No 35
TIISTAINA ELOK 31 P— TUESDAY AUGUST 31
Syyslaulu
Taas saapuvi syys
Säteet auringon
Yhä useimmin usvihin vaipuu
Kesäiset muistot vain jälellä on
Ja kirkkaiden päivien kaipuu
Syys harmaita pilviä tuo
Päivät menneet jo on
Kesäisten ilojen
Hämäriksi häipyvi illat
Kai huurteet ensi hallojen
Kaataa mun toiveeni sillat
Syksy mieleeni murhetta luo
Vaan elämä el
Niin raskas lie
Että murhetta ei voisi kantaa
Vaikka onkin synkkä sumuinen tie
Uus' päivä toiveita antaa
Kevät jälleen palajaa
Taasen kirkastuu aurinko
Ja sumut haihtuvat
Elon nesteet vinhasti virtaa
Ehkäpä ' osatkin jo vaihtuvat
Saan helkyttää onnen pirtaa
Sitä mieleni halajaa
Nuorten Osasto
Vaikkapa sumussa syksy-yön
Laulaisin murhettäin
On syömessä kevään koitto
En kadota yössäkään uskoain
Vielä koittaa aatteen voitto!
Laulut keväiset silloin soi
H M
VANKILA
Kirj MAXIM GORJKIJ
(Jatkoa)
VII
Melkein joka yö vahtivuorossa ol
lessaan tuli vanha vanginvartija —
hänen nimensä oli Kornel Danilo
vitsch — komeron ovelle asetti mus
tan naamansa oven pyöreään auk
koon ja alkoi suupalton ukon tavoin
puhua lörpötellä Mlschalle kaiken
laisia hajanaisia juttuja Kornei oli
nähnyt paljon kokenut paljon mut
ta kaikki elämän kokemukset olivat
sotkeutuneet hänen muistissaan ko
vien onnettomuuksien suureen vyyh
tiin hyödyttömään työhön ' nöyrty
mykseen ja kaikenlaisiin ajattele
mattomiin tekoihin Toisinaan Mis
cha oli mielissään näistä teoista n8
liikuttivat häntä mutta useimmiten
tuntuivat ne tuhmilta ja rumilta —
selittämätlömiltä sattumuksilta ai
van kuin Ihminen ei olisi tehnyt nii
tä vapaasta tahdostaan vaan aina
toiminut nurkumatta ajattelematta
jonkun näkymättömän ja käsittämät
tömän ulkoapäin määräävän tahdon
vaikutuksesta
— Siltä on nyt noin viisitoista
vuotta takaperin — kuiskasi Korniil
Danilovitsch asettaen kalansilmänsä
vakavasti vasten Mischan kasvoja
— katson — kovin alkaa käydä miet
tiväiseksi poikani se Aleksei
Ei käy kirkossa ei käy kapakas
sa asiat ovat hullusti! Aloin pi
tää häntä silmällä katson — hän
käypi stundein seuroissa toden
totta Ensityöksi haukuin hänet
oikein — katso itsesi sanon kyllä
minä sinulle näytän! Mutta hän ei
ota tietääkseenkään minä menin
valitin papille noh tulee pappi
lasta kotiin näen ett' koviu on
suutuksissaan Minä nauran hänel
le — että saitkos muka papilla pip
puria? Mutta hän niin kuin synti —
suuttuu tuiskahtaa ja haukkuu panin
pataluhaksi Minä sanon — - sin"
semmoinen ja tämmöinen! Kuinka
sinä uskallat? Mutta hän minua
kin Silloin minä suutuin silmittö
mästi tempasin puuropadan ja niin
puuroineen päivineen paiskasin sillä
häntä vasten kuonoa niin tein!
Kasvot kokonaan menivät rikki
Hän läksi heti pois ja siitä saak
ka ei ole häntä kuultua ei nähty —
Semmoisia äkäpäita te olette te nuo
ret niin!
— Eikö teillä nyt ole sääli häntä?
— kysyi Mischa hiljakseen
Ukko ei heti vastannut Vaitiolon
jälkeen hän rykäsi puhua honisi het
kisen nenäänsä Ja sitten lausui le
vollisesti: — Tosiaan on sääli On kaikkia
sääli Joskus on sääli murhaajia
kin ni-In! Eiväthän kaikki —
syyttä murhaa usein tapahtuu
että asiasta Kenties muutamia
murhaajia meidän tulisi kilttääkln
Pyöveli esimerkiksi Ei hän tur
han vuoksi tapa vaan yleiseksi hyö
dyksi Jos pahantekijän tappaa —
eihän se synti ole vai tai luulet
teko että pyövelille on helppoa sitä
tehdä?
Mischa kyyristyi sukkelaan oven
reiälle — saadakseen nähdä millai
nen ilme oli nyt sen kasvoilla joka
oman poikansa syyttä suotta luotan
sa työnsi ja kykenee pyöveliäkin
säälimään? Mutta kasvot olivat ku
ten ennenkin ne muistuttivat kiveä
jonka pinta on täynnä halkeamia ja
silmät kiilsivät kuin kaksi himmeätä
lasipalasta
— Mitä katsotte? — kysyi van
hus — En mitään niin vaan —
vastasi Mischa' hiljakseen — Sano-
kaappa Kornel Danilovitsch miksi
te ette pitänyt siitä että poikanne
tutustui stundlsteihln?
— Siltä kerrottiin että se on vaa
rallista se stundismi Vaikka
istuihan niitä täälläkin kolme vuotta
sitten neljä henkilöä eikä niistä
mitään — vakavia miehiä olivat!
Kaikki lukutaitoisia hiljaisia eikä
täällä mitään pahaa heissä huomat
tu! Ei sovi soimata oikein kun
non vankeja olivatkin Kysyinhän
minä heiltä että tuntevatko Aleksei
ta -r- emme tunne sanoivat Meitä
on paljon sanoivat Se saattaa olla
tottakin — useinhan niitä täällä on
istumassa
Vähän vaiettuaan hän jatkoi:
— Nykyään on alkanut tulla ri
koksen tekijöitä paljon enemmän
Ennen oli vaan varkaita rosvoja
murhaajia kirkon ryöstäjiä mut
ta nyt on alkanut tulla ylioppilaita
työväkeä politillisia stundeja ja
muuta kaikenmoista tulee tulvi
malla — Nyt te olette väärässä! — kes
keytti Mischa sukkelaan ja innok
kaasti — Se tulee siitä — kun ei
oikein ymmärretä ihmiset tahto
vat parantaa elämää tehdä sen kai
kille paremmaksi
Oven takaa kuului hiljaista kuivaa
naurua sitten vähän yskittyään vas
tasi vanhus:
— Olen kuullut kaiken tuon
juuri niin! Useat teikäläisistä pu
huivat aivan samoin
Hän nousi ja läksi oven luota niin
kuin näytti hieman tyytymättömänä
ja suuttuneena
Kerran taasen hän kertoell seuraa
van tarinan:
— Kuten tiedätte olen kovin sää
liväinen olen itse paljon kärsinyt
maailmassa siksi voin toisiakin Ih
misiä ymmärtää niin! Minun käy
tävässäni istui kerran eräs pakko
työstä karannut vanki — tuommoi
nen kookas komea kohtelias Ta
vallinen moukka mutta hymyili kuin
hieno herra sattui monasti että
— pyytää ja hymyilee niin et voi mi
tään häneltä kieltää Sanoo: Danilo
vitsch! hae tupakkaa — haen
Mutta mitenkäs kävi mistä li 3-
neekin varasti veitsen teki siitä sa
han hankki rasvaa — ja ei muuta
kuin nakertelemaan akkunaristik
koa_„ Mutta minä huomasin sen
heti kovin tuli minun häntä sää
li! Oli veli hyvä ajattalin itsekseni
se työ ei sinulle onnistu! Kaikessa
tapauksessa — en tahdo häntä häiri
tä antaa nuorukaisen huvitella it
seään ikävähän sen elämä on
Kauan hän hommaili — noin — kol
men viikon paikoilla minä aina
vaan seuraan hiljakseen ja säälit
telen miestä Sahaa vaan huvikse
si arvelin
Kornei Danilovitsch naurahti lem
peästi — Vaan sitten kun työ oli loppuun
suoritettu — silloin minä menin ja
ilmoitin päällikölle
— Mutta minkä tähden? — huu
dahti Mischa surulllsesti — Minkä
tähden päällikölle?
— Kuinka muuten? —-kysyi van
hus — Olisitte paremmin pakkotyöläi
selle itselleen sanonut!
— Lystikäs te olette — naurahti
Korney — Entäs rautaristikkol
Kun se kerran oli poikki Bahattu
— Olisihan saattanut heti sanoa
kun hän alkoi sahata!
— Niin jos olisi silloin? Sil
loin oIIbI sopinut se on totta
Mutta ehkä se näin oli sittenkin pa
rempi — ihminen sai hommata jo
tain — Tietysti häntä siitä rangaistiin?
— Kuinkas muuten? Eihän Ilman
voi rangaistiin
— Ja — kovin?
— E-en muista nyt taisi se kuu
kauden kuitenkin istua kopissa
sitten oikeus vielä määräsi sille jo
tain en muista enää
— Mikä tomppelimaisuus! — fiän
nähti Mischa hiljaa mutta kiihkeäs
ti — Minkälaisia runneltuja ihmi
siä ja elämä sitten koko elä
mä! Vanhuksen tummat kasvot alkoi
vat heilua kummallisesti oven rei
ässä ja huoattuaan raskaasti vai
lieneekö haukotellut ' alkoi hän pu
hua hitaasti:
— Nl-nlln sen sanoitte oi
kein parantumaton elämä!
Tällaisissa keskusteluissa viet
tivät vanhus ja nuorukainen useat
pitkät hetket toinen — huoletonpa
ja kylmänä toinen — täynuänsä voi
matonta suuttumusta ja murheellista
neuvottomuutta Heidän välillään
seisoi lujasti raudoitettu ruosteen
syömä vanha paksu ovi jonka pie
nestä aukosta vankilan uneton lörp
pä asukas syyti nuorukaisen sieluun
muistojensa synkkää romua Mischa
havaitsi että hänessä alkoi kasvan
jotain raskasta ja synkkää Mutta
hän ymmärsi ettei se ole vankila —
tämä vunha kömpelö kivirakennus —
joka häntä painostaa vaan että kaik
ki se mitä hän näki ja kuuli siellä
laskeutuu tiililtivinä hänen rintaan
sa muodostaen sydämmen ympärille
synkät ahtaat pimeät seinät
Unettomina öinä loikoillessaan ma
kuulavalla jossa oli ikäänkuin pu
ristuksissa kivisen holvikaarroksen
alla koetti hän korjata kokoon kalk
kien vaikutusten sekasorron sielus
saan tahtoi puristaa ne yhdeksi ko
konaiseksi pyöreäksi palloksi mutta
— ei voinut
Kerran hän sattui kysymään Ofl
zerovilta: — Kuulkaahan — viihdyttekö te
todellakin täällä?
— Jos eivät tappelisi niin — me
nisihän se mukiin — vastasiruh-
vorikko hiljaisella pehmeällä äänel
lään — Lyödäänkö — teitä? Ken?
— Eihän minua usein lyödä
joskus toisinaan päällikön vanhin a
pulainen antaa nyrkillään hampaita
vasten Minä puhun viintänsä
kaikista Vangit tappelevat
pieksävät toinen toistaan niin että
— peloittaa! Ja vanginvartijat
lyövät heitä el kaikkia jokais
ta ei voi lyödä! Vaan ketä voidaan
— niitä lyödään säälimättä!
Hän kohautti pelokkaasti olkapäi
tään katsahti ympärilleen ankasi
kauhistuneet kauniit silmänsä ja jat
koi väristen:
— Mutta minä — en voi miten
kään kun lyödään minua pe
loittaa! En voi nähdä että lyö
dään! — Tepä hankkisitte itsellenne jon
kun toisen paikan — kehoitti Mis
cha Mistä? — sanoi surulllsesti
Ofizerov luoden silmänsä alas -—
Kaikkialla tapellaan koko elämä
on — tappelua minä tiedän Ai
noastaan äitini kenties ehkä el
luostareissa myöskään tapahdu sem
moista Luostariinhan minäkin tie
tysti olisin mennyt jos vaan
Hän vaikeni äkisti He seisoivat
vankilan tornin nurkan takana lä
hellä roukkioita joissa oli hakatulta
kiviä puupalasla ja kaikenlaista bo
raa Heidän päänsä päällitse kulki
vat hitaasti ja juhlallisesti tummat
pilvet tuuli puhalsi ja kuletti mu
kanaan jostain kaupungilta särkynei
tä hajanaisia ääniä
— Mitä — jos vaan? — kysyi
Mischa
— Suokaa anteeksi — sanoi hä
täisesti kuiskaten Otlzerov ja rä
päytteli silmiään aivan kuin olisi
nähnyt edessään jotain häikäisevän
kirkasta — suokaa anteeksi — en
kä on vaan — minun suurta tyh
myyttäni — eikä mitään muuta
— Mistä on kysymys? — kysäsi
nuorukainen levottomasti alentaen
ääniään
Ofizerov siirtyi hänen luokseen ja
sanoi vapisevalla äänellä:
— Se on — Jumalasta Uskotte
ko te?
Mischa painoi päänsä alas ja vas
tasi hetkisen kuluttua hlljaan:
— Hm en tiedä
— En minäkään tiedä! — tarttui
vanginvartija sukkelaHti puheeseen
— - Minä ajattelen hyvin paljon Hä
nestä Jos Jumala todellisesi!
on niin minkä tähden sitten täm
möinen kauhistus kaikkialla? Ju
Julmuus? Te — olette oppinut
mitä varten tämä julmuus ja kau
hlstus?
Hänen silmiinsä ilmestyi isot him
meät kyyneleet heilauttaen päätään
karisti hän ne maalian ja taakseen
katsomatta poistui kiiruusti
(Jatk)
Paheita halutaan
perheeseen jossa on 3 lanta nuorin
8 ja vanhin I 1 vuoden vanha Teh
täviin kuuluu lasten hoito ja yhdelle
miehelle ruuanlaitto Paikan voi ot
taa sellainenkin jolla on 1 tai 2 las
ta Palkka tietenkin en mukaan
Palkkavaatimus tulisi seurata kirjettä
ESKELI HEIKKILÄ
Box 104
llvvaco Waah
ASTORIAN 8 B O ompeluseuran kokouk
et pidetään ossston talolla joka tontti
ilta kello Osote: 268 Taylor Ase
ABERDEENIN S S CIUBIN ompelusenrs
kokoontuu joka toistai klo 2 ip„ 713 K
lst St — Tervetuloa
HOQUZAH1N 8 8 O ompeluseuran ko
koukset pidetään osaston talolla Ahjoin
ta joka torstai kello 2 pp Osote I 315—
10th St Hoqulam Wask
PORTLANDIN S 8 Osaston ompeluaeursa
kokoukset pidetään osaston talolla Joks
toinen torstsi-ilta kello — Osote t 71
Montana ATe
HANNAN 8 8 O ompeluseuran kokoukset
pidetään jokaisen Tiikon torstaina kello
jpp Huom I Kakvia saatarana joka ko
kouksen loputtua
WAUKEGANIN III 8 8 O viralliset
kokoukset pidetään joka kuukau
den enslmiisenä ja kolmantena sun
nuntaina alkaen klo 2 ip — Osaston
ompeluseuran kokoukset ovat jok toi
nen torstai alkaen klo 2 Jpp S V
via kokouksen loputtua