ei saa tapahtua Jos ei mi !kään keino siitä sinua estä olen mi mä seuraava sinua En nytkään olo ipakottettu kuuntelemaan isäni tahtoa "M Itiä olen nuori ja voimakas sinä vanha Ja voimaton 'Niinkuin sinä hoidit nuoruudessani minua on mi nun vuoroni nyt hoitaa sinua Mi nä voin tehdä työtä sinunkin edes ttäsi kunnon vanhus" Minä teen työ ttä rehellistä työtä jonka tuloksilla -voimme yhdessä elää Jos isäni kar Ikoittaa sinut lähden kanssasi ole siitä varma! Työtätekevät ihmiset me kokoam me yhteen ja selitämme heille mitä vääryyttä heitä kohtaan on harjoi tettu miten heidän työnsä tuloksista lolseläjät ovat nauttineet Vääryys ja riisto täytyy loppua se ei saa enää jatkua pitemmälle mälle — Poikani! Sinä olet ottanut neuvoistani vaarin Minun työni ei ole ollut turhaa nyt minun kyl vöni jo kauniina orastaa Siitä voi vielä kasvaa kultainen sato Olet lOsannut valita oikean tien Siltä r------------------- -—— ~— Nuorten Osasto olen kyllin kiitollinen sinulle poi kani ' Meillä ei ole enää aikaa jäädä o dottamaan isäsi käskyä vaan mei dän pitää noudattaa sydämen ään tä Velvollisuus kutsuu meitä tais teluun! Meidän on riennettävä sil lä nyt on aika toimia Katso miten idässä ruskoittaa Näetkö miten aa muaurinko nousee Vanhuksen puhuessa tarttui poika hänen käteensä Äänettöminä lähtivät he taivalta maan aamuauringon valaisemaa tietä Anna K Kaihomieli On tyyni ilta Rannan lehvikossa Istuu yksin kaihomieli Ulapalle kat se liitää kesän kirkasta tahti-iltaa ihaellen Lehvikossa linnut laskeu tuvat yölevolle „puut huojuen luo vat varjonsa veteen johon pilvet antavat vaiherikkautta Todellakin! Kaunis on luonto kukkinesi nurmi- nesi sinitaivainesi ja yön henki- enkin Byleilemänä Elämän rik kautta ja voimaa sinä huout levolle laskiessasikin Tuulien tuudittama na pilvien eteenpäin liitellessä saa kaihomieli muistoihinsa monta ku vaa Elämän menneistä muistoista hiipii esiin lehtiä monia Siellä siir tyy esiin valkeita ja viattomia pu ' naiBla rakkautta uhkuvia kellertä viä syysunelmineen Kaikki tulevat esiin kuin taikavoimalla Hän tuntee olevansa avuton kuut taivaan lintu jolla siivet ovat vlot tuneet Hänellä on halu elää ra kastaa ja olla rakastettu Hänellä on halu liitää halu lentää kauas kauas Mutta joka kerta kuin hän yrittää putoaa hän alas sillä siivet ovat niin heikot Luonto on lahjoittanut Ihänelle elämän ja halun elää mutta se ei antanut kylliksi elämänvoimaa Hän tuntee sen hän hyvin tietää sen ja siksikö lieneekin hän kaihomieli Hän tun tee olevansa elämän vanki Ei mis tään löydä hän sitä mitä hän etsii eikä sellaisena kuin etsii Kaik kialla tuntee hän löytyvän onttoutta ja tyhjyyttä Luoda sitä mitä hän haluaa ei hän voi eikä ole milloin kaan voinut Siksi muistojen kirjas sa on niin monta tummaa kuvaa Monta toivorikasta mutta 'suruihin sortunutta kuvaa Siksi hän haluaa unhotusta yksinäisyyttä mutta joskus hän ufonmalNiin — uhmaa! Mutta se ei auta Ei se auta oman itsensä kanssa Ei silloin kuin oma minä ei suo unhotusta Tuska elämäntuska - mikä kiehtova köynnöskasvi sinä olet! Tunkeudut jokaiseen sopusoinnun sopukkaan sinä' viileksit kuin suola vesi verihaavoja Kylmä värisyttää kaihomielen ruu mista hänen hiuksiaan tuuli heilut taa Silmät tuijottavat kauas Tun tuu kuin metsän puut ja kukat tun tisivat samaa ' kalvavaa surua kuin hänkin Kaihomieli hyväilee kädel lään koivun kylmää kylkeä Hän painautuu lähemmäksi puun runkoa Katselee sitten kauan taivaan täh tiä noita avaruudessa liiteleviä maailmoita Voi miksi hän yhä tuntee tus kallista kahleiden painoa Miksi täy tyy hänen olla kiinni tässä kolkossa mailmassa Hän tahtoisi lentää yli avaruuden Lentää tuonne kauas nähdä avaruuden ja mitata olemisen syvyydet Mutta hän tietää että si tä hän ei voi Siksipä hän kantaa nimeä: Kaihomieli TILAA TOVERITAR! Eräs juhlapäivä Kirj Albert Engström Lahkolaissaarnaaja Jedron Nata nael Astarot Anderson joka omisti Armon ja jolla oli kauniit pyöreä poskiset punertavat kasvot ja tuu hea kullankiharaineu hiustenkasvu pysähtyi ja huohotti kuumuudesta veti esiin nenäliinan ja kuivasi hien otsaltaan sillä kuumuus oli todella kin painostava Puut olivat aivan hiljaa ja seisoivat kuin odotellen liikkumattomassa ilmapiirissä El lehtikään liikahtanut Etäällä jyrisi ukkonen Mutta taivas oli korkea ja sees ja näytti palavan ohutta siner vää tulta ja järvi lepäsi kuin kuol lut mutta ilman hehku näkyi syvyy dessä joka kuvasti riippukoivuja ja leppiä Anderson potki risinkkakenkiensä tomun tienreunan leininköihln ja tas kuhelnään ja veti esiin taskupeilin jossa hän huolellisesti tarkasteli ju malankuvaansa Hiin otti päästään mustan leveälierisen huopahattunsa pani sen ruoholle ja kaiveli jonkun aikaa taskujaan kunnes hän löysi kamman Hän kuljetteli sitä mieli hyvällä läpi klharain runsauden ja vertaili itseään ajatuksissaan Simso niin " Nasiriin joka sai voimansa hiuksistaan Hänhän oli kuten tä mäkin taistelussa filistealalsten per keleen lasten pilkkaajain ja kirkon uskovaisten kanssa Ja kun heidän satonsa kerran kypsyisi päästäisi hän sanojensa ketut uskon tulisoih dut hännissään heidän viljavainioil leen ja polttaisi ne niin autioiksi et tä ne tulisivat kuin kaskimaa joka on valmis todellisen Armon kylvölle Mutta hänen ajatuksensa eivät aivan ilman syytä hipaisseet myöskin De lilaa Kuitenkaan ei sellaista Joka leikkaisi hänen hiuksensa vaan joka selvittäisi niitä rakkaudessa Ja ala- maisuudessa: Sillä Anderson oli mat kalla herrastuomari Ohlsonln luokse Haddarpplin ja- tämän vaimo ja ty tär taipuisivat aivan varmasti ennen pitkää ottamaan vastaan pyhityksen sen jälkeen kuin Anderson oli run saasti vuoden ajan päämäärästään tietoisesti pyrkinyt tähän Sanaa saar naten ja Sionin lauluja kitaran säes tyksellä esittäen ei niinkään hullum malla äänellä Herrastuomari itse istui itsepäisesti kiinni synninrapa kossa mutta hän omisti puoli mant taalia jossa ei ollut lainkaan velkaa ja tytär oli ainoa lapsi Kukapa saatfoi tietää kuinka Herra oli mää rännyt? Suurempiakin ihmeitä kuin tuon kykeni hän tekemään Nyt häämöttivät jo päärakennuk sen katon tiilikivet lehtipuiden välis tä korkealle mäelle ja Anderson val mistautui arvokkaassa tahdissa lä hestymään taloa Muutamia loppu irvistyksiä peilissä viimeinen kau luksen tasoitus ja hän oli valmis Mutta sehän oli totta! Olipa hyvä että hän muisti sen Hän katseli ympärilleen ja sylkäsl suustaan tum manruskean nuuskamällin ojaan 0 lihan hänkin vain ihminen Vlina ja sikarlperkeleen hän oli ylitsevuo tanut mutta nuuskaperkele oli vielä tällä hetkelläkin väkevämpi kuin Anderson Hän huokasi nyhtäsi kourallisen ruohoa maasta ja har jasi voimakkaita moitteettomia ham paitaan jotka nekin merkitsivät voi maa kuten hiuksetkin loistaessaan täyteläisten punaisten huulien vä listä Harkituin askelin asteli Anderson herrastuomarin pihalle varjostavien vaahterain välitse Pionit loistivat veripunaisina kehänteessä lavendelin ja tuhatkaunojen seassa Kehäkuvat paloivat salvioiden ja minttujen joukossa Mehiläiskekojen edessä joilla oli kuusenkaarnasta hatut su risi mehiläisiä Sillä herrastuomari oli Innokas mehiläishoitaja Ja nyt seisoi hän itse paitahihasillaan piip punysä suupielessä ja katseli suosik kiensa siunattua ulos- ja sisääntu lentoa pesänsuusta rupatellen ja polttaa tupruutellen Hän oli hyväl lä tuulella sillä hän oli ottanut kel po naukut naisväen juodessa aamu päiväkahvia Ja hän oli rehti ja on nellinen mies Tosin olivat eukko ja tytär viimeaikoina alkaneet käydä hiukan tekojumalisiksi ja huokaile viksi ja hyppäsivät ympäri seuroissa mutta vielä eivät olleet varsinaisesti laiminlyöneet velvollisuuksiaan vaik ka kyllähän nuo hulluttelut veivät aikalailla aikaa hyödylliseltä työltä Jos pilat nyt myöskin alkaisivat juosta tuon repolaisen Andersonin hännässä olisi hänen kai käytävä a siaan käsiksi kovin kourin ja kiellet tävä jyrkästi koko Juttu Mutta ei kai tuo nyt Istunut sen syvemmällä naisväessä kum että se voitiin lak seerata pois Herrastuomari kääntyi ympäri sillä askeleita kuulut vasta haravoidulla käytävällä - Hänen muotonsa pimeni — Siinähän olikin hän itse tuo An dersonin perhana Mutta nyt juhan nusaattona el tulisikaan mitään it-' kun pillitystä ja huokailua siitä häu vastasi — Vai niin sehän on Anderson Naisväki ei ole kotona Ne ovat menneet kylälle — Rauha ja armo teidän taloon ne herrastuomari tänä siunattuna juhannuspäivänä sanoi Anderson Minä olin vähän niinkuin sopinut herrastuomarin emännän kanssa et tä minä selittäisin hiukan sanaa tä nä iltana jos jumala tahtoo eikä herrastuomarillakaan ole mitään sitä vastaan — Niin jos jumala tahtoo niin en kai ininältään voi sitä estää mutta tänä päivänä en minä tahdo Tänä päivänä tahdon minä olla levossa Ja rauhassa Viime pyhänä oli Ander son täällä ja sen edellisenä pyhänä myöskin niin että nyt se saa riittää joksikin aikaa Mutta Anderson voi pitää seuran jossakin muualla jos nyt on sellainen välttämättä saata va Tai te voitte sen pitää alhaalla niityllä siellä on kaunista eikä tei dän tarvitse vilustuakaan tässä kuu muudessa Mutta Istukaa hetkiseksi aikaa en minä ole se mies joka a jaa ketään pois talosta jos hän tulee ihmisiksi Naisväki tulee kai pian takaisin ja silloin Anderson voi saa da kupin kahvia sillä en minä ole se mies joka ajaa ulos ketään Jou luna taikka juhannuksena Mutta yksi asia kun me olemme yksin täällä eikä kukaan ole kuulemassa Ihmiset juttelevat että Anderson kulkee ja kosiskelee meidän tytär tä Sen saa Anderson jättää sillä ei hän ole Andersonia varten An derson tottelee minun neuvoani ei kä ajattele sille taholle Sillä Jos meidän tytär menee naimisiin niin menee 'hän naimisiin miehen kanssa joka tekee työtä ymmärrättehän An derson miehen kanssa joka yrrfmär tää maata talonpojan kanssa aivan yksinkertaisesti eikä sellaisen kans sa Joka el ole ikinä rikkaa- ristiin pannut muuta kuin vetelehtinyt ja saarnannut ja laulanut vähän sillä välillä ja elänyt muiden ihmisten ar mosta — sillä sitähän Anderson te kee — Anderson ei pane pahakseen että minä sanon suoraan ajatukseni Katsokaa "Anderson maa se on Jo takin varmaa johonka voi tarttua ja jota voi kaivaa ja lannottaa mut ta taivas sen laita on yhtä kaikki vähän niin ja näin Anderson oli käynyt pahoin puna seksi Hän rykäsi Ja yski — Älkää kerätkö tavaraanne maa han missä koi ja ruoste raiskaa vaan katsokaa taivaaseen seisoo sa nassa (Jatk)