Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (June 8, 1920)
No 23 Tiistaina Kesäkuun 8 p — Tuesday June 8 SUOMEN LUOKKASOTA VANKIEN MUISTOLLE Kirj Mary Mäki Eivät aatteestaan he luopuneet Vaikka itse hautansa loivat Siina uskossa toivossa kuolivat: Vielä vapauden kellot soivat He rakkaimpiaan muistuttivat Samaa työtä käskivät jatkaa Itse rohkeina eespäin marssivat Kohti kuoloon viepää matkaa He eivät tovereitaan pettäneet Eikä säikkyneet suurinta surmaa Pain katsoivat kuularuiskuja — Eivät peljänneet vankilaa turmaa He oikeuden puolesta taistelivat Totuuden lippua korkealla kantoi Sen edestä he kaiken uhrasi — Sen edestä henkensä antoi Rahavallan puoltajat heitä surmasivat Ja vieläkin vaanivat lisää Eivät säälineet hentoja lapsia Ei vanhaa äitiä isää Nyt vanhempain hoivaa ikävöi Siellä niin moni orpolapsi Ja vanhuuden turvan menettänyt On moni vanha harmaahapsi Paljon viattomina murhattiin Meidän veljiä ja sisaria Siksi kyynelten meri on tulvillaan Kuulee koston huokauksia Eikä ihmekään sillä sammunut Monen silmän kirkas valo 'Ennenaikojaan multiin joutunut (Ollen hehkuvimpana elon palo Ei aatteen tuli voi sammua Se kirkkaampana vaan palaa 1 Sen leimu idän taivaalta Yli maailman hohdetta valaa Ei totuuden voimaa turmella voi konsaan riistovalta Se loistaa linnain komeroista Vielä nousee mullankin alta Varmaan varmaan kerran kukistuu Tuo valheen valtamuuri Sen maan tasalle hajottaa Voi työläisten joukko suuri Aika meitäkin kutsuu taisteluun Jaloon taisteluun voimien takaa! Kostamaan kostamaan niiden puolesta Jotka haudoissa siellä makaa Eila tln syksy ilta Ulkona on läpinä kymätön pimeys Ikkunan takana kellastuneet lehdet tekevät viimeis tä tiliä syysmyrskyn ahdistaissa Lehdet puissa niin vinhaan väriso vät putoavat maahan ja lentävät tuulen mukana Nuori nainen is tuu lämpimässä tuvassa hämärtyvän hiiioksen edessä ja huokaa Hänet on vallannut hiljainen surunvoittoi suus — Nyt hän havahtuu nostaa pään sä miettii Hän katsahtaa ikkunaan tuijottaa synkkään pimeyteen Häntä kau histaa tämä syksyinen alastomuus tä mä synkkyys ja tuulten raivo Taas hän huokaa Hän muistaa lapsuutensa viattomat ilot muistaa kodin vaikka köyhänkin vapaudon Kevään riemut ja kesän ilot hän muistaa ja kesäyön ihanuuden ja salaperäisyyden Kaiken eletyn nuoruuden riemun hän elävästi muistaa — Mitä sinä tuijotat tyttö etkii jo kuullut että käskin sinua jo ai koja sitten nukkumaan mutta sinä vain nuokut täällä Kyllä minä tie dän mitä sinä taas aiot Se ei käy päinsä älä koetakaan Siinä istut ja laiskottelet että et jaksa huo menna nousta töihin! Nuorten — Emäntä älkää nyt toki kyl lä minä — Kyllä minä sanoo ärtynyt ää ' ni ja ovi paiskataan kiinni Tyttö istuu edelleen — Ei ei mutisee hän hetken kuluttua minun täytyy mennä nukkumaan Kuin vihassa hän jatkaa ajatuk siaan: — Kyllä minä olen vangittu kun en hetkeäkään saa istua ja ajatella rauhassa Ei saa edes illoin olla niinkuin tahtoo ei vapautta jälkeen päivän raadannan Voi) mikä orja" on palvelija Mutta minun täytyy mennä Ei! En mene sitten kään en kiusallakaan ajakoon c- mäntä pois jos tahtoo Sama kai tuo Sisään hiipii nuorimies Hän on talon ainoa poika — Eila! Tyttö hätkähtää Viktor! Ole 'hiljaa Xiti3i kävi minua käskemässä nukkumaan Näytti olevan hyvin vihamielisellä tuulella — Älä perusta — Hyvä sinun on niin sanoa — — Älä välitä kyllä minä olen si nun puolellasi jos hän kovin rupeaa metelöimään Mitä me perustamme Eila! Mutta kas onpa nyt synkkä syksyiltä — Minun elämäni on syksyä syn kempi huokaa tyttö — i MJitä! Meillä on juuri ihanin aika nuoruuden kevät väittää poi ka — Älä ' lohduta minua- Viktor! Syysyö on synkkä taivas on tumma ja orvon elämä pitkä ja pimeä — Ilostu vielä voi kaikki käydä hyvin voit vielä tuntea Itsesi tyyty väiseksi — En usko — Eila! Etkö sinä sitten pidä kään minusta? — Pidän mutta — Nukkumaan sieltä! kiljahtaa jo ku kamarin ovelta Syysmyrsky on tauonnut Päivä paistaa ihanasti kuten ennen Tuu li leyhyttelee hiljaa haavanlehtiä Kaikkialla luonto on niin tyyntä tyyntä Pirtissä ei ole hiljaista Emäntä kihisee vihassa — Sinä tyttö tyttö lutka! Ota Taa te ketaleesi ja lähde! — Emäntä rakas — Ei mitään valituksia Nyt on asia sillä puheella selvä Minä en voi kauemmin katsella poikani ja piikatytön peliä Kyllä minä tuol laiset seikkailut lopetan Meillä ei eletä sitä vanhaa romaania Talon poika ja piikatyttö Paras on että tällä tunnilla lähdet! Eila lähti Hän taivaltaa metsäistä polkua ka peaa sydänmaan tietä hän kulkee Itku on turvottanut hänen kauniit silmänsä Suuret kyynelkarpalot vie rivät poskia pitkin — Mikä kurja olento onkaan köy hän lapsi Miten häpeämättömästi uskaltaa rikas köyhää kohdella Mitä teki Viktor hänen hyväkseen? Ei mitään Antoi Tain mennä Kahdenkesken kyllä hyvitteli ja sa noi kerran tekevänsä tahtonsa mu kaan Eipä nyt uskaltanut asettua vanhempiaan vastaan kun kova e teen tuli kun uhattiin perinnöttö mäksi tehdä Tyttö kävelee hiljalleen yhä ka penevaa polkua pitkin — Voi noita lehdettömiä puita Huu kuinka syksyistä Juuri tuol laista on hänenkin elämänsä kyl mää alastonta Ei pientäkään päi- Osasto vän pilkettä synkässä syksyssä] "™™ lähetetty sanoinaan s Jos pienen onnen sarastuksen huo-I nu le etta : rakenna asunto it- maa hukkiin se heti svvsvön Tiimev- teen Voi millainen orpo hän oli Ja Viktor sellainenko tarmo ton raukka hän vain on Suuressa kaupungissa loistaa ilta sin tullannet valot Siellä näkee lii kettä ja elämää Siellä on hälinää päivällä ja illalla ja eipä ole kadut saaneet rauhaa vielä yönkään aikana On myöhä ilta Erään hotellin s dustalla hoipertaa puolijuopuneita herroja — Siellä on sievä tarjoilijatytto uusi tulokas Mennäänpä lintua katsomaan sanoo yksi — Kannattaako tuota ei se ole mikään ensikertalainen enää — Älä kyllä se vielä mukiin me nee — Maatiainen on vielä kyliä sen näkee ja minun on se herkku saat uskoa veli — Ota ota hänet kukapa muut välittäisi mokomasta — Eila kuuluu olevan nimeltä Kyllä minä sinulle Eila näytän taivaan ihanuudet ha ha iha Juopuneet herrat kävelevät sisään Viisi vuotta on kulunut edellisestä Sairaalassa makaa nuori tyttö Vain haamu on jälellä nuoresU} pu naposkisesta maalaistytöstä Kuin unena pitkänä pimeänä unena on hänen elämänsä kulunut Ei ilon pilkahdusta milloinkaan Nyt lopjfujen lopuksi makaa hän kuole man sairaana — 'Hän ei kestä kauan enää sanoo sairaanhoitajatar toiselle Paras et tä annamme hänelle viimeisen voite lun — Ei tohtori ole vielä käskenyt — Tyttö on ollut tänään hieman virkeämpi — Niin on mutta mitä tuosta haas kasta enää tulee sanoo edellinen il keästi irvistäen Hoitajat poistuvat Eila on kuullut kaikki He luuli vat hänen nukkuvan — Mitä "haaskasta" hän vaivaloi sesti hymähtää Hän ei juuri tajue siitä paljon sen enempää Tuska vain sairasta sydäntä kirveltää entistä enempi Hän on tuomittu hän on mennyttä Eikä hän pe pusta Mitä pikemmin se tapah tuu sitä parempi — Yksi "haaska" on silloin vaien- ' nut puhuu hän hiljaa Hänestä tun tui niin kauhealta olla niin turvaton niin orpo Mutta mitäpä siitä kuolema lähestyi — n Metusala Elipä kerran mies nimeltä Me tusala Eräänä päivänä hän jo ka oli jo täyttänyt neljäsataa kuusikyinmentä vuotta istui viini- ja fiikunapuun varjossa Pitkä päivä oli hauskasti kulu nut hyödyllisessä työssä joka väsytti hänet suloisen raukeaksi ja hän lepäsi illan viileydessä Kaukaa vuorelta hitaasti laske va aurinko heitti ruusuisia sätei tään maahan linnut unisena vie lä visertelivät pesänsä reunoilla karja märehti rauhallisena ja ko ko luonto oli kuin rauhoitettu Mutta kaikessa tässä tyyneydes sä Metusalan sydän ei vaan ol lut tyyni eikä tyytyväinen Vaikkakin hän oli saanut vuosia elääkseen kauvemmin kuin toi set ihmiset hän pelkäsi kuole maa — hän tahtoi elää ijankaik kisesti Äkkiä tapahtui jotain outoa 1 ! Nostaen silmänsä nähdäkseen ' milä se oli Metusala näki edes sään vahvajäntereisen olennon punanen soihtu kädessään "Mi tä asiaa on sinulla minulle" ky svi Metusala ' m-'"-"1 J" "V7"=" y lento "Rakenna snta niin vah va että ajan hammas ei siihen pystyisi ja kestävä luonnon voi mia vastaan ja kaunis tulevan sukupolven ihailtavaksi" "Asunto! Talo! Minäkö ra kentaisin talon ! Voisitko sinä ensiksi sanoa minulle kuinka kauvan tulen minä vielä elä t mään ?" "Viisisataa vuotta olet sinä ' vielä elävä rauhassa ja onnellise na omaistesi luona" ' "Ainoastaan viisisataa vuotta Ja sitten tulee kuolema ja omis taa minut! Oh mitä hyödyttää todellakin rakentaa talo toisten nautittavaksi sillä itsdlläni ei ole paljon aikaa siitä nauttia?" "Olento ei sanonut sanaakaan vaan katosi samalla tavalla kuin tulikin Myöhään yöhön vielä istui Metusala ja ihmetteli ja kertaili "ainoastaan viisisataa vuotta vielä! Mitä voi mies teh dä niin lyhyessä ajassa? Siina ei voi muuta kuin hengähtää" Olento eli ilmestys ei tullut takasin enään koskaan Viisisa taa vuotta oli kulunut Metusala oli muuttanut sinne mihin isän säkin ja taloa ei oltu rakennettu l Iän ei jättänyt jälkeensä edes ajatustakaan talon rakentamises ta ainoastaan muisto hänen pit kästä iästään jäi jälelle jonka hän eli- hyvin itsekkäästi Tämä on vaan satu mutta sit nä on silti totuuttakin sisällä vhtii varmasti kuin pähkinässä kin on sisältönsä Runoilijat o vat ylistäneet iäkkäitä miehiä jotka" ovat istuttaneet yrttitarho ja vaikkakin ovat olleet varmo ja että niiden hedelmistä eivät voi nauttia itse mutta heidän lapsensa iloitsevat niistä Jos me emme tee mitään uuden yh teiskunnan rakentamiseksi niin meilläkään ei ole mitään perin töä jättää lapsillemme ja mail ina pysyy hyvin kurjana asuin sijana heille Mutta me emme voi emmekä saa elää ainoastaan itseämme varten vaan koko maailman köyhälistön yhteiseksi hyväksi — H L — r TILAA TOVERITAR! Osoite-ilmoituksia AI1ERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura kokoontuu joka lorslai klo 2 ip 713 E lst St — Tervetuloa ' ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk set pidetään osaston talolla joka torstai ilta kello 8 Osotel 262 Taylor Ave HOQUIAM1N 8 S O ompeluaeuran ko- koukset pidetään osaston talolla Ahjolaa sa joka torstai kello 2 jpp Oaite! 318— lOth St Hoquiam Wah PORTLANDIN S S Osaston ompeluseuran kokoukset pidetään osaston talolla joka toinen torstai-ilta kello 8 — Oaote: 71 Montana Ave HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään jokaisen viikon torstaina kello I ipp Huom I Kahvia aaatavana Joka ko kouksen loputtua VVAUKEGANIN III 8 S Ovlrallliet kokoukset pidetään joka kuukau den enslmäisenä ja kolmantena sun nuntaina alkaen klo 2 lp — Osaston ompeluseuran kokoukset ovat joka toi nen torstai alkaen klo 2 jpp " V via kokouksen loputtua I 'I1 l"l"l"l"l"l"i"l' l"l ! 1 '1 I 1 1' l"l 1 1' t li' NAISTEN OSUUSKOTI SAN FRANCISCO CAL 3627— 16th St Telefooni: Market 3958 SAN FRANCISCO iiii 1 1 1 hi 1 1 1 1 minuun