Sivu 14
HAIKARAN HÄVIÖ
(Jatk 12 : lta sivulta)
seella "Uskotteko te ettäj hai
karat tuovat pikku lapsia?" ky
syi hän
"No — niin tuota — etkö sinä
usko sitä Burton? kysyi rouva
Hill takaisin ikäänkuin aikaa
voittaaksensa
"Se tuntuu hyvin kummalli
selta jos ne sitä tekevät" sanoi
Burton "Eräs poika tuolla puis
tossa viime kesänä kertoi että
meidän äitimme — "
Rouva Hill käänsi katseensa
äkkiä poikaan "Ja eikö se si
nusta ole paljon kauniimpi ja
suloisempi ajatus se että-tuntea
että sinun äitisi on sinusta huo
lehtinut ja sinua suojellut silloin
kun sinä olit oikeen pikkunen
kuin se että sinut olisi tänne
tuonut joku ruma vanha haika
ra?" "Ja kuinka pikkunen minä sit
ten olin?" kysyi Burton lapsen
uteliaisuudella
Rouva Hill taittoi orvokin ku
kan läheiseltä kukkapenkereeltä
avasi siemenkotelon ja asetti
kämmenelleen yhden siemenen
"Sinä olit niin pikkunen kuin
tuo siemen tuossa" hän sanoi
"ja sinun äitisi piti sinua aina lä
hellä sydäntään ja hyvin lämpö
senä siihen asti kun sinä olit
kylliksi iso ja vahva lepäämään
hänen sylissään Aivan samalla
tavalla nämä kukan siemenet ma
kaavat maan sisässä joka on
kaikkien kasvien äiti ja ne pi
detään siellä lämpimänä ja suo
jattuna kunnes ne ovat niin iso
ja" että ne voivat tulla ulos ja
elää kukkatarhassa"
"Mutta enhän minä ole niin
kuin kukka" väitti vastaan Bur
ton "Ei" sanoi rouva Hill "Sinä
olet paljon enempi ja ihmeelli
sempi kuin kukka Sinä voit
puhua ja ajatella ja leikkiä ja
tehdä työtä ja suuria asioita maa
ilmassa jotavastoin kukka voi
antaa maailmalle vain suloutensa
ja kauneutensa"
"Mutta" intti vieläkin Burton
"minä en ymmärrä miten niinä
olisin tullut siemenestä"
"Emmehän me tiedä miten
kukat tulevat siemenestä" vas
tasi rouva Hill "Viisain mies
maailmassa ei voisi sanoa tarkal
leen miten kukat tulevat sieme
nestä eikä hän voisi tehdä kai
kista pienintä sinikelloakaan ei
kä voisi sanoa miten suuri' tam
mi kasvaa pienestä terhosta"
"Ja miksi ei?" kysyi taas Bur
ton "Ajatteleppas sitä mikä seka
melska siitä syntyisi jos kaikki
maailman ihmiset rupeaisivat te
kemään puita ja kukkia ja kas
viksia puhumattakaan eläimistä
ja linnuista" sanoi rouva Hill
leikillisesti'
Poika äkkäsi asian heti
"Whew! Kylläpäs se olisikin se
kamelskaa se!" hän nauroi "Mi
nusta tuntuu että se onkin pa-
l:as ja liian heikko kituliaksesi
noita räikeitä kertoelmia Annat
toimia niiden edelleenkin jotka
ovat tähän asti toimineet ja ta
luttaa itseäsi minne vain
Klaudie Parkkonen
Tiistaina helmikuun 8 p 1916
rempi että emme tiedä tarkal
leen miten niitä tehdään"
"Tietysti se on oikeen sinulta
että haluat ymmärtää näitä asi
oita oikeen sanoi rouva Hill
"mutta minä tahdon sinun muis
tamaan että kukaan poika puis
tossa eikä koulussa eikä missään
voi koskaan näitä asioita sinulle
selittää Ne pojat eivät tiedä
näistä asioista enempää kuin si
näkään vaan vain arvailevat saa
daksensa toiset uskomaan että'
Iip iotain tietävät Silloin kun
sinä tahdot jotain tietää niin
mene isäsi luo ja kysy häneltä ja
hän kertoo sinulle kaikki mitä
näistä asioista voidaan kertoa"
"Aivan varmaan hän sen te
kee!" vakuutti poika iloisesti
"Isä on aina suora kaikissa asi
oissa" Tämä oli jo liikaa salakuunteli
jalle Mielenjännityksessä vetäsi
hän liian lujasti pajun oksasta
jonka suojassa hän oli ja se pu
dota pläiskähti veteen jättäen
hänet näkyviin
"Oh katsokaa isää!" huudahti
Burton "Saanko isä minäkin tul
la kahlaamaan ja hän juoksi kii
reesti isäänsä kohden
"Tule vaan !" sanoi isä iloisesti
ja häpeämättä "Jos vaan rouva
Hiilillä ei ole mitään vastaan — "
"Eipä tietenkään" hän naurah
ti "Riisu kenkäsi ja sukkasi
Burton ja mene kahlaamaan isä
si kanssa Vesi on herttaista Ei
kö olekin Mr Maxvvell?"
"Tämä on ainoa viileä paikka
koko kartanossa" sanoi Mr Max
well ja repäsi kauluksen kaulas
taan ja heitti sen rannalle "Mi
nä en pidä enempi vaatteita
päälläni kuin mitä on pakko en
kä pyytele sitä edes anteeksi"
hän huudahti leikillisesti rouva
Hiilille
"Ja miksikäs teidän sitten niin
pitäsi tehdä?" vastasi rouva Hill
"Kumpikin teistä pojista tarvit
see leikkikumppalin joten minä
nyt jätän teidät kahden sinne
läiskimään vettä niinkuin haluat
te" - "Tämä on hauskaa" huusi Bur
ton "Minä tulen isän kanssa
täältä kyllin ajoissa illalliselle"
ja tarttuen isänsä ojennettuun
käteen hän hyppäsi virtavaan
puroon
Rouva Hill kääntyi mennäk
sensä pois mutta pysähtyi kun
kuuli käskevän äänen huutavan
ruusutarhasta : "Arthur ! Ar
thur!" Mr Maxvvell antoi merkin vi
heltämällä ja pian tuli rouva
Maxvvell alas mäkeä lihavana ja
lämpimissään lutohottain
"Arthur Maxvvell!" hän huu
dahdi hämmästyksestä tukahtu
neella äänellä kun huomasi mie
hensä "Oletko sinä menettä
nyt järkesi? Mitä sinä tarkoitat
tuollaisella käytökselläsi? Ja o
man poikasi nähden vielä! Bur
ton tule ylös sieltä heti paikalla
Sinä kuolet vilusta Tiedäthän
että et sinä ole tottunut tuollai
seen Todellakin Arthur tämä
on jo liikaa ! ' Mikä ihme saikin
sinut käyttäytymään noin kovin
karkealla ja sivistymättömällä
tavalla?"
Mr Maxvvell katsoi vaimoansa
suoraan silmiin jäykästi : "Eikö
nyt ole tarpeeksi kuuma pane
maan miehen tekemään vaikka
mitä muuta kuin pitämään ahtai
ta vaatteita päällänsä Riisuisin
nahkanikin jos vaan voisin?"
Rouva Maxvvell kääntyi Bur
toniin joka masentuneena istui
nurmella pannen sukkia ja ken
kiä jalkaansa "Tämä ei ole so
velias paikka sinulle" sanoi äiti
ankarana "Mee heti sisälle o
rPttaiai kanssa Te hämmäs
tytätte minua rouva Hill" — ja
sitten lisäsi vähän ajateltuaan
"kun sallitje tuollaista käytöstä
Keskustelen tasta kanssanne laa
jemmin myöhemmällä"
Ylevällä käden viittauksella
hän käski heidän mennä ja sitten
lyhistyi puistotuolille Odotti
s"iinä hetken aikaa että miehensä
tulisi selittämään ja anteeksi pyy
teleinään mutta sen sijaan mies
istui rantakLvellä ja tarkasti miet
tivän näköisenä varpaitaan ve
dessä "Kyllä tämä on jo huipus
saan!" puhkesi rouva Maxvvell
vihdoin puhumaan "Minä olen
koettanut sinua opettaa ja tehdä
sinusta jotain mutta nayttaa sii
tä että siitä ei ole mitään hyö-
tyä Kaikki mitä voin tästedes
tehdä on katsoa Burtonin ja o
maa parastani Minä en tule sal
limaan sitä että meidän uram
me tuhotaan Minua hävettää
että edes rouva Hill tietää min
kälainen mies sinä olet"
"Oh ei sinun siitä tarvitse
"huolehtia" vastasi mies huoletto
masti "Rouva Hill on nainen
jolla on tervettä järkeä"
"O-o-oh vai niin!" huudahti
rouva Maxvvell yhtäkkiä pon
nahtaen istumaan "Hän todella
näytti siltä tänään"
"Todellakin hän sen näytti"
vastasi mies tyyneesti "Hän
selitti asioita Burtonille sellaisel
la tavalla mistä minä en ole en
nen osannut uneksiakaan!"
"Asioita!" matki rouva Max
vvell kiukkunsa kasvaen "Ja mi
tä asioita jos saan luvan kysyä?"
"No -er" epäröi mies "hän -er
pani pirstoiksi koko haikara teo
rian ja jumaliste se oli kaikki
oikeen ! En ole koskaan kuullut
niin ymmärrettävästi selitettävän
tärkeitä tosiasioita lapsista"
Rouva Maxvvell katsoi mies
tään kauhun ja hämmästyksen
sekaisella ilmeellä "Tämä kuu
muus on pannut järkesi sekasin
Arthur Rouva Hill ei ole kos
kaan voinut eikä hän olisi us
kaltanut puhua sellaisesta asias
ta minun lapselleni"
"Sen hän teki" vastasi mies
innostuen taas muistaissaan ko
ko tuon kuulemansa keskuste
lun" ja minä toivon että sinäklj
olisit saanut sen kuulla Se oli
totuutta ja runoutta yhfaikaa ja
yhtä kaunista ja hienoa kuin se
kukan siemen jota hän käytti
asian valaisemiseksi Se oli sel
' laista mitä jokaisen äidin maail
massa olisi pitänyt kuulla!"
"Ei ainakaan tämän äidin" "sa
noi rouva yhteen puristetuin huu
lin "eikä minun lapseni enään
Minä en salli sellaisia siveettö
myyksiä opetettavan minun ko
dissani Kyllä kai hän pian kes
kustelee sellaisista asioista si
nunkin kanssasi"
"Toivon että hän sen tekisi"
sanoi mies vakavasti "Hän on
jo minulle opettanut sen että on
olemassa suora tie totuuteen ja
paljon parempi kuin kaikki se lo
ru mitä meille lapsena opetet
tiin" Mies nousi seisomaan ja
kasvojensa hymy ja silmiensä
loiste osoitti että hän oli saanut
uutta innostusta elämään _ "Ja
Sallie" sanoi hän "siinä ei ole
mitään kummallista Lapset ai
van luonnollisesti ymmärtävät
totuuden kun se heille selitetään
eivätkä he uteliaisuudessaan e
nään lähde sitä muualta etsi
mään Huomenna minä ostan
kaikki kirjat tästä asiasta mitä
saatavissa on Burton tulee jo
nakin päivänä kysymään minul
ta näistä asioista Rouva Hill ei
vältellyt kysymystä enkä minä
myöskään tule sitä tekemään
Tässä asiassa samoin kuin kai
kissa muissakin asioissa tulen
minä olemaan suora poikani
kanssa!"
Rouva Maxwellin kasvot tum
menivat -vihasta "Tämä jo riit
tää! Jos rouva Hill yhden si
veettömän keskustelun kautta
jonka sinä vaan sattumalta kuu
lit ou saanut sinuii tällaiselle
mielenlaadulle niin on hän vaa
rallinen nainen ja mitä pikem
min hänet erotetaan toimestaan
sitä parempi Minä hankin jon
kun vakiintuneen naisen katso
maan Burtonia — tai teen minä
sen itse"
Maxvvell kömpi ylös purosta ja
katsoi nuhtelevasti vaimoonsa
'"Sinä et ole ollut kahden kesken
Burtonin kanssa kolmea tuntia
sen jälkeen kun lähdimme Illi
noisista" sanoi hän katkerasti
"Sinulla ei ole ollut aikaa Hän
on meidän ainoa lapsemme ja
varmasti tärkein olento mihin
meidän tulisi huomiomme kiin
nittää — ainakin minun vaikka
vasta tänään sen olen tullut täy
delleen käsittämään Olen tä
hän asti antanut sinun jnenetel
lä lapsemme suhteen niinkuin
olet tykännyt mutta täst'edes
tulen minäkin sanomaan sanot
tavani" (Jatkoa seuraavassa numerossa)
ERÄÄN KULKURIN MUIS
TOLLE Kirj Regina H— s
Harhaillen kulkevi kulkuri
monen vaaran ja vastuksen yli
Ei missään oota häntä kotilies'
ei missään ystävän syli
Ei minnekään kaivata kulkuria
hän on onnesta osaton polo
Siks' istuu hän nytkin niin
suruissaan —
kovin synkkä on kulkurin olo
Kai kotia kaipaa tuo kulkuri
ja ystävän lempeä siellä
— Mutta' kaipaus hänen on
haavetta
jää unelmaks' eellehen vielä
Missä missä on kulkurin ystävä
tuo tyttönen hellä ja armas?
Mitä? Joko hänkin sortui?
Miten lieneekään mielesi karvas
Kuule kulkuri surra — et sortua
saa
pääsi painunut pys-tyhyn nosta !
Liity joukkohon kohtaloveljies'
elononnesi ryöstäjät kosta !
Hoquiamin s s osaston ompelu
seuran kokoukset pidetään osaston
talolla Ahjolassa joka torstai kello
2 jpp Osote on 315— lOth St
Hoquiam Wasli