No 35
Tiistaina Elokuun 31 p — Tuesday August 31 st
13
sokeria lihaa tahi muita ylellisyyit- ti meidät jokaisen itsekseen ajatte
siä meillä ei ole enää leipääkään — lemaan kohtaloaan Ei me surreet
meillä on nälkäkuolema vastassa sitä että kuolemme nuorina elämästä
Bonkrotieff tekee meidät surulli- toivorikkaina Olimme antaneet it
seksi semme kohtalon alaisiksi tuli mitä
Se tekee elämämme vielä vaikeani- hyvänsä kun yhdyimme partio-osas-maksi
kun olemme avuttomia kaikin toon Mitä yksi elämä maksaisi kun
emmekä voi auttaa itseämme tiedäm- kysymyksessä on Venäjän vapaus
me hyvin ettemme ole oikeassa sai- Vallankumous vaati suurta uhraa
raalassa Joka kerta kun katsoin- vaisuutta ja me vapaasti annamme
me kuolevaa toveriamme Bonkrotief- henkemme sen edestä meidän asiam
fia tiedämme että hänen elämänsä me on voittoisa sillä eikö ole tu
olisi voitu pelastaa leikkauksen avul- hansia jotka ovat jättäneet omaisen
la mutta kun leikkaukseen tarvit- sa ja tuttavansa uhratakseen itsensä
tavia välineitä ei ollut täällä metsää- Venäjän vallankumouksen alttarille
sä saatavana niin olimme pakotetut Hirveät ruumiillisejt kärsimykset
katsomaan miten hänen lihansa hil- nälkä kurjuus voimakas vihollinen
jälleen mätäni Silmänsä painuivat mutta — mikä meidät voi seiaaut-
syvemmälle kuoppiinsa Kuulla taa! Meillä kyllä ei ollut konetyk-
hänen villit tuskanhuutonsa se oli kejä eikä hyviä kiväärejä mutta me
meille kamalaa ja katsoa hänen tus- tiesimme sen että ne eivät olleet
kiaan Enemmistö meistä oli ollut aseet joilla me voitamme vaan se
hänen mukanaan taisteluissa ja niin on jotain niin suurta jota ei voi
opimme pitämään hänestä paljon kuularuiskuilla seisauttaa Vallanku-
Täällä hän on nyt kaukana omai- mous on takanamme joka meitä kas
sistaan ja tulee haudatuksi Siperian kee taistelemaan ja me teemme s~n
metsään ilomielin
Monet maksoivat hengellään Moni jäi raajarikoksi
Ei hän ollut ainoa joka tällä ta- Me haavoittuneet partiosoturit —
valla tuli haudatuksi — moni menetti enempi kuin puolet meistä haavoit
henkensä vapauden puolesta Oli tuneista — jäivät lopuksi elämääniä
aikainen aamu kun näimme Bonk- raajarikoiksi Mutta me unhoilam
rotieffin viimeiset tunnit Hän ei me kärsimyksemme kun muistamme
lopulla enää ollut tunnoillaan eikä sen uhrautuvaisuuden mitä työläiset
voinut vastata kysymyksiin Muu- ja talonpojat ovat tehneet vapaut
tamat hoitajat alkoivat laittamaan taakseen Siperia Kotchakin orjuudes
hautaustoimintaa valmiiksi Emme ta Saimme uutta voimaa taisteluun
voineet antaa hänelle niin kunniallis- kun tiesimme talonpoikain saavan
ta hautausta kun hän olisi ansain' kärsiä kaiken vihan Japanin ja Kolct
nut Meillä ei ollut sahaa että oli- häkin joukoilta W Talonpoika jakoi
simme voineet tehdä arkun hänelie vähät ruokavaransa meidän kanssam
Laskimme ruumiin isoon puunkuo- me tahi yksi perheestä otti Kivää
reen ja peitimme liinoilla rin ja yhtyi joukkoomme taistelemaan
Ne toverit jotka voivat kävellä maansa vihollista vastaan Heidän
saattoivat hänet kolmenkymmenen talonsa poltettiin ja koko kylän am
jalan päähän sairaalastamme sinne jamisto ruoskittiin Muistelemme
varustettuun hautaan Pieni joukkue niitä maalaisväen lapsia sitä tulevaa
lähti kävelemään laulaen vallanku- vallankumouksellista sukupolvea jat
mouksellisia hautauskuluja Ne jou- ka saivat kärsiä vanhempainsa kans
kostamme jotka eivät voineet liik- sa He lauloivat vallankumuulsel
kua kuulivat sen surullisen hiljaisen lisiä lauluja innokkaasti ja ennen
hautauslaulun ja se loi sydämiimme kuolivat kun antoivat ilmi pariolais
surullisen kuvauksen ja kauhun Niin ten liikkeitä
oli viimeinen kerta kun näimme to- Se oli Novo Nerhinan kylässä kun
verimme Bonkrotieffin Emme puhu- 12 vuotias poika näytti urhon osua
neet siitä toisillemme mitään mutta Koleinakin sotamiehet tulivat kylään
jokainen ajatteli itsekseen omaa koh- päivä jälkeen kun partiolaiset olivat
taloaan — sama kohtalo täällä met- menneet Koltchakin upseerit saivat
sässä Nälkäkuolema odotti meitä pojan käsiinsä ja tahtoivat hänen il
ei ollut enää ruokaa kun muutamiksi moittamaan mihin partiolaiset ovat
päiviksi Ollessamme kylästä eristet- menneet Poika tiesi mutta hän tiesi
tynä ei meillä ollut toivoa saada a- myöskin sen että ei ole kysymyksessä
pua muuten kuin jonkun ihmeen niiden muutamain miesten henki
kautta Emme voineet ampua mitään vaan on jotain suurempaa kysymyk
yödäksemme sillä vihollisemme oli- sessä joka riippuu hänen vastaukses
vat niin lähellä että olisivat voinee taan Poika tiesi mihin partiolaiset
kuulla Saimme aina olla siinä pe- ovat menneet vaan hän kielsi ei
lossa että vihollinen löytää piilopaik- sanonut tietävänsä mitään Upseeri
kamme Erhme milloinkaan puhuneet vaati ilmoittamaan mutta poika yhä
toisillemme ääneen sillä tiesimme ja- kielsi niin uhattiin" polttaa poika
panilaisten etsivän meitä elävänä mutia sittenkin hän kielsi
Japanilaiset etsivät Iso uuni täytettiin oljilla poika työn-
Viime kerralla japanilaiset clxivät nettiin uuniin Upseeri otti tuliti
niin tarkkaan polut että he tulivat kulia valkean ja lupasi sytyttää oljet
lähelle meidän sairaalaamme Ei oi- jollei poika sano Poika ei vain sa
lut virstaakaan välillä Meidän täy- nonut tietävänsä Eivät ne häntä
tyi sammuttaa tulemme öillä ja pie- sentään polttaneet mutta se oli kui
nikin raksaus metsässä ai sydämem- tenkin kova koetus nuorelle vallan
me sykkimään Vihollinen oli päät- kumoukselliselle
tänyt löytää partiolaisten sairaalan Talonpojat ja työläiset veljiä
kiduttaakseen vallankumoukselliset Me ajattelemme niitä siteitä jotka
haavoittuneet' Aina nukkumaan yhdistävät meidät partiolaiset talon
mennessä oli meillä pelko että päi- poikiin ja työläisiin olemme veljiä
vän valjetessa voimme olla vihollisen yhdessä maailman suuressa armei
piirittämänä Uskoimme että meillä jassa joka ei milloinkaan häviä Mitä
on viimeiset päivät uskoimme että se tekee jos Japani laskee maalle
viholliset
kuitenkin
löytävät '
piilopaikkamme
Olimme halukkaat
kuoL
uolemaan va-
pauden puolesta
Hiljalleen kuoli vallankumouksel
listen surumarssin säveleet ja se jät-
joitakin tuhansia miehiä hsaa eikä
siinä ole koko kansa Eil Koko maa-
ilma on meidän kanssamme emme
voi mitata voimiamme aseissa vi
hollisen kanssa Luotamme nyrkkei
himme ellei ole aseita Venäiän
vallankumous sanoo meille: Taistel
kaa! Ja me taistelemme eteenkin
päin siksi että Venäjän on vapaa
Leo Periin (partiolainen)
Varas
(Kirj Revolutio)
Hän heräsi satamalaiturin lähei
syydessä olevan' makasiinin alla Ki
makka höyryveneen vihellys joka
kuului satamasta hänet herätti
Hänen ruumiinsa tunjtui raukealta
Selkää väsytti ja jalat olivat turvok
sissa Eikä kummakaan Olihan
hän koko eilisen päivän kulkenut le
vähtämättä Tehtaanportilta toiselle
oli hän vaeltanut kerjäten työtä Ki
rottua työtä Ja nyt oli hän kaiken
Iisaksi maannut yönsä makasiinin al
la jossa oli kolea yösydännä Mut
ta siellä oli sittenkin turvassa polii
silta joka ei antanut muualla nukah
taa Pampullansa se tuli kouluttele
maan jos sattui puiston penkillä ui
nahtamaan Hän mietti hetkisen Aivot tuntui
vat tolkuttomilta Niissä syntyi epä
määräisiä ajatuksia vaikka koetti
kuinka ajatella johdonmukaisesti ja
varmasti
— Ei helkkari hän huudahti mi
nun täytyy lähteä Minähän kuolen
tänne nälkään kuin hiiri tyhjään ve
sitynnyriin Häh kääntyi ympäri ja lähti konta
ten pyrkimään ulos Hetkisen kulut
tua oli hän kivijalassa olevan reiän
kohdalla Siinä hän hetken tähysti
näkysikö ulkona vaarallista Mutta
siellä touhusivat vain satamajätkät
Pamppuherraa ei näkynyt Ja hän
pujahti ulos
Aamu oli vielä varhainen Syys
kesän aurinko paistoi punertavana i
dässä Se näytti viluiselta kylmältä
Ja raskaan näköisestä satamavedesta
nousi harmaata sumua Häntä puis
tatti Aamu tuntui kovin kylmältä
Satamassa eivät olleet vielä työt
alkaneet Miehiä seisoi joukoissa
Kuului jos minkälaista juttua Nau
rettiin laskettiin leikkiä tai kiroiltiin
Mutta kaikista heidän jutuistaan kävi
selville että satamassa olivat työt
vähinä Monet miehistä kiroilivat
synkästi kun laivoja ei saavu
— Turhaa on minun sata ma töihin
yrittää kun eivät tottuneet laivanlas
taajatkaan saa työfcä ajatteli hän
Senpä vuoksi lähden kärkkymään
tehtaisiin
Hän lähti astelemaan satama-alueetta
kaupungille Sen pohjois- ja
itäosissa sijaitsivat tehtaat joiden
porteilla hänen kohtalonsa oli
Hetken kuluttua saapui hän teh
dasalueelle Työt tehtaissa eivät ol
leet alkaneet Sankoissa parvissa ka
ivelivat uniset työläiset niiden por
teista sisälle kadoten synkännäköi
siin komeroihin Sinne meni miehiä
ja naisia lapsia ja vanhuksia Kaikki
heidät nieli musta ja nokinen tehdas
ten paljous
— Onnelliset! Heillä on työtä
ajatteli hän
Samassa kuului yksi kimakka vi
hellys Seurasi toinen ja kolmas Ja
kohta oli koko tehdasalue täynnä
höyryviheltimien vinguntaa Mutta
sitä kesti hetkisen Äänet vaikenivat
pian " Toiset äänet seurasivat näitä
Kuului tehdaskoneitten kolinaa pyö
rien kitinää remmien ripsettä
Kuului taukoamatonta melua - ja
meteliä Työt olivat alkaneet—-
Hän katsahti ympärillensä Kum
mallinen väristys kävi hänen ruu
miinsa läpi Hän huomasi että sa
toja työläisiä miehiä ja naisia oli
amalla tavalla kärkkymässä työtä
kuin hänkin Raskas epätoivo vahasi
mielen
— Mahdotonta saada työtä kun
tuollainen joukko on tarjolla Mah
dotonta I
Samassa kuu hai kuiskaus joukosta:
— Herra tulee
Hän kääntyi katsomaan Automo
biili tulla porhalsi Se tuli kuin am
muttu nuoli porttia kohden Siinä
se pysähtyi - Autosta astui alas li
hava herra jolla oli tavattoman pu
nertava iho Hän oli kuin jollakin
punavärillä värjätty Tuskin oli hän
kunnollisesti alas päässyt kun hänet
työläislauma jo piiritti
— Olisiko työtä Työtä l Työtä!
huusivat kymmenet äänet r v
— Työtä et ole yhdellekään henki
lölle Tehtaan entistäkin työvoimaa
tullaan supistamaan Nyt on liike
maailmassa vaikea aika
Tämän herra lausui ja sitten hän
katosi portista sisälle
— Voi saatana I pääsi katkera ki
rous erään kookkaan miehen huulil
ta Hän iso mies oikea jättiläinen
seisoi hetken melkein itkukurkussa
Niin teki pahaa kuulemansa totuus
Sitä seurasi kirous toisensa peräs
tä Kaikesta näki että he kärsivät
tavattomasti Mutta pian joukko
hajaantui Toiset lähtivät jatkamaan
työnetsintäänsä toiset painuivat ka
duille Hän seisoi hetkisen neuvotonna
Tämä oli ollut viimeinen toivo Nyt
ei ollut yhtään tehdasta missä hän
ei olisi käynyt Kaikki tehtaat oli
hän kulkenut kahden viikon aikana
Hän lähti kävelemään kaupungille
Vastaantulevat ihmiset loivat häneen
'epäluuloisia katseita Kuluneet nuh
rautuneet vaattet sen tekivät ja hä
nen ulkomuotoonsa oli tullut jotakin
villiä Kaksikymmenvuotiaan silmut
paloivat Se oli nälän kuumeista
paloa
Samassa tunsi hän vatsassaan kuu
meista poltetta Hänen p Hätänsä
myöskin huimasi Mutta se ei ollut
ihmekään Eilispäivänä hän ei ol
lut syönyt jyvästäkään 1
Kadun varressa jota hän kulki oli
kansankeittiÖ Sinne hän suuntasi
askeleensa Sisään astuttuansa le
mahti hänen sieramiinsa ruuan haju
huimaavan voimakkaana
Hän istahti pöydän ääreen aivan
oven suuhun Siinä hän istui ja kat
seli ympärilleen Viereisessä -pöydässä
istui keski-ikäinen työvaatteis
taan päättäen muurarilta näyttävä
mies Hän söi kiireellisen näköisenä
makeannäköistä hernelientä Joka
kerta kun hän pisti lusikkansa lauta
seen heilahti liemestä suuria liha
kimpaleita ja vihreitä herneitä esille
Se pisti entistä enemmän hänen suo
listoonsa Toisessa pöydässä istui konttoristil
ta näyttävä herrasmies syöden kel
taista vahvalla sokerikerrökselUv va
rustettua pannukakkua ryypäten pa
lanpainoksi valkoista maitoa kirkkaas
ta puhtaasta lasista
Vesi herahti hänen suuhunsa Hä
nen täytyi tarttua pöydän laidasta
kiinni ettei syöksyisi konttoristin
kimppuun ryöstämään hänen pannu
kakkuansa Hänen oli melkein mah
dotonta hillitä itseään
Samassa hetkessä asteli häntä koh
den lihava pönäkkä nainen jolla oli
kova ilme kasvoissa Hän tuli aivan
hänen eteensä ja lausui tiukalla ää
nellä: - Mitä te tilaatte)
Pöydän ääressä istuva nälkäinen
säpsähti Tuo kysymys oli sangen
houkutteleva Ei tarvitseisi muuta
kuin lausua: