Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Feb. 21, 1922)
Tiktama Helmikuun 21 y — Tiw!ay February 21 No 8 16 Kukat rajuilmassa Kirj V Kronen (Moskova) Aamulla aikasin ajavat vaunut to rilta Kaksi henkilöä ajaja ja miliisi mieä istuvat vierekkäin ajoneuvoissa Heidiin takanaan jokaisesta vaunu jen tärähdyksestä liikahtaen on neljä lapsen ruumista Kolme poikasen ja yksi tyttösen On vaikeata määritellä mihin he oi keaEtaan ovat puetut Yhdellä näh dään verhonaan jauhosäkin jätteitä joista laihat jalat ja käsivarret pistä vät esiin kuin kuivuneet puunoksat Tyttösellä on ohut puku josta toinen hiha puuttuu sen alla paljas ruu mis Miliisimies kertoi hyvänsävyisellä äänellä: "Tuleo kylmä yö katsoppas silloin cn jo aamulla muutamia tällaisia ruu miita Sinrfo tänne harhaillen ryömi vät he johonkin nurkkaan ja paleltu vat Se ei olekaan mikään ihme jo en nestään melkein nälkään kuolleita ja nyt pakkanen Täysikasvuinen voi sen Kalle imartelua mutta silti teki hän työtä kunnottomasti Lauri sitävas toin saavutti kalkkien ystävyyden ja toveruuden hauskalla ja ystävällisellä käytöksellään Alettiin hiljakseen puhua sodaBta Puhuttiin palokuntain perustamisesta Porvarit tilailivat aseita ja työläiset hyvin ymmärsivät mitä se tahtoo sa noa Alettiin puuhaamaan järjestys kaarteja Tässäkin pikkukylässä alkoi kuulua kaikellaisia huhuja Perustetuinpa sielläkin palokunta Luokkatietolsia työläisiä oli vähän joten porvarit hei tä taluttivat minne halusivat eikä jär jestyskaartin perustamisesta voinut olla edes puhettakaan - Eräänä päivänä aivan odottamatta sai Kaisa Liinun luokseen Llinu 1 hastuksissaai kertoi: — Kalle on mennyt palokunnan har jotuksiln Hovinkin pojat "ovat siellä hyviä ystäviä hänen kanssaan ja ai van kilvan hänen kanssaan kunnos tautuvat harjotuksissa Kalle ja toi nen Hiovin pojista lähtee lähimpään kaupunkiin aivan upseerikursseille Eikö Laurikin mene? Kaisa kuunteli Lilnua suuresti Ih meissään sillä hän el voinut edes ar V8ta että Liinu iloitsi noin tavatto masti porvarien meiningeistä Viin oli köyhä työläinen ja aivan samalla tasolla hänen kanssaan Kuullessaan poikansa Laurin nimen tuollaisten puheiden yhteydeBgä sykki hänen sy dämensä rajusti Lauriko — hänen hyvä poikansa — nyt menisi porvari en hurtaksi El! Ei! Hän kuitenkin rauhoittuneena puhui Lilnulle: — Ennemmin uhraa Lauri henken sä ja verensä työväen aatteelle kun menee hetkeksikään porvarien rivei hin Ennemmin kuolemme Fanni ja minä ennenkuin haluamme nähdä Laurin noiden työväen verta himoovi eu hurttien joukossa Tuo puhe el Lil nua miellyttänyt se sai hänet hieman epäilemään Siksipä katsoi hän par haaksi mennä Hovin emännän pu heille saadakseen asiaan selvyyttä ja itselleen rohkeutta Kului taasjoku aika Puhuttiin yhä edelleen suojeluskunnista ja myös pu nakaarteista Kalle oli mennyt kau punkiin lahtarien puuhiin Puhuttiin että su ijeluskuntiin otetaan jo pian väkipakolla miehiä joista sitten tulee vakinainen sotaväki Nyt tuli Laurille miettimisen aihetta siHä hän ei mil lään muotoa halunnut lähteä porvari en riveihin Mutta hän ei myöskään tiennyt minne punakaartin osastoon hän voiiii mennä kun hän el koskaan ollut ennemmin matkustanut eikä käy tään niin paljon kestää — mutta nuo Valistusasiain -kansankomisaarin o aston rappusilla istuu kokoonlcyyris tyneinä — lapsia Jolm on sanonut heille että pakolaisten lapset saate taan lastenkoteihin joissa on lämmin l '-Ai ht iy nyt kauempana kaupungeissa Kirje vaihdon avulla hän kuitenkin sai lo pulta selville minne hän voi mennä ja nyt hän tuli levolliseksi kun tiesi että voi taistella aatteensa puolesta työläisten riveissä Tuo tietoisuus Innosti häntä vaikka samalla kertaa tuntui kovin raskaalta erota kodista omasta pikku kodista äidistä ja kil tistä siskosta joka aina oli ottanut hänen neuvonsa hyvin huomioon ja monella tavalla ilahduttanut häntä Kyyneleet täyttivät pojan poski päät kon hän puristi viimeisen ker ran äitinsä kättä Hän kuitenkin koet ti salata suurta liikutustaan Xidin tuskaa ei voi sanoin kuvata mutta toivon hymy kuitenkin loisti hänen kasvoillaan Tieslhän hän nyt hyvin että Laurin ei tarvinnut lahtarien hurttana tehdä Itseään syylliseksi veljen murhaan Fannille el Lauri mlelestätn osannut olla niin hyvä kuin olisi tahtonut Kuinka hänen sielunsa sivelet soivatkaan kun Fan ni avomieliu puheli: — Eivät lauiarit ginua voi tappaa el koskaan! Sitten me taas saamme hauskaa ja meillä on kaikki kaunista kun sinä palaat kotiin Minä ikävöin sinua ja minä tiedän että suojelus kuntalaiset eivät sinua voi viedä Sitten otti hän Laurin käden Ikään kuin olisi halunnut suojella häntä Kului taas jonkun aikaa Kalle kir joitti äidilleen: "Äiti! Täällä kaluu aika niin että aivan vilisee Kalkki pojat ovat innokkaita isänmaan puoltajia Minä olen aliup seeri ja minut korotetaan pian Niin en oikein tiedä miksi mutta ehkä Vaan voitko lähettää minulle ra haa kun täällä on niin nolo olla il man rahatta kun tovereillakin sitä on Jos el ole rahaa etkä voi saada Hovista aita lainaksi niin voisi kui tenkin myydä lehmän Kun minusta tulee korkea-arvoinen päällikkö niin jo loppuu rahan puute On sitten hy vä palkka ja upseerit voivat lisää käh veltää Sitten voi äitikin tulla kaupun kiin Toivon pyyntöni pian täyttyvän Poiki luo n kiire — Kalle" Kovalla vaivalla — sotasensuurln takia — sai Laurikin tulemaan yhden kirjeen kotiinsa Hän kirjoitti näin: "Rakas äiti ja kiltti sisko! Oi minä niiu pelkään että tämä kirje ei pääse teille asti tulemaan Koetan kuitenkin parhaani Sieluni aivan nääntyy jos en saa teille kir jottaa Täällä minä opin paljon pal jon! Opin vasta ymmärtämään mitä työläiseltä vaaditaan tällä hetkellä Parhain kiitos niistä lahjoista joita te olitte lähettänyt A H— nen muka na miten Olinkaan iloinen saadessani tä ja mieluisaa jossa saa syödäkseen ja vaatteita ylleen — ja nyt ovat he tullest tänue Onhan samantekevää missä istuu täällä-ei ainakaan sada Ja seinän takaa Johtajan huoneesta kuuluu hermostunut ääni: 'Mihinkä mihinkä minä joudun näi- ne Hämmästyin tyyten kun näin Fannln minulle kutomat käsineet Mi ten hän vaikka on niiu nuori on voinut kuvitella sellaisen mallin — jo ka on niin kovin tarpeen sotilaan kä sineissä Tunnen aivan vaistomaisesti nyt jo että hänestä tulee erinomaisen rohkea ja reipas työläisnainen Tekisi mieleni kirjottaa oikein paljon mutta en voi sillä jos Joutuu urkkijain kä siin niin Täällä on paljon hyvää puuhaa emme yhtään hukkaan kuluta joutoaikaamme Minulla on vielä tal lessa nekin rahat jotka olivat taskus sani kotoa lähteissä Siis älkää huo lehtiko ei minulla ole mitään puu tetta Toivon sydämestäni että voi sitte hyvin Tervehtien: Lauri" Aika vain kuluu On ollut kovia taisteluita ja veljen veri on kostutel lut viljalti maata Eräässä kahakassa saa Kalle kuolettavan haavan Hän ei enää kyennyt kirjottamaan äidilleen Kalle alkoi sairaalassa tun tia jonkinlaisia omantunnon tuskia ja hän houraili hirveästi Hänestä nyt vasta tuntui että hän oli petturi Nyt hän vasta käsitti että hänen ei olisi pitänyt lainkaan olla siinä joukossa missä hän oli 'Se oli jiyt myöhäistä Bräänä päivänä menee Liinu Ho viin toivossa saada Kallelta kirjeen Postinkuljettaja tavallisesti jätti Lii nankin postin Hoviin Kirjettä el ollnt nyt Lilnulle Hovin väki puheli arkail len ja kummallisesti samalla erikoi sesti ihaillen valkoisia sotilaita (jotka nhraavat henkensä Isänmaan altta rille Liinun päätä alkaa huimata Mitä jos Kalle olisi kuollut? Se ajatus ai van horjuttaa häntä eikä hän saa lohtua Hovin emännän puheesta Sa nat niin kummasti kaikuvat: "uhraa vat henkensä isänmaan vapausaltta rille" Nuo sanat lisäävät vain hänen katkeruuttaan Hänestä nyt tuntuu että hän on aivan perikadon partaalla ainoa lapsi kuollut ja Sittemmin Hovissa jo sanottiin et tä Kalle on kuollut ja että kaikki muutkin "valkoiset urhot" haudataan oman pitäjän kirkkomaahan Heille pystytetään muistopatsas Erikseen ei ketään haudata Hovista tarjottiin kyyti Lilnulle Kailen ja parin muun sotilaan hautajaisiin Murtunut äitt ei voinut pitkään aikaan nousta seiso maan niin väsynyt ja voimaton hän oli Nyt vasta häntä kammotti lahta rien puuhat oikeinpa inhotti heidän imarruspuheensa Hautajaisissa ollessaan hän olisi vä risevin tuntein kuljettanut Kallen ruumiin pois "suojelijain" pistinten välistä mutta ei voinut edes puhua den ka"nssa? Taas on tänne tuotu 46 lasta Täällä on talossa mikä on mää rätty 40 miestä varten jo 200 lasta kaikki on ääriään myöten täynnä mi nä en voi ketään enää ottaa suojaan!" Pitää avata uusia koteja Olemme kesän kuluessa ottaneet suojaan enemmän kuin 1500 lasta Enempää ei voida ottaa Puuttuu vaatteita puuttuu tuottoita Ravlnto lakomitea antaa vain 10 — 15 pros nor masta Eikä lastan tulvaaminen lak kaa Joka päivä tuo mukanaan kym menittäin puolialastomia lapsia Mi hinkä on heille yhdentekevää vain pois nälkäseuduilta! He putoavat pus kureilta pyörien alle kuolevat nälästä ja kylmästä Ja ilman koko maailman apua o lomme voimattomia tämän kurjuuden suhteen Valittaa tahdon valittaa su-' rusta ja epätoivosta näidon ruumiit ten tähden jotka ikäänkuin elävät ku kat sadottain taittuvat meidän - sll- mäimme edessä rajuilmassa Ja tämä — on meidän tulevaisuu temme! Ja nämä ovat elämänkuk-kia! Porvarien kuunioituspuheet kaikuivat hänen korvissaan kuin kauhein tuo mio ja hän katkerasti tunsi kevytmie lisyytensä Hän ei syyttänyt ketään vaan tunsi itsensä kaikkeen syypääk si Hän nyt vasta ymmärsi että äiti nä ollen hän olisi voinut kasvattaa poikansa käsitykset toisenlaisiksi olisi voinut oikeaan ohjata jos olisi sen ennen ymmärtänyt Ollen jo van ha ja voimat ijän mukana murtuneet ei li h n enää voinut kestää tällaista mielen kuohuntaa vaan hän sairastui Hautajaisten Jälkeen oli hän hetken uikaa vuoteenomana Kalkki mikä vä hänkin muistutti Kallesta sai hänet suuriin ajatuksiin ja samalla heikenti häntä Vähässä ajassa meni hän air van työkyvyttömäksi ja kadottipa myös muistinsakin kokonaan '"'' Kalle oli tehnyt velkaa Hoviin ja myöskin Liinun omat velat pakottivat hänet myymään mökkinsä ja aen ai noan lehmän joka oli enää jälellä Nyt Hovin isäntä tarjoutui ostajaksi ja kun oli pakkomyynti niin maksoi hän mitä itse halusi Noilla viimeisillä ra hoillaan joutui Liluu ostamaan elin-ta-peita itselleen ja myös hankkimaan asunnon Sota-aikana kun kaikki oli hailista niin Varat eivät hänellä piU käll- riittäneet ja lopulta täytyi hä nen lennä kunnan hoitoon Se ei suinkaan ollut kaikkein ilahduttavin asia ' Tuo "kunnankoti" oli lähellä hautausmaata- Liinu oli Jo jonkun kerran jaksanut käydä poikansa haudalla vaan se patsas alkoi kammottamaan häntä Hän ei voinut mennä lähelle kun siinä olevat kirjotukset aivan In hottivat "Vapaustaistelijat"'' Kan sa ei ollut vapautunut vaan se joutui entistä raskaampaan orjuuteen sen jo Liinukin pakosta oppi tietämään Lauri joutui vankeuteen Lahtarit oivät olleet häntä telottaneet vaan telkesivät hänet ristikkojen taakse Kun vähän enemmän vapauksia alet tiin vangeille suomaan niin kirjottl hän kotiinsa opettavaisia kirjeitä Nii den avulla hän innosti ja kehitti sis koaan Sisko aherti työtä ahkeraan ja hän kaikintavoin avusti vankilassa olevaa veljeään vaatteilla ja ruualla Kotona olivat he hyvin säästäväisiä joten tu livat toimeen kutakuinkin Äiti sai lohtua Fannin puheista ja toimista Fanni vakuutti usein äidil leen: "Vielä koittaa työläisille vapau den päivä Kerran aukenevat työläi sille vankilan rautaportit eikä enää porvarit voi työläisiä tyrmään sulkea kidutettavaksi ja piinattavaksi He itse kerran joutuvat tilille kaikista töistään"