Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Aug. 7, 1917)
Tiistaina elokuun 7 p :nä SIVU SEITSEMÄN IHIUIUHSimiHiIiliKIHHlliMäHIHiHiaHlttimiäIMHHiK Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa § N:o 32 5iiiiiiiiii!BiiniiuiiHmKinuiHimiiiiKKiiiHmiiitiiiiiiM RIMPIEN RIMPI On varhainen kevät-aamu Kaukana syrjässä ihmisten a sunnoilta aukeaa eteesi suo ää retön salaperäinen neva Kaikki on niin hiljaisia siellä Tuntuu kuin neva henkeään pidätellen odottaisi jotain tai kuin olisi se sanattomaksi häm mästynyt Ei tuulen henkäystäkään huo maa Sinä kun pelkäät aijot kään tyä pois tuon käsittämättömyy den ääreltä Äläpäs Sorsa-emo lähtee hiljalleen lipu maan veden kalvoa pitkin Se on vielä yksin Se vasta haeskelee pesän paikkaa odottamillensa o millensa Yöpöllö lentää suhauttaa sil mät puolipöpperönä kerran pari puusta puuhun Se etsii piilo paikkaa päiväksi Harakka suhahtaa metsästä muutaman puun oksalle suon lai taan keikauttaa pyrstöään pa laen halusta räkättää mutta ym päröivä hiljaisuus ikäänkuin si too sen kielen Sammakko hyppii varovasti lä täkössä äännähtäen laimeana yk sitoikkoisen säveleensä Vanhan vantteran petäjän tur vissa kasvava vaivaiskoivu pu distelee oksiansa pyrkien ylene mään edes hiukkasen omin va roinsa Lumen alla vapautuneet kar paloniarjat nostavat ylpeillen mehuisat he'clmävartensa ikään kuin sanoen : valmiit ollaan maistakaa ! Suomuuraimet huojuttavat hentoja varsiansa hellien siten puhkeamassa olevia lehtiä ja nuppuja Katajat ja luonnontieteilijöille arvokkaat saralajit sipisevät hil jaa keskenään Paljon maailmaa nähnyt ja ko kenut varis istuu hiljaa ja välin pitämättömänä oksallaan kuun nellen puolella korvallansa har jottelevaa pikkulintujen kuoroa Mitä he odottavat — niihin valmistuvat? Kohta se sinulle selkiää Puolipimeä hälvenee ja idän taivas ruskottaa Xyt huomaat sinä mitä suon kin elämä kaipaa Aurinkoa valmistutaan vas taanottamaan Tuo mahtava elementti se saa vasta luonnon täydellisesti val veille Se antaa voiman Se an taa rohkeuden vähän huomatuil le suon asukkaillekin Päivä on tullut — elämä edis tyy Sinä köyhälistön lapsi olet yk si mailman viljelemättömän suon sarakasvi Saraheinää ei jalosteta puutar hoissa vaan se saapi taistella olemassaolostaan hallaisen suon mättäällä Sintin laitasi on sama Sinä saat huomaamattomana kasvaa köyhässä ympäristössäsi Sinä lisäät vain jo aikoja sitten suunnitellen osan riistäjien voit toon Rimpuile itse miten par haiten taidat elon kulussa mu kana Harkitsepa ja päata pikkupaas säsi minkälaisen joukon jäsenek si sinun on pyrittävä ollaksesi omillesi suon-asukkaille avuksi Et kai pöllön tavoin sulje sil miäsi valolta ja lymyä piiloon päivän koittaessa Et kai sammakkona rapakois sa kurnuttane säikkyen joka ri sahdusta etkä harakan tavoin joutavuuksia räkätä Et kai kata jan tavoin jääne toisten taakse puolikasvuisena pikkumaisuuk sia supattamaan etkä tylsyneen variksen kokeneisuuteen perus tuvaan välinpitämättömyyteen luota Nyt on sinulla toivoa paivan tulosta iloa auringon noususta Älä tvvdv toisen omaksi e dukseen' sinulle valmistamaan o saan Vosta nuoren koivun tavoin pääsi varusta vartesi suurinta vaatimaan Yhdy kehi ttyneimpiin veljnsi ja seiso heidän sivullaan hallan kin uhatessa Pistä karpalon kirpeydellä si nua poimimaan tullutta herkutte lijaa ja sorsa-emon tavoin kat sele kunnollista pesän paikkaa omillesi Pyri valmistamaan heil le uudet suotuisammat olot Kasvata itsesi yteiskuntasi ym märtämiseen ja kehitä järkähtä mätöntä joukkohenkeä Yksilönä sinä et voi pitkälle itseäsikaan auttaa Iv- JO ALKAA TOTEUTUA Muovaillut A W Wirta Oksal' istui pieni lintu onnestansa laulellen Tuulen tuoma kosken huohu lauluun suli sointuen Lensi silloin suuri kotka istui lähi oksalle Kamalasti mahtavasti raakkui pikku linnulle "Kenen luval' tässä istut kimeällä kielelläsi aivan kaiken päivät pitkät kaiutat mun lehtoani? "Äänesi on varsin vieno myös lapselliset laulusi Muuta muotos mustemmaksi muuten ryöstän kotisi" Peloissansa pieni lintu hetkeks' lakkas' laulustaan Sitten äänel' lempeällä virkkoi kotkall' vastahan: "Omal' istun oksallani omat ovat lauluni Luonto antoi laulun lahjat sekä myöskin ääneni "Siis en ääntäin alemmaks' käskystäs' sun muuttaa voi enkä muotoa mustemmaks' kuin sen mulle luonto soi "Sä käytät raakaa valtaasi ryöstät riistät kotini mutt' kerran vielä karvahana kohtaa kosto sinua" Elämisen oikeutta Kirj ANNA (Jatk) JOHDANTO: — Kertomus Suomesta Koivulahden rannalla on toisella puo len muhkea kartano toisella puolen köyhän vaimon mökki Kertomuksen alkaessa tuopi köyhä vaimo vanhinta tytärtään rikkaaseen kartanoon pai mentytöksi Kartanossa valmistel laan häitä Odotetaan emännän si saren tytärtä Ainaa tulevaksi aut tamaan häävalmistuksissa Aina on kaupungissa asuvan muurarin tytär Jonka äiti halveksii miestään sentäli uen että hän ou työmies On juuri ollut muurarien lakko Aina ym märtää isäänsä ja työväen asemaa Siiri-neidin syntymäpäiväkemut rik kaassa perheessä Rikkaan maatalon poika on myöskin kutsuttujen jou häntä halpanasyntymä mof momoo kossa mutta muu väki pitää häntä halpana — Matka kaupungista maal le _ Aina saa tietää rikkaiden su kulaistensa rikoksista — Ainan serk ku Koivulahden Väinö rakastuu Ai naan jonka tähden Koivulahden e mäntä ajaa Ainan pois talosta heti sillä Väinö aijotaan naittaa rikkaan Siiri-neidin kanssa Häissä Aina tutustuu Eino Vaarnan — Einon te kee isänsä perinnöttömäksi ja aina pois kotoa sentähden ettei Eino tah do lukea papiksi Huone oli vetoinen ja kolkko Sain kylä joskus teetä talon e männöusijältä Se olikin ainoa lämmin mitä sain viikkomääriin paitsi joskus vieraisilla käydes säni ja sinun hyvyytesi kautta joka on ollut suurena lievennyk senä elämässäni Kuule _ Eino minä en ole ainoa joka näin jou tui kärsimään Xe ovat lukemat tomat joilla ei ole edistyksen mahdollisuutta tai jos on niin sittenkin he joutuvat pakosta sortumaan ennen aikaansa Näi nä pitkinä sairauteni viikkoina olen ajatellut paljon tätä asiaa ja yleinen havaintoni on se että elämisen oikeudesta jää niin ko vin moni osattomaksi lukuunot tamaitakaan edistyspy rintoja sentähden että elämän mahdolli suuksien jako on niin kovin epä tasainen ja syynä siihen on se eitä vallala on yksilöllinen etu oikeus ja aanstus jota vielä tu kemassa on hallitusmahti Sinä sen elämän epätasaisuuden voit ehkä ruumiillisesti kestää sillä olet täysirakenteiseksi kasvanut suotuisissa oloissa Sinun elämä si on sortunut edistyspyrinnöis sä sen sorti henkisen pimeyden ja sukuylpeyden mahti Siispä vstäväni toivon että uhraisit elä mäsi työn sorrettujen hyväksi edes lieventääksesi heidän taak kansa painoa vaikka perinpoh jaisen elämän oikeuksien saami sen täytyy tapahtua yhteiskun nallisesti' ennenkuin yksityisedut häviävät Eino kehotti ystäväänsä lepää mään Hän näki ystävänsä sie lun syvyyteen missä leijaili syn kän epätoivoisen elämän synnyt tämien varjojen lomitse kirkkai ta sielunhehkuja Vapauden py hät toiveet päilyivät puhtaista sielun kuvastimista Einon mieli murtui nähdessään ystävänsä vii meiset hetket Pian hän ou jää vä yksin ei sitten ole ketään kuka häntä ymmärtäisi maan kiertäjänä sukunsa hylkäämällä Ensi kerran elämässään tunsi hän sielullista kaipausta Pai naen päänsä alas sai hän tuskin liidätetyksi ulospyrkivät kyyne leensä Olavi oli painanut käden ot salleen ikäänkuin estääkseen lä henevää heikkoutta varmaa jää tävää kuoleman kättä Oh nuo ruus et sinäkään takaa elämää ! Euononlait ovat rikotut vanhuus ei ehdi kuolo niittää kukkais ketoja mammona haravoi sadon Olavin silmät tuijottivat Elämä ei jaksanut enää ponnistella Ojentaen väsyneesti kätensä Ei nolle sanoivat huulensa vaiva loisesi! jäähyväiset' äidille ja ys tävälle Omituinen hohde silmis sä aivan kuin viimeinen säde toivotusta vapaudesta ja niin sammui viimeinen elon kipinä Kyyneleet silmissä puristi Ei no vielä hiinen kättään sitten kaihomielellä jätti sen irti kädes tään viimeisen kerran Äidin sydän oli pakahtua Hän menetti ainoansa Ken voi sen korjata ken sydämen haavat pa rantaa Voi äiti parka Hän ei liennyt missä on syy joka riisti hänen Olavinsa Kun Olavi vietiin hautaan tili- vat saattajat vaan joitakin hal poja köyhiä jotka sydämestään ottivat' osaa jälkeen jääneiden suruun Köyhäin hautaan hänet laskettiin mihin ei äiti voinut pojalleen hautakumpua kaunis taa Arkku arkun päälle niitä la dottiin joten ei voinut kukaan tietää missä rakkaimpansa on sen jälkeen kun hauta oli um peen peitetty Mutia ei hän sitä tiennyt surra sillä eivät köyhät olleet parempaan tottuneet Ei uskottu heille yksityishaulojen kuuluvankaan vaan ainoastaan parempiosaisille Olisipa pidetty miltei loukkauksen! ja häpeänä jos köyhälle olisi yksityislKiuta annettu tai ainakin kokonaan so pimattomana Äiti suri vaan poi kaansa menetettyä poikaansa Kaikki oli ohi Koivulahden (Jalkaa kolmnniujla siviil]a PORTLANDIN S S Osaston ompeluseuran kokoukset pidetään osaston talolla joka toinen torstai-ilta kello 8 — Osote: 719 Montana Ave ROSSLAND B C Canada S S Osaston ( llox 454) ompeluseura kokoontuu joka kuukauden enshnäisenä ja kolmantena torstai iltana kello 7 :i0 Kansanhaalissa jossa s s osaston kokouksetkin ovat joka toinen sun nuntai kello 3 jpp ASTORIAN S S O ompeluseuran kokouk set pidetään osaston talolla joka torstai ilta kello 8 Osote: 262 Taylor Ave MULLAN S S O ompeluseuran kokoukset pidetään joka torstai Suonii-haalilla kello 8 jpp Kaikki tervetulleita VVAUKEGANIN 111 S S O viralliset kokoukset pidetään joka kuukauden ensi mäisenä ja kolmantena sunnuntaina alkaen kello 2 ip — Osaston ompeluseuran ko koukset ovat joka kuukauden toisena torstai na alkaen kello 2 jpp Kahvia kokouksen loputtua STOCKETTIN S S O ompeluseuran ko kuuksct pidetään joka torstai-ilta kello 7 Saapukaa kaikin