Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Sept. 28, 1920)
Tiistaina Syyskuun' 2& p— Tuesday September 28 No 39 VANKILA Klrj MAXIM GORJKIJ (Jatkoa) IX Nuorten Osasto -i iiii Miscna Kaveu Hunnein mielin pit kin komeronsa lattiaa ja akkunan II mareiästä virtasi hämärään huonee seen pienen puron tavoin hiljainen valitteleva laulun sävel — se ei ol lut mikään kaunis laulu se muistut ti nälkäisen suden kaukaista ulvon taa: — A-a-a! o-o-ol! e-ol — Koko se entisyys minkä nuorukai nen tähänastt oli elänyt nyt aivan kuin tämän yksitoikkoisen säveleen elähyttämänä heräsi uudelleen eloon liänen muistissaan johdonmukaisesti lujasti ja itsepintaisesti ikään kulu vaatien häneltä selvitystä Hänen "sankarityönsä" näytti nyt -vaan jonkinlaiselta himmeältä käsit tämättömältä tomun ja noen peittä mättä vanhalta taululta mutta itsen sä hän näki naurettavana ylioppilaa na mielettömästi käsiään huitomassa keskellä ihmisjoukkoa joka hämil lään ja voimattomana katseli ällts telien raa'an mekanillisen mutta jär jestetyn voiman helppoa voittoa Väsyneet vihaiset veltostuneet po liisien naamat upseeri halveksiville virnlstyksineen jolle Mischa piti pu heensa huutamalla ylipoliisi hatn--massärkyineen — kaikki tämä uis kenteli nuorukaisen muistissa kyl mänä käsittämättömänä pilkkuna ja ahdisti painajaisena hänen aivo jaan — Varmaankin he häpesivät te konsa meitä voimattomia kohtaan arveli Mischa mutta samalla hän myös muisti että nämät jurot viik slnaamalset sotamiehet ovat opetetut sekä tottuneet kohtelemaan ihmisiä kuteft nautoja he eivät osaa hävetä ikä tuntea muuta kuin ruumiillista tipua ja pelkoa sen voiman edessä joka on heidät orjuuttanut ja menet telee heidän kanssaan kuten tahtoo Hänelle johtui mieleen ajuri — mi ten pelokkaana se nyki ohjaksia kun ylipoliisi hänelle kiljui Korvissaan kajahteli polilsikamarln portinvartlan välinpitämätön ääni — miehen joka puheli ihmisistä kuten tukeista taik ka tiiliklvistä: Hän muisti Oflze rovin äitiä joka ei vastustanut vaik ka hänen pojalleen annettiin suku nimeksi isän virkanimi olisihan hä nen pitänyt tietää että nimi tulee antamaan aihetta moneen vihamieli seen tekoon ja saattaa pojan louk kaavan pilkan sekä naurun esineek si Kenties juuri tämän tähden sai Ofizerov viettää kolme vuotta pak kotyössä rangaistuskomppaniassa Mieleen johtui vankilan päällikön palvelustyttö joka antoi anteeksi kymmenestä ruplasta häväistyksen sä ja rääkkäyksensä Ofizerov jonka ihmisten julmuus oli tehnyt araksi ja pelkuriksi koko elinljäk- Si surkuteltava ukko Kornei joka nurkumatta alistuen vieraan tahdon alle kahdeksantoista vuotta yhtämit taa tyrkyttää ihmisille yhtä ja sa maa kömpelöä lausetta: — "ei saa!" — eikä koskaan elämässään kysynyt edes itseltänsäkään — minkätähden ei saa? Ihmiset näkevät ja tuntevat unls saankin että heitä lyödään ja kau hun valtaamina kirkuvat keskellä yö tä: Xlä lyö! Armahda — Ihmisiä — ei ole ei ole ihml siäi _ ajatteli Mischa suruissaan — Maan päällä kävelee ainoastaan jon kinlaisia kummallisia kurjia toisen tahdon toimeenpanevia — Pelkurei ta vihaisia Julmia ja melkein yksin omaan — kaikkea itsenäisyyttä vail la olevia olentoja He tuskin ym märtävät edes Bitäkään mitä välin pitämättöminä tekevät eikä yksikään ' ainoa heistä voi eikä uskalla lausua ihmisellisellä ylpeydellä lausetta — on tahdo! Vankeja ovat ihmiset si- sällisesti ja koko elämä heidän ym pärillään on yhtä samaa vankilaa Mischa seisahtui keskelle komeroa — Inhoittava jonkinlainen tarttuvan tahmea kylmä surun sekainen tun ne täytti hänen rintansa Akkunan takaa kuului alakuloinen laulu: — A-a-o-ol jMischasta alkoi tuntua että hä nessä itsessään hänen omassa rin nassaan vapisee ja valittaa suru tuska ja katkera häpeäntunne kaik kein ihmisten puolesta '— Kuulkaahan — kajahti ko meroon hiljainen kuiskaus Mischa meni melkein ilomielin ovelle — ja sen keskellä reiässä loistivat ystä vällisesti Otizerovin kauniit silmät — Mitä nyt? — kysyi Mischa Niin vaan ettekö vielä nuku? — En — Vankilassa useimmat nukkuvat huonosti Kuulkaa nyt sitä runoa jos haluttaa — Tehkää hyvin lukekaa! — Minä luulen vaan — että se on kiellettyä runoutta Tämä oli toi sessa kerroksessa tornin seinään kirjoitettuna lyijykynällä Ihan varmaan tämä on kiellettyä Ofizerovin silmät katsoivat hetki seksi ovenreljästä ja niiden sijalle asetti hän nyt huulensa komero täyt tyi hiljaisesta salaperäisestä kuis keesta joka oli läpeensä syövytetty lämpimällä huolella ja pelolla: — EU kerran miesi moinen Totuutta mi rakasti Siitä syystä kaikki häntä Vihasivat ainiaan Kaikki häntä kadehtivat Pelkäsivät parjasivat Kotia ei miehell' ollut Suojaa häll' el kukaan suonut Vankilassa yksinäisnä Kurjuudessa kuoli hän Eikä ketään saattamassa Ollut häntä hautahan Kunne kurja kuopattlhin Totuuden tää ystävä Sydämeni yksin sen Tietää vaan ei Ilmoita Vanhan vahvasti raudoitetun oven pyöreässä reiässä liikkui jotain joka näytti tummalta pehmeältä eläväl tä synnyttäen hiljaista surullisesti vapisevia sanoja Mischa seisoi sil mät selällään vähän kumarassa ovi reijän luona kuutelemassa ja hänes tä tuntui aivan kuin puu josta ovi oli tehty olisi ahminut itsensä täy teen tuskaa yksinäisiä mietteitä ja näin kyllästytettynä ihmisten raskail la huokauksilla muodostanut siitä kaikesta surullisen kärsimys-tarun jota nyt parhaillaan salaperäisesti sa neli Ja tässä tarussa jota tuskin oven takaa pimeässä yössä hengittä mättä voi kuulla uudistuu sama huo kausten loppumaton valitus-laulu Ovireiässä siirtyi jotain ja Ofizero vin silmät hymyilivät loistaen lämpi mästi kuin tulenliekit — Pidättekö siitä? — kuiskasi hän Mischan kurkkua kuivasi ja hänen rinnassaan el ollut riittävästi ilmaa Hän katsoi herkeämättä kauniisiin silmiin ja tuli äkkiä siihen päätök seen että vanginvartla Itse oli sepit- tänyt nuo värssyt varmaan hän on sen tehnyt! Vähän ajan perästä vas tasi hän hiljaa: _ jaa pidin Kuinka te luu lette että tämä kuuluisi kiellettyyn kiljalllsuuteen? — Mitenkäs muuten — siinähän puhutaan totuudesta! Eikö se muis tuta Vasili Nikititsaa? — En tiedä ehkä Ettekö te itse milloinkaan kirjoittele runoja? — Minä? — kysyi hämmästyen Ofizerov — En mitenkä minä? En minä — uskalla Siitä on jo ai koja kun sotaväessä ollessani sepi tin itselleni rukouksen — Minkälaisen? Kertokaa! Muutama sekuntti vaitioloa ja — komerossa suhahteli uudelleen sydä mellisesti lausuttujen yksinkertaisten sanain kuiske: — Herra minun Jumalani! Min kätähden ihmisissä on niin paljon pahuutta ja julmuutta? Jumalani — minkätähden? Tämä kysymys vyöryi mahdotto man suuren aallon lailla loiskahuttl Mischaa vasten rintaa pehmeästi mutta voimakkaasti tempasi muka naan ja ruhjoi hänet Äänetönnä siirtyi hän askeleen takaperin Istuu tui makuulavan laidalle puristaen lu jasti selkänsä uunin syrjää vasten ja tuijotti liikahtamatta oveen — ikään kuin jotain odotellen Ofizerov puhui levollisesti: — Se oli ennen jotenkin pitkä nyt olen sen jo unohtanut Tie dättekö — minä rakastan äärettö mästi runoja ne eivät ollenkaan muistuta semmoista mitä ihmiset pu huvat IMischa näki että vanginvartijan silmät tähystivät häntä tarkkaavai sesti oven takaa kuului jotain kahi nan fo nirVnnnatn virtani sisälle yksi toikkoinen alakuloinen 'laulun sä vel Uunista hänen selkänsä läm peni mutta rintaa kylml sekä ah disti — Voitteko pahoin? — kysyi van ginvartla — Ilmakin pn nyt sem moinen painostava — Ei ei se mitään mutisi Mischa Hänestä tuntui komerossa tukah duttavalta Ilma oli siinä kummalli sen paksua ikään kuin syövytetty täyteen raskasta lämmintä kuisketta jota kaikkea oli vaikea hengittää — Käykää levolle — kehoitti Ofi zerov — Jo on aika mennä nukku maan Ja hän lisäsi odottamatta: — Minä tiedän kuka teidän vie reiseenne komeroon pantiin 'Mischa oli ääneti Ofizerovin sil mät välähtivät herttaisesti ja kat soivat Nyt niiden sijalla oli vaan pieni pyöreä reikä keskellä ovea jonka lä vitse näkyi pyöreä palanen harmaata kuollutta seinää jota valaisi tasainen värähtelemätön valo Sairalolsesti rypistäen otsansa tuijotti Misoha sii hen ja luki itsekseen: shie Vishenkista-Glyshinsij Piispa pysähtyy Bolotjankan papilla vain vaihtaakseen hevosia sekä kuskia Bolotjankan takana on jyrkänne Jos sa matkustettaessa ei voi uskosi "Hänen-Korkeasti-Pyhitettyään jon' tuli satunnaisen ajurin huöstaatt ja tämän vuoksi on kutsuttu aivan eri koinen kuski Mutta Bolshie Vlshenklssa G(ys hlnskllla vieras pysähtyy pitemmäk si aikaa Sillasta noin viidenkymme nen askeleen päässä pienellä töy räällä seisoo vartija Kavun Ja tar kasti tähystää etäisyyteen Tuolla kaukana — kaukana aivan Maalle Vlshenskln luona toisella töyräällä aivan kuin kärpänen niityllä näkyy vartija Andoajuk Ei tarvitse kuin hiukan vasta näyttäytyä näkyviin piispan vaunut kun Androsjukin on heti sytytettävä soihtu — Ja sähkö sanoma on valmis Tällä lapaa kaukaisina kasakka aikoina" annettiin julmia tietoja tata rilaisten hyökkäyksistä —Kotia el miehell' ollut Suojaa häll' el kukaan suonut Al-kunan takaa kuului hiljaa värä jävä laulu ikään kuin harhaillen pi meydessä Tuntui siltä kuin laulun alkaja ei olisi enää voinutsitä kes keyttää vaan tahtomattaan repi nyt rintansa auki ja antaunut tämän yk sitoikkoisen valituksen valtaan Sen jälkeen Mischan kuulohermot kohdistuivat käsittämättömään rapi naan aivan kuin johonkin olisi pudonnut useampia sadepjsaroita Aurinko alkaa olla jo korkeimmil laan Glyshinskln vaunujen edessä kunnioitettavassa ryhdissä huojuu jalalta toiselle toinen tenori Kosho lup Shadripannin kylästä Hän on puettu kuluneeseen hännystakkiin koruompeluksilla koristeltuun puse roon ja keltaisiin kenkiin jotka o vat kirjailtu mustilla paikoilla Hän pyörittelee käsissään kellervän rus keata olkihattua "A" la rapasha" ja kuuntelee päällysmiestä Tasaisilla juopon kasvoilla joissa on ankkamainen nenä voi selvästi nähdä rauhattomuuden ja Itsetietoi suuden ilmeen sekä samalla Jonkin laisen alistuvaisuuden ivan Päällikkö ja pappi ovat rauhatto mat Pappi — rauhaton ja surulli nen Kasvojensa ilmeet kuin sen jota koetetaan ansaan saada Pääl likkö huolellinen ja iloinen kuin ih minen Joka itse koettaa onkia jo takin satimeen Kaikki hänen pääl- lään loiBtaa ja välkkyy: napit olka merkit Valkoinen kuin aavikon lu mi punaiset mehevät huulet musta laisen silmät sinervlneen Ja kiilto nahkaiset Baappaat Hän on jo kaikki tutkinut Ja tar kastanut silta on korjattu tie taso teltu ja tien kahden puolen pistel ty maahan nuoria puita aivan niin kuin oli määrätty HienoBti ja ai van niinkuin oikeat puut Ehdotto masti palkinto on tuleva Mutta ainoastaan lurjus Kosholup tuolla! Luota sinä vaan häneen hutta hänpä sinulle sellaisen keppo sen tekase"e että jälkeenpäin ei pu hettakaan palkinnosta vaan silmiäsi et häpeältä peitä — Kuule Kosholup sanoppa mi nulle totinen totuus — miltei Jo viidennen kerran kyselee ShelJonko vltsh Palvelitko sinä ennen piis palla? Viimeisen kerran nimessä Kristus-jumalan pyydän sinua van taappas Benkln kana villapuhtaalla omallatunnolla Oletkos palvellut? Kosholup kohottaa toista olkapää tään naurahtelee ja nöyrästi vaB taa: Palvelin Teidän korkevoisuu tenne — Ajurina? — Alvan oikein ajurina! Puhe jatkuu samaa järjestystä mutta pappi kuuntelee sitä silti Jän nityksellä ja rauhattomuudella Rua- (Jatkoa loliella sivulla) IJBCEOB ID1ICJ1H 1TU# ODOTUS jos OLETTE KIPEÄ (Venäjänklel suom Klaudie Silvak) Myöhään aamulla jolloin aurinko on jo noussut korkealle olisi piis pan matkustettava Maalle Vllshen kista Maalle Vlshenkin Ja Bolotjan kan välillä seudussa jossa leviää pienoinen vanha ja silmekseinen sil ta on kahden läänin raja Tässä odottavat vierasta vahti päällikkö Sheljonkovitsh pappi Bo lotjankasta ja maatilanomistaja Bol- Pyytäkää VAPAA f" LÄÄKEKIRJA — No O 8llnä on yli 25 miesten Ja nollien Uotit ariL tettynl Kulo myöskin täydellinen luettelo auo ualalalsta kolllUäkkrit Mistä jokainen voi Itse Talita sopivan lääkkeen taudilleen- aamatea niytakln lääkkeitten hinnat 7 m LHIikkeet eivät ole ustenttllaäkkelt raan tosi auoinalaleta valmistelu Jolta Suomeaan on J käytetty monia kymmeniä vuosia Tänän kirjan saatte vapaasti Ja pltllsl aea olla Jokaisessa auomalalsessa kodista silli ett tledU koska sltU tarvitsette varokaa humbunkt lääkkeitä Ja bumbuukl-totitorelta — Llgueirin Apteekki on n n r 1 n— —Suom Apteekkiliike XbdyavaUolssa— P A LIONELL CO Supartor VVIa