Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Feb. 8, 1916)
Sivu 14 HAIKARAN HÄVIÖ (Jatk 12 : lta sivulta) seella "Uskotteko te ettäj hai karat tuovat pikku lapsia?" ky syi hän "No — niin tuota — etkö sinä usko sitä Burton? kysyi rouva Hill takaisin ikäänkuin aikaa voittaaksensa "Se tuntuu hyvin kummalli selta jos ne sitä tekevät" sanoi Burton "Eräs poika tuolla puis tossa viime kesänä kertoi että meidän äitimme — " Rouva Hill käänsi katseensa äkkiä poikaan "Ja eikö se si nusta ole paljon kauniimpi ja suloisempi ajatus se että-tuntea että sinun äitisi on sinusta huo lehtinut ja sinua suojellut silloin kun sinä olit oikeen pikkunen kuin se että sinut olisi tänne tuonut joku ruma vanha haika ra?" "Ja kuinka pikkunen minä sit ten olin?" kysyi Burton lapsen uteliaisuudella Rouva Hill taittoi orvokin ku kan läheiseltä kukkapenkereeltä avasi siemenkotelon ja asetti kämmenelleen yhden siemenen "Sinä olit niin pikkunen kuin tuo siemen tuossa" hän sanoi "ja sinun äitisi piti sinua aina lä hellä sydäntään ja hyvin lämpö senä siihen asti kun sinä olit kylliksi iso ja vahva lepäämään hänen sylissään Aivan samalla tavalla nämä kukan siemenet ma kaavat maan sisässä joka on kaikkien kasvien äiti ja ne pi detään siellä lämpimänä ja suo jattuna kunnes ne ovat niin iso ja" että ne voivat tulla ulos ja elää kukkatarhassa" "Mutta enhän minä ole niin kuin kukka" väitti vastaan Bur ton "Ei" sanoi rouva Hill "Sinä olet paljon enempi ja ihmeelli sempi kuin kukka Sinä voit puhua ja ajatella ja leikkiä ja tehdä työtä ja suuria asioita maa ilmassa jotavastoin kukka voi antaa maailmalle vain suloutensa ja kauneutensa" "Mutta" intti vieläkin Burton "minä en ymmärrä miten niinä olisin tullut siemenestä" "Emmehän me tiedä miten kukat tulevat siemenestä" vas tasi rouva Hill "Viisain mies maailmassa ei voisi sanoa tarkal leen miten kukat tulevat sieme nestä eikä hän voisi tehdä kai kista pienintä sinikelloakaan ei kä voisi sanoa miten suuri' tam mi kasvaa pienestä terhosta" "Ja miksi ei?" kysyi taas Bur ton "Ajatteleppas sitä mikä seka melska siitä syntyisi jos kaikki maailman ihmiset rupeaisivat te kemään puita ja kukkia ja kas viksia puhumattakaan eläimistä ja linnuista" sanoi rouva Hill leikillisesti' Poika äkkäsi asian heti "Whew! Kylläpäs se olisikin se kamelskaa se!" hän nauroi "Mi nusta tuntuu että se onkin pa- l:as ja liian heikko kituliaksesi noita räikeitä kertoelmia Annat toimia niiden edelleenkin jotka ovat tähän asti toimineet ja ta luttaa itseäsi minne vain Klaudie Parkkonen Tiistaina helmikuun 8 p 1916 rempi että emme tiedä tarkal leen miten niitä tehdään" "Tietysti se on oikeen sinulta että haluat ymmärtää näitä asi oita oikeen sanoi rouva Hill "mutta minä tahdon sinun muis tamaan että kukaan poika puis tossa eikä koulussa eikä missään voi koskaan näitä asioita sinulle selittää Ne pojat eivät tiedä näistä asioista enempää kuin si näkään vaan vain arvailevat saa daksensa toiset uskomaan että' Iip iotain tietävät Silloin kun sinä tahdot jotain tietää niin mene isäsi luo ja kysy häneltä ja hän kertoo sinulle kaikki mitä näistä asioista voidaan kertoa" "Aivan varmaan hän sen te kee!" vakuutti poika iloisesti "Isä on aina suora kaikissa asi oissa" Tämä oli jo liikaa salakuunteli jalle Mielenjännityksessä vetäsi hän liian lujasti pajun oksasta jonka suojassa hän oli ja se pu dota pläiskähti veteen jättäen hänet näkyviin "Oh katsokaa isää!" huudahti Burton "Saanko isä minäkin tul la kahlaamaan ja hän juoksi kii reesti isäänsä kohden "Tule vaan !" sanoi isä iloisesti ja häpeämättä "Jos vaan rouva Hiilillä ei ole mitään vastaan — " "Eipä tietenkään" hän naurah ti "Riisu kenkäsi ja sukkasi Burton ja mene kahlaamaan isä si kanssa Vesi on herttaista Ei kö olekin Mr Maxvvell?" "Tämä on ainoa viileä paikka koko kartanossa" sanoi Mr Max well ja repäsi kauluksen kaulas taan ja heitti sen rannalle "Mi nä en pidä enempi vaatteita päälläni kuin mitä on pakko en kä pyytele sitä edes anteeksi" hän huudahti leikillisesti rouva Hiilille "Ja miksikäs teidän sitten niin pitäsi tehdä?" vastasi rouva Hill "Kumpikin teistä pojista tarvit see leikkikumppalin joten minä nyt jätän teidät kahden sinne läiskimään vettä niinkuin haluat te" - "Tämä on hauskaa" huusi Bur ton "Minä tulen isän kanssa täältä kyllin ajoissa illalliselle" ja tarttuen isänsä ojennettuun käteen hän hyppäsi virtavaan puroon Rouva Hill kääntyi mennäk sensä pois mutta pysähtyi kun kuuli käskevän äänen huutavan ruusutarhasta : "Arthur ! Ar thur!" Mr Maxvvell antoi merkin vi heltämällä ja pian tuli rouva Maxvvell alas mäkeä lihavana ja lämpimissään lutohottain "Arthur Maxvvell!" hän huu dahdi hämmästyksestä tukahtu neella äänellä kun huomasi mie hensä "Oletko sinä menettä nyt järkesi? Mitä sinä tarkoitat tuollaisella käytökselläsi? Ja o man poikasi nähden vielä! Bur ton tule ylös sieltä heti paikalla Sinä kuolet vilusta Tiedäthän että et sinä ole tottunut tuollai seen Todellakin Arthur tämä on jo liikaa ! ' Mikä ihme saikin sinut käyttäytymään noin kovin karkealla ja sivistymättömällä tavalla?" Mr Maxvvell katsoi vaimoansa suoraan silmiin jäykästi : "Eikö nyt ole tarpeeksi kuuma pane maan miehen tekemään vaikka mitä muuta kuin pitämään ahtai ta vaatteita päällänsä Riisuisin nahkanikin jos vaan voisin?" Rouva Maxvvell kääntyi Bur toniin joka masentuneena istui nurmella pannen sukkia ja ken kiä jalkaansa "Tämä ei ole so velias paikka sinulle" sanoi äiti ankarana "Mee heti sisälle o rPttaiai kanssa Te hämmäs tytätte minua rouva Hill" — ja sitten lisäsi vähän ajateltuaan "kun sallitje tuollaista käytöstä Keskustelen tasta kanssanne laa jemmin myöhemmällä" Ylevällä käden viittauksella hän käski heidän mennä ja sitten lyhistyi puistotuolille Odotti s"iinä hetken aikaa että miehensä tulisi selittämään ja anteeksi pyy teleinään mutta sen sijaan mies istui rantakLvellä ja tarkasti miet tivän näköisenä varpaitaan ve dessä "Kyllä tämä on jo huipus saan!" puhkesi rouva Maxvvell vihdoin puhumaan "Minä olen koettanut sinua opettaa ja tehdä sinusta jotain mutta nayttaa sii tä että siitä ei ole mitään hyö- tyä Kaikki mitä voin tästedes tehdä on katsoa Burtonin ja o maa parastani Minä en tule sal limaan sitä että meidän uram me tuhotaan Minua hävettää että edes rouva Hill tietää min kälainen mies sinä olet" "Oh ei sinun siitä tarvitse "huolehtia" vastasi mies huoletto masti "Rouva Hill on nainen jolla on tervettä järkeä" "O-o-oh vai niin!" huudahti rouva Maxvvell yhtäkkiä pon nahtaen istumaan "Hän todella näytti siltä tänään" "Todellakin hän sen näytti" vastasi mies tyyneesti "Hän selitti asioita Burtonille sellaisel la tavalla mistä minä en ole en nen osannut uneksiakaan!" "Asioita!" matki rouva Max vvell kiukkunsa kasvaen "Ja mi tä asioita jos saan luvan kysyä?" "No -er" epäröi mies "hän -er pani pirstoiksi koko haikara teo rian ja jumaliste se oli kaikki oikeen ! En ole koskaan kuullut niin ymmärrettävästi selitettävän tärkeitä tosiasioita lapsista" Rouva Maxvvell katsoi mies tään kauhun ja hämmästyksen sekaisella ilmeellä "Tämä kuu muus on pannut järkesi sekasin Arthur Rouva Hill ei ole kos kaan voinut eikä hän olisi us kaltanut puhua sellaisesta asias ta minun lapselleni" "Sen hän teki" vastasi mies innostuen taas muistaissaan ko ko tuon kuulemansa keskuste lun" ja minä toivon että sinäklj olisit saanut sen kuulla Se oli totuutta ja runoutta yhfaikaa ja yhtä kaunista ja hienoa kuin se kukan siemen jota hän käytti asian valaisemiseksi Se oli sel ' laista mitä jokaisen äidin maail massa olisi pitänyt kuulla!" "Ei ainakaan tämän äidin" "sa noi rouva yhteen puristetuin huu lin "eikä minun lapseni enään Minä en salli sellaisia siveettö myyksiä opetettavan minun ko dissani Kyllä kai hän pian kes kustelee sellaisista asioista si nunkin kanssasi" "Toivon että hän sen tekisi" sanoi mies vakavasti "Hän on jo minulle opettanut sen että on olemassa suora tie totuuteen ja paljon parempi kuin kaikki se lo ru mitä meille lapsena opetet tiin" Mies nousi seisomaan ja kasvojensa hymy ja silmiensä loiste osoitti että hän oli saanut uutta innostusta elämään _ "Ja Sallie" sanoi hän "siinä ei ole mitään kummallista Lapset ai van luonnollisesti ymmärtävät totuuden kun se heille selitetään eivätkä he uteliaisuudessaan e nään lähde sitä muualta etsi mään Huomenna minä ostan kaikki kirjat tästä asiasta mitä saatavissa on Burton tulee jo nakin päivänä kysymään minul ta näistä asioista Rouva Hill ei vältellyt kysymystä enkä minä myöskään tule sitä tekemään Tässä asiassa samoin kuin kai kissa muissakin asioissa tulen minä olemaan suora poikani kanssa!" Rouva Maxwellin kasvot tum menivat -vihasta "Tämä jo riit tää! Jos rouva Hill yhden si veettömän keskustelun kautta jonka sinä vaan sattumalta kuu lit ou saanut sinuii tällaiselle mielenlaadulle niin on hän vaa rallinen nainen ja mitä pikem min hänet erotetaan toimestaan sitä parempi Minä hankin jon kun vakiintuneen naisen katso maan Burtonia — tai teen minä sen itse" Maxvvell kömpi ylös purosta ja katsoi nuhtelevasti vaimoonsa '"Sinä et ole ollut kahden kesken Burtonin kanssa kolmea tuntia sen jälkeen kun lähdimme Illi noisista" sanoi hän katkerasti "Sinulla ei ole ollut aikaa Hän on meidän ainoa lapsemme ja varmasti tärkein olento mihin meidän tulisi huomiomme kiin nittää — ainakin minun vaikka vasta tänään sen olen tullut täy delleen käsittämään Olen tä hän asti antanut sinun jnenetel lä lapsemme suhteen niinkuin olet tykännyt mutta täst'edes tulen minäkin sanomaan sanot tavani" (Jatkoa seuraavassa numerossa) ERÄÄN KULKURIN MUIS TOLLE Kirj Regina H— s Harhaillen kulkevi kulkuri monen vaaran ja vastuksen yli Ei missään oota häntä kotilies' ei missään ystävän syli Ei minnekään kaivata kulkuria hän on onnesta osaton polo Siks' istuu hän nytkin niin suruissaan — kovin synkkä on kulkurin olo Kai kotia kaipaa tuo kulkuri ja ystävän lempeä siellä — Mutta' kaipaus hänen on haavetta jää unelmaks' eellehen vielä Missä missä on kulkurin ystävä tuo tyttönen hellä ja armas? Mitä? Joko hänkin sortui? Miten lieneekään mielesi karvas Kuule kulkuri surra — et sortua saa pääsi painunut pys-tyhyn nosta ! Liity joukkohon kohtaloveljies' elononnesi ryöstäjät kosta ! Hoquiamin s s osaston ompelu seuran kokoukset pidetään osaston talolla Ahjolassa joka torstai kello 2 jpp Osote on 315— lOth St Hoquiam Wasli