No 51
Tiistaina Joulukuun 19 p— Tuesday December 19
Sivu 7
patis on kuulla nälkään valita kuh-]t-ii
puhan viilillii: loppumnltomun
rnxktiim raadannan ja niilkäkuole-
nian Ei hänelle elämä milloinkaan
hymyillyt ci edes kasvojaan näyttä
nyt se lupasi hänelle vain kurjuutta
nälkää tuskaa kyyneleitä
Hän oli todella kaunis "Vartalo
oli solakka ja niin norjan taipuisa
Sinisilmistä loisti hellyys ja kalpeil
la kasvoilla väreili heikko kllltomai
nen puna — kyliini tervehdys tuone
lan pihoilta
Voi kurjat tehtaat kapitalismin
grotteluolat tautien nälän ja kurjuu
den pesät ne jauhavat liian kallistu
viljaa !
Aurinko paahtoi knuniaim tulipal
lona ja läheisessä metsässä linnut
luuimenleikkiäilu pitävät Taivas oli
kirkkaan sininen ja vieno tuulentuLs
ku luontoa hyväili
Maantiellä njoi pyöräl
lään nuorukainen Hiin ajeli hiljal
leen omissa mietteissään huulilla
halveksivan ylimielinen melkein ival
linen hymy Nuorukainen oli pitkä
ja solakka niska ja kasvot päivän
ruskeaksi paahtamat katse terävä
ja tuikea ja koko olennossa ilmeni
sellaista teräksistä tarmokkuutta ja
Jäntevyyttä jota eivät grottoin nie
lutkaan kykene murtumaan Pienet
valkormisut poskipäillä vaan osoitti
vat ettii hän on myöskin grottoluolnn
uhri
Tytön luokse ' ajoi nuorukainen
hyppäsi reippaasti pyörältään alas
ja tervelui hienolla vaatiniattoinalla
tavallaan neitosta jonka poskille pu
nainen kiilto antoi tavallista viehke
ämmän leiman
"Mitä sinä tyttöni taas haaveilet?"
kysyi nuorukainen
Tyttö suoristautui — "Rl ole tapani-
haaveilla elämää mietin" ras
tasi hän sitten katsoen vakavasti
poikaa silmiin
Vakavaksi muuttui Huorukuisen
katse-lum hän haasteli: "Niin taas
sinua tapaamaan lähdin El ole meil
lä imulta kohtauspaikkaa kun pieni
aittasi — onneksi on se- sinulla —
ja metsässä tuuheitten kuusien katve
-Jm tämä kaunis koivu jonka juurella
istuen olomme niin usein katselleet
iltli-tiuringon laskua ja joen tyyntä
juoksua Olet prnletaarityttö minä
proletnarinuorukuinoii olemme elä
män orpoja onnesta osattomia rua
tajalapsia vihuttuju punaroistoja
Mutta "roistoilla" sykkii rinnassa
tammin sydän jossa hellimmiit tun
teet palaa ju "roistoja" kalvaa vain
yksi vaativa kaipuu kauneuden kai
puu sivistys jano jota on niin vaikea
tyydyttiin kun kapitalismin imutor
vet lyövät tukon eteen ju raastavat
saastaiseen nieluunsa kuikkl mikä on
kalleinta ju pyhintä ihmisessä Mutta
sittenkin meidän täytyy kasvaa pää
tä pitemmäksi "sivistyneisyydellään"
kerskuvan ylpeää porvaristoa tuota
nykyajan raainta petoeläinmnssaa
Vietä nuo kurjat ilkkuvat meille
ettii nurise joukko marise massa uh
riini myllyni nielun ja uhrina pysy
ainiaan Mutta ei! Köyhällä on
myöskin ihmisoikeus he ovat myös
kin Ihmisin joilla ou järki ju vielä
näkevät nuo konnat lahtarlkaartei
ueen ja ohrunohu-on ettii köyhälistö
nousee! Se ei nuku se vain kokoaa
voimiaan hitaasti mutta varmasti ja
siiloin se lyö!"
'Näin nuorukainen jutteli ja hänen
silmänsä hehkuivat villiä vihaa vi
ilaa tätä saastaista järjestelmää vas
taan joka koko köyhälistöluoknn elä
miin yrittää tuhota sortaa sen tautei
hin niilkiiiiii ja kurjuuteen
Vielä nojasi valkeaan koivunrun
koon prulctuaiviicito Hänen silmis
sään oli outo loiste ja rinta tuskal
lisesti kohoili 1'oiku oli puhues
saan tulkinnut hiilienkin hennoimmat
tunteensa
Äiinetöiinii seisoivat tyttö ja poika
hetkisen katsellen auringon laskua
Suurena tulisena pallona se vihdoin
painui -näköpiirin taakse jolloin sä
teet vedenpinnalla lopettivat karke
lonsa Iita tummeni hiljan
'"Mahtaneeko tuollakin äärettömäs
sä maailmankaikkeudessa kärsivien
olentojeji sydän sykkiä viattomien
veljien veri vuotaa" virkkoi tyttö
vihdoin
Nuorukainen oli ajatuksiinsa vai
punut Äänettömänä ikäänkuin vais
tomaisesti hän nyökkäsi tytölle
He menivät tytön pienoiseen äit
iään jossn hetkisen sängyn laidalla
vierekkäin istuivat Vihdoin tyttö
grottoin nielun vaalea knunotar le
volle laskeutui
Neitosen kasvoilla paloi Ju silmis
sä liekehti vieno oudon kaamea pu
nerrus kuin laskevan ilta-auringon
sii teitten leikki veden pinnalla
Niin laskevan ilta-auringon
Nuorukainen kumartui tytön ylitse
jolloin hilu tuntiessaan tytön tuskal
lisen kumuun henkäyksen hivelevän
kasvojaan nosti päänsä jälleen ylös
kuiskaten : "Voi pikku ratikkani on
neton tyttöni!"
Vielä lie juttelivat lemmestä köy
hän ikiknuniistu lemmestä
Äkkiä nuorukainen painoi hehku
van suutelon tytön kalpeille verettö
mille huulille ju lähti ulos kesäiseen
yöhön
Siellä uinui huoneessaan punainen
proletaarineitonen grotteluolien vaa
lea kaunotar oikea enkeli Hin
ta väliin tuskallisesti kohoili Kas
voille kohosivat salaperäiset kaame
at merkit
Keuhkotauti tuo kapitalistisen teh
dasolämän tuhoava kasvannainen te
ki tihutyötään nuorta toivovaa elä
mää mursi kaunistu naista hautua
kohden vei
_ 011 Kesäinen yö Ilma
oli lämmin Kevyet usvupilvet lei
jailivat hiljaisen metsiin reunassa
jonne joki levitti rantaruohikkoaan
Yksinäisen lintuemon viehkeä kuker
rus kuului metsästä ju joella souteli
sorsa Nuorukainen hyppäsi not
keasti pyöriinsä selkään ja ajoi met
sän reunustamalle maantielle
Yön kuulen ilma virkisti nuorukais
ta Ju hiin ajoi täydellä vauhdilla
vetäen syvään keuhkoihinsa raitista
Unina Tultuaan tien risteykseen Iino
inasi hän siinä joukon luhtnripukui
sia olioita "Koirat"! suhisi nuoru
kainen hampaittensa raosta ja aikoi
ajaa ohitse mutta sumassa tarttui
yksi heistä hänen pyöriinsä ohjaus
tankoon Hilloin hyppäsi nuorukainen
tielle sieppasi puukkonsa ju iski sil
lä lähintä ruuhanhälritsljää käsivar
teen jolloin joukko liujosi Äkkiä hiin
tiias hyppäsi pyöriinsä selkään ja ajoi
rauhallisesti tiehensä koiruparven ki
roillessa "Ki mikään voi estilil enää julmaa
luutia Tyttö jota rakastan on kyl
miin haudan oma Mutta täytyy kär
sii) Syyn tiedän Tiedän että tä
män kirotun rilstojärjostchnän to
muisissa ju raatelevissa grotteluolis
sa noissa hornan onkaloissa on tyt
töni tuon taudin saanut ruataessaun
niuutainien tyhjän toimittajien liha
van vaisun ja paksun kukkaron hy
vinvoinnin edistämiseksi Itse on hän
saanut rippeet kurjan kurjat työnsä
tuloksista Saanut palkakseen rnu
dauraskuastn rniidaiinastaan nälkää
vain ja keuhkotaudin runtelemiin
ruumiin! Voi kirottu rosvojen pn
ratiisi mikä on kapitalistinen järjes
telmä !"
Näin ajatteli nuorukainen istues
saan kotinsa rappusilla Hänen sy
dämensä oli saanut syviä haavoja jot
ka vuotivat verta Hiin oli suudellut
noita verettömiä kalpeita huulia
Niin olihan hän suudellut tyttöään
monta kertaa Ju nuo koirat — po
jan kiisi pusertui nyrkkiin -r häirit
sevät ihmisiä l'ojan mielessä ris
teili synkkiä mietteitä yhtenä sekava
na melskeenä
Mutta piiiioli pystyssä ja silmät
paloivat Huulilla 'Väreili ylimielinen
hymy ja nuorukaisen koko olennos
sa dli rautaista kovuutta ja taistelun
uhmtm kun hiin itsekseen sanoi
"Kirottu riistojärjestelmä kukku
si teriilehdet aukeavat — vielä ne
lakastuvat! Olenhan punainen prole
taarinuorukainen" Norukainen katsoi terävästi yö
hön Kirj W K
VANGITTU LINTUNEN
On lintunen vankina häkissään
ylös taivohon katseensa entää
Vapauden kaiho on suoniinessään
sekä sinne kaipaus mielessään
missä siskonsa' vapaina lentää -
Siellä nouseva päivyt iloa luo
elon intoa laulajain rintaan
siellä 'riemuin kaikuvi sävel-vuo
vaai vankina kiuhtuvi laulaja tuo
yhä kaivaten kallehintaan — —
Oiv vapaus: kallehin aarteista
Sen riistäjän sydäiji lie jäästä
On' vapaus ylevin aatteista
Siis sirkkusen tuskia huojenna
ja vapaaksi mukisi päästä!
-eslo-
Lännen elämää
"Mikäs Jeesus sinä luulet olevasi?"
Ne jotka tulevat idän valtioista
tänne lännelle vakuuttävut että ih
miset täällä ovat toisenlaisia kuin
siellä idässä Paitsi sitä että län:
neliä asuvat ihmiset ovat ulkonäöl
täiinkin Hätäisistä poikkeavin-- ovat
he vieläkin enemmän eronvnisia si
säiseltä olemuksellaan Tuollaisen
huomion melkein kaikki Athimiiu
rannikolta saapuneet tekevät lännel
le saavuttuaan
Niinpä on totuttu 'puhumaan "län
nen rennosta kurssista"" jolla lu il
lakseni on tahdottu liinaista yhteen
veto lännen jykevästä' ja kursaile
mattomasta elämästä- ' ' 1
Ja kyllä tilijllil kursallemattonmus
ilmeneekin kuikkiulia Itse luonto
on jyrkän vastakohtainen Aivan kuin
se tahtoisi sanoa ' ihmiselle: "Jos mei
naat knii-suni tnihipenlulluniln hei
tä hionnitunlolsuutosi ja niuuulii
maailmaosa oppimasi muodollisuudet
ja astele KUoruiiiiolisonä ju' rohkeana
lieliisi Näetkös uiinii olen sutii i
ja selväpiirteinen sellaisen viihiipii
töisyyilen jollainen sinä olet el
maksa vuivnu yrittää kursailin kans
sani" '
Tuollaista kieltä tuntuu luonlo
haasteleviin ju se ptlhe on painunut
syvälle jokaisen läiiteliijsen olemuk
seen ihan poislähtöinä! tömästl
Täinä ilmenee jokapäiväisessä elä
mässä työmallini kaupunklei' kuduil
la kylien kujilla ruokataloissa ju
yksityisten kodeissa ja erikoisesti
kaikissa työväen yhloispyrinnöissii
Ainoina poikkeuksina lienevät har
taat uskovaiset jotka haudun jnkuse
tähtäävillä ihanteillaan koettavat lie
vittää lännen elämiin luonnollista
jyrkkyyttä
Pistäytykäämme seuraiiinaan s s
osaston kokousta täällä lännellä Siel
lä asiat luistavat tavalliseen liinle
liiisille tultuun tapaan Mntfn idästä
tullut muuttokorlilUi 'osastoon 'yhty
vä ihmettelee Puheenvuorot oat
lyhyitä ja teräviä väliin ihan kir
veleviä ja asioitten kiisilely jokseen
khi nopeata Pitkät Jumitukset c
vnt kerrassaan harvinaisia Mutta
sen sijaan usein kiivastutaan ju suun
taan edellisen puin neviioron kiittä
neelle suoman ihili kursailemalta
Yleensä puheenvuorot ovat valvotta
via ju vaativaa Laistat osasien jä
senet jollaisia tapaa kuikissa osas
toissa kautta maan joutuvat mo
nasti tulisen pomiirluksen alaiseksi
Tili-vitaan jolliinkin loimeen uusi
jisen paikkakunnalta p:iisnmu!t:ineu:
lilalle
-- -Tehkää esityksiä sano pjiheenjoh
htju i-ä i evästi
Ksitetään yhl ja knnna'"tiMn
imil!:i hän kieltäytyy iiäiirältyjen syi
den perusteella joina syyt hiin luo
esiin
Hyvä Yksi toimi kullekin sa
noo puheenjohtaja ja kehottaa K
sitläkiä Jotakin toistu joka on joi
tilaainpi Mutta ei tahdo löytyä selluista sil
lä melkein jokainen kokouksessa ole
va ou johonkin leliläviiäm kiiimkofty
Viimein etsitään kiitseilla : jokainen
kolkka kokoushuoneessa löytyisikö
ketäiiji joka ei ole mihinkään osasto-
tehtävään kiinnitetty Ju löytyyhän
muutnuiiu sellaisia Jo esitetään yli
tä heistä toimeen luutta hiin kiel
täytyy — Millä perusteella? tlukkui pu-
lieeiiiohtiiil!
Vastaukseksi tulee verukkeita jot
ku eivät pldli kutmiii
— Puheenvuoro ' — Puheenjohtaja !
— Puli
— No illkäiipä niin kiirettä pitäkö
keskeyttää puheenjohtaja
Ja sitten uikaa vernkehtljnn p'is
kaamineu Hänet löylyytellliln perin
pohjaisesti sillä onhan se kerrassaan
julkeaa että osaston jäsen ilman
muuta kieltäytyy toimimasta vaikka
yhteiset päätökset vaativat kaikkien
täyttämään velvollisuutensa yhteistä
asiaa kohtaan
V Toimesta kieltäytynyt' koettaa puo
lustella itseään mutta huotimlaisolla
menestyksellä Vasten naaman hä
nelle läimäytetään kysymys:
— Mikä Jeesus sinä luulet oikein
olevasi?
Kysymyksen edessä ' el ole varaa
vikuroida Ou olettava selkäänsä tul
taivuttava ' 'Tavallisesti tuolini on
kysymyksen v-istuttavaki-rn saaneet
suostuvat ottamaan heille tarjotun
toinien vastaan sillit nuhan heidän
miehuutensa puutu koetukselle
Sitäpaitsi eivät he keliini jatkaa
entisenlaista välinpitilmiUtömyytliiiiu
kun näkevät etlä laiskuutta opisto
toiminnassa halveksitaan
Mutta idästä saapunut on 'Ilmeis
sään — Täiillii näyttävät t "'ent obvan
jostakin ärtyneitä linoiuifii tun hän
yksityiskeskustelu 'su kokouksen pää
ty! tyä 1
— Eilö niilii huomauttaa vanha
länteläioen — Sellaisia ne ovat ukin
Vai niin sehän on merkillistä
- Joo täiillii sanotaan Huoraan
kun asiat niin vuitivat mutta el
siiiä jälestäpäin luurjotellu Se mi
kä on sanottu on suuottu ja sillä
hyvä
— Tästä johtuu ettei uoskeiulsuus
ole ottanut ' liiällä verseakseen Se
niihkiiäs ei sovellut lännen eli'fiää1
jalkaa siilien toinen lännellä piteni
miin aikaa ollut — Tietysti täällä
kin ou joillakin harvoilla sellaisia
iaivii'!j:il:iisiiuteen vivahtavia taipu
muksia mutta he elävät hyviji hil
jan Ja sinnepä itään omiensa luo
menivät ne läunn v-iiikat rniyia in
luiset Kivi! näes tälliä viihtvn -et
Ile melusivat hirveästi mennessään
mutta eivit saiuuvt ketään mukaan
S1 Alitti Ilyrskvranta