Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930, July 13, 1920, Page 7, Image 7

Below is the OCR text representation for this newspapers page. It is also available as plain text as well as XML.

    No 28
Tiistaina Heinäkuun 13 p — Tuesday July 13
f
SATU POJASTA JA PAL-VELIJASTA
OH kerran mies joka oli äärettö
män rikas HJän omisti suuria kal
leuksia ja luonnon rikkauksia Kui
tenkaan kukaan ei ollut koskaan
- nähnyt hänen tekevän työtä vaik
ka hän omisti noin suuren omaisuu
den Hänellä oli paljo palvelijoita
Niitä oli kaikkiin eri tehtäviin Hän
itse oli kauhean laiska Hän vain
söt joi ja makasi Hän oli niin pe
rin laiska että el viitsinyt johtaa
omia asioltaankaan ei komentaa e
des palvelijoitaan vaan N hänellä oli
palvelija sitäkin tehtävää varten
Tällä rikkaalla miehellä oli tyttöjä
ja poikia joita kasvatettiin kaiken
tämän rikkauden keskellä Nuorin
Tieistä oli hyvin Itsepäinen Hän ei
'halunnut totella isäänsä niin mah
tava herra kuin hän olikin Mitä
'isommaksi tuo poika kasvoi sitä it
isepäisemmäksl hän tuli
Oli kuitenkin joku jolle tuo poika
oli kuuliainen ja jota hän halusi to
tella Se oli palvelija joka oli hoi
tanut poikaa syntymästä asti Po
jan äiti oli kuollut pojan syntyessä
Niin jäi lapsi tämän vanhan palveli
jan liuostaan ja kasvatettavaksi
Ihmiset ihmettelivät miksi poika
oli Isälleen niin kovin tottelematon
Joku uskalsi kysyä syytä siihen Poi
ka vastasi kysyjälle kainostelematta:
— Jos en tottelisi palvelijaa joka
tekee työtä minun hyväkseni ajaisi
isä hänet pois mutta isääni kukaan
aja pois eikä rankaise vaikka en
häntä tottelekaan
Tämänlaista viisautta pitivät ih
miset ihmeellisenä ja sanoivat: mi
tähän tästä lopuksi tulee?
Kun poika oli tullut jo siihen i
"'käjtiV ettei hän enää tarvinnut hoita
jan puhui palvelija hänelle näin:
01et ifej suuri nuorukainen että et
itarvitse enää hoitajaa niin luulen
että isäsi millä hetkellä tahansa saat
taa käskeä minut pois Minun on
itoteltava häntä niinkuin sinä olet
-minua totellut Kuitenkin toivoisin
vielä jonkun aikaa saavani neuvoa
'ja opettaa sinua että oikean uran
ottaisit itsellesi valita Mitä tästä
ajattelet poikani?
Poika mietti hetken ja sanoi sit
ten: — Minä kiitän Ja kunnioitan si
nua suuresti Olen kiitollinen sinul
le kaikista niistä neuvoista Joita
'let minulle antanut Isäni niitä ei
ole saanut tietää mutta jolloinkin se
rtulee ilmi Se on totta että isäni
ivoi sinut käskeä pois milloin tahan
rsa Ja sinun on häntä toteltava Mut
Ita se on vääryys että sinä kunnon
vartims joudut yksin taivaltamaan
mieron polkua Se on väärin että
sinun täytyy vanhuudessasi kulkea
(etsimässä työtä ja ruokaa
jNiin ei saa tapahtua Jos ei mi
!kään keino siitä sinua estä olen mi
mä seuraava sinua En nytkään olo
ipakottettu kuuntelemaan isäni tahtoa
"M Itiä olen nuori ja voimakas sinä
vanha Ja voimaton 'Niinkuin sinä
hoidit nuoruudessani minua on mi
nun vuoroni nyt hoitaa sinua Mi
nä voin tehdä työtä sinunkin edes
ttäsi kunnon vanhus" Minä teen työ
ttä rehellistä työtä jonka tuloksilla
-voimme yhdessä elää Jos isäni kar
Ikoittaa sinut lähden kanssasi ole
siitä varma!
Työtätekevät ihmiset me kokoam
me yhteen ja selitämme heille mitä
vääryyttä heitä kohtaan on harjoi
tettu miten heidän työnsä tuloksista
lolseläjät ovat nauttineet
Vääryys ja riisto täytyy loppua
se ei saa enää jatkua pitemmälle
mälle
— Poikani! Sinä olet ottanut
neuvoistani vaarin Minun työni
ei ole ollut turhaa nyt minun kyl
vöni jo kauniina orastaa Siitä voi
vielä kasvaa kultainen sato Olet
lOsannut valita oikean tien Siltä
r------------------- -—— ~—
Nuorten Osasto
olen kyllin kiitollinen sinulle poi
kani '
Meillä ei ole enää aikaa jäädä o
dottamaan isäsi käskyä vaan mei
dän pitää noudattaa sydämen ään
tä Velvollisuus kutsuu meitä tais
teluun! Meidän on riennettävä sil
lä nyt on aika toimia Katso miten
idässä ruskoittaa Näetkö miten aa
muaurinko nousee
Vanhuksen puhuessa tarttui poika
hänen käteensä
Äänettöminä lähtivät he taivalta
maan aamuauringon valaisemaa
tietä
Anna K
Kaihomieli
On tyyni ilta Rannan lehvikossa
Istuu yksin kaihomieli Ulapalle kat
se liitää kesän kirkasta tahti-iltaa
ihaellen Lehvikossa linnut laskeu
tuvat yölevolle „puut huojuen luo
vat varjonsa veteen johon pilvet
antavat vaiherikkautta Todellakin!
Kaunis on luonto kukkinesi nurmi-
nesi sinitaivainesi ja yön henki-
enkin Byleilemänä Elämän rik
kautta ja voimaa sinä huout levolle
laskiessasikin Tuulien tuudittama
na pilvien eteenpäin liitellessä saa
kaihomieli muistoihinsa monta ku
vaa Elämän menneistä muistoista
hiipii esiin lehtiä monia Siellä siir
tyy esiin valkeita ja viattomia pu
' naiBla rakkautta uhkuvia kellertä
viä syysunelmineen Kaikki tulevat
esiin kuin taikavoimalla
Hän tuntee olevansa avuton kuut
taivaan lintu jolla siivet ovat vlot
tuneet Hänellä on halu elää ra
kastaa ja olla rakastettu Hänellä on
halu liitää halu lentää kauas
kauas Mutta joka kerta kuin
hän yrittää putoaa hän alas sillä
siivet ovat niin heikot Luonto on
lahjoittanut Ihänelle elämän ja halun
elää mutta se ei antanut kylliksi
elämänvoimaa Hän tuntee sen
hän hyvin tietää sen ja siksikö
lieneekin hän kaihomieli Hän tun
tee olevansa elämän vanki Ei mis
tään löydä hän sitä mitä hän etsii
eikä sellaisena kuin etsii Kaik
kialla tuntee hän löytyvän onttoutta
ja tyhjyyttä Luoda sitä mitä hän
haluaa ei hän voi eikä ole milloin
kaan voinut Siksi muistojen kirjas
sa on niin monta tummaa kuvaa
Monta toivorikasta mutta 'suruihin
sortunutta kuvaa Siksi hän haluaa
unhotusta yksinäisyyttä mutta
joskus hän ufonmalNiin — uhmaa!
Mutta se ei auta Ei se auta oman
itsensä kanssa Ei silloin kuin oma
minä ei suo unhotusta
Tuska elämäntuska - mikä
kiehtova köynnöskasvi sinä olet!
Tunkeudut jokaiseen sopusoinnun
sopukkaan sinä' viileksit kuin suola
vesi verihaavoja
Kylmä värisyttää kaihomielen ruu
mista hänen hiuksiaan tuuli heilut
taa Silmät tuijottavat kauas Tun
tuu kuin metsän puut ja kukat tun
tisivat samaa ' kalvavaa surua kuin
hänkin Kaihomieli hyväilee kädel
lään koivun kylmää kylkeä Hän
painautuu lähemmäksi puun runkoa
Katselee sitten kauan taivaan täh
tiä noita avaruudessa liiteleviä
maailmoita
Voi miksi hän yhä tuntee tus
kallista kahleiden painoa Miksi täy
tyy hänen olla kiinni tässä kolkossa
mailmassa Hän tahtoisi lentää yli
avaruuden Lentää tuonne kauas
nähdä avaruuden ja mitata olemisen
syvyydet Mutta hän tietää että si
tä hän ei voi Siksipä hän kantaa
nimeä: Kaihomieli
TILAA TOVERITAR!
Eräs juhlapäivä
Kirj Albert Engström
Lahkolaissaarnaaja Jedron Nata
nael Astarot Anderson joka omisti
Armon ja jolla oli kauniit pyöreä
poskiset punertavat kasvot ja tuu
hea kullankiharaineu hiustenkasvu
pysähtyi ja huohotti kuumuudesta
veti esiin nenäliinan ja kuivasi hien
otsaltaan sillä kuumuus oli todella
kin painostava Puut olivat aivan
hiljaa ja seisoivat kuin odotellen
liikkumattomassa ilmapiirissä El
lehtikään liikahtanut Etäällä jyrisi
ukkonen Mutta taivas oli korkea ja
sees ja näytti palavan ohutta siner
vää tulta ja järvi lepäsi kuin kuol
lut mutta ilman hehku näkyi syvyy
dessä joka kuvasti riippukoivuja ja
leppiä
Anderson potki risinkkakenkiensä
tomun tienreunan leininköihln ja tas
kuhelnään ja veti esiin taskupeilin
jossa hän huolellisesti tarkasteli ju
malankuvaansa Hiin otti päästään
mustan leveälierisen huopahattunsa
pani sen ruoholle ja kaiveli jonkun
aikaa taskujaan kunnes hän löysi
kamman Hän kuljetteli sitä mieli
hyvällä läpi klharain runsauden ja
vertaili itseään ajatuksissaan Simso
niin " Nasiriin joka sai voimansa
hiuksistaan Hänhän oli kuten tä
mäkin taistelussa filistealalsten per
keleen lasten pilkkaajain ja kirkon
uskovaisten kanssa Ja kun heidän
satonsa kerran kypsyisi päästäisi
hän sanojensa ketut uskon tulisoih
dut hännissään heidän viljavainioil
leen ja polttaisi ne niin autioiksi et
tä ne tulisivat kuin kaskimaa joka
on valmis todellisen Armon kylvölle
Mutta hänen ajatuksensa eivät aivan
ilman syytä hipaisseet myöskin De
lilaa Kuitenkaan ei sellaista Joka
leikkaisi hänen hiuksensa vaan joka
selvittäisi niitä rakkaudessa Ja ala-
maisuudessa: Sillä Anderson oli mat
kalla herrastuomari Ohlsonln luokse
Haddarpplin ja- tämän vaimo ja ty
tär taipuisivat aivan varmasti ennen
pitkää ottamaan vastaan pyhityksen
sen jälkeen kuin Anderson oli run
saasti vuoden ajan päämäärästään
tietoisesti pyrkinyt tähän Sanaa saar
naten ja Sionin lauluja kitaran säes
tyksellä esittäen ei niinkään hullum
malla äänellä Herrastuomari itse
istui itsepäisesti kiinni synninrapa
kossa mutta hän omisti puoli mant
taalia jossa ei ollut lainkaan velkaa
ja tytär oli ainoa lapsi Kukapa
saatfoi tietää kuinka Herra oli mää
rännyt? Suurempiakin ihmeitä kuin
tuon kykeni hän tekemään
Nyt häämöttivät jo päärakennuk
sen katon tiilikivet lehtipuiden välis
tä korkealle mäelle ja Anderson val
mistautui arvokkaassa tahdissa lä
hestymään taloa Muutamia loppu
irvistyksiä peilissä viimeinen kau
luksen tasoitus ja hän oli valmis
Mutta sehän oli totta! Olipa hyvä
että hän muisti sen Hän katseli
ympärilleen ja sylkäsl suustaan tum
manruskean nuuskamällin ojaan 0
lihan hänkin vain ihminen Vlina
ja sikarlperkeleen hän oli ylitsevuo
tanut mutta nuuskaperkele oli vielä
tällä hetkelläkin väkevämpi kuin
Anderson Hän huokasi nyhtäsi
kourallisen ruohoa maasta ja har
jasi voimakkaita moitteettomia ham
paitaan jotka nekin merkitsivät voi
maa kuten hiuksetkin loistaessaan
täyteläisten punaisten huulien vä
listä Harkituin askelin asteli Anderson
herrastuomarin pihalle varjostavien
vaahterain välitse Pionit loistivat
veripunaisina kehänteessä lavendelin
ja tuhatkaunojen seassa Kehäkuvat
paloivat salvioiden ja minttujen
joukossa Mehiläiskekojen edessä
joilla oli kuusenkaarnasta hatut su
risi mehiläisiä Sillä herrastuomari
oli Innokas mehiläishoitaja Ja nyt
seisoi hän itse paitahihasillaan piip
punysä suupielessä ja katseli suosik
kiensa siunattua ulos- ja sisääntu
lentoa pesänsuusta rupatellen ja
polttaa tupruutellen Hän oli hyväl
lä tuulella sillä hän oli ottanut kel
po naukut naisväen juodessa aamu
päiväkahvia Ja hän oli rehti ja on
nellinen mies Tosin olivat eukko
ja tytär viimeaikoina alkaneet käydä
hiukan tekojumalisiksi ja huokaile
viksi ja hyppäsivät ympäri seuroissa
mutta vielä eivät olleet varsinaisesti
laiminlyöneet velvollisuuksiaan vaik
ka kyllähän nuo hulluttelut veivät
aikalailla aikaa hyödylliseltä työltä
Jos pilat nyt myöskin alkaisivat
juosta tuon repolaisen Andersonin
hännässä olisi hänen kai käytävä a
siaan käsiksi kovin kourin ja kiellet
tävä jyrkästi koko Juttu Mutta ei
kai tuo nyt Istunut sen syvemmällä
naisväessä kum että se voitiin lak
seerata pois
Herrastuomari kääntyi ympäri sillä
askeleita kuulut vasta haravoidulla
käytävällä - Hänen muotonsa pimeni
— Siinähän olikin hän itse tuo An
dersonin perhana Mutta nyt juhan
nusaattona el tulisikaan mitään it-'
kun pillitystä ja huokailua siitä häu
vastasi
— Vai niin sehän on Anderson
Naisväki ei ole kotona Ne ovat
menneet kylälle
— Rauha ja armo teidän taloon
ne herrastuomari tänä siunattuna
juhannuspäivänä sanoi Anderson
Minä olin vähän niinkuin sopinut
herrastuomarin emännän kanssa et
tä minä selittäisin hiukan sanaa tä
nä iltana jos jumala tahtoo eikä
herrastuomarillakaan ole mitään sitä
vastaan
— Niin jos jumala tahtoo niin en
kai ininältään voi sitä estää mutta
tänä päivänä en minä tahdo Tänä
päivänä tahdon minä olla levossa Ja
rauhassa Viime pyhänä oli Ander
son täällä ja sen edellisenä pyhänä
myöskin niin että nyt se saa riittää
joksikin aikaa Mutta Anderson voi
pitää seuran jossakin muualla jos
nyt on sellainen välttämättä saata
va Tai te voitte sen pitää alhaalla
niityllä siellä on kaunista eikä tei
dän tarvitse vilustuakaan tässä kuu
muudessa Mutta Istukaa hetkiseksi
aikaa en minä ole se mies joka a
jaa ketään pois talosta jos hän tulee
ihmisiksi Naisväki tulee kai pian
takaisin ja silloin Anderson voi saa
da kupin kahvia sillä en minä ole
se mies joka ajaa ulos ketään Jou
luna taikka juhannuksena Mutta
yksi asia kun me olemme yksin
täällä eikä kukaan ole kuulemassa
Ihmiset juttelevat että Anderson
kulkee ja kosiskelee meidän tytär
tä Sen saa Anderson jättää sillä
ei hän ole Andersonia varten An
derson tottelee minun neuvoani ei
kä ajattele sille taholle Sillä Jos
meidän tytär menee naimisiin niin
menee 'hän naimisiin miehen kanssa
joka tekee työtä ymmärrättehän An
derson miehen kanssa joka yrrfmär
tää maata talonpojan kanssa aivan
yksinkertaisesti eikä sellaisen kans
sa Joka el ole ikinä rikkaa- ristiin
pannut muuta kuin vetelehtinyt ja
saarnannut ja laulanut vähän sillä
välillä ja elänyt muiden ihmisten ar
mosta — sillä sitähän Anderson te
kee — Anderson ei pane pahakseen
että minä sanon suoraan ajatukseni
Katsokaa "Anderson maa se on Jo
takin varmaa johonka voi tarttua
ja jota voi kaivaa ja lannottaa mut
ta taivas sen laita on yhtä kaikki
vähän niin ja näin
Anderson oli käynyt pahoin puna
seksi Hän rykäsi Ja yski
— Älkää kerätkö tavaraanne maa
han missä koi ja ruoste raiskaa
vaan katsokaa taivaaseen seisoo sa
nassa (Jatk)