Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (June 1, 1920)
No 2i tiistaina Kesäkuun 1 p — fuesday June 1 ONNEN SAARI Muinoin löysin sydämessäni tuskan Ja riemun tunteen kimi sekaisin Vaan nyt on tuska useirt ylimpänä Ja usein aivan yksin yksinkin Niin nyt harvoin majan saapi riemu se pysähdy ei sydän kammioon Tuutulauluja ei se laula siellä — vaan kauaksi rientää onnen saaris toon Se saari missä liene en mä tiedii Tie pitkä sinne niissä riemu käy Vaan kaihomielin väliin etsin sitä mutta onnen saarta eipä vainen näy Sen saaren löytää harvat harvat He riemumielin sinne ratsastaa Vaan Joukko suurin tuskan tietä kulkee — milloinkaan onnensaarta ei nähdä saa Niin monen moni ikävöipi sinne Mä niiden mukaan toivon tahdonkin — ' Sen saaren rannat omistamme vielä ja unelmamme täytyy — vihdoinkin H— i HÄNEN POJASTAAN EI SAA TULLA SOSIA LISTIA Kirj M S Palvellessani Kuparisaarella kertoi palveluakumppanini Roosa minulle hyvin mieltäkiinnittävän tapauksen (palveluspaikastaant jossa hän oli pal vellut lähemmäs kaksikymmentä vuot ta — Paikassa jossa silloin yhdes sä palvelimme oli hän ollut vain ly hemmän aikaa Tapaus jonka hän kertoi oli seu raava: " Pian sen jälkeen kun tuo surul linen junaonnettomuus tapahtui jossa (emäntäni menetti henkensä matkus ti isäntä joiksikin viikoiksi pois ko itoaan jättäen minun huostaani kaksi pientä poikaansa käskyllä että hei dän pitää antaa huvitella itseään ko tonsa lähellä miten vain haluavat — Kului joitakin päiviä kaikessa rauhas ia Sitten alkoivat pojat tehdä ihmei ta Ympäristön työläisten lapsetkin täytyi saada mukaan ja alettiin kai vamaan suurta kuoppaa mäen rintee seen alapuolelle tallirakennuksen Ky syin pojilta mitä he tarkoittivat hom mallaan johon vastasi vanhin kol mannellatoista ikävuodella oleva Leo hyvin miehekkäästi : "Tähän tulee kuparikaivanto Mi nä olen tämän kaivannon kapteeni Frances on "supi" ja Edwin Karvola oh "paasi" Nuo toiset kylän pojat ovat "työmiehiä"' "Pojat pojat" koetin sanoa heille "tehän kaivatte sellaisen kuopan tal jlin alapuolelle että santa mäessä voi iruveta vierimään ja koko "rakennus tulee 'kuperkeikkaa' tuohon kuop [pftan" A'Ph sehi itul Frances l olisi jännittävää" tart nuorempi poika kiinni rpuhee&een " Meidän kaivanto olisi aivan kuin jlso kaivanto! Niissähän tapahtuu jos 9c us maanvieremiä Eikös Roosa?" jatkoi vanhempi Koetin selittää miten vaarallista heidän touhunsa oli mutta turhaan Pojat sanelivat vastaan ja teetellen itkua lupasivat kirjottaa isälleen että minä olen paha S Annoin heidän jatkaa tuota tou hua Peloissani ja jännityksellä kat selin poikain hommaa kupnes parin päivän kuluttua 'ei näkynyt kuopan ympärillä Inään mitään liikettä Poi kien "työmiehet" olivat tehneet la kon Olin hyvilläni että heidän pe linsä vihdoinkin loppui Jonkun viikon kuluttua tuli isä ko tia Huomattuaan tuon suuren kuo pan jyrkässä mäen rinteessä kysyi hän minulta kuka sen oli tehnyt Selitin asian Silloin äijä raivostui ja laittoi pojat täyttämään kuoppaa Po jat eivät olleet halukkaita menemään mutta isänsä "pakotti heidät siihen Heitä pelotti että jos tallirakennus kaatuu heidän päälleen Halusivat Nuorten että kylän pojat saisivat tulla täyttä mään kuoppaa "lakkolaisten" vaati milla ehdoilla joka oli neljä omenaa päivän työstä entisen yhden omenan sijasta Mutta ukko ei antanut Hei dän täytyi kahden tehdä tuo työ Kaksi vuotta tämän jälkeen puh kesi Kuparisaaren lakko Isäntäni oli kaivantopomo ja oli siis läheisessä yh teydessä lakon kanssa Hän tietysti edusti kaivantoyhtiöitä ja kiroili lak kolaisia ja agitaattoreita jotka villit sevät työläisiä tyytymättömyyteen Joskus sanoin jonkun sanan jouk koon minäkin lakkolaisten puolesta Eräänä iltana olin kuulijana kun hän joutui väittelyyn oman vanhimman poikansa kanssa Isäntä kiroili lak kolaisia entisen tapansa mukaan Poi ka puhkesi silloin puhumaan "Isä kyllä minun mielestäni lak kolaiset ovat aivan oikeassa vaati muksissaan Muistatteko isä kun me kaivoimme sen suuren kuopan tuonne tallin alapuolelle Meillä oli silloin pienoiskuva suuresta kaivan nosta Meillä oli poikia työmiehinä ja me maksoimme vain vähän palk- kaa heille ja he tekivät lakon eivät kä tulleet enää meille työhön Mei dän oli lopetettava työt Kun te tulitte kotia olimmekin teidän mieles tänne tehneet - pahaa Te panitte meidät täyttämään sitä kuoppaa Me emme halunneet itse tehdä sitä vaan olisimme pojilla teettäneet sen työn haluamillaan ehdoilla ettekä te an taneet Tiedättekö isä silloin opimme mi nä ja Frances sellaisen läksyn että minä tahdon aina puoltaa työmiehiä Mekin pidimme poikien vaatimuksia kohtuuttomina vaan kun itse teimme työtä niin tulimme tuntemaan että työ on ankaraa Suurissa kaivan noissa se mahtaa olla vielä vaikeam paa koska minä ja Frances niin hi kosimme ja väsyimme sitä kuoppa täyttäessämme Kun minä kasvan isoksi mieheksi annan minä parem mat olot työmiehille kuin te ja toi set kaivantoherrat nyt annatte työ miehille"" ' Ukko oli niin hämmästynyt poikan sa puheesta että ei hän hetkeen ai kaan osannut muuta kuin tuijottaa poikaansa Sitten tointui hän ja är jäsi minulle että kaikki oli minusta lahtosin että Leo noin puhui Koetin selittää että poikahan on itse ukon pakottamana oppinut tuon mitä hän äsken puhui Hän ei huolinut selityksistä vaan käski minun poistua talosta jonka teinkin heti Toisilta palvelijoilta olen kuullut et tä hän on otellut poikansa kanssa sa maan tapaan tämän jälkeenkin ja sit temmin on lähettänyt poikansa jon nekin herraskaisten kasvatuslaitok seen Olen utelias näkemään tulee ko pojasta sosialistia "Saat olla varma että kyllä hänen mielipiteensä kasvatetaan niin että hänestä tulee isänsä seuraaja" va kuutin Roosalle kertomuksen loput tua "Niin kai" arveli Roosa "Hänen pojastaan et saa tulla sosialistia" ! IRMA Kauniisti paistoi päivä pieneen ik- kunaan Paistoi niin Iämpimäst kun kevät- aurinko konsanaan Tölli jonka ikkunoita aurinko herttaisesti lämmitteli oli eräässä syrjäisessä maaseutukylässä Tuvassa istui vanha mies kuuden kymmenen seuduilla ijästä saman ikäisen vaimon kanssa Nuori tyttö nyytti kädessä oli juuri ovesta ulos astumassa Pysäh tyi kuin muistaen jotain Osasto — Voi äiti isäl Minun oh niin vaikeaa Häneltä pääsi itku Hän riensi jälleen vanhusten luo kiersi kätensä äidin kaulaan — Nyt on niin kaunis aamu lap seni koeta nyt Mutta äidiltäkin takertui sanat kurkkuun Hän silittelee nuoren ty tön kiharaista päätä ja alkaa puhua: — Irmal En sinua mitenkään las kisi pois kotoa mutta täytyy Mi nä ja isäsi olemme vanhoja pi " taisimme sinut hupinamme mutta emme voi Niin vähän tuli viljaa ei ole särpimestä tietoa kyllähän tiedät! Nyt kun pappilan rouva on tytön tarpeessa kutsunut niin monasti pi tää giniin mennä Voi olla hyväksi onneksi meille kaikille t 1 — Ei tuota tyttöä uskoisi naurah taa isä miten on kotirakas Hymäh tää sitten: Tartuppa nyt iso tyttö vielä minunkin kaulaani Irma sanaa sanomatta silittää isän harmenneita hiuksia - — Mene nyt sentään Tyttö pyyhkii silmiään Sanoo tuskin kuuluvasti: — Hyvästi I Päivä paistaa Keväinen puro lo risee tuvan takana Leivo on juuri alottanut laulunsa pihakoivussa -— Äiti! Ei nyt ole kevät ei nyt ole kirkas päivä ei laula Iin- nut ei lorise puro — — puhuu vuo teella lepäävä nuori tyttö katsellen ikkunaan päin — Mitä ainä puhut Irma? TyttÖ kääntyy vanhukseen päin: — Miksi äiti te 'sentään annoitte minun mennä? — Älä syytä minua lapsi älä syy tä! Köyhyys pakoitti — Äiti! Voitteko te minulle kos kaan antaa anteeksi? kysyy hän taas — Ei puhuta lepää nyt Irma! Sitten puhutaan kun paranet — En ole enää sairas minua vain surettaa Kertoisin teille jo mi ten se tapahtui — Jos rasitut liiaksi — Virkeä minä jo olen äiti Ei se ollut minun syyni ei I Hän minut vietteli lupauksillaan siksi petyin Joka kerta kun hän suinkin sai tilaisuuden oli nuori herra luona ni Kehui minua kauniiksi silit teli taputteli Sanoi että olen niin herttainen ja hyvä — Mitä uskoitl kiivastuu äiti Niin aina herrat sanovat kun köyhää viet televät - Mitäpä sinulla muuta olikaan kuin kauneus ja senkin turmelit Sitten hän äkkiä vaikenee Irmaa hän ei aio moittia ei se ol lut yksin hänen syynsä mutta vi hassaan hän ei muista hillitä itseän sä — Niin miten se sitten olikaan? — Te vain moititte minua Tyttö alkaa itkeä — Rauhoitu I Irma pyyhkii kyyneleitään — Nuori herra sanoi ottavansa minut sitten kun hän pääsee vir kaan — Ja sina uskoit! — liesikö rou va suhteistanne kauankin? — Ei Vaino ei halunnut siitä heille vielä puhua Eikä rovastilla ollut aavistustakaan Mutta minä rakastin Väinöä niin kovin niin niin — Lapseni! Tämä on vanha jut tu Miten laskinkaan sinut sen tään pappilaan Paikkoja olisi eh kä löytynyt muitakin Ja vaikka o lisi yhdessä kerjätty olisi kai ollut parempi ! Miksi en ajatellut enem pi antaessani sinun mennä sinne Sinua en yksin syytä Itseäni syy tän yhtä paljon Monta muuta kau nista tyttöä samasta pappilasta on 'palannut samanlaisena kuin sinä Rovastia itseään on ennen syytetty Nyt kun isä vanhentuu jatkaa poika samoja jälkiä - Ja ruustinna hän1 on yhä samanlainen Pois! Pois heti' kun asiat menevät sille tolalle Pois' tyttö ! Hiin on aina yksin syyllinen' Vanha vaimo kihisee vihasta' Irma miettii — Niinkö on rovastikin Äiti' anna anteeksi anna anteeksi! Nyt — minä lupaan sen — kun menen luotasi pois kun menen kauaksi maa ilmalle pidän silmäni auki Ei ku kaan voi kauniilla sanoillaan pettää minua Kun tapaan toisia samassa asemassa olevia sokeasti uskovia va roitan heitä — - Niin Irma parka minkä enää voimme Ota kova kokemus opikse si äläkä enää pauloihin takerru Äiti' jo lempeänä hyväilee tytön kullankeltaisia kiharoita — Tuntuu niin hyvälle nyt kun olette antanut anteeksi ja ymmärtä nyt minua sanoo Irma kietoen hy vä lievästi kätensä vanhan äidin kau laan Vuosia on kulunut monta Irma on yksin maailmalla Isä ja äiti lepäävät k ukit ta rna Uoman kum mun alla auuren pitäjän hautausmaal la Vanhuksien vieressä nukkuu Ir man pienokainen Mökki jossa leivo pihapuussa lau laa ja tuvan takana keväinen puro lirisee on asumattomana Vanhan tuvan lahonneet hirret ovat luhistu neet ja pärekatto on sisään pudon nut Talon isäntä viljelee mökin pel toja Pappilan nuoriherra kulkee talon kouluutetun tyttären kanssa Pian sanotaan menevän kihloihin Irma tietää vaikka on kaukana kaiken Hän tuntee sydämessään vihaa — vihaa! — Kirotut he — kirotut! Mutta nyt hän jo tietää mitä pi tää tehdä vääryyden poistamiseksi —n Osoite-ilmoituksia ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura kokoontuu joka torstai klo 2 ip 713 E lst St — Tervetuloa ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk set pidetään osaston talolla joka torstai Ilta kello 8 Osote: 262 Taylor Ate HOQUIAM1N S S O ompeluseuran ko koukset pidetään osaston talolla Ahjolta aa joka torstai kello 2 jpp Osote: 315— lOth St Hoquiam Wash PORTLANDIN 8 S Osaston ompeluseurat kokoukset pidetään osaston talolla joka toinen torstal-ilta kello 8 — Osote: 71 Montana Ave HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään jokaisen riikon torstaina kello 8 jpp Huom I Kahvia aaatavana joka ko kouksen loputtua VVAUKEGANIN III 8 3 0 vlrallltet kokoukset pidetään joka kuukau den enslmälsenä ja kolmantena sun nuntaina alkaen klo 2 lp — Osaston ompeluseuran kokoukset ovat joka toi nen torstai alkaen klo 2 jpp V Ir viä kokouksen loputtua f t I t e t t t- r I I I ' i i """""''"§" NAISTEN 0SUU8K0TI SAN FRANCISCO CAL 3627— 16th St Telefooni: Market 3958 SAN FRANCISCO „ i t1„1„„H„l„„„l i„Ht JOS OLETTE KIPEÄ Pyytäkää VAPAA £ LÄÄKEKIRJA — No O Silnil on yli miesten ja unisten tuutia spIL tcttynil Kilin inVfskii tiiyttelljrien luettelo SUO malaiislnta fcotiliiäkkolslil Mistä jokainen voi ItKc vnlita HOplvnn liiiikkeen tuin Hileet) samaten myöskin läiikkeftten liinmit y m Lääkkeet eivät olo jMitenttiliiiikkeltS vaail tosl niiomnlnlsia valmisteita Joita Suoniossa on jo käytetty monia kyniinenill vuosia Tiimiin kirjan tmutte vapaasti ja pitäisi bpO olla jokaisetpa suomu Iti iskuna korilMsn Rllltl ette tleriä koska uitit tarvitsette varokaa humbuuki liiäkkeitfi ja Ii mn tiuuki-tohtoreita — Llirneirin Apteekki on n u u r 1 o— — Suoni Apteekkiliike Yliily valloissa— P A LIQNELL CO Superior WI$