Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Aug. 31, 1920)
No 35 TIISTAINA ELOK 31 P— TUESDAY AUGUST 31 Syyslaulu Taas saapuvi syys Säteet auringon Yhä useimmin usvihin vaipuu Kesäiset muistot vain jälellä on Ja kirkkaiden päivien kaipuu Syys harmaita pilviä tuo Päivät menneet jo on Kesäisten ilojen Hämäriksi häipyvi illat Kai huurteet ensi hallojen Kaataa mun toiveeni sillat Syksy mieleeni murhetta luo Vaan elämä el Niin raskas lie Että murhetta ei voisi kantaa Vaikka onkin synkkä sumuinen tie Uus' päivä toiveita antaa Kevät jälleen palajaa Taasen kirkastuu aurinko Ja sumut haihtuvat Elon nesteet vinhasti virtaa Ehkäpä ' osatkin jo vaihtuvat Saan helkyttää onnen pirtaa Sitä mieleni halajaa Nuorten Osasto Vaikkapa sumussa syksy-yön Laulaisin murhettäin On syömessä kevään koitto En kadota yössäkään uskoain Vielä koittaa aatteen voitto! Laulut keväiset silloin soi H M VANKILA Kirj MAXIM GORJKIJ (Jatkoa) VII Melkein joka yö vahtivuorossa ol lessaan tuli vanha vanginvartija — hänen nimensä oli Kornel Danilo vitsch — komeron ovelle asetti mus tan naamansa oven pyöreään auk koon ja alkoi suupalton ukon tavoin puhua lörpötellä Mlschalle kaiken laisia hajanaisia juttuja Kornei oli nähnyt paljon kokenut paljon mut ta kaikki elämän kokemukset olivat sotkeutuneet hänen muistissaan ko vien onnettomuuksien suureen vyyh tiin hyödyttömään työhön ' nöyrty mykseen ja kaikenlaisiin ajattele mattomiin tekoihin Toisinaan Mis cha oli mielissään näistä teoista n8 liikuttivat häntä mutta useimmiten tuntuivat ne tuhmilta ja rumilta — selittämätlömiltä sattumuksilta ai van kuin Ihminen ei olisi tehnyt nii tä vapaasta tahdostaan vaan aina toiminut nurkumatta ajattelematta jonkun näkymättömän ja käsittämät tömän ulkoapäin määräävän tahdon vaikutuksesta — Siltä on nyt noin viisitoista vuotta takaperin — kuiskasi Korniil Danilovitsch asettaen kalansilmänsä vakavasti vasten Mischan kasvoja — katson — kovin alkaa käydä miet tiväiseksi poikani se Aleksei Ei käy kirkossa ei käy kapakas sa asiat ovat hullusti! Aloin pi tää häntä silmällä katson — hän käypi stundein seuroissa toden totta Ensityöksi haukuin hänet oikein — katso itsesi sanon kyllä minä sinulle näytän! Mutta hän ei ota tietääkseenkään minä menin valitin papille noh tulee pappi lasta kotiin näen ett' koviu on suutuksissaan Minä nauran hänel le — että saitkos muka papilla pip puria? Mutta hän niin kuin synti — suuttuu tuiskahtaa ja haukkuu panin pataluhaksi Minä sanon — - sin" semmoinen ja tämmöinen! Kuinka sinä uskallat? Mutta hän minua kin Silloin minä suutuin silmittö mästi tempasin puuropadan ja niin puuroineen päivineen paiskasin sillä häntä vasten kuonoa niin tein! Kasvot kokonaan menivät rikki Hän läksi heti pois ja siitä saak ka ei ole häntä kuultua ei nähty — Semmoisia äkäpäita te olette te nuo ret niin! — Eikö teillä nyt ole sääli häntä? — kysyi Mischa hiljakseen Ukko ei heti vastannut Vaitiolon jälkeen hän rykäsi puhua honisi het kisen nenäänsä Ja sitten lausui le vollisesti: — Tosiaan on sääli On kaikkia sääli Joskus on sääli murhaajia kin ni-In! Eiväthän kaikki — syyttä murhaa usein tapahtuu että asiasta Kenties muutamia murhaajia meidän tulisi kilttääkln Pyöveli esimerkiksi Ei hän tur han vuoksi tapa vaan yleiseksi hyö dyksi Jos pahantekijän tappaa — eihän se synti ole vai tai luulet teko että pyövelille on helppoa sitä tehdä? Mischa kyyristyi sukkelaan oven reiälle — saadakseen nähdä millai nen ilme oli nyt sen kasvoilla joka oman poikansa syyttä suotta luotan sa työnsi ja kykenee pyöveliäkin säälimään? Mutta kasvot olivat ku ten ennenkin ne muistuttivat kiveä jonka pinta on täynnä halkeamia ja silmät kiilsivät kuin kaksi himmeätä lasipalasta — Mitä katsotte? — kysyi van hus — En mitään niin vaan — vastasi Mischa' hiljakseen — Sano- kaappa Kornel Danilovitsch miksi te ette pitänyt siitä että poikanne tutustui stundlsteihln? — Siltä kerrottiin että se on vaa rallista se stundismi Vaikka istuihan niitä täälläkin kolme vuotta sitten neljä henkilöä eikä niistä mitään — vakavia miehiä olivat! Kaikki lukutaitoisia hiljaisia eikä täällä mitään pahaa heissä huomat tu! Ei sovi soimata oikein kun non vankeja olivatkin Kysyinhän minä heiltä että tuntevatko Aleksei ta -r- emme tunne sanoivat Meitä on paljon sanoivat Se saattaa olla tottakin — useinhan niitä täällä on istumassa Vähän vaiettuaan hän jatkoi: — Nykyään on alkanut tulla ri koksen tekijöitä paljon enemmän Ennen oli vaan varkaita rosvoja murhaajia kirkon ryöstäjiä mut ta nyt on alkanut tulla ylioppilaita työväkeä politillisia stundeja ja muuta kaikenmoista tulee tulvi malla — Nyt te olette väärässä! — kes keytti Mischa sukkelaan ja innok kaasti — Se tulee siitä — kun ei oikein ymmärretä ihmiset tahto vat parantaa elämää tehdä sen kai kille paremmaksi Oven takaa kuului hiljaista kuivaa naurua sitten vähän yskittyään vas tasi vanhus: — Olen kuullut kaiken tuon juuri niin! Useat teikäläisistä pu huivat aivan samoin Hän nousi ja läksi oven luota niin kuin näytti hieman tyytymättömänä ja suuttuneena Kerran taasen hän kertoell seuraa van tarinan: — Kuten tiedätte olen kovin sää liväinen olen itse paljon kärsinyt maailmassa siksi voin toisiakin Ih misiä ymmärtää niin! Minun käy tävässäni istui kerran eräs pakko työstä karannut vanki — tuommoi nen kookas komea kohtelias Ta vallinen moukka mutta hymyili kuin hieno herra sattui monasti että — pyytää ja hymyilee niin et voi mi tään häneltä kieltää Sanoo: Danilo vitsch! hae tupakkaa — haen Mutta mitenkäs kävi mistä li 3- neekin varasti veitsen teki siitä sa han hankki rasvaa — ja ei muuta kuin nakertelemaan akkunaristik koa_„ Mutta minä huomasin sen heti kovin tuli minun häntä sää li! Oli veli hyvä ajattalin itsekseni se työ ei sinulle onnistu! Kaikessa tapauksessa — en tahdo häntä häiri tä antaa nuorukaisen huvitella it seään ikävähän sen elämä on Kauan hän hommaili — noin — kol men viikon paikoilla minä aina vaan seuraan hiljakseen ja säälit telen miestä Sahaa vaan huvikse si arvelin Kornei Danilovitsch naurahti lem peästi — Vaan sitten kun työ oli loppuun suoritettu — silloin minä menin ja ilmoitin päällikölle — Mutta minkä tähden? — huu dahti Mischa surulllsesti — Minkä tähden päällikölle? — Kuinka muuten? —-kysyi van hus — Olisitte paremmin pakkotyöläi selle itselleen sanonut! — Lystikäs te olette — naurahti Korney — Entäs rautaristikkol Kun se kerran oli poikki Bahattu — Olisihan saattanut heti sanoa kun hän alkoi sahata! — Niin jos olisi silloin? Sil loin oIIbI sopinut se on totta Mutta ehkä se näin oli sittenkin pa rempi — ihminen sai hommata jo tain — Tietysti häntä siitä rangaistiin? — Kuinkas muuten? Eihän Ilman voi rangaistiin — Ja — kovin? — E-en muista nyt taisi se kuu kauden kuitenkin istua kopissa sitten oikeus vielä määräsi sille jo tain en muista enää — Mikä tomppelimaisuus! — fiän nähti Mischa hiljaa mutta kiihkeäs ti — Minkälaisia runneltuja ihmi siä ja elämä sitten koko elä mä! Vanhuksen tummat kasvot alkoi vat heilua kummallisesti oven rei ässä ja huoattuaan raskaasti vai lieneekö haukotellut ' alkoi hän pu hua hitaasti: — Nl-nlln sen sanoitte oi kein parantumaton elämä! Tällaisissa keskusteluissa viet tivät vanhus ja nuorukainen useat pitkät hetket toinen — huoletonpa ja kylmänä toinen — täynuänsä voi matonta suuttumusta ja murheellista neuvottomuutta Heidän välillään seisoi lujasti raudoitettu ruosteen syömä vanha paksu ovi jonka pie nestä aukosta vankilan uneton lörp pä asukas syyti nuorukaisen sieluun muistojensa synkkää romua Mischa havaitsi että hänessä alkoi kasvan jotain raskasta ja synkkää Mutta hän ymmärsi ettei se ole vankila — tämä vunha kömpelö kivirakennus — joka häntä painostaa vaan että kaik ki se mitä hän näki ja kuuli siellä laskeutuu tiililtivinä hänen rintaan sa muodostaen sydämmen ympärille synkät ahtaat pimeät seinät Unettomina öinä loikoillessaan ma kuulavalla jossa oli ikäänkuin pu ristuksissa kivisen holvikaarroksen alla koetti hän korjata kokoon kalk kien vaikutusten sekasorron sielus saan tahtoi puristaa ne yhdeksi ko konaiseksi pyöreäksi palloksi mutta — ei voinut Kerran hän sattui kysymään Ofl zerovilta: — Kuulkaahan — viihdyttekö te todellakin täällä? — Jos eivät tappelisi niin — me nisihän se mukiin — vastasiruh- vorikko hiljaisella pehmeällä äänel lään — Lyödäänkö — teitä? Ken? — Eihän minua usein lyödä joskus toisinaan päällikön vanhin a pulainen antaa nyrkillään hampaita vasten Minä puhun viintänsä kaikista Vangit tappelevat pieksävät toinen toistaan niin että — peloittaa! Ja vanginvartijat lyövät heitä el kaikkia jokais ta ei voi lyödä! Vaan ketä voidaan — niitä lyödään säälimättä! Hän kohautti pelokkaasti olkapäi tään katsahti ympärilleen ankasi kauhistuneet kauniit silmänsä ja jat koi väristen: — Mutta minä — en voi miten kään kun lyödään minua pe loittaa! En voi nähdä että lyö dään! — Tepä hankkisitte itsellenne jon kun toisen paikan — kehoitti Mis cha Mistä? — sanoi surulllsesti Ofizerov luoden silmänsä alas -— Kaikkialla tapellaan koko elämä on — tappelua minä tiedän Ai noastaan äitini kenties ehkä el luostareissa myöskään tapahdu sem moista Luostariinhan minäkin tie tysti olisin mennyt jos vaan Hän vaikeni äkisti He seisoivat vankilan tornin nurkan takana lä hellä roukkioita joissa oli hakatulta kiviä puupalasla ja kaikenlaista bo raa Heidän päänsä päällitse kulki vat hitaasti ja juhlallisesti tummat pilvet tuuli puhalsi ja kuletti mu kanaan jostain kaupungilta särkynei tä hajanaisia ääniä — Mitä — jos vaan? — kysyi Mischa — Suokaa anteeksi — sanoi hä täisesti kuiskaten Otlzerov ja rä päytteli silmiään aivan kuin olisi nähnyt edessään jotain häikäisevän kirkasta — suokaa anteeksi — en kä on vaan — minun suurta tyh myyttäni — eikä mitään muuta — Mistä on kysymys? — kysäsi nuorukainen levottomasti alentaen ääniään Ofizerov siirtyi hänen luokseen ja sanoi vapisevalla äänellä: — Se on — Jumalasta Uskotte ko te? Mischa painoi päänsä alas ja vas tasi hetkisen kuluttua hlljaan: — Hm en tiedä — En minäkään tiedä! — tarttui vanginvartija sukkelaHti puheeseen — - Minä ajattelen hyvin paljon Hä nestä Jos Jumala todellisesi! on niin minkä tähden sitten täm möinen kauhistus kaikkialla? Ju Julmuus? Te — olette oppinut mitä varten tämä julmuus ja kau hlstus? Hänen silmiinsä ilmestyi isot him meät kyyneleet heilauttaen päätään karisti hän ne maalian ja taakseen katsomatta poistui kiiruusti (Jatk) Paheita halutaan perheeseen jossa on 3 lanta nuorin 8 ja vanhin I 1 vuoden vanha Teh täviin kuuluu lasten hoito ja yhdelle miehelle ruuanlaitto Paikan voi ot taa sellainenkin jolla on 1 tai 2 las ta Palkka tietenkin en mukaan Palkkavaatimus tulisi seurata kirjettä ESKELI HEIKKILÄ Box 104 llvvaco Waah ASTORIAN 8 B O ompeluseuran kokouk et pidetään ossston talolla joka tontti ilta kello Osote: 268 Taylor Ase ABERDEENIN S S CIUBIN ompelusenrs kokoontuu joka toistai klo 2 ip„ 713 K lst St — Tervetuloa HOQUZAH1N 8 8 O ompeluseuran ko koukset pidetään osaston talolla Ahjoin ta joka torstai kello 2 pp Osote I 315— 10th St Hoqulam Wask PORTLANDIN S 8 Osaston ompeluaeursa kokoukset pidetään osaston talolla Joks toinen torstsi-ilta kello — Osote t 71 Montana ATe HANNAN 8 8 O ompeluseuran kokoukset pidetään jokaisen Tiikon torstaina kello jpp Huom I Kakvia saatarana joka ko kouksen loputtua WAUKEGANIN III 8 8 O viralliset kokoukset pidetään joka kuukau den enslmiisenä ja kolmantena sun nuntaina alkaen klo 2 ip — Osaston ompeluseuran kokoukset ovat jok toi nen torstai alkaen klo 2 Jpp S V via kokouksen loputtua