Image provided by: Astoria Public Library; Astoria, OR
About Toveri. (Astoria, Or.) 19??-1931 | View Entire Issue (Dec. 17, 1920)
No. 294 PERJANTAINA, JOULtlK. 17 P.—FRIDAY. DEC. 17 tla potevat? kysäsi Pennaska toveril Pieni lautainen eteinen, jossa o l i , K aulatusten nukkuivat siinä sisaruk- taan tyytyneempänä. lausui pastori kahdesti ja heitti koi- ( holleen, hyvästellen ja kiitellen. Ja m aksi kun he sitten yhdessä Kukkos- ruokia varten eri komero sekä u l set ikuista untaan ... vusen kepin juurelle kuusi kertoa ; Kukkoska lupasi käydä aivan lähi- i kan kanssa itkivät. Nyt ei ollut Pen- — Neljän töistähän se Iita on ja lakkoon nonsevaln rappujen alla vaa- Palanen esikaupunklelXmXstX V altavaan itkuun parahti lasten multaa, jatkaen sitten tuota toimi- päivinä tervehtim ässä Pennaskaa tä Petteri kymm envuotinen; Anna on naskaliakaan enää ty ttäriä. Y htaikaa tesäilytyskaappi, Johti asuinhuonee- äiti. Pennaska alkoi nyt lohdutella, tuetaan yhä edelleen. kesällä 1918. vasto neljän täyttänyt. M utta kaikki män mökillä. Nythän hän parem m in korjasi Luoja hänenkin ty ttä re n sä. elin. Etum aisessa, pienessä kelttlön- vaikka itku sumensi hänenkin sil Ääneti seisoivat valjut vaimot yh pääsikin kun ei enää ollut sairaita? He oliv at kohtalotovereita. ovat niin heikkoina sairaina, e ttä ih KlrJ. A. Rantue. tapalsessa huoneessa istui ikkunan miään. teishaudan partaalla ja kuuntellvat Petterikin päivä päivältä näytti pa mehän on jos heistä yksikään elo o i Yhdessä he taas seuraavana sun vieressä, nitisevässä k e i n u t u o l i s s a — Älkää nyt, Kukkoska, enää sur- — Päivää. Pennaska! yhä tuota “m aasta sinä olet tu llu t”, ranevan. Ja P etterin kanssa hän lu n u n t a i olivat rivihaudoilla odotta selviää. Ja m iten niitä sairaita täi- - ..... Kah. 8Phkn 8e on ' laisilla m uilla voi ajatellakaan para- vanha, harm aapää, vapiseva mummo, ko! Onhan lapsiraukat päässeet kär- jota näytti kestävän aivan loppum at pasi tulla Pennaskan lapsia katso m assa hautojen siunausta. Siloinen Kdkosta! Enpä ole nähnyt sitte nevlksi? Olenhan koettanut niiden suurta virsikirjaa silmäillen ja va sim yksistä. Siellä ovat nyt parem tomiin. maan. koivukeppi osotti nytkin paikkaa, plsevalla äänellä hyräillen. m assa kodissa. Näkevät kenties! isän- riime syksyn.... Mitä sitä vielä kuu- suuhun saada Jotain parem paakin — Kylläpä on nyt kurjuudesta jossa kahden lapsukaisen ruum iit Kukkoskan astu ttu a seuralaisineen , säkin ja veljensä. Nyt on Jum ala jo tai tietäähän ne kysymättäkin ruokaa. sekä lääkkeitä, m utta mah- päässeitä taas koko jpukko. Niin niitä Kun Pennaska oli saapunut koti- mullan alla lepäslvät. S am at olivat •elkäläisten kuulum iset.. Nälkää, dotonta on saada niinkuin pitäisi, huoneeseen käänsi vanhus päänsä • arm ahtanut — korjaam alla lapset, kuolee kuin kärpäsiä! virkahti Pen mökilleen, kohtasi häntä kaam ea nä nytkin toim itukset ja m uut. v astaam atta kuitenkaan ' — Parem pihan oli__ Ja sitähän naska hiljaa toverilleen. tautia ja kuolemaa! Mitäpä sitä Petteri-raukka tuo taitaa olla pääs tulijoihin, ky. M utta kyyneleitä oli enem m än, Pennaskan tervehdykseen. elta toivottiinkin. M utta..... Oi hyvä s ä kuulunee teillekään? täänkin vialla. Näki onneton kun — On, kyllä niitä on. Kunhan tu ■Viereisellä tontilla olevan savikuo- Edvard Ja Risto olivat m yöskin mu — Äiti-raukkakin jo alkaa olla m?- Jum ala! En olisi odottanut..... He .Mitäpä sitä m uuta..... sitähän isän Ja veljen am p u iv at Siitä aikain lisi vaan omakin vuoro lähteä täältä. pan ym pärillä oli suuri joukko Ihmi , Itä kuuluu nyt meikäläisille! Joka on lapsiparka näyttänyt sekamieli- tel täysi kuuro — huom autti Kukkos jä ttä v ä t m inut kaikki, kalkki! Tämä Pääsisi omien luokse tuonne kultai siä, jotka siinä neuvotonna seisoske kana sisariansa saattam assa. K uk koska oli niinikään tuonut sinne poi ikäänkuin ä itin s ä ; on vieläkin kauheampaa. Suurissa ooklssä sitä meidänkin kulmalla nyt . eltä> _ BeIitteli Kukkoska Ja lo ka vieraalleen, seen m ultaan! nyyhkytti K ukkoska livat ja hätäisesti puhelivat. N aiset kansa P etterin, joka oli jo p a ra n tu puolesta anteeksi pyytäen. kärslm yksissänikin ja puutteessa oli kuiskaillen. on kuolema käynyt tämän kevään ja 1 kostuivat hänenkin raukeat silmän- voihkivat Ja itkivät. nut. Poikasetkin itkivät. H eillä el — M itenkäs ne lapsiraukat ovat sin tahtonut pitää heidät — lapseal. kf.«an aikana. sä. Joita hän ympäri päänsä kiedo- Sam assa alkoi pastori hautarivin Heti tuon joukon nähtyään, tun- ollut enää sisaria, leikkltovereita. jaksaneet? — huuti Kukkoska van- Hyvä Jum ala! hyvä Jum ala! K orjaa peunaskalla oli pieni käsivakalll- dulla huivin kulm alla kuivaili päässä kuuluvalla äänellä lukea y h keusi Pennaska kuopan laidalle ja huksen korvaan. He eivät oikein k äsittän eet, m itä tä meidät kalkki! )„ meikein « y n n ä .u o ta h eln li j < _ 3e „„ lkäv,n la )os teistä hautasiunausta ja he alkoivat hän näki nuorim m at lapsensa, K er mä oikein oli..... , m utta hyvin ikä Tietäähän niiden jaksam isen..... , — — — nokkosenjuuria sekä kaikkia m u ita 1 jää m ieie n vikaan. Jo sitä soisi lap- ääneti vakavina kuunnella. tun ja Lainan, m akaavan hengettö vää ja surullista se oli, kun sisarien aahdollisla heiniä, jolta nälkiintyneet sensa siinä tilassa ollen kuolevan Sisuksensa ovat kaikki ulos purkaa, j Seuraavana sunnuntaina topasivat — — silloin kun se paras on ol m inä -vierekkäin savikuopan reunal Ja Petteri se vaan höpisee, m itähän Kukkoska ja Pennaska toisensa hau- piti kuolla ja joutua tuonne m ul työläisperheet olivat alkaneet käyt- E , 8lltä koskaan kuitenkaan iloa lut, on se työtä ja tuskaa ollu t...“ la. Veljet Edvard ja Risto itkivät taan ..... '« rivihautojen ääressä. hopisee, selitti vanhus. ¡tausm aalla..... tää ruokanaan. Esikaupunkien katu- f olinf. luki pastori, jolloin useat näyttivät vieressä. — Petteri-raukka! huokasi Kuk Koivunen keppi osoitti paikkaa mi . , ■ ■ , Se oli yhtä ikävää kuin silloin isän Je„ varsilla Ja viertoteiden reunamll- s u te n nouslvat raolemmat Jä„ een ikäänkuin raskaam m in huokaavan; Joku alkoi selittää, e ttä Laina oli kuoltua. Silloinkin he olivat kovasti koska. — K äykäähän katsom aan nii hin sisarukset olivat peitetty. Kuk- ,a väkevässä m aassa nokkoset k a s-} työhönsä, sillä Kukkoskan käsikori sillä tuskaa, polttavaa tuskaa oli mo ensin pudonnut savlkuoppaau K ertun tä raukkoja. itkeneet. koska ja paljon m uita odottivat pap- nen eläm ä ollut viime aikoina. Kuo voivat hyvin ja niistä keitettiin e - ' oH täytettävä nokkosjuurilla Ja suola- kanssa siinä reunalla leikkiessään N aiset astuivat keittiön v iereiseen , pia hautoja siunaamaan. Siellä, eri Kukkoskan P etteri ei ollut nyt sai riip aista nokkossoppaa. joka usein heinillä. Xänetönnä etsivät raolemmat lema. taudit, nälkä, olivat jokapäi K erttu oli aikonut pelastaa sisaren suurem paan huoneeseen, josta löyh- raudesta päästyään m aininnat mi saralla, lepäslvät Kukkonen ja Aatu- väisiä vieraita. Ml yksin mennä sekä leivän e ttä katuvlerlojan penkereeltä heiniä sa ja saanutkin jo kädestä kiinni, tään Isästään eikä veljestään ja ä'- kyi vastaan inhoittava tuoksu. Kolme polka. Niidenkin hautakum m ulla oli ke,,onT7 7 T ta ' » ♦ r» . . ¡' ~ Luu1,b1 nl,den Pulien PO«s- Toimitus oli pian päättynyt ja vie m utta liukkaassa savessa luistivat tinsä oli hyvillään, e ttä lapsi oli u- Tassapä on noita tulihenlä run- tuvan, kun niin paljon kansaa kuo- lasta virui vuoteillaan kalpeina ja Kukkoska taas, kuten lukem attom at lä hetkisen kummuilla seisoskeltuaan hänen jalkansa ja molem m at sisa nohtanutkin nuo kam alat m uistonsa. luurankom aisina kuvina. ) k errat ennen, käynyt Itkemässä. Masti. Minulla onkin Jo vakallinen ,ee ja tapetaan. - alotti Pennaska ja kuunneltuaan erään haudan ä äres rukset upposivat saviseen lätäkköön. H erra Isä! huudahti Pennaska Pennaskan mies niinikään uinui tiynnä. Joten Joudan kerääm ään te ‘l taas puhelun ** sä siinä lähellä m uutam ien naisteii Ennenkuin heidät ehdittiin saada y- M utta sitten toim ituksen loputtua, ,, et,ä pikemmin Joudutte p o is . I _ Nlln IuullgJ muUa ng tuon näyn edessä aivan tahtom at- saman aidan sisällä. Hänkin oli pu- esittäm ää laulua: “Voimmekohan tul lös, olivat he molem m at tukehtuneet. kun he kalkki siirtyivät K ukkoskan ty ttärien haudan kohdalle ja Jätti i naisista ruusuista sitom ansa kukka- la yhteen—” lähtivät Pennaska ja puheli Pennaska ja pani oman nok- tiukkenevat, elintorvepulat ja muut Kaikki oli keinot koitettu, m utta tu r vät siihen kanervakukkavihkon, tie Nukkuvat taas kaikki. Ovat jo i vihkon pistänyt Pennasen m ustaksi ioskorinsa syrjään, alkaen nyt esi _ ait& hukkaantuu niln ljQQ K ukkoska hiljalleen astelem aan hau haan. Siinä olivat nyt sisarukset dusteli P etteri äidiltään isän ja Aa Hinaansa kerätä vähä väliä siitä «It-, ,alsta analoväke& etupäägBä. Mlehe,. min heikkoja, etteivät jaksa py sy i m aalatun ristin juureen hiekkaan tausm aalta. ruum iina molemmat. m . ä JUUri v al,ttaakaan- ‘^ n y t . Itkenyt..... Mitä sitä muu- tun hautaa, jossa K ukkoska oli ai ten kaataen Kukkoskan käsikoriln. hän ne kohta loppuvat tarkkaan jos — Kyllä se on tosiaan täm ä elä Pennaska seisoi yhä sanatonna las konut käydä pojalleen siitä ilm oitta KII1OI..1. paljon _ O li-, t i ,ä m. noa JatkuPu’ js ’7 _ “ kkoska hlljaa I ta osasi tehdä. Nyt oli hänellä sen mä työtä ja tuskaa, niinkuin se pas tensa ruumiiden ääressä, ja hänestä , ..... isa ..... Aatu ...., k u u lu i, lisäksi uutta onnettom uutta, uutta ,lti. vaan ny, ttoell.nns, kyllähän „ , aan yhä I M f a , arveH ,, m atta ja tah to m atta h e rä ttä ä siten tori luki! alkoi Pennaska. tuntui kuin hän olisikin ollut vielä surullisia m uistoja. leikko kitisevä ääni nyt yhdeltä vuo- itkua. Vanhin poika, Heikki, oli läh- minäkin saan näitä m yrkkyjä oman naska — Työ vielä työnä menee, ja sitä tuolla hautausm aalla ja odotellut osani yksinkin k e r ä t y k s i . . . I _ , eelta ja suuret, kuum eiset lapsen- tenyt kotimökistä. Salaperäisille ret- Koko seurue kävi sitten vielä isien _ F, v h ti i . l x . . . Ni,n kai 86 on Eihän häistä silm at paloivat ilm eettöm inä koh:I kille se oli uhkamielin lähtenyt. Uut- hän sitä pitää ollakin. M utta nyt on pastoria siunaam aan om ienkin ty ttä Raudoilla. J a kyynelvirrat tulvivat . . a yhtä kyytiä pitkään Jak- lapslgta ja nalgväegtä ole muuta , ollut vain tuskaa .... tuskaa, arveli riensä ruum iita. «skaan poimia..... syomaton ruumis j 8yöjiksi. j a kun saajat vähenevät jälleen, kun k atajisto ja kanervista . ta onnettom uutta sitä varm aan saa Kukkoska silm iään kuivaillen. kUD: n O h en ee siinä j o k a ^ i v X p 7 e i Pitääkin olla noita sudenkuop' Mitä Petteri, äidin oma p o ju ,! taas kokea, — Niin on ollut, niin on ollut. — pia! Tuohonkin lammikkoon on jo sidotut pikkuseppeleet lask ettiin vaa tahtoo? kysyi äiti. kääntyen kohti — Päivää! maan. eikä jalat tahdo pitää pääl- Tuskaa, tuskaa...... huokasi Pennaska moni lapsi henkensä heittänyt! Eikö tim attom ille hiekkakum m uille..... pä ja elämä, mvönteli Kukkoska. valveilla olevan lapsen vuodetta. — Päivää! lään puheli Pennaska ja istahti i « a... ja hänen m ielensä kävi levottom aksi. noita voisi aidata niin e tte i..... — koki, katuviereen. T lll..^ k r° 7 k‘ *'e " 8 »„n,'»""““''? ’ llrW n' yi” kln - Siinä ne nyt »iearultset ovat. — R uotsissa ovat yksityiset kaa- H än kiirehti käyntiään, sillä kotiin kuuli Pennaska jonkun vihaisesti -S a m a „n minullakin. - Oton! ™ k Pe" vuoteen ääreen. Peanaska k a o te h ta ilijtt pitäneet kaakaon hin olivat jääneet vain nuorim m at lapset, puhuvan. - h i allini,eata näläatä k iv n y , ulin S PUk<" n“ " 'e ,t» Faa..... Aatu! kitisi sairas lapsi Siinä ovat ty ttö riev u t Pääsi ja hänelle tuli yhtäkkiä sellainen pe nan tavattom an korkealla, m aksaen jälleen. katseen tu ijottaessa k at vät kärsim ästä! virkahti K ukkoska Mkekal. et,el lominaan tohdo k,n- . °n' Ja Sitten Pennaska järk y ty k sestä toin 75 äyriä 100 gr. paketti. N yttem m in lon tunne, sellainen selittäm ätön aa „.käen ylllae p h ä .lä ..... Ja kun pitää J k . *“ * toon. tuneena horjahti lastensa ruum iiden on Ruotsin osuustukkukauppa o sta kyynelten lomasta. vistus jostakin lähenevästä onnetto Hoitaa vielä kolmea punam ullat» la«- « 7 T k el »Itä Isää ja Aatua se raukka aina viereen m aahan Ja Edvard Ja Risto nut Siltä on toki hyvä mieli, että suurem m an m äärän kaakaota hokee. OH kiintynyt niin isääft Ja Petteri-poju taitoa jäädä eloon äidin muudesta. H änestä tuntui e ttä hän parahtivat äänekkääseen itkuun. kk - virkahti Kukkoska, latautuen f a . H ollannista ja (liuottaa se tulevansa oli päässyt niin vähällä, kun mie (•„naakan viereen. “ l™ K“ '<k“« -8.a aika Jätti. Kun veljeensä että aina työmaillakin Juos Läsnäolleet henkilöt kantoivat sit myymään sitä 45 ä y ristä 100 gr. pa ratoksi. Toki sitä yhden lapsen kans tuo Aatu-poika olisi edes säästynyt. ia pälpätti mukana. Ja sitten piti ' sa parem m in leivänkin puoleen sei hensä kuoli ainoastaan. Tuossa oli — Punatautihan se nyt viim eiset ten yhä pyörtyneenä olevan Pennas- ketti. Täm ä kaakao on ensiluok Teiltä se mökki paloi varm aan? » " -'« o n ta n nähdä ni.den ,„p p „..... v,ää. Eikä ,ee r a u X u’ dä n > X Kukkoska raukka, jolta mies sekä meikäläiset lopettaa..... El tuo vielä poika lopetettiin Ja kakal la sta »el J “,". t!,ttar,ea8ä kaista ja rasvapitoisuus suurem pi kysäsi Kukkoska sitten vuorostaan. . ta palvin se on ollut sekapäinen. | vlkalsekel Jääd&kään. Nyt Jo pultelee ole meidän lapsilaum aan iskenyt, kuin ruotsalaisten teh ta itte n valm is »alta kylläpä vielä kerinnee Naa.1 ~ “ . K ’“ * - « “ • • * *” ” * ,lv Bush, Itk kolme, neljä päivää Ja ' kuin ennenkin. Motto on v t ^ k k o punatauti yhtaikaa. Eikä sekään vielä Pari päivää myöhemmin, kun Kuk tam assa kaakaoRsa. . ,«ritn..kel,lä on raon,..ta Jo m istä ? ! “? k“ h ta PUI>lta “ilnä , T X X k l Ei,Onna' 9l' t<,n ^ llnk" ln rUOk°' T le,äähä” « llal« ” ollut suurim pia onnettom uuksia. Oli koska oli saapunut ystävätään ter , ... ... J ia kokonaiset k o rtte lt mökkeiä savu«, k “ ln taUl“ “ - « « • M » ’ ' ‘ten ,yy„. sellaisiakin perheitä, joista joku on vehtäm ään, m akasi Pennaska vielä iipsla. mistä jäännöksiä aikuisia vie- Meld-in t(inh Ä , U ’ äo a to J * ? .'- . L " * * * — T yötätekevä luokka tuottaa neton lapsiparka yksin jäi mieron isän, äidin ja Aatun nimen m ainita, W Mutta, eipä a . tautikaan enää kuum eessa ja vapisevana. M utta hän kaikki arvot, sillä arvo on vain tyneemmin. tielle harhailem aan. Liian vähän oli thä p a n n a «.vallataan »a» täältä o«l- i “ ’ " * * hom" “ u * selitti Kukkoska m urtuneena. Onhan se teille koko lohdutus, täm ä • kauhunkausi häneltä vienyt tunsi itsensä paljon virkistyneem - työn toinen ilmaus. — K arl Marx. kaupunkien m okelati. ' P° kantoi koko Se pieni lapsiraukan sydän ei kun poika jä ä eloon. Nyt tarvitaan Eipä el Jopa on ottona, uaa- ' t ' “ I""k"1 ka,p"1’ * näet kestänyt sellaista iskua. Voi m ,.u i« _ Ter- -v... , ällvJ kokp n k en n u k aen Z . Ja poiapa hyvä Jum ala näitä kärsim yksiä! — poikia ja miehiä, m uutenhan täm ä litnsa kuolema muutenkin. — _ kqko suku sammuu. M utta minun — Kiirehdin tässä kotiin kun ne j heltyi Pennaska itkem ään säälin kos Keltään on lopettanut ja lähettänyt _ p ojk|ako np tpidsS 7 vanhin poikani, Helkki, läty i..... mi nuorim m at yksin sinne isän n ö im ään ; «>, ..„ d l, loppua nltlaM m U n. h n o - <e dan ,apaet " vi" kettaessa herkkää mieltä. hin lie , lähtenyt..... sitä m inä o le n ,..____ jäivät! puheli Pennaska, kääntyen i Mi Kukkoska. ,• k ,l ’ kl ''Hl .mllcn minä m uistan nlll — K yllähän i^e olemme kurjia, h* ° ,ehtla ja «urro ‘ Jälelle' jääneeseen "to v e riin sa ' Teidän mlehennehän ne k u u lu i^ “ m M" r,pkadl" la m utta vielä ol&he te. K ukkoska sil - Etoähän 1* hvU° n 88aan’ ' ~ K otiinhan tä stä pitäisi minun- n t ampuneen laam assa pihassa asu ttiin ? kysäsi liä edellä. Eipähän ole kuollut poikanne kin juuvuu, joutua, luuna m utta ei tahdo . . . Kukkoska jälleen. i - !»•• lando Jaksaa! Ja vanhimman pojan. Aatun.....I __ asö», „«»a , L Kukkoskakin alkoi itkeskellä. , , V isukin . „ 1 , K i T " “ U<” P0PeasU' Te- olette- Kyllä kai Pennaska muistaakin Aa ' „ v f ° " m iehenPuol,a Lieko tuota hyvää Jum alaa ole- U hakelna’ n Ja suruaan kln terveperälsem pl. kun noin lujaa- lun? Monasti ne talolla piti puheita j R nut,r,nta on t>’ttöÄ- Pojathan m assakaan. El se ainakaan m eikkiä,-! h^ d “« e '™ a a m j tl M,„ ä e„ " J ”» ’ J. esitelmiä työväenasloista. ' P“ ° ’en elätt&ä Kyllähän minä tunsin Kukkosen Mu» ° !° * ° hjaaJaa sille ole kasvojaan näyttänyt. Tässä f . . ^ ’htuneeko puo su ru t ennen- Kukkoska läähättäen 7 ? ^ hauda88a- Eikö tuota lie- - Eihän sitä lystikseen juoksen 3 wkä Aatunkin! Jo toki olin talolla M 7 8Urevat kalkki nl,n isäan' kurjuuden ja onnettom uuden m aali-1 massa kadottaa vihdoin kaiken to i-, 7 8Urua kun toinen alkaa telisi, m utta kun tulin niin levotto- 3 mukana ama kuulemassa ohjelmara m‘hlD 8” tä vielä ■ • ■ - kun ne * vakavamman puolen Pennas-vainaan ja ^ T o r s t? 1 . Vanh,m“l a t vonsa ja uskonsa. Olen sydäm essäni i ? nolJtua- E tenkia meikäläisillä. Kur- maksi niiden lasten takia Ka»«.« j . Pennanen usein kiitti 7 . J ainakin. - Nuo- huutanut hädässäni Jum alankin puo- juutta, nälkää ja kuolemaa yksin siellä mökissä. Torstikin kun Vanhin ja Suurin Suomalainen Pankkiiriliike Amerikassa Aatun puheita, muisteli Pennaska r ,nm ista P°J‘ata eikä ty ttä ristä vielä een, m utta on kaikki ollut tähän ja työ- slupa‘at ■»«••«« P e te ty ltä rutl- tä etalm ään. niin »Ilnä ei ole n lim 24 STATE ST., NEW YORK, N. Y. Miten sen Pennasen kävikään’ ° ,e “ oneen vuotee« orain päinsä asti turhaa. Nyt olen alkanut paa- ■ tua ja kirota Jum alaakin! h u u d a h ti;03 ta ' Kukkoska ja Pennaska vaike huoliko se Itsestään tavallisella k u o rnaaHman l o i l l a - puheli Pen nivat odottaen pastoria. _ ”” X « ' “” ' l“ “ *n “ “ k° r' H aarakonttorit: Kukkoska hysteerisesti. 176 North Dearborn s t , Chic.„o, II,. „ 5 Cherry St., Seattle. W a.h J arasti. k'VSVi Kukkoska — Vai surevat pojat kovasti isään M aasta olet sinä tu llu t.... ” Kohta he eroslvatkln kumpikin ta- — Jos noita lapsia — onnettomia, n a s t a a n h a n se kuoli, kotimö- Pennanen ° ” ei edes olisi tuossa kärsim ässä ja Ws-ä sai sellaisen vatsavian siel- 7 ? L7 8araoinkuln minunkin mie niiden tuskia nähtävänä, niin vielä- hän eitä hivenen olisi elämää, m utta » vankileirillä ja heikontui niin. että hea\ Kukkoiien- ei siitä enää miestä tullut millään K° hU ° H K ukkoskankin kori täy nyt tuntuu usein e ttä on tulem assa opilla. Iaääkärikin sanoi, että sisuk t6Uy suo,aheiniHä nokkosjuurilla. hulluksi aivan tuossa paikassa! — olivat tärvääntyneet. Ihmekös - . . . ~ Bikö p en n ask a haluaisi nyt pis- jatkoi hän jälleen nyyhkien. Oli. kun onklmatoja ja puunkulrH tay,ya meldän mökillä k u rju u tta kur- Molemmat naiset olivat vaiti Ja mitä vaan kiinni saivat, piti kastam assa? Eihän täm ä su u rta vää- antoivat kyynelten virrata. ’T"da jos mieli hengissä pysyä SII- r4ä Minun täytyy joutua kotiin Vanhus tulla tassutteli hiljaa avo '«en meni Pennanenkin Syytä ei sitä kuo,evaa IaP8ilautnaa katsom aan. jaloin huoneeseen, tutustuakseen lä »Hiessä mitään; mutta kun oli tä S,C’,ä yk8,n nHtä on taas hemmin vieraaseen, m utta nähdes • m työväenpuolueen k a n n a tta jia .1 hOIVa ‘7 ’. sään täm än sekä ty ttären sä olevan ■••'n leirille vaan. ei ajinä auttanut. Eipähän tuo suurtakaan vää- m ielenliikutusten vallassa, meni häh Sit'in kun mies joutui tutkittavaksi raa ,<*e ' my‘insi Pennaska heti; ja edelleen sisarusten sairasvuodetta A havaittiin syyttömäksi — vaikka ni*U *ak tivät molemmat koreineen as- kohti. bllä ne oli koettanut etsiä syitä — ielomaan hiljaista esikaupunkia koh- Pikku Anna oli painautunut sisä-i ' ';in Jo kuolemaan kysynyt vai- 7 ^onka kaduilla siellä täällä näkyi rensa Iitan kainaloon, joka oli to i-1 Ei niitä kauhuja ja sitä kur- 1,lkuske,eVi‘n valjuja naisia ja su r sen kätensä kietonitt Annan vyötät-1 rulla nay monet kestävän! — selli- kastuneita lapsia. Joku vanhempi sille. Molemmat olivat m erkillisen ! >!l Pennaska silmiään pyyhkiellen.1 m,pahenk,lrt- J°nka voi heti päältä- liikkum atta ja hiljaa. V anhuksesta! ~ Kyllä sitä on nyt kurjuutta ja Pa."’ tuntea ^ ‘kaupunkilaiseksi, sat- tuntui e ttä lapset eivät huokuneet- °n>oja Voi hyvä Jum ala, m ikä hä tUi ku,n ihraeek81 väliin kulkijan kaan. Hän oli tunti, pari sitten an “’"’a ^Puksl perinee täm än ihmis- silniiin Miehet olivat yleensä van- tanut niille vettä juoda eikä ollut Unnan! Ja kenessähän lie ollut k‘Ieireil,a ‘a ‘ ~ haudassa. sen jälkeen käynyt katsom assa. O -1 •1'Jahiu tällaiseen onnettom uuteen?' Pennaskan ja Kukkoskan kulkiessa Halkohan ? Hän kum artui läh em m äk j ‘»kein enjn säälittää nuo lapsilau- A k im a isen mökille, sivuutti heidät si vuodetta Ja kosketti kädeJlään II-( 1 Kukahan nekin lopulta e lä tti monl keski-ikäinen valju vaimo joko fan poskea. Se tuntui kylm ältä! Sa * 1« holhonee. kun isät ja äidit o- -v ksin ta * sylllapsen kanssa kulkien. moin oli Annankin poski..... VanhuK- ' 1-8 otetut? Useampi nyökäytti heille tultavalli- sen sydän h ätk äh ti ja hän lyyhistyi! intunn ' Kukapahan niistä, m eikäläisten j se8ti Päätään. voimatonna sairasten sängyn laidal’e ’ «kik'i hUOHa P,t44- Hyh! Keu Kukltoska selitti Pennaskalle, että istumaan. T yttärensä Kukkoska ja 9» m ° ' >niaIta? a PunatÄUdllt* »äis- koko täm än esikaupunginosan lesket vieras vaimo olivat P etterin vuoteeu • en.p kerjäämään, ei siinä muu ja orvot olivat kuin sam aa perhettä. vieressä ja painoivat silm iään k ä ',r‘a,koot »Uten kadulta hoi- Yhteinen onnettom uus olL heitä lä- siinsä ... itk iv ä t.... — Varmuuden \ . " 0Tat 8,nn" »»«itäneetkin, hentänyt. Sadat turvattom at olivat vuoksi mummo vielä koskettell kä-j ^an at7 ÄkOn! l*P»etkin!. kiivastui etsineet turvaa toinen toiseltoan. _ dellään sisaruksien ruumiita. Jäy k ät | ¿ 7 - Ja hyrahtl ‘‘kuun. Ja m onasti o lu isiin k in ihm eessä el- ne olivat molem m at..... > ltk- * ,f* ° len nHn ta rPeek se‘U lel toinen toistaan auttaisi ja kor- — Iita. kuulehan Iita! — Nämä 5«. "a™* m uu,#m at kuukau-' jäisi. Vaan siten toinen toistem m e tytöt ovat tainneet lähteä pois täältä! » iajon’ n'Vt **nää ° 8aa HkeÄ- Slta tukena on Päivästä päivään päästy kurjuudesta! sopersi mummo ja ty rs -! <2«, p,,. k,lrJu’Ueensa jo niin sv- Milloin mitäkin apua saa osakseen kähti hiljaiseen, vapisevaan itkuuu iklkof St<* huomaak«an- puhelf ennen aivan tuntem attom alta. — Ei hänkin. Olihan nuo lapset niin mon-i i ** ' allnP‘tämättomäHä ja vä-j m onasti nim ea tiedä, kuka on hy- ta h e rttaista hetkeä mummollekin! ¡uni*3" 7 aÄVyl,4‘ ~ Nyt k u n . Ja auttaja. On vaan näh- valm istaneet terveenä ollessaan. Ja I korja » ,»l m itä torilla ennen hyvinä lapsirauk «~ pikemmin nyt kadulla j ja » tv u H B « u n e n nyvina »Tt he olivat m enneet pois. kuolleet e- a t, karsim aata, niin päivinä, nyt ovat SÄ-1 useim m at sa-¡m olem m at — .... kaulatusten .. Kuole- ... .......MV av ja useiujiuai tai 7 iaiaaltÄ enää tolToial toivoisi. Slt- m oista tuttavuuksista tu ttav u u ' -* * tällä ----- toi ‘ tuolla i — — oli toivottu, siitä k ä rsi-! * tataf m41tÄ enäa maan niitä ° ,ls<>kin lähteä täm än teolla ja avulla toinen ____________ toistansa ko- m ästä. m utta klpeälle se nyt tun- .4)7 nurkkinoilta J» suurem -! hentonut, ulmeä usein kysym ättä tai tulkin kun kuolivat. Jatkoi hän kolkosii tiedustam atta. N ik ih än sen jo naa- Heti olivat Kukkoska ja P en n asta __ raasta osatoverinsa. hypähtäneet Petterin luoto sisarus- hi i,^ * n« leidan rniorem- Näin puhellen ja -p a k iste n saap u i-¡ten vuoteen viereen. ’■Hat 0’ at, Jotka eitä puuatau- vat eukot Kukkoskan mökille. Kvlmät aikoivat olla molemmat: I Kuoleman varjon maa i ¡f -i ~ • 'f . .J f ’ ‘ . .■ a i • g— .............................. R ahaa Suomeen Kurssi n y t .. . S:mkaa Dollarista NIELSEN & LUNDBECK WfetUp Idjittriw tilaajille arfeä C tteuttabillm w dinulua Pacific Development Society (TOVERI)
