Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Jan. 4, 1916)
No 52 Tiistaina tammikuun 4 p 1916 Sivu 3 kulunut siitä kun hän lähti eikä lapukuisia ihmisiä kulki hevoisil- net ankara painajainen Hätien Toverit ja naapurin ilirhetteli ole toista kuuta aikaa kirjoitta- la pitkin tietä He saapuvat tuol- sisimpänsä huusi rajusti että vät hänen kärsivällisyyttään nut mitään ei ole rahaa lähettä- le tuuhean metsäulaidassa oleval- hänen on astuttava taistelurinta- Mutta usein näytti hän itke nyt kun vähän alussa Tämä oli le tuvalle Siellä tuvan lattialla maan julkisesti tuomaan ulos se neeltä ja ruumiinsa todisti väsy viimeinen maito kuin voin ostaa oli arkku joka oli asetettu havu- mitä päivät päästään pää kokoi- mystä ja sairautta silmät syväl Oh kun ahdistaa henkeä Täällä jen päällystämille tuoleille Siinä li ja sydän sykkäili lä posket kurttuiset ja tukka on niin herveän kylmä Täytyy näemme hänet äidin joka elolta Hän salanimellä oli tuonut a- harmaa kolmekymmentäkaksi panna tuonne pesään-tulta niin paljon toivoi vaan jonka yh- jatuksensa joskus julki paperille vuotisena "Kuinka sinä olet täällä taren- teiskuntamme kauhea kurjuus ja sanomalehtiin Monet kysyivät Kun hänelle syntyi viides lapsi nut lapsi kulta?" murti - turhaan tovereiltaan kuka noin kärsi hän kolme vuorokautta kau- Voi kuinka kurjaa on elämä Missä on se pieni orpo? Hänet sydämenkyllyydestä puhuu? Ku- heitä tuskia silloin ensi kerran Enhän osannut aavistaa että Ot- ovat hyvät ihmiset ottaneet Ei- kaan ei tiennyt ken se oli elämässään toivoi kuolemaa Mut to näin minut heittäisi' Voi kuin- Ien tervehti hal1 viimeisen ker- Mutta hanen kjrj0iUlkSensa o- ta hänellä ei ollut oikeutta kuol- ka nuoruuteni päivinä toivoin hä- ran altlaan valkka el altl V0lnlt livat repäseviä kiihottavia ja jo- la lapset tarvitsivat hanta nestä paljon Jospa olisin pysy- ya?tata' ydottaako hanta sama kainen ken sattumalta luki sen _ Vikki kyllä tulee toimeen nyt terveenä eikä Oton olisi ta'r- kontalo Joka vaailu m?ni!1 heräsi vaikka kuinka sikeästi en- ilman minua ajatteli hän maa- vinnut lähteä työtä etsimään 'V1""3 nllnka nahn : b!ta el nen nukkui tessaan avuttomana vuoteellaan Mutta nyt hän varmasti juo kaik- '"' tolul1 ajatella V aan äidin kas- Xg kirjotukset huokuivat niin lastensa kanssa joista vanhin ki Mitä ajattelevat ihmiset tästä? vot on rauhaisat JNnssa on tyy m sydäme]listä rakkautta tuskaa pian tävtti kahdeksan vuotta Minä tällaisessa tilassa - voi raha jota e voida mm-hella ra- katkcr„utta ja vihaa Jo- Vikki oli mennyt asioilleen ku- Otto rakas jospa edes kirjotiai- lttaa- Kakkl katselivat hanta kajnen vq omistaa noista e(lella ten hän sanoi lähtiessään kau- Mt voi kun voin huo- tuntien samaa tunnetta He naki- mainituista eri]leen) mihin kukin pungille "kyllä sinä pärjäät käs- nosti jos pääsisin tuonne vuo- Vd ?anefsa PalJon Joka "eille sana kuului — ei tarvinnut se- ke poikien passata jos tarvitset teelle P"hm kelta Jota hf ymmärsivät Htta- ei { Hän nHll dävin jotain sanoi Vikki lähtiessään Samalla sai hän yskänkohtauk- Jaslks„he !lanta tahlolvat kat" esimerkin kuvaili kuinka jotkut Niin kului ilta tuli yö Vikkiä sen jotta vaivoin voi kulkea vuo- sella' ?' la „ "'V'1 mamm0~ raukat luottaen kapitalistcihin ei kuulunut kovin levoton oli teeseensa """ — menetti kajkkensa viimeksi sy- Orvokki lian tuntui Kummani- _ non h'iiif h 'fin fnctin cinif int V i Seuraavana aamuna ei hän voi- V-T dänve nut nousta Pienokainen hoiteli ka T u?em ollvat ennen f™? veren Seuraavana aamuna ei hän voi- ncn naimallaan toistaa sanat jot- danverensäkjn a vie!a ejvät nuo sesti kipeälle odotti ja odotti tv„„t„: ka min usein olivat ennen tois- „„ ' a:!! t„i ViU-H Itiin n-ivtt! JlllL uutinid 1 )1N1111C1I I1UUC11 p a tl' U"U VCTCH 1111 1J U ly y ly 11CCI Vctclll Vild- V muuin ui ' - häntä voimiensa mukaan Naa- taneei ~ ja lle laulolvat nalle tivat tuon onnettoman raukan kiukkuiselta — Orvokki valitti i„i tx„ v:iiä laulun vapaudesta jonka voi saa- i „i„„t !- „„ lii 11 1 (uua juna ivavi nvuitt pur i v lULlUtiiaii uijovliiii ii iii vj ix di cvi- " ]' "j""1" ta pienimässä myös auttoi heitä vu a elämässä lanhimonsa alttarille — Aina vaan marista mikä sen kun voi Mutta tauti yltyi - Paikkakunnalla missä Orvokki hätä sinula ° siinä maatessa Henkeä ahdisti voimat heikkeni- Mlltta mssa 011 Otto tuo ha- o]j o]j kerran sm]rj tounu yoka jokainen passaa sen kun voi vät tuskat kävivät vaikeaksi e lupaamansa elämän kitnp- taUoi mennä kuulemaVn kun saoi VjHki akaica- Mutta aina tuskienkin välissä tuli pamnsa? Siellä missä yhtetskun- o]i puhuttu cttä joku jota moni Orvokki huokasi suuna kyy mieleen Otto Missä on hän? Mik tamme kurjimmat ovat nuo po- haiveksi laittomasta mailmassa- eleitä kohosi hänen silmun nyt si ei kirjoita Se ajatus kouristi loiset jotka elo on asettanut sille olostaan oli aikonllt puhua o- Päätti hän lopettaa vaitiolonsa — niin kovasti Tospa olisi edes tääl Itäväylälle joka niin monet tui- saston iItamassa eräässä iltana ' — oi rakas Vikki- akoi hän lä Hän raukka on niin auttama- 11110011 011 syössyt jonka laidalla kesalla heikosti — Minä olen kärsinyt ton kuinka ihmiset mahta- 11111 moni 011 vajoamassa Ei au- knll(5hnnnp v-k - paljon tämän yhdeksän vuoden vat häntä vihata - ja kyllähän ta vaimon rakkaus e lapsien ru- V ' k0 kc I"' '" 'gf" ? aikana Minä olen synnyttänyt se väärin onkin mutta jospa oli- s ä tukkuihin Iidat ovat Reimaa o Ej -al tna lasta „rjaV ja hän taas si ollut täällä ia olisin ollut terve tanaan liian jyrkät huokasi syvaan — ia sina et an- - suntynvt runolla sitten llmoitet- „„ „„ t?: ™: nnn kyllä sita silti olisi jotenkin Canadan Anna tjin Qrvokk puhumaan na minulle mitaan arvoa Ei mi- onneen tultu enkä mmakaän o- Kaikki lllclkeill livat ]evott0 min e amantyo m ole m taa ai a is nam onneton Jos tulee kuo- TAV ATT TNFN mia ja toiset ivaten nauroivat e- Slna } lema 11111 mlnn tuo lapsi jou- I A V ALLtllM &1 iint ja„e 1Ii)jaa hiipien kuin vanhat akat e ne enaa kelpaa tuu assa keskeytyi ajatus Hän jia n Tf A varjo meni hän lavalle Poskensa mihinkään ja akat ovat kot n e tahtonut sna ajatella Eihän 1 A KIIMA hehkuivat silmänsä säihkyivät Ja as'a vartcn ' taivaskaan sita vois suoda vaik- ääni vähän värähteli ensin kai su ta J'a ~ ef "aa tal" ka heikko kyllä o enkin Hakevat qj kerran tyttö) 11U0ri ja iloi pc0sta kun se oli ensikerta vltse fcjSÄ mW laakarni 111111 he hinamva J i i i ± i — Loru a SUU Kimin ui iin'-- v u !' - :- nen kuin kesän perhonen Ka k- kuin han yleisön eteen meni Iit- i„nl_nn nI„t sifä var{Pn 1 Aaanunt hoitivat hanta valvo- 1 1 kiimaan sina oiet sita varten kuu Yiiuni numvcii nanta aio k j j j kuunottamatta näyttelemistä i'tnn t-rviton„ r- in= et en hänen luonaan oita — vain m 1 -i t 1 „ „ sinua kotona tarvitaan ja jos tt Otto ei tullut mutta kirje tuli lo ja hilpeys seurassa Kukaan Mutta hyvin han suonutin tykkää olla niin tuossa on ovi jossa ei ollut rahaa Mutta tämä- 61 skaanT nahn't hanen ol?van }lom} elakoon hmu10t kaikmyat sanoi Vikki vahasta vapisten kin oli hyvä sairaaile Kyllä täs- F Se'S t0VCrt- sanovat' kun han astu aas lav:alfa- Hl1" - Sen tiedän olen tiennyt mon sä vielä kaikki hyvin kääntvv n'lane: kl'n o lst_ mmilla- jasena meni han kaikkein huo- ta vuotta j( _ sanoi 0rvokki Silmät kirkastuneina katseli' hän ' km iolla"f"lu1°P ki™ on tuol maamatta ulos Ovensuussa oh nyyhkicn _ Nyt minä todella lahtaan joka leikki lattialla !' °rvokl a! llan koaan eras joka puristi hauen kattaat vnimärrän miksi sinunlaisesi ' jaksa ajatella mitaan järkevää ja pujahti hänen jälessään ulos nljchet Vikki ottavat vainion it- Mutta kukaan ei tiennyt että Kadulla vasta huomasi Orvok- se]]een siks että ei tarvitse käy- Oli simnuntaipäivä — ilma oli hän kammoi yksinäisj'yttä ja'hil- ki että se oli Vikki joka kulki (ja huviloissa niin usein ja on kaunis niin rauhaisa Joukko juh- jaisuutta Silloin aina valtasi hä- hänen vieressään kotj oss huolehditaan rtiasta _ Saank0 tu]la saattamaan? ja ]anJimöta _ Niin tdmä 011 sansa kullekin Teidän avullanne meneen tuhanteen ja siitäkin yli kysyi Vikki - puhtaan rakkauteni palkka Mo- voin minäkin työni suorittaa Ottakaamme kaikin se päämää- _ Tue yaan nia unettomia öitä olen sinun ja Kuinka hyvin minä voin tehdä raksemme Siina tyossa voivat oi- _ vn- - klikirlt p lasten tähden valvonut — monta työni riippuu suureksi osaksi a mukana lapset nuoret ja van- a Vf ' : puutetta ja vilua kärsinyt vaie- siitä kuinka hyvin te työnne suo- hat Onhan Toveritar meidän tetnpam Molempien sydän loi l ritatte kaikkien yhteinen lehtemme raJ"f tie 0rvokkl Jllkl- _ Kun kaksi kuukautta olin -u - J sen taistelun alkaneen hänenkin tvun KJKh' k""1'1"111 °"" Mtulan täytyy pitaa kaikki se paamaäranime siis olkoon: osalleen ja sitä hän oli ja kauan vuoteen omana tuon Helvin jal- ala mi a on jo voitettu - pitaa kymmenen tuhatta tilaajaa Tove- odottanutkin Se on suurta kau- keel1- enkä koskaan parane nun fcnnif? I J? "etllafJat rittareUe Ja se päämäärä innos- nista ja jaloa taistella ihmiskun- etten sitä joka pava askaroides- S Jt aiT! kstrImS takoon meitä kaikkia toimimaan nan vapauden puolesta Ja nyt sani tunne uskallan sanoa smul- taftaa etta lehden taloudellinen „ ui„„„ ' n„:t„„ v„„n„„ :: le sinne nain etta uitaisi loten- vua uiiiicidiiuuiii v iiii nvrtivaiii- uciuuu vdiiiLLad ilscihiii VilU- asema suurimmaksi osaksi maa- J „uwe-AmmL „ kin rajoittaa noiden lasten tuloa rää minkälainen sisältö siihen voi f' '~n ™im„nu ka! !sa ifsna0 a ™' harvemmaksi etten mitenkään ~ — uui laiMcicvaiirid iUMiiiii daan laittaa Ja mitapa hyvää va- naIsalla nätte ioka v kV " " I ='"-~ jaksa niin usein niitä laittaa tä- listustyön tekemisestä on jos se i™ S6 VaatIM hanen hän kurjaan maailmaan ja tähän TJtlKtettava joukko on kovin pie- luuiislettlIa tilausta Toveritta- köyhyyteen kiroilit minut silloin ni Samalla kun tilaajamäärän J n ' viinn mittaan saanunut Ha-' tl'ns! 'oka hcr"onsa °'er kurjimmaksi otukseksi niitä maa- _it 1 i-ii — ~ 1 - van lanniTvvnPKT ki kc m t' t 1 n iili tnohi utti Korioiiannsena iujuauune icnte m- k ink t tilausta 011 sa- t Mta koköuhiumee le - v „' l Z h X me taloudellista asemaa samalla Jm„u tv„nn„f Miita voinut ljaltlta Kokoushuoneelle hanen aanensa Sitten han huo- rne myöskn ulotamme raivaus- kaS"' nulnerot V k „ täMM ja va hstustyomme yhä laajem- j koittakaa toimia niin että Vuosia oh kuluni snta kun lap pientä kaaroa joka liikkui mille ja laajemmille aloille „_ „„„ „„„„ „„m„r„ tama pieni asia tapahtui ja nyt hanen vierellään Nyt on jo innostuttu Toveri- "fj ™ "S uu oli Orvokki miu't„uit kokonaan Lapsi yski kummallisesti näyt- tarta lukemaan siihen kirjoitta- a "tet " tLuTen numem iä Poissa oli entinen hiPevs' t! tukehtuneelle vaikka ci vaat- maan ja sen työlle tunnustusta kaJtkenneiden tilausten nu kä varjo vain aina otsalla kos- teet haitanneet ja jonkun minutin antamaan Yhta vielä puuttuu me häviäisi kokonaan kaan el 1atl llolnnut Jil voinut kuluttua kuoli Puuttu vakituisia innokkaita asia Jntlfa ]putp ' vKtaat niin hän aina vastasi kun joku Orvokin veri kuohuili kuin me- miehiä jotka lakkaamatta ottaisi- r V -J 'a m":" muistutti entisyyttä hänelle ri kauheita ajatuksia risteili hä- vat lehdelle tilauksia jokaisessa 53 ! mS Han oli taistdIlIt koko voi" nen sairaissa aivoissaan - huo- tilaisuudessa ja vieläpä talosta PLnPP„vtn vikwV ei niissä nle millaan sydämestään ja sielus- kaus aina syvempi ja syvempi taloonkin käyden Niitä on kvllä 5„ eea"'n Vfkkl nJ!t f taan Ei hän koskaan väsynyt ei kohosi rinnasta rinta tuntui hal- muutamia mutta vielä kerrassaan if naSfclnan R-vlU m nytkään vaikka ei kodin portista keavan ei voinut kylliksi puhal- liian vähän Sellaisia asiamiehiä liksaan" niin että niistä voiult u!os niennä' J0S ei )Uant taa inaa suusta' Vcri kemu tarvitaan jokaisella paikkakun- snn(han H kiitos kaikista viitta lastaan mukaansa paassa nalla missä vaan suomalaisia a- -tf Staksis a &Ifmta kovaa iskua Ja kovaa ""'"tettuaan kaikki v-oiman- sustaa Yhdysvalloissa ja Cana- r tl 'To h 1 i toa kiikissä k°htelua oli hän saanut kokea sa kohosi hän istualleen kauhun dassa to„ l"ata mti iSali€ Juo Vikiltäkin vaikka Vikkiä sanot- valtaamana nousi sesoalleen Ei mikään mahdotoin asia ole Tul 7p(p „ ki itolli e tiin järkeväksi mieheksi Ei hän meni horjuen viereiseen huonee- tämän vuoden ajalla kohottaa toivottaa teitian kiitollinen kosaan jtse valittanut olojaan( ci scen suuteli lapsia jotka ntik- Toverittaren tilaajamäärä kym- Selma-täti väsymystään ja puutettaan kuivat ja puhui jotain- hiljaa "ir-