No 33
Tiistaina Elokuun 16 p — Tuesday Aug 16th
13
mat tunteet Miten verrata noita teräviä kun metsämiehen Heidän
työmiehiint kirouksensa oli olla metsästäjä ja saa-
Hän kuunteli kylmäverisenä puhe- lis samalla kertaa Istuivat lähim-
tulvaani Sitten ryypättyään pari män pöydän ääreen ja tilasivat kah-
kertaa kahvia hän mietti hetken via kahvia
ja sitten jatkoi: Kolina herätti Marin ja hän katseli
— tn nae sana eroitusta IVlo- tulokkaita Katsoi pitkään erästä
lemmat ryhmät muodostuvat ihmisis- heistä ja sitten huudahti:
tä jotka eivät tee työtä aenvuoksi — Jumalani! Katsokaa kuka
että he rakastaisivat yleensä työtä Saima!
eivaiKa semanaen etta neula olisi joi- Man juoksi eraan
ELÄMÄN NAURU
tornien miesten juna eteenpäin kuin
vimmattu Se lensi kuin hurjin myrs
kyvihuri sivu peltojen niittyjen jo
kien halki laaksojen metsien kau
punkien Se kiisi pysähtymättä
Sillä oli hirveä kiire pyörät
vaunujen alla vaan kolisivat ja kop
lingit äänekkäästi nykivät Mut
ta sotilaat istuivat vaieten He
tunsivat kummallista tunnetta sydä
messään Se oli tuskaista värinää
He tiesivät että heidät viedään hel
vettiin jossa kuoleman virsi ylinnä
soi He vertasivat itseänsä teuras-eläimiksi
joita viedään teurastus
paikalle He tunsivat ruumiissaan
(Kirj Revolutio)
(Jatk)
Asemalla seisoi sotilasjuna Tu
hansia sotilaita marssi sen vaunuihin
Mutta tuossa suuressa joukossa ei
i i i i i
ituuiunui nusKanaustakaan Ainoas
tunarukkain aan kiväärit kalahtivat ja saappaat
takin erikoisia taipumuksia työhön tytön luo joka istui seinän vieressä KO""lvat' mutta sotilaat vaikenivat
jota he tekevät vaan yksinkertaisesti kiersi kätensä hänen ympärilleen ja Kuo°nl"lpeina he seisoivat vaunuia-
senvuoksi että heidän täytyy tehdä huusi: !a ia odottivat tuskaisin tuntein ju-
työtä Tässä on joukko miehiä voi- — Saima! Tytöt Saimat Saima nan lan'öä Junan edessä oleva veturi
makkaine lihaksineen ja terveine jär- on täällä ettekö kuule se on Saima! Pu"kui ja heitteli sankkoja savuoil-
kineen — jotka nousevat aamulla Kaikki nousivat ylös ja tulivat sen Vla P"Puslaan- f
nälän ajamina mennäkseen työhön pöydän luo jonka ääressä istui pu- Sotilaat kuuntelivat veturin puhku-
ei senvuoksi että he rakastaisivat työ- natukkainen tyttö Hän vedettiin pois mista- Herkimmät heistä vavahtivat
tä mennäkseen syömään kun heitä paikaltaan ja riemukkaasti syleiltiin ' - " Veturi P"hkui niin selvään kam-
käsketään palatakseen takaisin työ- ja sitten vietiin sen pöydän luo jonka mottavan elvään
hön merkin saatuaan ja niin edes- hallitsijana oli Mari Jokainen koetti — Kuoleman omat! — — Kuo-
päin jok'ikinen päivä ja aina pakosta tehdä parhaansa osoittaakseen ystä- 'eman omat!
aadakseen ruokaa ja suojaa Si- vyyttään Samalla hetkellä kuului vihellys
ten he vain myyvät ruumiitaan — Milloin pääsit Dois? kvsvi Veturi nykäsi ja kohta soljui äänet-
1 uoua on toinen joukko neula muuan
ei ole voimakkaita lihaksia myydä — Eilen neljän aikaan
Heillä on hieno hipiä ja he myy- — Sinä paha tyttö! Miksi et tullut
vät sitä heti tänne meidän luoksemme?
Mutta vastustin minä nämä mie- — Miksi et tullut meidän Iuok-
het tekevät hyödyllistä työtä vaan semme Saima utelivat he jokainen
nuo toiset-— he eivät ainoastaan le- totisena
vitä kurjuutta keskuuteemme mutta — Katsokaa minua! huudahti Sai-
he turmelevat myös tulevat sukupol- ma silmäten pukuaan Olen hyväs-
vet - sä kunnossa enkä olekin? Kuinka
Hän nauroi kuivasti ja taas ryyp- olisin voinut tulla?! Ensin odotin
päsi kahviaan hienosti hymyillen Sit- pimeää ja sitten odotin että sade
ten hän veti tuolin lähemmäksi mi- lakkaisi Nyt olen tääilä Näet-
nua ja alkoi puhua nopeasti ja ponte- te nyt miten on minun laitani tytöt
vasti: — Kyllä! vastattiin
-r- Hyödyllistä tvötä! Kuka tietää — Sinä olit tvnerä sanoi Mari
mikä on hyödylistä työtä? Ja kuka Sait lukea tiilenpäitä kun olit niin no- vihollisen huulien poltetta pistimien
sitä välittää tietää? Työskentelemme lo että annoit saman nimen Miksi lav'sty8tai kranaattien repimistä
nyt hajoittamassa erästä rakennusta niin teit? Ja ne vapisivat kauhusta Mutta
Kuinka' paljon työtä me hävitämme? — Olitkin aika hupsu sanoivat toi- juna porhalsi eteenpäin
Säremme ikkunoita ovia ja kaikkia set perätysten Seuraavana aamuna makasi taistelu
pirstaleiksi Kuka siitä välittää? Meil- — Jussi minut taas kiinni aiheut- kentällä neljätuhatta miestä kuol
le maksetaan siitä Nykyisessä yh- ti Tämä oli jo kolmas kerta ia Ieena Eilen tuodut pataljoonat oli
teiskunnassa ei kukaan välitä tuot- minä pelkäsin selitti Saima
taako hän jotain vai hävittääkö tois- — Sinä olet surkean näköinen
ten tehtyä työtä Puolet työläisistä säälittelivät tytöt hellästi
elävät juuri tällaisesta hävittämisestä — Herranen aika kuusi kuu- Iaruiskuit olivat pyyhkineet hetkisessä
jota - me tänä yönä teemme Jollei kautta kuusi kuukautta! Sellai- heidät olemattomiin
sitä olisi saisi monet olla nälissään nen kirottu paikka Toivon että Mutta taistelukentän yllä leijaili
Työmiehet elävät työn haaskaamisesta ne — sieltä Saratogasta — saisi- mustia korppeja jotka kirkuen tap
aivan kuin tuollaiset naiset elävät rak- vat minut ulos pelivat saaliista Satalukuisina
kauden haaskaamisesta Mitä tulee Mutta he eivät yrittäneetkään! Vii- parvina ne syöksyivät ruumisläjiin Ja vielä riemujuhlassa lois
tautien levittämiseen on mailmassa sikymmentä dollaria olisi vain tarvin- ja iskivät terävät raatelukyntensä tojuhlassa
paljon enemmän työmiehiä kuin tuol- nut Olla kuusi kuukautta tuossa vainajiin Kuului myöskin susien Mutta ukko jatkoi:
laisia naisia ja työmiehet alistumalla kirotussa paikassa eikä edes yri- ulvontaa Nekin saapuivat suunnat- — Menkää tällä hetkellä sotarinta-
kurjiin olosuhteisiin levittävät aina- tetä pois- ei yritetä Tytöt! Se tornissa laumoissa viettämään riemu- malle jossa taistellaan elämästä ja
kin yhta paljon sairautta kuin nuo on kamalaa kamalaa valitti hän
naiset Totuus on: molemmat myö- Tytöt! puhkesi hän lopuksi sanomaan
vät itsensä leivästä! Mutta meidät se on oikea helvetti
on opetettu halveksimaan siskojamme Tytöt kuuntelivat nähtävällä kau-
f orvarilliset moraausankarit ovat o- hulla hänen kertomustaan Kaikki veti synkän suruharsonsa pimeyden elämä saatanallista nauruaan Men-
pettaneet toisen orjan vihaamaan tois- huokasivat ja jotkut oikein nyyhkyt- hirveän ruusmisläjän ylle Mutta kää! r — Täällä te juhlitte
ta orjaa Meidän velvollisuutemme tivät yön pimeydessä kuului korppien ver- Teillä ei ole huolta huomisesta ei
-1! 1 -J--T- 1 A 1 I r l 1 I i _
oiisi nosiaa nciaaijtin yios -ma kui- -vjaueun useKseni: varmaanKin ia nyyravaa nuucoa ja susien vant- murnetta mennehistä leiliä viini
tuo heitä peloittaa joksikin aikaa tavaa ulvontaa Nämä huudot virtana vuotaa samppanja yli mal
Ainakin lakkaavat vähäksi aikaa tur- olivat eläimen naurua Kamalinta jojen kuohuu hekuma kukkaansa
miota tuottavasta ammatistaan' elämän naurua Ne eivät olleet enää puhkee musiikki veren kuohuttaa
Hetken kuluttua nousi Rosa ylös tuskallista vaitioloa vaan ne olivat Mutta tiedättekö teidän tähtenne kai
suki tukkansa asetti hattunsa suoraan veristä elämän naurua kuu elämän nauru kaikkialla niin
ja teki lähtöä Samaan aikaan seisoi vaeltava hirvein soinnuin Teidän tähten-
— Sataa niin kauheasti sanoi Ma- kirkasotsainen vanhus suuren kaupun- ne tuhannet miljoonat ihmiset mää
ri gin valtakadun varrella olevan lasi- han tallataan lokaan syöstään
— Älä perusta sateesta vastasi Ro- palatsin edustalla katsellen sen huo- Teidän tähtenne ihmiskunnan onni
sa Minä menen työhön Tulen var- neissa olevaa hyörinää Hän näki helvetiksi muutetaan Tämä kaikki
masti pitämään viisikymmenisen sääs- että siellä juhlitaan juhlitaan remu- sen vuoksi että te valtijaat saisitte
tössä kiinni joutumisen varalta ten ylitsevuotavan riemun juhlaa hekumassa elää riettaudessa rypeä
— Tosiaankin! Hän on varsin oi- Avarat salit olivat tulviltansa hienos- Teidän elämänne on nyt ainoas
keassa On paras katsoa eteensä toa joka kahisi silkissä sametissa taan juhlaa Teillä riemu ei kon
myönsi Saima ja välkkyi kullassa ja timanteissa sanaan lopu Mutta muistakaa
Hiljaa he kaikki nousivat maksoi- Hän näki että siellä kallistellaan mal- tuolla alhaalla pimeydessä kytee vi-
den katkaisi pian uusi joukko joka vai kahvinsa ja menivät ulos joja ja pidetään puheita Hän näki ha joka myrskylauluksi kerran yltyy
tuli ovesta Naisia kadulta — Aika' on lähteä! sanoi nuori ir- että juhlijat juopuivat onnesta mal- ja silloin nauraa teille elämä tuhon
He näyttivät väsyneiltä ja kurjilta lanttlainen Uninen miesjoukko nou- joista Nainet etsivät miehensä daa- ja häpeän naurua
kehnoissa märissä pukimissaan Hei- si maksoi tarjoilijalle ja ' marssi ulos mit kavaleerinsä kohta kaikui karke- Samassa kajahti väkijoukossa lau
dan silmissään oli vainotun eläimen sadattelivat sadetta ja yötyötä lo Musiikin sävelet kaikuivat kaus Se oli kimakka terävä pis-
katse Kun he katsoivat nukkuvia ValkoesMiinainen tarjoilija nojautui yön hiljaisuudessa ja vanhus vaipui toolin laukaus Vanhus horjahti maa
työmiehiä oli heidän silmäyksensä taas seinää vasten ja nukkui syviin mietteisiinsä Siinä hän sei- han Siinä hän hetkisen kiemur-
komennettu hyökkäämään He oli
vat hyökänneet mutta yksikään heis
tä ei päässyt hengissä Tykit ja kuu-
soi sauvaansa nojaten Kirkas otsa
oli syvissä rypyissä ja silmät tuijot
tivat jonnekin kaukaiseen salaperäi
seen Yht'äkkiä hän havahtui mietteis
tään ja ikäänkuin vakavan päätök
sen tehden hän astui loistavaa palat
sia kohden Hän astui ovesta
sisälle Sen kynnyksellä pilaria vas
ten nuokkuen seisoi vartiosotilas Mut
ta hän ei huomannut ohitse hiipivää
Vanhusta Vanhus astui edelleen
Hän kulki pitkin hienoa käytävää
jonka seinustoilla olevissa maljoissa
kasvoi palmuja ja sypressejä Hän
kulki hiljaisin varmoin askelin Kirk
kaat kattokruunut kimaltelivat ja nii
den valo huikasi vanhuksen silmiä
Hän kulki edelleen kunnes tuli suu
ren loistosalin ovelle Siinä hän
hetkeksi pysähtyi ja loi katseensa sa
liin jossa riemu oli ylimmillään
Siinä hän hetken seisoi ja odotti Sa
malla hetkellä kun orkesterin kaiut
tama musiikki vaikeni astui hän si
sälle Kuikkien katseet suuntautuivat re
paleiseen ukkoon joka sauva kädes
sä astui keskelle salia He olivat hu
vitettuja — Hoit Täällä on hauskannäköi
nen ukkol Tulkaa katsomaan kuu
lui huutoja
Ukko seisoi ja katseli hetkisen ym
pärilleen Sitten hän lausui sointu
valla voimakkaalla äänellä:
— Saanko 'minä kertoa teille ju
tun elämän naurusta?
— Kertokaa kertokaa! kuului in
nostuneita ääniä Se on varmaankin
hauska juttu
Vanhus nousi tuolille seisomaan ja
'lausui:
— Elämän nauru on teille tunte
maton mutta tekin tulette sen tunte
maan Menkään vankiloihin hullu
jenhuoneisiin porttoloihin kapakoi
hin menkää laitakaupungin köyhäin
kortteleihin niin tulette sen tunte
maan Siellä seuraa elämä pirul
lista elämän rtaurua
Joukko säpsähti He eivät halun
neet kuulla puhuttavan sellaisesta
Heidän mielestään on niin rumaa
niin alhaista puhua sellaisista asiois-
juhlaa Ne saapuivat syömään kuolemasta Menkää I Siellä ma-
ihmislihaa ja juomaan sen punaista kaavat sadattuhannet kuolleina sil-
hyytymässä olevaa verta voituina Siellä kirkuvat korpit
Päivä painui mailleen Luonto ja ulvovat sudet Siellä nauraa
lusta johon kurja yhteiskuntajärjes
telmä on heidät syössyt
Hän lopetti sytytti piippunsa ja
alkoi lähetellä savurenkaita kattoa
kohti
Ulkona satoi yhä Työmiehet väsy
neinä venyivät' pöytiensä ääressä
Tytöt istuivat silmät kiinni puoli
nukuksissa Valkoesiliinainen tarjoi
lija nukkui taaskin nojaten seinää
vastaan Hänen kasvoillaan oli kal
man leima
— Voi veljet -— siskot—-
Viimein näytti siltä että kaikki
nukkui toverinikin
Mutta tämän tavattoman hiljaisuu-