No 23
Tiistaina Kesäkuun 8 p — Tuesday June 8
SUOMEN LUOKKASOTA
VANKIEN MUISTOLLE
Kirj Mary Mäki
Eivät aatteestaan he luopuneet
Vaikka itse hautansa loivat
Siina uskossa toivossa kuolivat:
Vielä vapauden kellot soivat
He rakkaimpiaan muistuttivat
Samaa työtä käskivät jatkaa
Itse rohkeina eespäin marssivat
Kohti kuoloon viepää matkaa
He eivät tovereitaan pettäneet
Eikä säikkyneet suurinta surmaa
Pain katsoivat kuularuiskuja —
Eivät peljänneet vankilaa turmaa
He oikeuden puolesta taistelivat
Totuuden lippua korkealla kantoi
Sen edestä he kaiken uhrasi —
Sen edestä henkensä antoi
Rahavallan puoltajat heitä surmasivat
Ja vieläkin vaanivat lisää
Eivät säälineet hentoja lapsia
Ei vanhaa äitiä isää
Nyt vanhempain hoivaa ikävöi
Siellä niin moni orpolapsi
Ja vanhuuden turvan menettänyt
On moni vanha harmaahapsi
Paljon viattomina murhattiin
Meidän veljiä ja sisaria
Siksi kyynelten meri on tulvillaan
Kuulee koston huokauksia
Eikä ihmekään sillä sammunut
Monen silmän kirkas valo
'Ennenaikojaan multiin joutunut
(Ollen hehkuvimpana elon palo
Ei aatteen tuli voi sammua
Se kirkkaampana vaan palaa 1
Sen leimu idän taivaalta
Yli maailman hohdetta valaa
Ei totuuden voimaa turmella
voi konsaan riistovalta
Se loistaa linnain komeroista
Vielä nousee mullankin alta
Varmaan varmaan kerran kukistuu
Tuo valheen valtamuuri
Sen maan tasalle hajottaa
Voi työläisten joukko suuri
Aika meitäkin kutsuu taisteluun
Jaloon taisteluun voimien takaa!
Kostamaan kostamaan niiden puolesta
Jotka haudoissa siellä makaa
Eila
tln syksy ilta Ulkona on läpinä
kymätön pimeys Ikkunan takana
kellastuneet lehdet tekevät viimeis
tä tiliä syysmyrskyn ahdistaissa
Lehdet puissa niin vinhaan väriso
vät putoavat maahan ja lentävät
tuulen mukana Nuori nainen is
tuu lämpimässä tuvassa hämärtyvän
hiiioksen edessä ja huokaa Hänet
on vallannut hiljainen surunvoittoi
suus —
Nyt hän havahtuu nostaa pään
sä miettii
Hän katsahtaa ikkunaan tuijottaa
synkkään pimeyteen Häntä kau
histaa tämä syksyinen alastomuus tä
mä synkkyys ja tuulten raivo
Taas hän huokaa Hän muistaa
lapsuutensa viattomat ilot muistaa
kodin vaikka köyhänkin vapaudon
Kevään riemut ja kesän ilot hän
muistaa ja kesäyön ihanuuden ja
salaperäisyyden Kaiken eletyn
nuoruuden riemun hän elävästi
muistaa
— Mitä sinä tuijotat tyttö etkii
jo kuullut että käskin sinua jo ai
koja sitten nukkumaan mutta sinä
vain nuokut täällä Kyllä minä tie
dän mitä sinä taas aiot Se ei käy
päinsä älä koetakaan Siinä istut
ja laiskottelet että et jaksa huo
menna nousta töihin!
Nuorten
— Emäntä älkää nyt toki kyl
lä minä
— Kyllä minä sanoo ärtynyt ää
' ni ja ovi paiskataan kiinni
Tyttö istuu edelleen
— Ei ei mutisee hän hetken
kuluttua minun täytyy mennä
nukkumaan
Kuin vihassa hän jatkaa ajatuk
siaan: — Kyllä minä olen vangittu kun
en hetkeäkään saa istua ja ajatella
rauhassa Ei saa edes illoin olla
niinkuin tahtoo ei vapautta jälkeen
päivän raadannan Voi) mikä orja"
on palvelija Mutta minun täytyy
mennä Ei! En mene sitten
kään en kiusallakaan ajakoon c-
mäntä pois jos tahtoo Sama kai
tuo
Sisään hiipii nuorimies Hän on
talon ainoa poika
— Eila!
Tyttö hätkähtää
Viktor! Ole 'hiljaa Xiti3i
kävi minua käskemässä nukkumaan
Näytti olevan hyvin vihamielisellä
tuulella
— Älä perusta
— Hyvä sinun on niin sanoa —
— Älä välitä kyllä minä olen si
nun puolellasi jos hän kovin rupeaa
metelöimään Mitä me perustamme
Eila! Mutta kas onpa nyt
synkkä syksyiltä
— Minun elämäni on syksyä syn
kempi huokaa tyttö
— i MJitä! Meillä on juuri ihanin
aika nuoruuden kevät väittää poi
ka — Älä ' lohduta minua- Viktor!
Syysyö on synkkä taivas on tumma
ja orvon elämä pitkä ja pimeä
— Ilostu vielä voi kaikki käydä
hyvin voit vielä tuntea Itsesi tyyty
väiseksi — En usko
— Eila! Etkö sinä sitten pidä
kään minusta?
— Pidän mutta
— Nukkumaan sieltä! kiljahtaa jo
ku kamarin ovelta
Syysmyrsky on tauonnut Päivä
paistaa ihanasti kuten ennen Tuu
li leyhyttelee hiljaa haavanlehtiä
Kaikkialla luonto on niin tyyntä
tyyntä
Pirtissä ei ole hiljaista Emäntä
kihisee vihassa
— Sinä tyttö tyttö lutka! Ota
Taa te ketaleesi ja lähde!
— Emäntä rakas
— Ei mitään valituksia Nyt on
asia sillä puheella selvä Minä en
voi kauemmin katsella poikani ja
piikatytön peliä Kyllä minä tuol
laiset seikkailut lopetan Meillä ei
eletä sitä vanhaa romaania Talon
poika ja piikatyttö Paras on että
tällä tunnilla lähdet!
Eila lähti
Hän taivaltaa metsäistä polkua ka
peaa sydänmaan tietä hän kulkee
Itku on turvottanut hänen kauniit
silmänsä Suuret kyynelkarpalot vie
rivät poskia pitkin
— Mikä kurja olento onkaan köy
hän lapsi Miten häpeämättömästi
uskaltaa rikas köyhää kohdella
Mitä teki Viktor hänen hyväkseen?
Ei mitään Antoi Tain mennä
Kahdenkesken kyllä hyvitteli ja sa
noi kerran tekevänsä tahtonsa mu
kaan Eipä nyt uskaltanut asettua
vanhempiaan vastaan kun kova e
teen tuli kun uhattiin perinnöttö
mäksi tehdä
Tyttö kävelee hiljalleen yhä ka
penevaa polkua pitkin
— Voi noita lehdettömiä puita
Huu kuinka syksyistä Juuri tuol
laista on hänenkin elämänsä kyl
mää alastonta Ei pientäkään päi-
Osasto
vän pilkettä synkässä syksyssä] "™™ lähetetty sanoinaan s
Jos pienen onnen sarastuksen huo-I nu le etta : rakenna asunto it-
maa hukkiin se heti svvsvön Tiimev-
teen Voi millainen orpo hän
oli Ja Viktor sellainenko tarmo
ton raukka hän vain on
Suuressa kaupungissa loistaa ilta
sin tullannet valot Siellä näkee lii
kettä ja elämää Siellä on hälinää
päivällä ja illalla ja eipä ole kadut
saaneet rauhaa vielä yönkään aikana
On myöhä ilta Erään hotellin s
dustalla hoipertaa puolijuopuneita
herroja
— Siellä on sievä tarjoilijatytto
uusi tulokas Mennäänpä lintua
katsomaan sanoo yksi
— Kannattaako tuota ei se ole
mikään ensikertalainen enää
— Älä kyllä se vielä mukiin me
nee — Maatiainen on vielä kyliä sen
näkee ja minun on se herkku
saat uskoa veli
— Ota ota hänet kukapa
muut välittäisi mokomasta
— Eila kuuluu olevan nimeltä
Kyllä minä sinulle Eila näytän
taivaan ihanuudet ha ha iha
Juopuneet herrat kävelevät sisään
Viisi vuotta on kulunut edellisestä
Sairaalassa makaa nuori tyttö
Vain haamu on jälellä nuoresU} pu
naposkisesta maalaistytöstä
Kuin unena pitkänä pimeänä
unena on hänen elämänsä kulunut
Ei ilon pilkahdusta milloinkaan Nyt
lopjfujen lopuksi makaa hän kuole
man sairaana
— 'Hän ei kestä kauan enää sanoo
sairaanhoitajatar toiselle Paras et
tä annamme hänelle viimeisen voite
lun — Ei tohtori ole vielä käskenyt
— Tyttö on ollut tänään hieman
virkeämpi
— Niin on mutta mitä tuosta haas
kasta enää tulee sanoo edellinen il
keästi irvistäen
Hoitajat poistuvat
Eila on kuullut kaikki He luuli
vat hänen nukkuvan
— Mitä "haaskasta" hän vaivaloi
sesti hymähtää Hän ei juuri tajue
siitä paljon sen enempää Tuska
vain sairasta sydäntä kirveltää
entistä enempi Hän on tuomittu
hän on mennyttä Eikä hän pe
pusta Mitä pikemmin se tapah
tuu sitä parempi
— Yksi "haaska" on silloin vaien- '
nut puhuu hän hiljaa Hänestä tun
tui niin kauhealta olla niin turvaton
niin orpo Mutta mitäpä siitä
kuolema lähestyi — n
Metusala
Elipä kerran mies nimeltä Me
tusala Eräänä päivänä hän jo
ka oli jo täyttänyt neljäsataa
kuusikyinmentä vuotta istui
viini- ja fiikunapuun varjossa
Pitkä päivä oli hauskasti kulu
nut hyödyllisessä työssä joka
väsytti hänet suloisen raukeaksi
ja hän lepäsi illan viileydessä
Kaukaa vuorelta hitaasti laske
va aurinko heitti ruusuisia sätei
tään maahan linnut unisena vie
lä visertelivät pesänsä reunoilla
karja märehti rauhallisena ja ko
ko luonto oli kuin rauhoitettu
Mutta kaikessa tässä tyyneydes
sä Metusalan sydän ei vaan ol
lut tyyni eikä tyytyväinen
Vaikkakin hän oli saanut vuosia
elääkseen kauvemmin kuin toi
set ihmiset hän pelkäsi kuole
maa — hän tahtoi elää ijankaik
kisesti Äkkiä tapahtui jotain outoa
1
! Nostaen silmänsä nähdäkseen '
milä se oli Metusala näki edes
sään vahvajäntereisen olennon
punanen soihtu kädessään "Mi
tä asiaa on sinulla minulle" ky
svi Metusala
' m-'"-"1 J" "V7"=" y
lento "Rakenna snta niin vah
va että ajan hammas ei siihen
pystyisi ja kestävä luonnon voi
mia vastaan ja kaunis tulevan
sukupolven ihailtavaksi"
"Asunto! Talo! Minäkö ra
kentaisin talon ! Voisitko sinä
ensiksi sanoa minulle kuinka
kauvan tulen minä vielä elä
t mään ?"
"Viisisataa vuotta olet sinä
' vielä elävä rauhassa ja onnellise
na omaistesi luona"
' "Ainoastaan viisisataa vuotta
Ja sitten tulee kuolema ja omis
taa minut! Oh mitä hyödyttää
todellakin rakentaa talo toisten
nautittavaksi sillä itsdlläni ei ole
paljon aikaa siitä nauttia?"
"Olento ei sanonut sanaakaan
vaan katosi samalla tavalla kuin
tulikin Myöhään yöhön vielä
istui Metusala ja ihmetteli ja
kertaili "ainoastaan viisisataa
vuotta vielä! Mitä voi mies teh
dä niin lyhyessä ajassa? Siina
ei voi muuta kuin hengähtää"
Olento eli ilmestys ei tullut
takasin enään koskaan Viisisa
taa vuotta oli kulunut Metusala
oli muuttanut sinne mihin isän
säkin ja taloa ei oltu rakennettu
l Iän ei jättänyt jälkeensä edes
ajatustakaan talon rakentamises
ta ainoastaan muisto hänen pit
kästä iästään jäi jälelle jonka
hän eli- hyvin itsekkäästi
Tämä on vaan satu mutta sit
nä on silti totuuttakin sisällä
vhtii varmasti kuin pähkinässä
kin on sisältönsä Runoilijat o
vat ylistäneet iäkkäitä miehiä
jotka" ovat istuttaneet yrttitarho
ja vaikkakin ovat olleet varmo
ja että niiden hedelmistä eivät
voi nauttia itse mutta heidän
lapsensa iloitsevat niistä Jos
me emme tee mitään uuden yh
teiskunnan rakentamiseksi niin
meilläkään ei ole mitään perin
töä jättää lapsillemme ja mail
ina pysyy hyvin kurjana asuin
sijana heille Mutta me emme
voi emmekä saa elää ainoastaan
itseämme varten vaan koko
maailman köyhälistön yhteiseksi
hyväksi — H L — r
TILAA TOVERITAR!
Osoite-ilmoituksia
AI1ERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura
kokoontuu joka lorslai klo 2 ip 713 E
lst St — Tervetuloa '
ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk
set pidetään osaston talolla joka torstai
ilta kello 8 Osotel 262 Taylor Ave
HOQUIAM1N 8 S O ompeluaeuran ko-
koukset pidetään osaston talolla Ahjolaa
sa joka torstai kello 2 jpp Oaite! 318—
lOth St Hoquiam Wah
PORTLANDIN S S Osaston ompeluseuran
kokoukset pidetään osaston talolla joka
toinen torstai-ilta kello 8 — Oaote: 71
Montana Ave
HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset
pidetään jokaisen viikon torstaina kello I
ipp Huom I Kahvia aaatavana Joka ko
kouksen loputtua
VVAUKEGANIN III 8 S Ovlrallliet
kokoukset pidetään joka kuukau
den enslmäisenä ja kolmantena sun
nuntaina alkaen klo 2 lp — Osaston
ompeluseuran kokoukset ovat joka toi
nen torstai alkaen klo 2 jpp " V
via kokouksen loputtua
I 'I1 l"l"l"l"l"l"i"l' l"l ! 1 '1 I 1 1' l"l 1 1' t li'
NAISTEN OSUUSKOTI
SAN FRANCISCO CAL
3627— 16th St
Telefooni: Market 3958
SAN FRANCISCO
iiii 1 1 1 hi 1 1 1 1 minuun