Tiistaina Syyskuun' 2& p— Tuesday September 28
No 39
VANKILA
Klrj MAXIM GORJKIJ
(Jatkoa)
IX
Nuorten Osasto
-i iiii
Miscna Kaveu Hunnein mielin pit
kin komeronsa lattiaa ja akkunan II
mareiästä virtasi hämärään huonee
seen pienen puron tavoin hiljainen
valitteleva laulun sävel — se ei ol
lut mikään kaunis laulu se muistut
ti nälkäisen suden kaukaista ulvon
taa: — A-a-a! o-o-ol! e-ol —
Koko se entisyys minkä nuorukai
nen tähänastt oli elänyt nyt aivan
kuin tämän yksitoikkoisen säveleen
elähyttämänä heräsi uudelleen eloon
liänen muistissaan johdonmukaisesti
lujasti ja itsepintaisesti ikään kulu
vaatien häneltä selvitystä
Hänen "sankarityönsä" näytti nyt
-vaan jonkinlaiselta himmeältä käsit
tämättömältä tomun ja noen peittä
mättä vanhalta taululta mutta itsen
sä hän näki naurettavana ylioppilaa
na mielettömästi käsiään huitomassa
keskellä ihmisjoukkoa joka hämil
lään ja voimattomana katseli ällts
telien raa'an mekanillisen mutta jär
jestetyn voiman helppoa voittoa
Väsyneet vihaiset veltostuneet po
liisien naamat upseeri halveksiville
virnlstyksineen jolle Mischa piti pu
heensa huutamalla ylipoliisi hatn--massärkyineen
— kaikki tämä uis
kenteli nuorukaisen muistissa kyl
mänä käsittämättömänä pilkkuna ja
ahdisti painajaisena hänen aivo
jaan — Varmaankin he häpesivät te
konsa meitä voimattomia kohtaan
arveli Mischa mutta samalla hän
myös muisti että nämät jurot viik
slnaamalset sotamiehet ovat opetetut
sekä tottuneet kohtelemaan ihmisiä
kuteft nautoja he eivät osaa hävetä
ikä tuntea muuta kuin ruumiillista
tipua ja pelkoa sen voiman edessä
joka on heidät orjuuttanut ja menet
telee heidän kanssaan kuten tahtoo
Hänelle johtui mieleen ajuri — mi
ten pelokkaana se nyki ohjaksia kun
ylipoliisi hänelle kiljui Korvissaan
kajahteli polilsikamarln portinvartlan
välinpitämätön ääni — miehen joka
puheli ihmisistä kuten tukeista taik
ka tiiliklvistä: Hän muisti Oflze
rovin äitiä joka ei vastustanut vaik
ka hänen pojalleen annettiin suku
nimeksi isän virkanimi olisihan hä
nen pitänyt tietää että nimi tulee
antamaan aihetta moneen vihamieli
seen tekoon ja saattaa pojan louk
kaavan pilkan sekä naurun esineek
si Kenties juuri tämän tähden sai
Ofizerov viettää kolme vuotta pak
kotyössä rangaistuskomppaniassa
Mieleen johtui vankilan päällikön
palvelustyttö joka antoi anteeksi
kymmenestä ruplasta häväistyksen
sä ja rääkkäyksensä Ofizerov
jonka ihmisten julmuus oli tehnyt
araksi ja pelkuriksi koko elinljäk-
Si surkuteltava ukko Kornei joka
nurkumatta alistuen vieraan tahdon
alle kahdeksantoista vuotta yhtämit
taa tyrkyttää ihmisille yhtä ja sa
maa kömpelöä lausetta: — "ei saa!"
— eikä koskaan elämässään kysynyt
edes itseltänsäkään — minkätähden
ei saa?
Ihmiset näkevät ja tuntevat unls
saankin että heitä lyödään ja kau
hun valtaamina kirkuvat keskellä yö
tä: Xlä lyö! Armahda
— Ihmisiä — ei ole ei ole ihml
siäi _ ajatteli Mischa suruissaan —
Maan päällä kävelee ainoastaan jon
kinlaisia kummallisia kurjia toisen
tahdon toimeenpanevia — Pelkurei
ta vihaisia Julmia ja melkein yksin
omaan — kaikkea itsenäisyyttä vail
la olevia olentoja He tuskin ym
märtävät edes Bitäkään mitä välin
pitämättöminä tekevät eikä yksikään
' ainoa heistä voi eikä uskalla lausua
ihmisellisellä ylpeydellä lausetta —
on tahdo! Vankeja ovat ihmiset si-
sällisesti ja koko elämä heidän ym
pärillään on yhtä samaa vankilaa
Mischa seisahtui keskelle komeroa
— Inhoittava jonkinlainen tarttuvan
tahmea kylmä surun sekainen tun
ne täytti hänen rintansa Akkunan
takaa kuului alakuloinen laulu:
— A-a-o-ol
jMischasta alkoi tuntua että hä
nessä itsessään hänen omassa rin
nassaan vapisee ja valittaa suru
tuska ja katkera häpeäntunne kaik
kein ihmisten puolesta
'— Kuulkaahan — kajahti ko
meroon hiljainen kuiskaus Mischa
meni melkein ilomielin ovelle — ja
sen keskellä reiässä loistivat ystä
vällisesti Otizerovin kauniit silmät
— Mitä nyt? — kysyi Mischa
Niin vaan ettekö vielä nuku?
— En
— Vankilassa useimmat nukkuvat
huonosti Kuulkaa nyt sitä runoa
jos haluttaa
— Tehkää hyvin lukekaa!
— Minä luulen vaan — että se on
kiellettyä runoutta Tämä oli toi
sessa kerroksessa tornin seinään
kirjoitettuna lyijykynällä Ihan
varmaan tämä on kiellettyä
Ofizerovin silmät katsoivat hetki
seksi ovenreljästä ja niiden sijalle
asetti hän nyt huulensa komero täyt
tyi hiljaisesta salaperäisestä kuis
keesta joka oli läpeensä syövytetty
lämpimällä huolella ja pelolla:
— EU kerran miesi moinen
Totuutta mi rakasti
Siitä syystä kaikki häntä
Vihasivat ainiaan
Kaikki häntä kadehtivat
Pelkäsivät parjasivat
Kotia ei miehell' ollut
Suojaa häll' el kukaan suonut
Vankilassa yksinäisnä
Kurjuudessa kuoli hän
Eikä ketään saattamassa
Ollut häntä hautahan
Kunne kurja kuopattlhin
Totuuden tää ystävä
Sydämeni yksin sen
Tietää vaan ei Ilmoita
Vanhan vahvasti raudoitetun oven
pyöreässä reiässä liikkui jotain joka
näytti tummalta pehmeältä eläväl
tä synnyttäen hiljaista surullisesti
vapisevia sanoja Mischa seisoi sil
mät selällään vähän kumarassa ovi
reijän luona kuutelemassa ja hänes
tä tuntui aivan kuin puu josta ovi
oli tehty olisi ahminut itsensä täy
teen tuskaa yksinäisiä mietteitä ja
näin kyllästytettynä ihmisten raskail
la huokauksilla muodostanut siitä
kaikesta surullisen kärsimys-tarun
jota nyt parhaillaan salaperäisesti sa
neli Ja tässä tarussa jota tuskin
oven takaa pimeässä yössä hengittä
mättä voi kuulla uudistuu sama huo
kausten loppumaton valitus-laulu
Ovireiässä siirtyi jotain ja Ofizero
vin silmät hymyilivät loistaen lämpi
mästi kuin tulenliekit
— Pidättekö siitä? — kuiskasi hän
Mischan kurkkua kuivasi ja hänen
rinnassaan el ollut riittävästi ilmaa
Hän katsoi herkeämättä kauniisiin
silmiin ja tuli äkkiä siihen päätök
seen että vanginvartla Itse oli sepit-
tänyt nuo värssyt varmaan hän on
sen tehnyt! Vähän ajan perästä vas
tasi hän hiljaa:
_ jaa pidin Kuinka te luu
lette että tämä kuuluisi kiellettyyn
kiljalllsuuteen?
— Mitenkäs muuten — siinähän
puhutaan totuudesta! Eikö se muis
tuta Vasili Nikititsaa?
— En tiedä ehkä Ettekö te
itse milloinkaan kirjoittele runoja?
— Minä? — kysyi hämmästyen
Ofizerov — En mitenkä minä?
En minä — uskalla Siitä on jo ai
koja kun sotaväessä ollessani sepi
tin itselleni rukouksen
— Minkälaisen? Kertokaa!
Muutama sekuntti vaitioloa ja —
komerossa suhahteli uudelleen sydä
mellisesti lausuttujen yksinkertaisten
sanain kuiske:
— Herra minun Jumalani! Min
kätähden ihmisissä on niin paljon
pahuutta ja julmuutta? Jumalani —
minkätähden?
Tämä kysymys vyöryi mahdotto
man suuren aallon lailla loiskahuttl
Mischaa vasten rintaa pehmeästi
mutta voimakkaasti tempasi muka
naan ja ruhjoi hänet Äänetönnä
siirtyi hän askeleen takaperin Istuu
tui makuulavan laidalle puristaen lu
jasti selkänsä uunin syrjää vasten ja
tuijotti liikahtamatta oveen — ikään
kuin jotain odotellen
Ofizerov puhui levollisesti:
— Se oli ennen jotenkin pitkä
nyt olen sen jo unohtanut Tie
dättekö — minä rakastan äärettö
mästi runoja ne eivät ollenkaan
muistuta semmoista mitä ihmiset pu
huvat IMischa näki että vanginvartijan
silmät tähystivät häntä tarkkaavai
sesti oven takaa kuului jotain kahi
nan fo nirVnnnatn virtani sisälle yksi
toikkoinen alakuloinen 'laulun sä
vel Uunista hänen selkänsä läm
peni mutta rintaa kylml sekä ah
disti — Voitteko pahoin? — kysyi van
ginvartla — Ilmakin pn nyt sem
moinen painostava
— Ei ei se mitään mutisi
Mischa
Hänestä tuntui komerossa tukah
duttavalta Ilma oli siinä kummalli
sen paksua ikään kuin syövytetty
täyteen raskasta lämmintä kuisketta
jota kaikkea oli vaikea hengittää
— Käykää levolle — kehoitti Ofi
zerov — Jo on aika mennä nukku
maan Ja hän lisäsi odottamatta:
— Minä tiedän kuka teidän vie
reiseenne komeroon pantiin
'Mischa oli ääneti Ofizerovin sil
mät välähtivät herttaisesti ja kat
soivat Nyt niiden sijalla oli vaan pieni
pyöreä reikä keskellä ovea jonka lä
vitse näkyi pyöreä palanen harmaata
kuollutta seinää jota valaisi tasainen
värähtelemätön valo Sairalolsesti
rypistäen otsansa tuijotti Misoha sii
hen ja luki itsekseen:
shie Vishenkista-Glyshinsij Piispa
pysähtyy Bolotjankan papilla vain
vaihtaakseen hevosia sekä kuskia
Bolotjankan takana on jyrkänne Jos
sa matkustettaessa ei voi uskosi
"Hänen-Korkeasti-Pyhitettyään jon'
tuli satunnaisen ajurin huöstaatt ja
tämän vuoksi on kutsuttu aivan eri
koinen kuski
Mutta Bolshie Vlshenklssa G(ys
hlnskllla vieras pysähtyy pitemmäk
si aikaa Sillasta noin viidenkymme
nen askeleen päässä pienellä töy
räällä seisoo vartija Kavun Ja tar
kasti tähystää etäisyyteen Tuolla
kaukana — kaukana aivan Maalle
Vlshenskln luona toisella töyräällä
aivan kuin kärpänen niityllä näkyy
vartija Andoajuk Ei tarvitse kuin
hiukan vasta näyttäytyä näkyviin
piispan vaunut kun Androsjukin on
heti sytytettävä soihtu — Ja sähkö
sanoma on valmis
Tällä lapaa kaukaisina kasakka
aikoina" annettiin julmia tietoja tata
rilaisten hyökkäyksistä
—Kotia el miehell' ollut
Suojaa häll' el kukaan suonut
Al-kunan takaa kuului hiljaa värä
jävä laulu ikään kuin harhaillen pi
meydessä Tuntui siltä kuin laulun
alkaja ei olisi enää voinutsitä kes
keyttää vaan tahtomattaan repi nyt
rintansa auki ja antaunut tämän yk
sitoikkoisen valituksen valtaan
Sen jälkeen Mischan kuulohermot
kohdistuivat käsittämättömään rapi
naan aivan kuin johonkin olisi
pudonnut useampia sadepjsaroita
Aurinko alkaa olla jo korkeimmil
laan Glyshinskln vaunujen edessä
kunnioitettavassa ryhdissä huojuu
jalalta toiselle toinen tenori Kosho
lup Shadripannin kylästä Hän on
puettu kuluneeseen hännystakkiin
koruompeluksilla koristeltuun puse
roon ja keltaisiin kenkiin jotka o
vat kirjailtu mustilla paikoilla Hän
pyörittelee käsissään kellervän rus
keata olkihattua "A" la rapasha" ja
kuuntelee päällysmiestä
Tasaisilla juopon kasvoilla joissa
on ankkamainen nenä voi selvästi
nähdä rauhattomuuden ja Itsetietoi
suuden ilmeen sekä samalla Jonkin
laisen alistuvaisuuden ivan
Päällikkö ja pappi ovat rauhatto
mat Pappi — rauhaton ja surulli
nen Kasvojensa ilmeet kuin sen
jota koetetaan ansaan saada Pääl
likkö huolellinen ja iloinen kuin ih
minen Joka itse koettaa onkia jo
takin satimeen Kaikki hänen pääl-
lään loiBtaa ja välkkyy: napit olka
merkit Valkoinen kuin aavikon lu
mi punaiset mehevät huulet musta
laisen silmät sinervlneen Ja kiilto
nahkaiset Baappaat
Hän on jo kaikki tutkinut Ja tar
kastanut silta on korjattu tie taso
teltu ja tien kahden puolen pistel
ty maahan nuoria puita aivan niin
kuin oli määrätty HienoBti ja ai
van niinkuin oikeat puut Ehdotto
masti palkinto on tuleva
Mutta ainoastaan lurjus Kosholup
tuolla! Luota sinä vaan häneen
hutta hänpä sinulle sellaisen keppo
sen tekase"e että jälkeenpäin ei pu
hettakaan palkinnosta vaan silmiäsi
et häpeältä peitä
— Kuule Kosholup sanoppa mi
nulle totinen totuus — miltei Jo
viidennen kerran kyselee ShelJonko
vltsh Palvelitko sinä ennen piis
palla? Viimeisen kerran nimessä
Kristus-jumalan pyydän sinua van
taappas Benkln kana villapuhtaalla
omallatunnolla Oletkos palvellut?
Kosholup kohottaa toista olkapää
tään naurahtelee ja nöyrästi vaB
taa: Palvelin Teidän korkevoisuu
tenne — Ajurina?
— Alvan oikein ajurina!
Puhe jatkuu samaa järjestystä
mutta pappi kuuntelee sitä silti Jän
nityksellä ja rauhattomuudella Rua-
(Jatkoa loliella sivulla)
IJBCEOB ID1ICJ1H 1TU#
ODOTUS jos OLETTE KIPEÄ
(Venäjänklel suom Klaudie Silvak)
Myöhään aamulla jolloin aurinko
on jo noussut korkealle olisi piis
pan matkustettava Maalle Vllshen
kista Maalle Vlshenkin Ja Bolotjan
kan välillä seudussa jossa leviää
pienoinen vanha ja silmekseinen sil
ta on kahden läänin raja
Tässä odottavat vierasta vahti
päällikkö Sheljonkovitsh pappi Bo
lotjankasta ja maatilanomistaja Bol-
Pyytäkää VAPAA f"
LÄÄKEKIRJA — No O
8llnä on yli 25 miesten Ja nollien Uotit ariL
tettynl Kulo myöskin täydellinen luettelo auo
ualalalsta kolllUäkkrit Mistä jokainen voi
Itse Talita sopivan lääkkeen taudilleen- aamatea
niytakln lääkkeitten hinnat 7 m
LHIikkeet eivät ole ustenttllaäkkelt raan tosi
auoinalaleta valmistelu Jolta Suomeaan on J
käytetty monia kymmeniä vuosia
Tänän kirjan saatte vapaasti Ja pltllsl aea
olla Jokaisessa auomalalsessa kodista silli ett
tledU koska sltU tarvitsette varokaa humbunkt
lääkkeitä Ja bumbuukl-totitorelta
— Llgueirin Apteekki on n n r 1 n—
—Suom Apteekkiliike XbdyavaUolssa—
P A LIONELL CO Supartor VVIa