Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Jan. 7, 1919)
I SIVU KAHDEKSAN r- No 1 VAAKA Kirj Mina Eskenazi "Pyhä Pietan !" "Joko taas! Enkö minä ole sanonut että et saa vaivata mi nua niillä uusilla keksinnöilläsi?" "Mutta tämä on jotakin muu ta kuin keksintö herrani" "Mikä se voisi olla? Pidä kii rettä! Joukko sieluja odottaa ja minulla on edessäni täysi päivän työ" t — : — ' ' ' Teponniemen :: asukkaat :: KIRJ HELMI MATTSON Mykän kertomUS haak- joka lakkaamatta huokaili „:~:ir~r4-r mala minua auttakoon! sinivuota Ju- (Jatkoa viime n:roon) Kahdeksastoista luku Jos voisi sanoa että toivot tomuus on hengillä jossain kun nassa niin voisi sen sanoa Kan tapitäjästä Surullisia hiekka särkkiä pitkiä ja yksitoikkoisia No mietittekö ja valmistelet teko sitä aihetta? virkkoi vierus toverini Vaikka häntä mä paljon iMitä aihetta? Ja äitiäni valvon Haaksirikkoa ' Se vainen -on turhaa turhaa ! („„„„„ „„ i„ Han lempeni nuoleen uauuiiuaii lillua ( ciii-u uit n- i ui lu ci jiuuiccii muu multi Innokas nf-kfcu sielu valitsi OI e- n: _ „tu — j _ iKum suru itse meren nuolemia ""ji ociuuiuioia uu- '„„„ „„n: (( i„„„: „„ ncn pilvenhattaran ja polvistu hiekkarantoja 'Tannoilla ]aivain kä tekään -Vaan voisillehan kui- aan pclkaa ett lempi se s„i maa sen paalle Vapisten melenln- hylkyjä tien viittoina) missä ei ternein kertoa minulle jostain' : ' kutuksesta han avasi nurkistaan mitaa„ tietä 0nut tuo iänikui- haaksirikosta! yniccu luutun naicu hermostuttava kala okk ai- en kyllä voin Olen 'kuullut rmain JH :hienoin' T _ 1 _ _ 1 1 _ _ 1 'Mtä ihan vnnk-l!" -huudahti „Mfl niistä vllin Wv1Iin rrnttvn mini Konsana moKsem eKsyi - " v "'uviuun yavaivaioui j ~j - Silli VOltta Villi Illlllin Pyhä Pietari "Kuinka sinä olet taivaan alituiset sadekuurot jot- näinä neljänä vuotena — eihän 1 tuollaisen saanut?" ka itkivät yhtä monta kertaa täällä muusta kuulekaan puhut- f ' rvl- tv„l) "Olen tehnvt työtä sen päälle päivässä kuin pähankuriset lap- tavan 'Pelataan korttia ja pu- ul rmwdn1 rdn OKW Kyp ' koko elinikäni sir" set siellä täällä muutamia huor hutaan haaksirikoista Mrkas se mu-a „rt„„ neita ia talojen tapaisia: lehmän nyt olikaan se viimeinen c-- t—i t'iöt ja parin ampaan laihat haamut Hevoset olivat pysähtyneet':"1' ' Säästääkseni teidät enemmil- 1 __„_ iciai„„ f -Nyt tunnen sa oi „ „ lollam ikancrvaniitvlla haisevia huokaamaan Sadekuuro oli juu- „ fn „„ ta erehdyksiltä ~ -ixix: i:„ii " „k_ij: ' i„iuw it0™m„ m Sun hyveiden tah 'Mikä julkeus mutisi Pyna issa — ja jos tu]jt näiden sark- limme pistäneet piippumme pii- Pietari valkosen partansa sekaan kjen ]onljtse tasaselle rannalle loon 'Meri oli alkanut kohoil- niutta innostuneena hienoon esi- niin ol sicllä tuo aijtuinen mai- la se- ei enää murissut se huusi neeseen jatkoi: "Mitä sen tai- njnkij joka ikaren y]j ]jirkuj maa minulle mutta minä en sitä ym- vaallista hyötyä minulle olisi ta kohti ja kohjsj ja vetj ihen_ märtänyt vaaasta ? Luulitko sinä että mi- tpönsa niinkuin ii-vkn inL-a 'Särkkien "välitse ia hantoien nä voisin ruveta ruokatavarakaup käveUyt liika kiivaasti' ja tahtoo yli tuli aivärr vaunujemme editse teepsa- 1 °'l P™™ piaaksi?" kert0a jostain hyvin tärkeästä — muuan olento käveleln kantaen ena rmitta sekin oli jo _ ' - in 'mci aan niirmiina Pyhä Pietan nyt ei ole aikaa hyvin ikävästä asiasta mutta ei olallaan koysikaaroa 'Hevoset leikinlaskuun Siirtykäämme saa sanaa suustaan 'kun henkeä seisoivat ja tuo olento seisoi Se pois tästä me voisimme saada ahdistaa Ta hän pyörittää sil- oli pitkä laiha voimakkaan nä- influeussan kun seisomme näin miä päässään ja huokaa ja sam- köinen mies vähän eteenpäin ku Vaan lauhtui mun vihan Mä leppenin ihan keassa olit hden Sua ihailen kun lähden pois Vaikk' tunteeni turraksi polit Väinö maisteri kulki edestaka sin huoneessaan Lamppu valai si himmeästi kärysi öljynpuut- ]'ub oh pesässä hiillok- sammu- maisillaan 'harmaana Väinö ei huomannut Hän oli ristiriitaisten tunteit ten vallassa ettei huomio keskit- lähellä tuota joukkoa Mutta maltaa : voi ' voi Jumala aut- marassa jommoisiksi asukkaat Tytt„ m!h"ykaan sivuasioihin i„ „i„„„ i i„ „:„„ „„ f öin 11- -usi ci_ alista han istui lepotuoliin 10- JUIItdlÄ XlUUUd clULLct- ''"'a ivcajtn- jjc sw mutta hän ei saanut rauhaa vaan salli minun nävttää sinulle tätä takoon tvötä säästävää laitosta" " 'koon! "itti nuoran rantaan tultuaan ' Sana "tvö" midistutti Pyhän Vaunuissa ii nllnt viptpriä — katseli merelle" niinkuin olisi hä- Pietarin kapitalistista sielua: tietysti mutta leveä istuin riipP ne"ä ollut jotain laineille sano "Kaikki puhuvat nykyään työs- pm- nahkaremmien varassa ja sii- mista — tai niin kuin olisi kuun tä" hän ajatteli "Siinä mahtaa nä oli kvlläksi sijaa ja me tu- "Hut mitä ne huusivat Sit olla jotakin sisällä" -limme usein lähempään yhtey- ten heitti nän nuoran kuohuihin "Selitä" hän sanoi keksijälle teen toistemme olkapäiden ja ha- lappoi sitä taas maihin näytti "ja näytä toteen" tunlierien kanssa kuin mitä ta- säpsähtävän juoksi vähän taa ja keksijä alkoi: "Kun kaksi mallisessa ajossa on tapana tul- Päin heitti taas ja päästeli tata sielua tulee eteesi punnitse hei- la tehdessään ääniä jotka eivät öi tä tällä vaa'alla Se niistä joka Anteeksi ka anteeksi se leet juuri ollenkaan ihmisäänen ansaitsee päästä taivaaseen pai- nyt on saak' i ja sitten 'taytyi tapaisia naa toisen levyn alas ja se nns- meicttn nauraa mutta kävimme 'Han 'käyttäytyi kuin laps leik- tä joka ei ansaitse taivasta se kohta taas totisiksi Ja sitten Alessaan : tarkaste innianta : ha- ldelleen iuA[aii?a un 'uai maa iiiuilu miuuen ei lian omu aiuiKii na- epärehellinen ponnahtaa ylös 0ijvat piippurnme taas tiu toiselle levylle Teidän ei tarvit- sytytettävät ponnahti taas ylös ja alkoi teh dä samoja kävelyretkiä yhä uu delleen Hän piteli kättä otsallaan ja seisahtui kuuntelemaan "Nyt heidän pitäisi pian tulla Asia on nyt päätettävä — se on päätettävä !" Mutta se tuntui tänä hetkenä niin vaikealta vaikka tähän asti se oli näyttänyt niin mitättömäl tä niin kevyeltä! Hän oli jo puoleksi antanut sananpa — noin vain — ilman i_1l" Ai- 1: 1 se tenua inuui inesiari um ui- e tnxt: I ikäänsimmp 7 C V J" hettää köykäsempi sieluista suo- ? tapantui kuii aansnnrne tenkin väinpitämattomanä lasna- iicuaa Kuyjvdsciiipi "= uusia uu alag r£ntaall Unohdin sytytta- nintnnlmP cttpn -ikn: ilSt1 i:k rann l-iplvpttnn ilman untaan tien- J i Olostamme Sitten aikoi lian leiK m- lIlCIOCl J 1 J U LI Cl 11 1 Hillua IU UU1 I 1 " vottelua Täten te säästätte ai- mA-a :tz„ 'k'"sa alusta kaa voimaa ja syyllisen oman tunnon" "Hm hm !" kuului Pyhän Pie tarin ääni ja valiten kaksi sielua tavattomasta sielujen tungokses ta porttinsa ulkopuolelta hän sa noi epäilevästi hymyillen : "Pun- nifca ii-i ninri ifcm-nt-QC T-I1rlp— '"V"' """ ""o taas sarnmui vainen Ne kaksi sielua ei antanut häiritä itseään Siinähän on Mads ! sanoi toli- köinen 'Hän tuijotti meihin jo-- mlta mK ulldua- ff iiiyua xniiciiaii ]ii 111 ivj liiti isän ja isänisäin yhteisen työn voimien ja vaivojen hedelmän — viljavat pellot hyvät karjalaitu met ja se suuri humiseva hon gikko! Se suuri ikivanha hon gikko Tiihalan rikkaus! Mutta hänen täytyy ehkä Äiti kuoli — sisaret tahtovat o saansa talosta Osasta heille on jo maksettu ei kaf olisi mahdo- lllC U1C lUllUUUL LclllclU 1 bcl- - T i : 1 ' 1 " „„ tori a han jatkoi kaantven noi han ia napautti kopan kan- -r minulle puhumaan: Mads niin nen kiinni Myönnän etta taal ' ' simahan se nvt on se mies kuin la on surullista varsinkin syk- n tT- n- i r i i teitä varten kutsuttu Han oh sylla Mutta kun saa kulkea „ „ „ yksin talla autiolla rannalla e- ' J räänä iltana kun suun oiua invos — mm — nyt se - niin — te ymmärrätte olivat kuin „„ _n f„„„ i _ iva ou- lui iitiaivsii i j iii jii "iii o somassa sitä näytelmää alusta "I1 selveytya muutenkin Saat- kaksoset — Harmana usvamai- :„„ ™i:„isa 'uanrc iiuuiiiiva ia ciiuuc ajan mirrlrttrrn?i V mu chii K 1 ' ' voinut kertoa snta tei Ie sia muodottomia Ne muistut- Oioon tottuisi? pa pa pa -tottu- i 'c_ : _ „_:i„- taisi myydä vain metsää jonkun lui-ijJ-uun oc on aivdii 1 1 i'iujcii Ja a" kamala haaksirikko Hän olisi ver1[an: : uutta ci: tiyat keksijälle ravintolan tarjoi-- OJ fc k „ h k_ "P'-- - Uittavaa elämää Hän oli teh- ijaa ja miljoneeria joi a han e näkemässä omin silmin? ?ltori katSTfhri nnuun ia yt Päätöksiä ~ oIi suun- kosKaan voinut erottaa toisistaan i 1 onton Katsanti minuun ja - ' ('im:mi+önM Mlt- J V 1 111 111 II (tl 1 _ i_ „ Jl- i-n n uili-iiul itti aiijuuuv-iioa uiun f~ _ rvtirtLM (jm? iiivcii (nnLiitciaii 111 uui1 niin nän tu]j höperöksi sen vön että — hm! oikeastaan — olen _ „::„v„„ " t- kun he olivat iltapuvussa Hän asetti molemmat sielut __1 1 M1_ "1 ! t_ 1 vaaan levyne ja imiau vaninta- aina tu„ut jalestäpäin _ tarkas kaan häilymistä toinen levyista tamam rmimijta sc„ sem painui alas ja toinen ponnahti y- mojsta 1ÖS korkealle! Niin' ninnL-in I sannin inS vaarini vaarini niiiuianti Pietari voitonriemuisena "Tämä kaikki oli rauennut Kaikki tuu- Ajoimme edelleen' äänettömi- merkillisintä on että hän ka dotti puhelähjansakin Kn pu hukaan tukasta — se oli tuli punanen sitä ennen Tuliko hän hulluksi ? kysyin minä hiljaa Aivan niin — ja mykäksi Oli siko mahtanut olla sukuvikaa ! sanoi tohtori lentuvat olivat haihtuneet ilmaan kuin saippuakuplat Nyt hän oli tehnyt uuden suunnitelman oli hautonut uudet haaveet Niiden ei enää saisi raueta! Hänellä ei ollut enää mitään halua ajatella lemmenliittoja — Ei hän huolisi Tiihalan emän näksi ketä tallansa "Mitäpä - siitä oma asiani lie- on kansainvälisten yhdistynen- Hevosparat kiskoivat vaunuja ten armeliaisuusyhdistysten pre- Wekan m i kuskiranle Ki niitä sidentti pnrooni von Havalot mitäan anomatta johtui mie jonka niftn 01 jokaisen ihmisen jeen että tulos olisi'otlut sama nuuiiiia ja taraa toinen on aino- 11- 1" rtttir-aa liiAao t-ävK upp mvvnk-n taloni tai pii Ve astaan Tomi (osottaen sielua a- tänyti nlutta en can]u]t sanaa HUOMAA! - Missä oleskelee WIL- raalle olisi mennvt jos olisin laspainunee la vaa an levyllä) suustani i-tautetuksi mieleni oli HELMIINA RANTA eli RANTALA ennemmin halunnut 'lukujani jat- Mutta keksijä selitti: 'Han jo- raskaSi 0]n hermostunut kärsin Perheineen Entinen nimi AHOKAS kaa Fi ne vävyt olisi voneet ka antaa ja saa suta_ kunniaa mltta ennen kajkkea 0i„ vaiti Viimeinen olinpaikka Suomessa Imat 0l]a vierasta parempia vanhuksil- rakkautta iloa -- on jo saanut tara sanoistani Ta yhä huuhtoi raIla- Jos täraä moHus löytää omis- iekaau Pääsivät toki isä ja äi- °a Paratiisissa _ tuo niaininki meitä kohden huor talan- Pyydän että kirjoittaisitte osot- ti knnili:lua hautaan Mutta Tonii viiokrakasarmin hottaen ja henkeään pidättäen teella: Miss Elsa Pekha 8 Park- Tulkoot vain ostamaan taloni! hkanen kakara joka aina kantoi Aioimme kuin hautuumaan lai- Hanover N H Co Mrs Bartlett sitten on taas maaiima avoinna (Jatkoa kuudennella sivulla) taa ja toisella puolella oli meri 13J (Jatkoa toisella sivulla)