Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Feb. 24, 1920)
No 8 lyf A P S I L L E JA i 1 '" 11 m i MT&f NUORIS OLLE KÖYHÄN LAPSI Kirj Maria Kulju Köyhän lapsi rikkahille päivät pitkät raataa otsallaan on orjan leima murhe mieltä painaa Köyhän lapsi maailmalle leivän tähden lähti kun kapitaalin riistovalta kodittakin jätti Köyhän lapsi äidin silmän kyynelissä näki kun hyvästiksi ojennettu on kuivettunut käsi Köyhän lapsi vielä kerran uuden ajan näkee kun rikkahitten paikalle hän valtaan onneen pääsee „ ompelemaan niitä meidän Lisin ait j0SkUs innostui Kustaavaa jettaneet meidät itse kunkin Koyhan lapsen silmist silloin häävaatteita mutta tuli hän kun yiistämään isälle niin isä vain oman elämämme karuille poluil loistaa elon tahti tulikin Pari viikkoa ennen hä- t-y„„„ „i„„-„ v„„„ i kun vaivoistaan ja raadannasta palkka kerran lähti Silmälasit (Kertomus lapsuusajoilta Min- t nesoian rautarenssin murteella) vallilain ic uiuaiuuLi L tc- Tyttösenä — kun olin vielä tei voi ollenkaan sietää lapsia mustalaispcjsn kokoinen enkä Sitte kun hän ompelee 'petiruu edes kelvannut raittiusseuraan massa' niin ei saa muuta kuin tiscseura raikkakunnallamme — varotteli äiti Kaikki puhutte- Ja tlullla tiskareilla Tuon Kus- jotuksen Lasten ontossa Norvvoodi inUci nCirr kourien i„(- wini v cf a a„a Vc ia vb'_ taavan tarkemman näön luin 'a ~ syntnn Isällä oli heikot silmät ja kun hän oli ahkera lukija niin „„t-i:{ eras _ syyrialainen _ kaupu stel ja sai nanesia vaimiia vaivana i sienostajan Nuo isän lasit eivät olleet kauniit Niissä oli ruos- tuneet "hopeaiset" aisat ja_raa- mit Niin kauan kun isäni oli ainoa joka minun tietääkseni käytti laseja niin en kadehtinut häntä Silloin tällöin varkain kokeilin lukea noilla isän la- seilla Ne tekivät tavalliset sa- nomalehtikirjaimet noin kuu- den tuuman kokoisiksi kyltti- kirjaimiksi ja vaikka ne teki- vät näkemisen helpoksi niin niillä jaksoi lukea vain vähän aikaa Isäkin tapasi valittaa että ne tekevät näkemisen niin noan keinutuolin sankykamaris- sia mainareitakin Suomiopis helpoksi että lukeminen käy ta Sitten me kättelimme ja tolta tuli silmälasinen maisteri vaikeaksi _ kaikki olimme mahdollisimman kesäkoulunopettajaksi Silmäla- Kotikylämme oli kasvava kai- fiinejä — paitsi veli-Matti ja sikuume kasvoi minussa — mut voskylä — ja se kasvoi joka hän oli vasta toisella vuodella ta silmälaseja en saanut päivä Kaivoksiin tarvittiin ai- na entistä enemmän miehiä ja sikäli kuin mainareiden luku kasvoi täytyi saada enemmän tiskareita Minä en tiedä hiistä kaikkialta niitä mainareita tu- li mutta tiskareita "tuotettiin" Idasta ja vannasta maasta luo ostan ensikuun palkalla kulta- toistakymmentä vuotta sitten se aika tulee aina pysymään mie- reunaiset silmälasit vaihtoi itselleen punaset silmä- lessäni sellaisena tiskareitten Heti kun Rustaavan muna- lasit kultaisena aikana Lukuunotta- kahvista tuli ensi höyry upstee- Kuinkahan monta noista ihai matta poortitalojen emäntiä he siin tulivat yövuoron miehet 'emistäni silmälasien pitäjistä olivat ainoita naisia paikkakun- alhaalle Hieman kitsissä sipis- elää? Kuinka moni heistä nä- nallamme Ja voi sitä manian- tyään Lisin kanssa he tulivat kee tämän päivän sameassa il poloista tai rammariraukkaa jo- tainiruumaan kahvikuppi kädes- massa köyhälistön auringon ka joutui huonoihin väleihin sä — että näyttäisi kuin he oli- nousun punaruskon? Olemme tiskarin kanssa! Hänellä ei oi- sivat tulleet alas noin vain muu- yhdessä katselleet mailmaa val lut muuta pelastusta kuin paik- ten tapansa mukaan Minä en kosilla sinisillä ja kultareunai- kakunnalta pakeneminen johon- hioin ollut tiennyt että meillä silla laseilla Useat ehkä ovat kin väställe — Montanaan tai oli vanhoja poikia mutta heti kanssani luopuneet kultasista YVyomingiin — sillä hänestä kun Kustaava ilmestyi alkoivat reunoista ja tyytyvät reunatto tuli oitis kaikkien silmätikku poortarimme nimittää Piitiä ja miin punertaviin laseihin vaan jr7 T7efo valtaa on tieto voimaa on Tieto yön lapset yhtehen kerää Hän oli niin kovin halveksittu Ilmajoen Jussia vanhoiksi po että iltamissa huutamansa esi- jiksi f liinatkaan eivät kelvanneet Kustaava oli rikas sen tiesi muille kuin joillekin vanhan- vät kaikki mutta omituista kyl mään misiksille — ja niistäkin lä eivät nuo meidän vanhat po vain kaikista metsäperäisemmil- jat koskaan haastaneet häntä le Eikä ollut toivoakaan saa- "koppasemaan" — joka Butten da riitata tiskareita kahville ja kielellä olisi "soorittamaan" eli tuo poikotti ulottui tansseihin "soorille" Sentähden Kustaa asti va ei ollenkaan pitänyt poorta- Siskon kanssa odotimme har- reistämme ja se oli viikon työ taasti sitä aikaa jolloin kelpai- äidille ennenkuin hän sai rää simme tiskareiksi tälin suostumaan taloon niin Nämä tiskarit olivat niin hai- kauaksi että hänkin saisi oi tuuneja että heille täytyi lait- kein komean punasella sametil taa sellaisia valaskalan luitten la rymmätyn mustan puvun kanssa ommeltuia pukuia ioita Sillä aikaa kun Kustaava ompe- eivät paikkakuntamme misikset kelvanneet tekemään Minun on vaikea sanoa ke- nenkä hommasta se oli että se taavaa hyvissä väleissä vanha- televatko hekin noita nuoruu räätäli saatiin sieltä Tovverista riika-knhtalnnsa kanssa Kun den kulta-aikoia iotka ovat knl- nen tuloansa alkoi äiti antaa meille lapsille tunteja hienoissa esiintymistavoissa "Hän ei ole ainoastaan haltuuni mutta han on myosKin inni ja jua nau u ollenkaan niin kuin ne vanhan- maan lf rnnlnrnät' niin hjin nn pauioinmsa — j- — nen piti olla oikein rikas van hapiika Kun en ollut ikinä nähnyt vanhaapiikaa niin olin senkin vuoksi erittäin Utelias senKin vuoksi ci i Ku8taavan suhteen Vihdoin viimein Kustaava ta li polkupyörällään Siihen ai kaan polkupyörän omistaminen 0li yhtä komeaa kuin nykyään "tinaliisan" omistaminen Lisi rupesi oitis pesemään pientä kahvipannua minä menin kel- larista noutamaan munaa ja äiti puhdisteli kahvikupin jälkiä pöydältä Kaikki tämä tarjah- tui sillä aikaa kun Kustaava oli huolellisesti asettanut pyöränsä aitaa vasten Kun Kustaava as- tui sisälle niin äiti työnsi pen- kin pöydän alle ja toi talon ai- Aivan unohdin etta Kustaa- Va oli jokin erikoinen ihminen jota kutsutaan vanhaksipiiaksi minä vain ihmettelin ja ihailin hänen kultareunaisia silmälase- jaan Vaistomaisesti tiesin et- tä kun pääsen tiskariksi niin Se nuoriso vahva on voittamaton Joka tiedon hengessä herää li äidille heistä tuli hyvät ys- tavat Aiti kun oli - öuomessa menestyksellisesti palvellut her ehkä jotkut tähtäilevät paksu rnia osasi mvnskin nitää Kus- ien sarvireunaisten läni Mnis- ettei kelpaa puipulimmankaan — _ — j — rammarin helluksi Äiti taas ritarillisesti- puolusti Kustaa- vaa että hän näkee mjehet mUnaskuita myöten ettei ku- kaan kvkene häntä narraamaan i i TUO oli minulle aivan UUsi näkökohta Rustaavalla siis oli tarkempi miesten mittakaava kuill oli esim meidän Lisillä kultareunaisten silmälasien an- Nyt kun meidän pyhäkoulu ja sioksi Ne eivät ainoastaan oi- ihanneliitto ovat niin kuin yksi ja sä leet haituunit vaan niillä näki ma niin minä toivon että me van- Farenlmln' Milla myOS Sain kauhean Sllmavaivan Kävelin tuoleihin ja pöytään ja Vaikka mihinkä — kun en nähnyt il- man lase]a Niinhän Kustaava- kin väitti Isä kyllä hyväntah- toisesti tarjosi lasejaan vaan eihän niissä ollut kultareunoja Siitä huolimatta hän itsepintai- Sesti selitti meidän vielä kauan tulevan toimeen samoilla laseil- la Mutta nuo isän selitykset eivät hävittäneet silmälasikuu- mettäni Kaupunkimme kasvettua kas- voi tiskarien lukumääräkin Ku- parisaarelta tuli pari silmälasis- ta tiskaria ja joitain silmälasi- Sitten nuo silmälasiset hai- tuunit perustivat uuden raittius seuran — Veljeysseura kun ei hyväksynyt tansseja — muis- taakseni Siinä on lähes pari- kymmentä vuotta kun tuo uusi raittiusseura perustettiin Ja liifefeläilfiliii KEVÄTLAULU Kirj Milja Levander Oi punanen punanen on meidän lippumme Sit' seuraa ilomielin lapsetkin riemuiten Eespäin me aina käymme työtä suurta jatkamaan kunnes meidän aamu koittaa — kaukana se ei olekaan Onni ja kukkaset kesän ne meille näkyvät jo ja lintujen laulut kaikuu — koittaa kevät aurinko Voi kultainen kirkassilmäi- nen nuoruus — miksi kiiruhdat vanhuuden keinotekoisuuteen? Hiirileijona NORWOOD MASS Rakkaat pikku toverit I — Olen nvt ensikertalainen kirjottamaan Las- ten osastoon mutta kun nyt olen py- hskoulun opettaja niin ajattelin että olishan se hauska nähdä pienen kir- nemmat lapset koettaisimme hankkia hyvaa ohjelmaa varastoon seuraavia lasten juhlia varten Ei niistä ole vie'ä tietoa kuinka pian ne tulevat mutta aikanaan on paras hankkia hy- vää ohjelmaa että ei se kaikki touhu '"le silmänräpäyksessä Minä pidän hyvin paljon minun luokasta Minulla on niin kilttejä tyttöjä ja poikia Ja minä toivon että vanhemmat myöskin auttaisivat la psiaan pikku koulutehtävissä Me opettajat kyllä yritämme sen mitä jaksamme Ei meiltä voi niin paljon vaatia kun on työssä kaiket päivät ia muissa osaston toimissa — Siis lopetan ja toivon hauskaa mäenlas- kua pojille ja tytöille Milja Levander ROSE LODGE ORE Tervehdän kaikkia Toverittaren lu kijoita Tämä on ensi kerta kun mi nä kirjotan Toverittareen Minä olen kolmentoista vuoden vanha Minä käyn koulua ja olen seitsemännessä luokassa Nyt on ollut kauniita ilmoja Tääl lä ei ole s s osaston haalia mutta täällä on "Grange" nimellinen haali jossa enimmäkseen toiskieliset toimi vat Mfe pitävät siellä tansseja Suomalaiset asuvat täällä pitkien matkojen päässä toinen toisistaan ei kä heillä täällä ole mitään yhteis- pyrinnöitä Meille tulee Toveritar ja minä tykkään lukea sitä En ole nähnyt täältä yhtään kirjettä Lasten osastossa Kirjotan toistekin ios tä mä pannaan Toverittareen Hauskaa talven loppua kaikille To verittaren lukijoille toivoo: Lillie Sedar ( Tatkoa seitsemännellä sivulla)
