No 2i
tiistaina Kesäkuun 1 p — fuesday June 1
ONNEN SAARI
Muinoin löysin sydämessäni tuskan
Ja riemun tunteen kimi sekaisin
Vaan nyt on tuska useirt ylimpänä
Ja usein aivan yksin yksinkin
Niin nyt harvoin majan saapi riemu
se pysähdy ei sydän kammioon
Tuutulauluja ei se laula siellä —
vaan kauaksi rientää onnen saaris
toon Se saari missä liene en mä tiedii
Tie pitkä sinne niissä riemu käy
Vaan kaihomielin väliin etsin sitä
mutta onnen saarta eipä vainen näy
Sen saaren löytää harvat harvat
He riemumielin sinne ratsastaa
Vaan Joukko suurin tuskan tietä
kulkee —
milloinkaan onnensaarta ei nähdä saa
Niin monen moni ikävöipi sinne
Mä niiden mukaan toivon tahdonkin
— ' Sen saaren rannat omistamme
vielä
ja unelmamme täytyy — vihdoinkin
H— i
HÄNEN POJASTAAN EI
SAA TULLA SOSIA
LISTIA Kirj M S
Palvellessani Kuparisaarella kertoi
palveluakumppanini Roosa minulle
hyvin mieltäkiinnittävän tapauksen
(palveluspaikastaant jossa hän oli pal
vellut lähemmäs kaksikymmentä vuot
ta — Paikassa jossa silloin yhdes
sä palvelimme oli hän ollut vain ly
hemmän aikaa
Tapaus jonka hän kertoi oli seu
raava: "
Pian sen jälkeen kun tuo surul
linen junaonnettomuus tapahtui jossa
(emäntäni menetti henkensä matkus
ti isäntä joiksikin viikoiksi pois ko
itoaan jättäen minun huostaani kaksi
pientä poikaansa käskyllä että hei
dän pitää antaa huvitella itseään ko
tonsa lähellä miten vain haluavat —
Kului joitakin päiviä kaikessa rauhas
ia Sitten alkoivat pojat tehdä ihmei
ta Ympäristön työläisten lapsetkin
täytyi saada mukaan ja alettiin kai
vamaan suurta kuoppaa mäen rintee
seen alapuolelle tallirakennuksen Ky
syin pojilta mitä he tarkoittivat hom
mallaan johon vastasi vanhin kol
mannellatoista ikävuodella oleva Leo
hyvin miehekkäästi :
"Tähän tulee kuparikaivanto Mi
nä olen tämän kaivannon kapteeni
Frances on "supi" ja Edwin Karvola
oh "paasi" Nuo toiset kylän pojat
ovat "työmiehiä"'
"Pojat pojat" koetin sanoa heille
"tehän kaivatte sellaisen kuopan tal
jlin alapuolelle että santa mäessä voi
iruveta vierimään ja koko "rakennus
tulee 'kuperkeikkaa' tuohon kuop
[pftan" A'Ph sehi
itul Frances
l olisi jännittävää" tart
nuorempi poika kiinni
rpuhee&een
" Meidän kaivanto olisi aivan kuin
jlso kaivanto! Niissähän tapahtuu jos
9c us maanvieremiä Eikös Roosa?"
jatkoi vanhempi
Koetin selittää miten vaarallista
heidän touhunsa oli mutta turhaan
Pojat sanelivat vastaan ja teetellen
itkua lupasivat kirjottaa isälleen että
minä olen paha S
Annoin heidän jatkaa tuota tou
hua Peloissani ja jännityksellä kat
selin poikain hommaa kupnes parin
päivän kuluttua 'ei näkynyt kuopan
ympärillä Inään mitään liikettä Poi
kien "työmiehet" olivat tehneet la
kon Olin hyvilläni että heidän pe
linsä vihdoinkin loppui
Jonkun viikon kuluttua tuli isä ko
tia Huomattuaan tuon suuren kuo
pan jyrkässä mäen rinteessä kysyi
hän minulta kuka sen oli tehnyt
Selitin asian Silloin äijä raivostui ja
laittoi pojat täyttämään kuoppaa Po
jat eivät olleet halukkaita menemään
mutta isänsä "pakotti heidät siihen
Heitä pelotti että jos tallirakennus
kaatuu heidän päälleen Halusivat
Nuorten
että kylän pojat saisivat tulla täyttä
mään kuoppaa "lakkolaisten" vaati
milla ehdoilla joka oli neljä omenaa
päivän työstä entisen yhden omenan
sijasta Mutta ukko ei antanut Hei
dän täytyi kahden tehdä tuo työ
Kaksi vuotta tämän jälkeen puh
kesi Kuparisaaren lakko Isäntäni oli
kaivantopomo ja oli siis läheisessä yh
teydessä lakon kanssa Hän tietysti
edusti kaivantoyhtiöitä ja kiroili lak
kolaisia ja agitaattoreita jotka villit
sevät työläisiä tyytymättömyyteen
Joskus sanoin jonkun sanan jouk
koon minäkin lakkolaisten puolesta
Eräänä iltana olin kuulijana kun hän
joutui väittelyyn oman vanhimman
poikansa kanssa Isäntä kiroili lak
kolaisia entisen tapansa mukaan Poi
ka puhkesi silloin puhumaan
"Isä kyllä minun mielestäni lak
kolaiset ovat aivan oikeassa vaati
muksissaan Muistatteko isä kun
me kaivoimme sen suuren kuopan
tuonne tallin alapuolelle Meillä oli
silloin pienoiskuva suuresta kaivan
nosta Meillä oli poikia työmiehinä
ja me maksoimme vain vähän palk-
kaa heille ja he tekivät lakon eivät
kä tulleet enää meille työhön Mei
dän oli lopetettava työt Kun te
tulitte kotia olimmekin teidän mieles
tänne tehneet - pahaa Te panitte
meidät täyttämään sitä kuoppaa Me
emme halunneet itse tehdä sitä vaan
olisimme pojilla teettäneet sen työn
haluamillaan ehdoilla ettekä te an
taneet Tiedättekö isä silloin opimme mi
nä ja Frances sellaisen läksyn että
minä tahdon aina puoltaa työmiehiä
Mekin pidimme poikien vaatimuksia
kohtuuttomina vaan kun itse teimme
työtä niin tulimme tuntemaan että
työ on ankaraa Suurissa kaivan
noissa se mahtaa olla vielä vaikeam
paa koska minä ja Frances niin hi
kosimme ja väsyimme sitä kuoppa
täyttäessämme Kun minä kasvan
isoksi mieheksi annan minä parem
mat olot työmiehille kuin te ja toi
set kaivantoherrat nyt annatte työ
miehille"" '
Ukko oli niin hämmästynyt poikan
sa puheesta että ei hän hetkeen ai
kaan osannut muuta kuin tuijottaa
poikaansa Sitten tointui hän ja är
jäsi minulle että kaikki oli minusta
lahtosin että Leo noin puhui
Koetin selittää että poikahan on
itse ukon pakottamana oppinut tuon
mitä hän äsken puhui
Hän ei huolinut selityksistä vaan
käski minun poistua talosta jonka
teinkin heti
Toisilta palvelijoilta olen kuullut et
tä hän on otellut poikansa kanssa sa
maan tapaan tämän jälkeenkin ja sit
temmin on lähettänyt poikansa jon
nekin herraskaisten kasvatuslaitok
seen Olen utelias näkemään tulee
ko pojasta sosialistia
"Saat olla varma että kyllä hänen
mielipiteensä kasvatetaan niin että
hänestä tulee isänsä seuraaja" va
kuutin Roosalle kertomuksen loput
tua "Niin kai" arveli Roosa "Hänen
pojastaan et saa tulla sosialistia" !
IRMA
Kauniisti
paistoi päivä pieneen ik-
kunaan
Paistoi niin Iämpimäst
kun kevät-
aurinko konsanaan
Tölli jonka ikkunoita aurinko
herttaisesti lämmitteli oli eräässä
syrjäisessä maaseutukylässä
Tuvassa istui vanha mies kuuden
kymmenen seuduilla ijästä saman
ikäisen vaimon kanssa
Nuori tyttö nyytti kädessä oli
juuri ovesta ulos astumassa Pysäh
tyi kuin muistaen jotain
Osasto
— Voi
äiti isäl Minun oh niin
vaikeaa
Häneltä pääsi itku
Hän riensi jälleen vanhusten luo
kiersi kätensä äidin kaulaan
— Nyt on niin kaunis aamu lap
seni koeta nyt
Mutta äidiltäkin takertui sanat
kurkkuun Hän silittelee nuoren ty
tön kiharaista päätä ja alkaa puhua:
— Irmal En sinua mitenkään las
kisi pois kotoa mutta täytyy Mi
nä ja isäsi olemme vanhoja pi
" taisimme sinut hupinamme mutta
emme voi Niin vähän tuli viljaa
ei ole särpimestä tietoa kyllähän
tiedät!
Nyt kun pappilan rouva on tytön
tarpeessa kutsunut niin monasti pi
tää giniin mennä Voi olla hyväksi
onneksi meille kaikille
t 1 — Ei tuota tyttöä uskoisi naurah
taa isä miten on kotirakas Hymäh
tää sitten: Tartuppa nyt iso tyttö
vielä minunkin kaulaani
Irma sanaa sanomatta silittää isän
harmenneita hiuksia
- — Mene nyt sentään
Tyttö pyyhkii silmiään Sanoo
tuskin kuuluvasti:
— Hyvästi I
Päivä paistaa Keväinen puro lo
risee tuvan takana Leivo on juuri
alottanut laulunsa pihakoivussa
-— Äiti! Ei nyt ole kevät ei
nyt ole kirkas päivä ei laula Iin-
nut ei lorise puro — — puhuu vuo
teella lepäävä nuori tyttö katsellen
ikkunaan päin
— Mitä ainä puhut Irma?
TyttÖ kääntyy vanhukseen päin:
— Miksi äiti te 'sentään annoitte
minun mennä?
— Älä syytä minua lapsi älä syy
tä! Köyhyys pakoitti
— Äiti! Voitteko te minulle kos
kaan antaa anteeksi? kysyy hän taas
— Ei puhuta lepää nyt Irma!
Sitten puhutaan kun paranet
— En ole enää sairas minua
vain surettaa Kertoisin teille jo mi
ten se tapahtui
— Jos rasitut liiaksi
— Virkeä minä jo olen äiti
Ei se ollut minun syyni ei I Hän
minut vietteli lupauksillaan siksi
petyin Joka kerta kun hän suinkin
sai tilaisuuden oli nuori herra luona
ni Kehui minua kauniiksi silit
teli taputteli Sanoi että olen
niin herttainen ja hyvä
— Mitä uskoitl kiivastuu äiti Niin
aina herrat sanovat kun köyhää viet
televät - Mitäpä sinulla muuta olikaan
kuin kauneus ja senkin turmelit
Sitten hän äkkiä vaikenee
Irmaa hän ei aio moittia ei se ol
lut yksin hänen syynsä mutta vi
hassaan hän ei muista hillitä itseän
sä — Niin miten se sitten olikaan?
— Te vain moititte minua
Tyttö alkaa itkeä
— Rauhoitu I
Irma pyyhkii kyyneleitään
— Nuori herra sanoi ottavansa
minut sitten kun hän pääsee vir
kaan — Ja sina uskoit! — liesikö rou
va suhteistanne kauankin?
— Ei Vaino ei halunnut siitä
heille vielä puhua Eikä rovastilla
ollut aavistustakaan Mutta minä
rakastin Väinöä niin kovin niin
niin
— Lapseni! Tämä on vanha jut
tu Miten laskinkaan sinut sen
tään pappilaan Paikkoja olisi eh
kä löytynyt muitakin Ja vaikka o
lisi yhdessä kerjätty olisi kai ollut
parempi ! Miksi en ajatellut enem
pi antaessani sinun mennä sinne
Sinua en yksin syytä Itseäni syy
tän yhtä paljon Monta muuta kau
nista tyttöä samasta pappilasta on
'palannut samanlaisena kuin sinä
Rovastia itseään on ennen syytetty
Nyt kun isä vanhentuu jatkaa poika
samoja jälkiä - Ja ruustinna hän1
on yhä samanlainen Pois! Pois heti'
kun asiat menevät sille tolalle Pois'
tyttö ! Hiin on aina yksin syyllinen'
Vanha vaimo kihisee vihasta'
Irma miettii
— Niinkö on rovastikin Äiti'
anna anteeksi anna anteeksi! Nyt
— minä lupaan sen — kun menen
luotasi pois kun menen kauaksi maa
ilmalle pidän silmäni auki Ei ku
kaan voi kauniilla sanoillaan pettää
minua Kun tapaan toisia samassa
asemassa olevia sokeasti uskovia va
roitan heitä
— - Niin Irma parka minkä enää
voimme Ota kova kokemus opikse
si äläkä enää pauloihin takerru
Äiti' jo lempeänä hyväilee tytön
kullankeltaisia kiharoita
— Tuntuu niin hyvälle nyt kun
olette antanut anteeksi ja ymmärtä
nyt minua sanoo Irma kietoen hy
vä lievästi kätensä vanhan äidin kau
laan Vuosia on kulunut monta
Irma on yksin maailmalla Isä ja
äiti lepäävät k ukit ta rna Uoman kum
mun alla auuren pitäjän hautausmaal
la Vanhuksien vieressä nukkuu Ir
man pienokainen
Mökki jossa leivo pihapuussa lau
laa ja tuvan takana keväinen puro
lirisee on asumattomana Vanhan
tuvan lahonneet hirret ovat luhistu
neet ja pärekatto on sisään pudon
nut Talon isäntä viljelee mökin pel
toja Pappilan nuoriherra kulkee talon
kouluutetun tyttären kanssa
Pian sanotaan menevän kihloihin
Irma tietää vaikka on kaukana
kaiken
Hän tuntee sydämessään vihaa —
vihaa!
— Kirotut he — kirotut!
Mutta nyt hän jo tietää mitä pi
tää tehdä vääryyden poistamiseksi
—n
Osoite-ilmoituksia
ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura
kokoontuu joka torstai klo 2 ip 713 E
lst St — Tervetuloa
ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk
set pidetään osaston talolla joka torstai
Ilta kello 8 Osote: 262 Taylor Ate
HOQUIAM1N S S O ompeluseuran ko
koukset pidetään osaston talolla Ahjolta
aa joka torstai kello 2 jpp Osote: 315—
lOth St Hoquiam Wash
PORTLANDIN 8 S Osaston ompeluseurat
kokoukset pidetään osaston talolla joka
toinen torstal-ilta kello 8 — Osote: 71
Montana Ave
HANNAN S S O ompeluseuran kokoukset
pidetään jokaisen riikon torstaina kello 8
jpp Huom I Kahvia aaatavana joka ko
kouksen loputtua
VVAUKEGANIN III 8 3 0 vlrallltet
kokoukset pidetään joka kuukau
den enslmälsenä ja kolmantena sun
nuntaina alkaen klo 2 lp — Osaston
ompeluseuran kokoukset ovat joka toi
nen torstai alkaen klo 2 jpp V Ir
viä kokouksen loputtua
f t I t e t t t-
r I I I ' i i """""''"§"
NAISTEN 0SUU8K0TI
SAN FRANCISCO CAL
3627— 16th St
Telefooni: Market 3958
SAN FRANCISCO
„ i t1„1„„H„l„„„l i„Ht
JOS OLETTE KIPEÄ
Pyytäkää VAPAA £
LÄÄKEKIRJA — No O
Silnil on yli miesten ja unisten tuutia spIL
tcttynil Kilin inVfskii tiiyttelljrien luettelo SUO
malaiislnta fcotiliiäkkolslil Mistä jokainen voi
ItKc vnlita HOplvnn liiiikkeen tuin Hileet) samaten
myöskin läiikkeftten liinmit y m
Lääkkeet eivät olo jMitenttiliiiikkeltS vaail tosl
niiomnlnlsia valmisteita Joita Suoniossa on jo
käytetty monia kyniinenill vuosia
Tiimiin kirjan tmutte vapaasti ja pitäisi bpO
olla jokaisetpa suomu Iti iskuna korilMsn Rllltl ette
tleriä koska uitit tarvitsette varokaa humbuuki
liiäkkeitfi ja Ii mn tiuuki-tohtoreita
— Llirneirin Apteekki on n u u r 1 o—
— Suoni Apteekkiliike Yliily valloissa—
P A LIQNELL CO Superior WI$