Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (March 30, 1920)
Tiistaina Maaliskuun 30 p — Tuesday March 30 No 13 2 Sodanjumalan uhreja Kirj A Rantue Jumalan nimessä ja hartain ru kouksin oli tehtailija U hetlänyt mo lemmat poikansa siunaten rintamalle Nuorempaa 1 6-vuotiasta Vainoa hän ei olisi tahtonut mistään hinnas ta sodan vaaroihin päästää multa vonhcmpi veli Adolf joka oli jo mel kein parhaassa miehuuden iässä ole va luvuissaan hiukan myöhästynyt mies oli saanut veljensä puolesta kuten muinoin Juuda Benjaminin ja niin oli Väinökin saanut lähteä — Herran nimessä sotaan Adolf olikin koko ikänsä ollut teh tailijan surun lapsi mutta hänen lap hensa kuitenkin ja sen vuoksi tehtaili ja ei ollut vähääkään estänyt tämän lähtöä Hänestä voi siellä mahdollisesti vielä tulla jotakin Onhan sota ai na ollut surunlapsien ja seikkailijoi den onnenpÖytä Tiedä mikä ken lanli hänestä tulee kunhan pääsi si jaloilleen vihdoin On se mies jo tullut maksamaan Jos taas sat tuisi niinkin ikävästi niin on nihan se ta- diaan olisi hänelle sekä minullekin — ajatteli tehtailija ottaen melkein tämänkin a sian afäärin kannalta kuten kaikki liikeasiat yleensä Mutta kipeätä oli tehnyt suostua nuorinta päästämään Toisekseen taas ei ollut mikään uhri liian suuri sillä olihan isänmaan pelastus kysy myksessä Tai oikeastaan vielä pal jon enemmänkin: piti pelastaa se ka pitaali ja ne miljoonat joita oli viime vuosina niin vuolaasti virrannut ja jotka nyt kapinan uhatessa olivat vaarassa joutua pois niiden oikealta emiä taju Ua Jos hän olisi ollut nuo rempi olisi hän itsekin lähtenyt mu kaan sillä hän nautti hengessään sii a antaa isku rusentava isku i (ilo joka uhkasi niellä yksityisen omistusoikeuden Se oli nyt juurineen kitkettävä koska siihen oli tullut hyvä tilaisuus maksoi mitä tahansa Nuori mies oli sitäpaitsi ollut niin innostunut sodan melskei siin ettei häntä kuitenkaan olisi voi nut pidättää Ja niin sai hänkin mennä Veljesten käsitys rintamalla isän maan palveluksesta oli sentään hyvin erilainen Vanhempi oli varovainen ja vii sas Hän ei tahtonut suotta panna nahkaanpa alttiiksi tulilinjoilla ja sen vuoksi hän etsi ja saikin vähemmän vaarallisen toimen niiden takana Ainoastaan silloin kun oli kysymyk sessä vangiksi saatujen kapinallisten leluittaniiiirn tai muitten sellaisten n'- n" toimittaminen katsoi t-"" vlv3!liuudfksecn tarttua brow r'n"vnriö Nuorempi sitävastoin tahtoi aina cllji (ulM' n joilla rehellisessä ottelussa ens:mäi:enä Turhaan koetti van hempi lakoa hänelle järkeä tässä suh teessa Ja senvuoksi hän ei voinut palvella rauhallisella tunnolla isän maataan sillä pelko nuoremmalle mahdollisesti sattuvasta onnettomuu desta tämän liiallisen rohkeuden ta kia ei suonut rauhaa Tulilinjoil la tietysti piti olla eihän muuten oli si mitään tullut mutta olihan sitä massaakin siellä olemaan josta nyt ei niin suurta vahinkoa tullut vaikka joskus olisi saattanutkin ajatteli vanhempi Muutamien ja tietysti monienkin täytyi uhrata elämänsä mutta se ei ollut välttämätöntä että he tehtailijan pojat kuuluisivat näi hin Mutta kohtaloa ei voinut välttää Eräänä kauniina kevätpäivänä saa pui tuo pelätty Jobin posti Eräällä partioretkellä mukana ol leet toverit toivat sen säälittävän tie don että Väinö ja eräs hänen tove rinsa olivat vaikeasti haavoittuneina jääneet vihollisten kasiin Viestin tuojat olivat hädin tuskin pelastu neet Isku oli raskas veljelle Hän ei voinut muuta kuin vannoa kostavan sa veljensä veren sillä olihan tun nettua ja päivän selvää ettei vihol linen säästänyt ketään jonka sai kä siinsä Hirveitä historioita oli pitkin aikaa kerrottu haavoittuneiden ja vangiksi jääneiden kidutuksista ja silpomisista joita kapinalliset olivat tehneet Käsittämätön raivo eläi mellinen tappamisen himo oli nyt val lannut Adolfin Hän aivan nautti saadessaan tämän jälkeen tilaisuuden paukutella vankeja korvanjuureen Sota oli niin tavattoman raakaa ja armotonta Armoa ei annettu eikä pyydetty Raskaista raskain oli tehdä ilmoi tus vanhemmille tuosta kohdanneesta onnettomuudesta Hän Juuda jo ka oli taannut Benjaminin oli menehtyä raivosta Hän olisi tahtonut saada edes vel jensä maalliset jäännökset silvotun ruumiin kunnialliseen paikkaan san karihautaan lepoon mutta mitä teh dä? — Vihollinen oli vielä liian yli voimainen että se olisi voitu ajaa pois asemistaan ja että ruumiit Näin kului viikko toisensa jälkeen vähemmän merkityksellisissä asema kahakoissa ja mielenosoituksellisessa laukausten vaihdossa Mutta vihdoin valkeni päivä jol loin luonnonvoiman lailla vyöryvän vahvistetun armeijan tieltä kapinal listen laumat' pakenivat kuin tomu tuulessa Hiukan siellä täällä vastarintaa teh tyään olivat viholliset paenneet tai antautuneet armoille sikäli kuin sitä annettiin Adolf oli heti hyökkäyksen alussa ja havaittuaan ettei vastarintaa teh ty juuri ollenkaan liittynyt hyökkää jien joukkoon Jokaista rakennusta kohti jotka tähän asti kylässä olivat olleet vihollisen hallussa ja joista ka pinalliset ampuivat helposti vastaan suunnattiin murhaava tuli Kylän talot ammuttiin seuloiksi Tuolla erään rakennuksen katolla liehui punaisenristin lippu Olevi naan muka sairaala Taioikeastaan turvapaikka josta voi viimeiset lau kaukset tuon lipun suojassa ampua Tunnettiinhan ne tällaiset vihol lisen salakavalat juonet! Nyt jos koskaan — ajatteli Adolf samalla pyytäen kolme sotilasta mu kaansa ja alkaen näiden keralla ryö miä kohti punaisenristin lipulla va rustettua taloa Lähemmäksi tultuaan he huomasi vat ettei talosta ammuttu ollenkaan Mutta jotakin liikettä siellä näkyi ik kunoista He olivat jo aivan sei nän vierustalla Valkeaa vilahti e räästä ikkunasta mutta samassa he lähtivät ruudut säpäleiksi akkunoista ja kohta vavahutti rakennusta pari kolme kumeaa pamahdusta kuin ka nuunanlaukausta Adolfin ja hänen toveriensa heit tämät käsigra naatit olivat tehneet tehtävänsä Särkyneistä ikkuna aukoista tulvi ulos pommeista lähte nyt sinervä nitroklyseriinin savu Anipuma-Pseet laukaisu valmiina lähenivät miehet ovea Se oli lu kossa eikä kolkutuksiin vastattu Heti jyrähti jälleen käsipommi nyt kynnyksellä ja oven pirstaleiden vä litse tunkeutui Adojf seuralaisineen rakennukseen Ensinnä kohdistui tulijan katse valkopukuiseen naisruumiiseen joka aivot ulosvalahtaneina ja silmät lasi maisesti tuijottaen makasi verissään kranaatin runtelemana lattialla pu nasenristin merkki rinnassa — Mutta tämähän oli sittenkin sai raala ? virkahti Adolf tyhmisly- neenä tovereilleen ja kalpeni Ja ikäänkuin vahvistuksena otaksumalle kuului viereisestä huoneesta samalla pari tuskallista voihkausta Miehet säpsähtivät ja Adolf tunsi päätänsä huimaavan Kaikki he katsoivat oveen jonka takaa voihki na kuului Adolf otti askeleen kohti ovea mutta peräytyi jälleen Tuntui niin tuskalliselta kohdata tuolla toi sessa huoneessa kuolemaisillaan ole via pommien raatelemia ihmisiä vaikka vihollisiakin Miehet tunsivat olevansa pelois saan kuin teostaan tavatut murtovar kaat Olihan enemmän kuin raa kamaista mennä heittelemään käsi granaatteja punaisenristin sairaalaan ja surmata mahdollisesti kaikki sai raat kuten oli käynyt tuon hoitajat tarenkin Sen lasittuneet silmät ja nuorekkaat kasvojen piirteet näyttivät niin kumman kysyvästi ja nuhdellen katsovan outoihin asemiehiin Jälleen kuului viereisestä huonees ta hiljaista voihketta ja ikäänkuin epäselvää kolkkoa puhelua joka päättyi sitten ilkeään korinaan Vaistomaisesti hyrähtivät miehet säikahtyneinä kauhusta ja rohkein heistä avasi sitten päättävästi oven Hiipien seurasivat toiset arkaillen huoneeseen joka oli sisältä yhtenä ainoana pirstalekasana muutamia sairassankyjä oli räjähdysten voima paiskonut kumoon ja ruhjonut muo dottomiksi Niissä olleet sairaat o livat viskautuneet kohti seinää joka oli vieressä ja makasivat nyt verisi nä möhkäleinä liikkumatta lattialla Ainoastaan yksi kauimpana seinävie rellä ollut sänky oli ehyt — ja siinä ollut sairas jonka kasvot olivat jon kun räjähdyksistä kimmahtaneen pirs taleen satuttamana kovasti veressä näkyi elävän Miehet katsoivat sanatonna hävi tyksen kauhistusta Ja onneton vaikeroi sängyssään hapuillen käsil lään tyhjää ilmaa kuin sokea Kylän toisessa laidassa kiihtyi am munta mutta miehet eivät näyttäneet sitä huomaavankaan He olivat kuin halvautuneet tuon verisen järkyttä vän näyn edessä Heidän olisi pi tänyt auttaa tuota vielä elossaolevaa mutta he eivät kyenneet — Martta Martta I Tule vettä auta 1 — äännähti sit ten sairas ja hapuili verisillä käsil lään ilmaa Samassa hyökkäsi Adolf vihlovasti parahtaen vuoteen luokse ja lysähti maahan kuin luodin lävistämänä — Veljeni! veljeni! VäinöI — voi taivaan Jumalat — uikutti hän ja painoi päänsä veriseen vuoteeseen Entistä järky tetympänä seurasivat toiset kohtausta Oliko mahdollis ta että tuo ruhjottu heidän omien käsipommiensa raatelema vaikeroiva nuorukainen oli sama joka monta viikkoa sitten oli joutunut haavoittu neena kapinallisten vangiksi He olivat jo tottuneet pitämään häntä sekä hänen kohtalotoveriaan kuolleiden kirjoissa Sillä kuka hy vänsä olisi heistä vannonut ettei hän enää ollut elävien joukossa! Ja nyt heidän piti tavata tämä toverinsa vihollisen sairaalassa hoidettavana Sekä lisäksi että he olivat nyt itse sokeassa kostonhimossaan pommeil laan tietämättään ruhjoneet Tämä oli liian hirveää Usko matonta Mutta sittenkin totta Kohta ensi tyrmistyksestään selvit tyä oli" eräs miehistä lähtenyt hake maan lääkäriä toinen hankki vettä kolmas koetti poistaa näkyvistä ruu miita ja järjestää huonetta sikäli kuin se oli mahdollista sen hävityksen jä leltä Taas oli silpoutunut sairas osoit tanut elämän merkkejä lausumalla jotakin ja pyytäen ääneensä vettä Adolf oli puoliksi tainnuksistaan havahtunut runnellun veljensä uiku tuksiin' hänen vuoteensa vieressä — Veljeni veljeni! Sinä elät vielä! — Ooh minä kurja veljeni surmaaja! Väinö! Ethän kuole Ethän? Sattuiko pahasti päähänkö? — Tässä on vettä juo! Minä pesen veren kasvoil tasi Heti tulee lääkäri Voi herra Jumala tätä sotaa tätä kauhistuttavaa onnettomuutta An na meille anteeksi! Annatko? Luulimme täällä olevan vaan viholli sia punaisenristin suojissa Ooh! Emme aavistaneet Ooh hyvä Jumala! Väinö Väinö Vastaa jotakin Kuoletko? Ooh! Hän kuolee! Avaa silmäsi vielä kerran kerran vaan että näen oletko antanut anteeksil Jumala! Armahda armahda! Sairas oli jälleen vaiennut ja sul kenut silmänsä hetkisen veljeään kauhusilmäyksin katsellen Kuole man kaamea leima oli heijastunut kasvoista joita onneton veli nyt hel lästi ja sanomattoman tunnontuskan vallassa verestä pyyhkieli Ohi mossa oli suuri reikä josta verta oli vuotanut ja jota veli koetti nyt par haansa mukaan tukkia Samalla saapui lääkäri joka no peasti sitoi ammottavan haavan jo melkein kuolleelta näyttävän nuoru kaisen päässä Toimittaen vielä eri näisiä tutkimuksia ruiskutti lääkäri jotakin kuolevan puolikylmään kä teen Kuin taikavoiman vaikutuksesta a vasi sai ras kohta silmänsä ja kuole mankalpeus alkoi nopeasti siirtyä kas voihin nousevan veren vaikutuksesta — Hän elää! — huudahti Adolf nähdessään punan veljensä poskipäil lä mutta lääkärin kasvot olivat va kavat — Oi sanokaa herra tohtori jää kö hän eloon? — vaikeroi veli — Kaikki riippuu hiuskarvasta On olemassa ehkä kymmenes osa mahdollisuutta hänen eloonjäämisek- seen Veres haava päässä on erit täin vakava Vanhempi ampumahaa va alaruumiissa on jo pitkälle paran tunut eikä kuolema ainakaan siitä aiheudu — vastasi lääkäri totisena ja teki lähtöä sillä hänen piti joutua taistelun tuoksinaan hoitamaan sai raita kenttäambulanssissa Paikalle saapuneet sanitäärit ja sairaanhoitajatar alkoivat lääkärin määräyksestä joka itse jo poistui siirtää sairasta sopivampaan paikkaan jonka poskille oli noussut kauniit ruusut Sairaanhoitajatar totesi kuu meen olevan arveluttavasti nousemas sa ja keskeytti hetkiseksi sairaan siirtämispuuhan — Martta Martta — kuis kasi sairas taas väsyneesti Sairaan hoitajatar läheni vuodetta josta nuo rukaisen kuumeiset silmät kysyvästi olivat häneen tähdätyt — — Martta Joko minä pian pää sen pois? Sinä sanoit että kohta pääsen Mutta tunnen taas niin kipeäksi Joku on lyönyt päähäni Martta! Miksi minua on lyöty? Onko Armasta ja Toivoakin lyöty? Missä he ovat? Missä heidän sänkynsä? Mik si olet ottanut sen rusetin sen punasen kaulastasi? Minä a loin jo parata mutta nyt löi vät päähän Täällä oli hyvä olla vaikka luulin että minut tapetaan Kaikki luulevat niin Mutta kun menen niin sanon että se on valetta! Adolf ja ne muut ampuivat vankeja browningeiIla korvaan Se oli kauheaa Miksi minua ei tapettu? Koska mei käläisetkin tappavat kaikki Et si näkään tappanut Mutta sinä hän olet niin hyvä! Minä sanon isälle ja Adolfille kun menen että se on valetta va letta I — Sairas alkoi yhä nousevan kuu meen kourissa hourailla ja aikoi nousta vuolteeltaan joten häntä oli siinä pidettävä Kuume oli korkeim millaan ja sairas ei näyttänyt hetkek sikään tulevan tuntoihinsa Hän