Tiktama Helmikuun 21 y — Tiw!ay February 21
No 8
16
Kukat rajuilmassa
Kirj V Kronen (Moskova)
Aamulla aikasin ajavat vaunut to
rilta Kaksi henkilöä ajaja ja miliisi
mieä istuvat vierekkäin ajoneuvoissa
Heidiin takanaan jokaisesta vaunu
jen tärähdyksestä liikahtaen on neljä
lapsen ruumista Kolme poikasen ja
yksi tyttösen
On vaikeata määritellä mihin he oi
keaEtaan ovat puetut Yhdellä näh
dään verhonaan jauhosäkin jätteitä
joista laihat jalat ja käsivarret pistä
vät esiin kuin kuivuneet puunoksat
Tyttösellä on ohut puku josta toinen
hiha puuttuu sen alla paljas ruu
mis Miliisimies kertoi hyvänsävyisellä
äänellä:
"Tuleo kylmä yö katsoppas silloin
cn jo aamulla muutamia tällaisia ruu
miita Sinrfo tänne harhaillen ryömi
vät he johonkin nurkkaan ja paleltu
vat Se ei olekaan mikään ihme jo en
nestään melkein nälkään kuolleita ja
nyt pakkanen Täysikasvuinen voi sen
Kalle imartelua mutta silti teki hän
työtä kunnottomasti Lauri sitävas
toin saavutti kalkkien ystävyyden ja
toveruuden hauskalla ja ystävällisellä
käytöksellään
Alettiin hiljakseen puhua sodaBta
Puhuttiin palokuntain perustamisesta
Porvarit tilailivat aseita ja työläiset
hyvin ymmärsivät mitä se tahtoo sa
noa Alettiin puuhaamaan järjestys
kaarteja Tässäkin pikkukylässä alkoi kuulua
kaikellaisia huhuja Perustetuinpa
sielläkin palokunta Luokkatietolsia
työläisiä oli vähän joten porvarit hei
tä taluttivat minne halusivat eikä jär
jestyskaartin perustamisesta voinut
olla edes puhettakaan -
Eräänä päivänä aivan odottamatta
sai Kaisa Liinun luokseen Llinu 1
hastuksissaai kertoi:
— Kalle on mennyt palokunnan har
jotuksiln Hovinkin pojat "ovat siellä
hyviä ystäviä hänen kanssaan ja ai
van kilvan hänen kanssaan kunnos
tautuvat harjotuksissa Kalle ja toi
nen Hiovin pojista lähtee lähimpään
kaupunkiin aivan upseerikursseille
Eikö Laurikin mene?
Kaisa kuunteli Lilnua suuresti Ih
meissään sillä hän el voinut edes ar
V8ta että Liinu iloitsi noin tavatto
masti porvarien meiningeistä Viin
oli köyhä työläinen ja aivan samalla
tasolla hänen kanssaan Kuullessaan
poikansa Laurin nimen tuollaisten
puheiden yhteydeBgä sykki hänen sy
dämensä rajusti Lauriko — hänen
hyvä poikansa — nyt menisi porvari
en hurtaksi El! Ei! Hän kuitenkin
rauhoittuneena puhui Lilnulle:
— Ennemmin uhraa Lauri henken
sä ja verensä työväen aatteelle kun
menee hetkeksikään porvarien rivei
hin Ennemmin kuolemme Fanni ja
minä ennenkuin haluamme nähdä
Laurin noiden työväen verta himoovi
eu hurttien joukossa Tuo puhe el Lil
nua miellyttänyt se sai hänet hieman
epäilemään Siksipä katsoi hän par
haaksi mennä Hovin emännän pu
heille saadakseen asiaan selvyyttä ja
itselleen rohkeutta
Kului taasjoku aika Puhuttiin yhä
edelleen suojeluskunnista ja myös pu
nakaarteista Kalle oli mennyt kau
punkiin lahtarien puuhiin Puhuttiin
että su ijeluskuntiin otetaan jo pian
väkipakolla miehiä joista sitten tulee
vakinainen sotaväki Nyt tuli Laurille
miettimisen aihetta siHä hän ei mil
lään muotoa halunnut lähteä porvari
en riveihin Mutta hän ei myöskään
tiennyt minne punakaartin osastoon
hän voiiii mennä kun hän el koskaan
ollut ennemmin matkustanut eikä käy
tään niin paljon kestää — mutta nuo
Valistusasiain -kansankomisaarin o
aston rappusilla istuu kokoonlcyyris
tyneinä — lapsia Jolm on sanonut
heille että pakolaisten lapset saate
taan lastenkoteihin joissa on lämmin
l '-Ai ht iy
nyt kauempana kaupungeissa Kirje
vaihdon avulla hän kuitenkin sai lo
pulta selville minne hän voi mennä
ja nyt hän tuli levolliseksi kun tiesi
että voi taistella aatteensa puolesta
työläisten riveissä Tuo tietoisuus
Innosti häntä vaikka samalla kertaa
tuntui kovin raskaalta erota kodista
omasta pikku kodista äidistä ja kil
tistä siskosta joka aina oli ottanut
hänen neuvonsa hyvin huomioon ja
monella tavalla ilahduttanut häntä
Kyyneleet täyttivät pojan poski
päät kon hän puristi viimeisen ker
ran äitinsä kättä Hän kuitenkin koet
ti salata suurta liikutustaan Xidin
tuskaa ei voi sanoin kuvata mutta
toivon hymy kuitenkin loisti hänen
kasvoillaan Tieslhän hän nyt hyvin
että Laurin ei tarvinnut lahtarien
hurttana tehdä Itseään syylliseksi
veljen murhaan Fannille el Lauri
mlelestätn osannut olla niin hyvä
kuin olisi tahtonut Kuinka hänen
sielunsa sivelet soivatkaan kun Fan
ni avomieliu puheli:
— Eivät lauiarit ginua voi tappaa el
koskaan! Sitten me taas saamme
hauskaa ja meillä on kaikki kaunista
kun sinä palaat kotiin Minä ikävöin
sinua ja minä tiedän että suojelus
kuntalaiset eivät sinua voi viedä
Sitten otti hän Laurin käden Ikään
kuin olisi halunnut suojella häntä
Kului taas jonkun aikaa Kalle kir
joitti äidilleen:
"Äiti!
Täällä kaluu aika niin että aivan
vilisee Kalkki pojat ovat innokkaita
isänmaan puoltajia Minä olen aliup
seeri ja minut korotetaan pian Niin
en oikein tiedä miksi mutta ehkä
Vaan voitko lähettää minulle ra
haa kun täällä on niin nolo olla il
man rahatta kun tovereillakin sitä
on Jos el ole rahaa etkä voi saada
Hovista aita lainaksi niin voisi kui
tenkin myydä lehmän Kun minusta
tulee korkea-arvoinen päällikkö niin
jo loppuu rahan puute On sitten hy
vä palkka ja upseerit voivat lisää käh
veltää Sitten voi äitikin tulla kaupun
kiin Toivon pyyntöni pian täyttyvän
Poiki luo n kiire — Kalle"
Kovalla vaivalla — sotasensuurln
takia — sai Laurikin tulemaan yhden
kirjeen kotiinsa Hän kirjoitti näin:
"Rakas äiti ja kiltti sisko!
Oi minä niiu pelkään että tämä
kirje ei pääse teille asti tulemaan
Koetan kuitenkin parhaani Sieluni
aivan nääntyy jos en saa teille kir
jottaa Täällä minä opin paljon pal
jon! Opin vasta ymmärtämään mitä
työläiseltä vaaditaan tällä hetkellä
Parhain kiitos niistä lahjoista joita
te olitte lähettänyt A H— nen muka
na miten Olinkaan iloinen saadessani
tä ja mieluisaa jossa saa syödäkseen
ja vaatteita ylleen — ja nyt ovat he
tullest tänue Onhan samantekevää
missä istuu täällä-ei ainakaan sada
Ja seinän takaa Johtajan huoneesta
kuuluu hermostunut ääni:
'Mihinkä mihinkä minä joudun näi-
ne Hämmästyin tyyten kun näin
Fannln minulle kutomat käsineet Mi
ten hän vaikka on niiu nuori on
voinut kuvitella sellaisen mallin — jo
ka on niin kovin tarpeen sotilaan kä
sineissä Tunnen aivan vaistomaisesti
nyt jo että hänestä tulee erinomaisen
rohkea ja reipas työläisnainen Tekisi
mieleni kirjottaa oikein paljon mutta
en voi sillä jos Joutuu urkkijain kä
siin niin Täällä on paljon hyvää
puuhaa emme yhtään hukkaan kuluta
joutoaikaamme Minulla on vielä tal
lessa nekin rahat jotka olivat taskus
sani kotoa lähteissä Siis älkää huo
lehtiko ei minulla ole mitään puu
tetta Toivon sydämestäni että voi
sitte hyvin Tervehtien: Lauri"
Aika vain kuluu On ollut kovia
taisteluita ja veljen veri on kostutel
lut viljalti maata Eräässä kahakassa
saa Kalle kuolettavan haavan
Hän ei enää kyennyt kirjottamaan
äidilleen Kalle alkoi sairaalassa tun
tia jonkinlaisia omantunnon tuskia
ja hän houraili hirveästi Hänestä nyt
vasta tuntui että hän oli petturi
Nyt hän vasta käsitti että hänen
ei olisi pitänyt lainkaan olla siinä
joukossa missä hän oli 'Se oli jiyt
myöhäistä
Bräänä päivänä menee Liinu Ho
viin toivossa saada Kallelta kirjeen
Postinkuljettaja tavallisesti jätti Lii
nankin postin Hoviin Kirjettä el ollnt
nyt Lilnulle Hovin väki puheli arkail
len ja kummallisesti samalla erikoi
sesti ihaillen valkoisia sotilaita (jotka
nhraavat henkensä Isänmaan altta
rille Liinun päätä alkaa huimata Mitä
jos Kalle olisi kuollut? Se ajatus ai
van horjuttaa häntä eikä hän saa
lohtua Hovin emännän puheesta Sa
nat niin kummasti kaikuvat: "uhraa
vat henkensä isänmaan vapausaltta
rille" Nuo sanat lisäävät vain hänen
katkeruuttaan Hänestä nyt tuntuu
että hän on aivan perikadon partaalla
ainoa lapsi kuollut ja
Sittemmin Hovissa jo sanottiin et
tä Kalle on kuollut ja että kaikki
muutkin "valkoiset urhot" haudataan
oman pitäjän kirkkomaahan Heille
pystytetään muistopatsas Erikseen ei
ketään haudata Hovista tarjottiin
kyyti Lilnulle Kailen ja parin muun
sotilaan hautajaisiin Murtunut äitt ei
voinut pitkään aikaan nousta seiso
maan niin väsynyt ja voimaton hän
oli Nyt vasta häntä kammotti lahta
rien puuhat oikeinpa inhotti heidän
imarruspuheensa
Hautajaisissa ollessaan hän olisi vä
risevin tuntein kuljettanut Kallen
ruumiin pois "suojelijain" pistinten
välistä mutta ei voinut edes puhua
den ka"nssa? Taas on tänne tuotu 46
lasta Täällä on talossa mikä on mää
rätty 40 miestä varten jo 200 lasta
kaikki on ääriään myöten täynnä mi
nä en voi ketään enää ottaa suojaan!"
Pitää avata uusia koteja
Olemme kesän kuluessa ottaneet
suojaan enemmän kuin 1500 lasta
Enempää ei voida ottaa Puuttuu
vaatteita puuttuu tuottoita Ravlnto
lakomitea antaa vain 10 — 15 pros nor
masta Eikä lastan tulvaaminen lak
kaa Joka päivä tuo mukanaan kym
menittäin puolialastomia lapsia Mi
hinkä on heille yhdentekevää vain
pois nälkäseuduilta! He putoavat pus
kureilta pyörien alle kuolevat nälästä
ja kylmästä
Ja ilman koko maailman apua o
lomme voimattomia tämän kurjuuden
suhteen Valittaa tahdon valittaa su-'
rusta ja epätoivosta näidon ruumiit
ten tähden jotka ikäänkuin elävät ku
kat sadottain taittuvat meidän - sll-
mäimme edessä rajuilmassa
Ja tämä — on meidän tulevaisuu
temme! Ja nämä ovat elämänkuk-kia!
Porvarien kuunioituspuheet kaikuivat
hänen korvissaan kuin kauhein tuo
mio ja hän katkerasti tunsi kevytmie
lisyytensä Hän ei syyttänyt ketään
vaan tunsi itsensä kaikkeen syypääk
si Hän nyt vasta ymmärsi että äiti
nä ollen hän olisi voinut kasvattaa
poikansa käsitykset toisenlaisiksi
olisi voinut oikeaan ohjata jos olisi
sen ennen ymmärtänyt Ollen jo van
ha ja voimat ijän mukana murtuneet
ei li h n enää voinut kestää tällaista
mielen kuohuntaa vaan hän sairastui
Hautajaisten Jälkeen oli hän hetken
uikaa vuoteenomana Kalkki mikä vä
hänkin muistutti Kallesta sai hänet
suuriin ajatuksiin ja samalla heikenti
häntä Vähässä ajassa meni hän air
van työkyvyttömäksi ja kadottipa
myös muistinsakin kokonaan '"''
Kalle oli tehnyt velkaa Hoviin ja
myöskin Liinun omat velat pakottivat
hänet myymään mökkinsä ja aen ai
noan lehmän joka oli enää jälellä
Nyt Hovin isäntä tarjoutui ostajaksi ja
kun oli pakkomyynti niin maksoi hän
mitä itse halusi Noilla viimeisillä ra
hoillaan joutui Liluu ostamaan elin-ta-peita
itselleen ja myös hankkimaan
asunnon Sota-aikana kun kaikki oli
hailista niin Varat eivät hänellä piU
käll- riittäneet ja lopulta täytyi hä
nen lennä kunnan hoitoon Se ei
suinkaan ollut kaikkein ilahduttavin
asia '
Tuo "kunnankoti" oli lähellä hautausmaata-
Liinu oli Jo jonkun kerran
jaksanut käydä poikansa haudalla
vaan se patsas alkoi kammottamaan
häntä Hän ei voinut mennä lähelle
kun siinä olevat kirjotukset aivan In
hottivat "Vapaustaistelijat"'' Kan
sa ei ollut vapautunut vaan se joutui
entistä raskaampaan orjuuteen sen
jo Liinukin pakosta oppi tietämään
Lauri joutui vankeuteen Lahtarit
oivät olleet häntä telottaneet vaan
telkesivät hänet ristikkojen taakse
Kun vähän enemmän vapauksia alet
tiin vangeille suomaan niin kirjottl
hän kotiinsa opettavaisia kirjeitä Nii
den avulla hän innosti ja kehitti sis
koaan Sisko aherti työtä ahkeraan ja hän
kaikintavoin avusti vankilassa olevaa
veljeään vaatteilla ja ruualla Kotona
olivat he hyvin säästäväisiä joten tu
livat toimeen kutakuinkin
Äiti sai lohtua Fannin puheista ja
toimista Fanni vakuutti usein äidil
leen: "Vielä koittaa työläisille vapau
den päivä Kerran aukenevat työläi
sille vankilan rautaportit eikä enää
porvarit voi työläisiä tyrmään sulkea
kidutettavaksi ja piinattavaksi He
itse kerran joutuvat tilille kaikista
töistään"