Tiistaina Maaliskuun 30 p — Tuesday March 30
No 13
2
Sodanjumalan uhreja
Kirj A Rantue
Jumalan nimessä ja hartain ru
kouksin oli tehtailija U hetlänyt mo
lemmat poikansa siunaten rintamalle
Nuorempaa 1 6-vuotiasta Vainoa
hän ei olisi tahtonut mistään hinnas
ta sodan vaaroihin päästää multa
vonhcmpi veli Adolf joka oli jo mel
kein parhaassa miehuuden iässä ole
va luvuissaan hiukan myöhästynyt
mies oli saanut veljensä puolesta
kuten muinoin Juuda Benjaminin ja
niin oli Väinökin saanut lähteä —
Herran nimessä sotaan
Adolf olikin koko ikänsä ollut teh
tailijan surun lapsi mutta hänen lap
hensa kuitenkin ja sen vuoksi tehtaili
ja ei ollut vähääkään estänyt tämän
lähtöä
Hänestä voi siellä mahdollisesti
vielä tulla jotakin Onhan sota ai
na ollut surunlapsien ja seikkailijoi
den onnenpÖytä Tiedä mikä ken
lanli hänestä tulee kunhan pääsi
si jaloilleen vihdoin On se mies
jo tullut maksamaan Jos taas sat
tuisi niinkin ikävästi niin on
nihan se ta- diaan olisi hänelle
sekä minullekin — ajatteli
tehtailija ottaen melkein tämänkin a
sian afäärin kannalta kuten kaikki
liikeasiat yleensä
Mutta kipeätä oli tehnyt suostua
nuorinta päästämään Toisekseen
taas ei ollut mikään uhri liian suuri
sillä olihan isänmaan pelastus kysy
myksessä Tai oikeastaan vielä pal
jon enemmänkin: piti pelastaa se ka
pitaali ja ne miljoonat joita oli viime
vuosina niin vuolaasti virrannut ja
jotka nyt kapinan uhatessa olivat
vaarassa joutua pois niiden oikealta
emiä taju Ua Jos hän olisi ollut nuo
rempi olisi hän itsekin lähtenyt mu
kaan sillä hän nautti hengessään sii
a antaa isku rusentava isku
i (ilo joka uhkasi niellä
yksityisen omistusoikeuden Se oli
nyt juurineen kitkettävä koska siihen
oli tullut hyvä tilaisuus maksoi mitä
tahansa Nuori mies oli sitäpaitsi
ollut niin innostunut sodan melskei
siin ettei häntä kuitenkaan olisi voi
nut pidättää Ja niin sai hänkin
mennä
Veljesten käsitys rintamalla isän
maan palveluksesta oli sentään hyvin
erilainen
Vanhempi oli varovainen ja vii
sas Hän ei tahtonut suotta panna
nahkaanpa alttiiksi tulilinjoilla ja sen
vuoksi hän etsi ja saikin vähemmän
vaarallisen toimen niiden takana
Ainoastaan silloin kun oli kysymyk
sessä vangiksi saatujen kapinallisten
leluittaniiiirn tai muitten sellaisten
n'- n" toimittaminen katsoi
t-"" vlv3!liuudfksecn tarttua brow
r'n"vnriö Nuorempi sitävastoin tahtoi aina
cllji (ulM' n joilla rehellisessä ottelussa
ens:mäi:enä Turhaan koetti van
hempi lakoa hänelle järkeä tässä suh
teessa Ja senvuoksi hän ei voinut
palvella rauhallisella tunnolla isän
maataan sillä pelko nuoremmalle
mahdollisesti sattuvasta onnettomuu
desta tämän liiallisen rohkeuden ta
kia ei suonut rauhaa Tulilinjoil
la tietysti piti olla eihän muuten oli
si mitään tullut mutta olihan sitä
massaakin siellä olemaan josta nyt ei
niin suurta vahinkoa tullut vaikka
joskus olisi saattanutkin ajatteli
vanhempi Muutamien ja tietysti
monienkin täytyi uhrata elämänsä
mutta se ei ollut välttämätöntä että
he tehtailijan pojat kuuluisivat näi
hin Mutta kohtaloa ei voinut välttää
Eräänä kauniina kevätpäivänä saa
pui tuo pelätty Jobin posti
Eräällä partioretkellä mukana ol
leet toverit toivat sen säälittävän tie
don että Väinö ja eräs hänen tove
rinsa olivat vaikeasti haavoittuneina
jääneet vihollisten kasiin Viestin
tuojat olivat hädin tuskin pelastu
neet Isku oli raskas veljelle Hän ei
voinut muuta kuin vannoa kostavan
sa veljensä veren sillä olihan tun
nettua ja päivän selvää ettei vihol
linen säästänyt ketään jonka sai kä
siinsä Hirveitä historioita oli pitkin
aikaa kerrottu haavoittuneiden ja
vangiksi jääneiden kidutuksista ja
silpomisista joita kapinalliset olivat
tehneet Käsittämätön raivo eläi
mellinen tappamisen himo oli nyt val
lannut Adolfin Hän aivan nautti
saadessaan tämän jälkeen tilaisuuden
paukutella vankeja korvanjuureen
Sota oli niin tavattoman raakaa ja
armotonta Armoa ei annettu eikä
pyydetty
Raskaista raskain oli tehdä ilmoi
tus vanhemmille tuosta kohdanneesta
onnettomuudesta Hän Juuda jo
ka oli taannut Benjaminin oli
menehtyä raivosta
Hän olisi tahtonut saada edes vel
jensä maalliset jäännökset silvotun
ruumiin kunnialliseen paikkaan san
karihautaan lepoon mutta mitä teh
dä? — Vihollinen oli vielä liian yli
voimainen että se olisi voitu ajaa
pois asemistaan ja että ruumiit
Näin kului viikko toisensa jälkeen
vähemmän merkityksellisissä asema
kahakoissa ja mielenosoituksellisessa
laukausten vaihdossa
Mutta vihdoin valkeni päivä jol
loin luonnonvoiman lailla vyöryvän
vahvistetun armeijan tieltä kapinal
listen laumat' pakenivat kuin tomu
tuulessa
Hiukan siellä täällä vastarintaa teh
tyään olivat viholliset paenneet tai
antautuneet armoille sikäli kuin sitä
annettiin
Adolf oli heti hyökkäyksen alussa
ja havaittuaan ettei vastarintaa teh
ty juuri ollenkaan liittynyt hyökkää
jien joukkoon Jokaista rakennusta
kohti jotka tähän asti kylässä olivat
olleet vihollisen hallussa ja joista ka
pinalliset ampuivat helposti vastaan
suunnattiin murhaava tuli Kylän
talot ammuttiin seuloiksi
Tuolla erään rakennuksen katolla
liehui punaisenristin lippu Olevi
naan muka sairaala Taioikeastaan
turvapaikka josta voi viimeiset lau
kaukset tuon lipun suojassa ampua
Tunnettiinhan ne tällaiset vihol
lisen salakavalat juonet!
Nyt jos koskaan — ajatteli Adolf
samalla pyytäen kolme sotilasta mu
kaansa ja alkaen näiden keralla ryö
miä kohti punaisenristin lipulla va
rustettua taloa
Lähemmäksi tultuaan he huomasi
vat ettei talosta ammuttu ollenkaan
Mutta jotakin liikettä siellä näkyi ik
kunoista He olivat jo aivan sei
nän vierustalla Valkeaa vilahti e
räästä ikkunasta mutta samassa he
lähtivät ruudut säpäleiksi akkunoista
ja kohta vavahutti rakennusta pari
kolme kumeaa pamahdusta kuin ka
nuunanlaukausta Adolfin ja hänen toveriensa heit
tämät käsigra naatit olivat tehneet
tehtävänsä Särkyneistä ikkuna
aukoista tulvi ulos pommeista lähte
nyt sinervä nitroklyseriinin savu
Anipuma-Pseet laukaisu valmiina
lähenivät miehet ovea Se oli lu
kossa eikä kolkutuksiin vastattu
Heti jyrähti jälleen käsipommi nyt
kynnyksellä ja oven pirstaleiden vä
litse tunkeutui Adojf seuralaisineen
rakennukseen
Ensinnä kohdistui tulijan katse
valkopukuiseen naisruumiiseen joka
aivot ulosvalahtaneina ja silmät lasi
maisesti tuijottaen makasi verissään
kranaatin runtelemana lattialla pu
nasenristin merkki rinnassa
— Mutta tämähän oli sittenkin sai
raala ? virkahti Adolf tyhmisly-
neenä tovereilleen ja kalpeni Ja
ikäänkuin vahvistuksena otaksumalle
kuului viereisestä huoneesta samalla
pari tuskallista voihkausta
Miehet säpsähtivät ja Adolf tunsi
päätänsä huimaavan Kaikki he
katsoivat oveen jonka takaa voihki
na kuului
Adolf otti askeleen kohti ovea
mutta peräytyi jälleen Tuntui
niin tuskalliselta kohdata tuolla toi
sessa huoneessa kuolemaisillaan ole
via pommien raatelemia ihmisiä
vaikka vihollisiakin
Miehet tunsivat olevansa pelois
saan kuin teostaan tavatut murtovar
kaat Olihan enemmän kuin raa
kamaista mennä heittelemään käsi
granaatteja punaisenristin sairaalaan
ja surmata mahdollisesti kaikki sai
raat kuten oli käynyt tuon hoitajat
tarenkin Sen lasittuneet silmät ja
nuorekkaat kasvojen piirteet näyttivät
niin kumman kysyvästi ja nuhdellen
katsovan outoihin asemiehiin
Jälleen kuului viereisestä huonees
ta hiljaista voihketta ja ikäänkuin
epäselvää kolkkoa puhelua joka
päättyi sitten ilkeään korinaan
Vaistomaisesti hyrähtivät miehet
säikahtyneinä kauhusta ja rohkein
heistä avasi sitten päättävästi oven
Hiipien seurasivat toiset arkaillen
huoneeseen joka oli sisältä yhtenä
ainoana pirstalekasana muutamia
sairassankyjä oli räjähdysten voima
paiskonut kumoon ja ruhjonut muo
dottomiksi Niissä olleet sairaat o
livat viskautuneet kohti seinää joka
oli vieressä ja makasivat nyt verisi
nä möhkäleinä liikkumatta lattialla
Ainoastaan yksi kauimpana seinävie
rellä ollut sänky oli ehyt — ja siinä
ollut sairas jonka kasvot olivat jon
kun räjähdyksistä kimmahtaneen pirs
taleen satuttamana kovasti veressä
näkyi elävän
Miehet katsoivat sanatonna hävi
tyksen kauhistusta Ja onneton
vaikeroi sängyssään hapuillen käsil
lään tyhjää ilmaa kuin sokea
Kylän toisessa laidassa kiihtyi am
munta mutta miehet eivät näyttäneet
sitä huomaavankaan He olivat kuin
halvautuneet tuon verisen järkyttä
vän näyn edessä Heidän olisi pi
tänyt auttaa tuota vielä elossaolevaa
mutta he eivät kyenneet
— Martta Martta I Tule
vettä auta 1 — äännähti sit
ten sairas ja hapuili verisillä käsil
lään ilmaa
Samassa hyökkäsi Adolf vihlovasti
parahtaen vuoteen luokse ja lysähti
maahan kuin luodin lävistämänä
— Veljeni! veljeni! VäinöI
— voi taivaan Jumalat —
uikutti hän ja painoi päänsä veriseen
vuoteeseen
Entistä järky tetympänä seurasivat
toiset kohtausta Oliko mahdollis
ta että tuo ruhjottu heidän omien
käsipommiensa raatelema vaikeroiva
nuorukainen oli sama joka monta
viikkoa sitten oli joutunut haavoittu
neena kapinallisten vangiksi
He olivat jo tottuneet pitämään
häntä sekä hänen kohtalotoveriaan
kuolleiden kirjoissa Sillä kuka hy
vänsä olisi heistä vannonut ettei hän
enää ollut elävien joukossa! Ja
nyt heidän piti tavata tämä toverinsa
vihollisen sairaalassa hoidettavana
Sekä lisäksi että he olivat nyt itse
sokeassa kostonhimossaan pommeil
laan tietämättään ruhjoneet
Tämä oli liian hirveää Usko
matonta Mutta sittenkin totta
Kohta ensi tyrmistyksestään selvit
tyä oli" eräs miehistä lähtenyt hake
maan lääkäriä toinen hankki vettä
kolmas koetti poistaa näkyvistä ruu
miita ja järjestää huonetta sikäli kuin
se oli mahdollista sen hävityksen jä
leltä Taas oli silpoutunut sairas osoit
tanut elämän merkkejä lausumalla
jotakin ja pyytäen ääneensä vettä
Adolf oli puoliksi tainnuksistaan
havahtunut runnellun veljensä uiku
tuksiin' hänen vuoteensa vieressä
— Veljeni veljeni! Sinä elät
vielä! — Ooh minä kurja veljeni
surmaaja! Väinö! Ethän kuole
Ethän? Sattuiko pahasti
päähänkö? — Tässä on vettä
juo! Minä pesen veren kasvoil
tasi Heti tulee lääkäri Voi
herra Jumala tätä sotaa tätä
kauhistuttavaa onnettomuutta An
na meille anteeksi! Annatko?
Luulimme täällä olevan vaan viholli
sia punaisenristin suojissa
Ooh! Emme aavistaneet Ooh
hyvä Jumala! Väinö Väinö
Vastaa jotakin Kuoletko? Ooh!
Hän kuolee! Avaa silmäsi vielä
kerran kerran vaan että näen
oletko antanut anteeksil
Jumala! Armahda armahda!
Sairas oli jälleen vaiennut ja sul
kenut silmänsä hetkisen veljeään
kauhusilmäyksin katsellen Kuole
man kaamea leima oli heijastunut
kasvoista joita onneton veli nyt hel
lästi ja sanomattoman tunnontuskan
vallassa verestä pyyhkieli Ohi
mossa oli suuri reikä josta verta oli
vuotanut ja jota veli koetti nyt par
haansa mukaan tukkia
Samalla saapui lääkäri joka no
peasti sitoi ammottavan haavan jo
melkein kuolleelta näyttävän nuoru
kaisen päässä Toimittaen vielä eri
näisiä tutkimuksia ruiskutti lääkäri
jotakin kuolevan puolikylmään kä
teen Kuin taikavoiman vaikutuksesta a
vasi sai ras kohta silmänsä ja kuole
mankalpeus alkoi nopeasti siirtyä kas
voihin nousevan veren vaikutuksesta
— Hän elää! — huudahti Adolf
nähdessään punan veljensä poskipäil
lä mutta lääkärin kasvot olivat va
kavat — Oi sanokaa herra tohtori jää
kö hän eloon? — vaikeroi veli
— Kaikki riippuu hiuskarvasta
On olemassa ehkä kymmenes osa
mahdollisuutta hänen eloonjäämisek-
seen Veres haava päässä on erit
täin vakava Vanhempi ampumahaa
va alaruumiissa on jo pitkälle paran
tunut eikä kuolema ainakaan siitä
aiheudu — vastasi lääkäri totisena ja
teki lähtöä sillä hänen piti joutua
taistelun tuoksinaan hoitamaan sai
raita kenttäambulanssissa
Paikalle saapuneet sanitäärit ja
sairaanhoitajatar alkoivat lääkärin
määräyksestä joka itse jo poistui
siirtää sairasta sopivampaan paikkaan
jonka poskille oli noussut kauniit
ruusut Sairaanhoitajatar totesi kuu
meen olevan arveluttavasti nousemas
sa ja keskeytti hetkiseksi sairaan
siirtämispuuhan
— Martta Martta — kuis
kasi sairas taas väsyneesti Sairaan
hoitajatar läheni vuodetta josta nuo
rukaisen kuumeiset silmät kysyvästi
olivat häneen tähdätyt
— — Martta Joko minä pian pää
sen pois? Sinä sanoit että
kohta pääsen Mutta tunnen taas
niin kipeäksi Joku on lyönyt
päähäni Martta! Miksi minua
on lyöty? Onko Armasta ja
Toivoakin lyöty? Missä he ovat?
Missä heidän sänkynsä? Mik
si olet ottanut sen rusetin sen
punasen kaulastasi? Minä a
loin jo parata mutta nyt löi
vät päähän Täällä oli hyvä olla
vaikka luulin että minut tapetaan
Kaikki luulevat niin Mutta kun
menen niin sanon että se
on valetta! Adolf ja ne muut
ampuivat vankeja browningeiIla
korvaan Se oli kauheaa
Miksi minua ei tapettu? Koska mei
käläisetkin tappavat kaikki Et si
näkään tappanut Mutta sinä
hän olet niin hyvä! Minä sanon
isälle ja Adolfille kun menen
että se on valetta va
letta I —
Sairas alkoi yhä nousevan kuu
meen kourissa hourailla ja aikoi
nousta vuolteeltaan joten häntä oli
siinä pidettävä Kuume oli korkeim
millaan ja sairas ei näyttänyt hetkek
sikään tulevan tuntoihinsa Hän