No 28
Tiistaina Heinäkuun 12 p — Tuesday July 12th
11
Intiaani naiset eivät kuulemma kai- seni tunsin kun Isää el kotona ollut- myöhästymiseeni sillä totuutta en us- viimein huomasimme kumpikin kuin-
paa valkoisten naisten sääliä Mie- kaan kaltanut sanoa ajattelin: jos hekin- ka sanoisin lämpenevän toisiamme
tiiliä on omat työnsä ja he tekevät Eräänä sunnuntaina luin sanoma- rupeavat minua soimaamaan niin sil- kohtaan Toveruutemme ka3-
sen vaatimatta naisten apua Ra- lehdestä että viikon kuluttua tulee loin olen kaikkien ylönkatsoma ja voi nopeasti ja kun lähemmin tu
kentaminen onkin heidän mielestään naiBpuhuja työväentalolle — joka on häpälsemä Onnistuin keksimään jo- limme tuntemaan toisiamme niin
naisten työtä Naiset eivät halua lähellä asemaa — ja kalkkia kehoi- tain jonka perusteella voin jättää Väinö kertoili kärslmyksiään minulle
miesten apua siinä Ja katsokoon tettiin menemään kuulemaan häntä myöskin kirjurin toimen Kotiintulo- Hänellä oli keuhkotauti jonka vuoksi
vain eteensä se mies joka halua Minäkin pyysin isältä luvan päästä matka onnistui hyvin sillä noissa ei voinut tehdä työtä ja ainoa poika
naisia siitä työstä estää v Mutta ho- häntä kuulemaan Innostuneena kotini lähellä olevissa taloissa eivät kun oli olivat vanhempansa koetta
pinaiset eivät ainoastaan rakenna ta- kuuntelin tuota puhujaa tarkkaan luulleet minun kokouksessa olevan- neet kaikkensa saadakseen hänet pa
loja mutta he myöskin omistavat ne vaikka en jaksanut käsittää kaikkia kaan ' ranemaan Olivat uhranneet paljon
Ja kun miehet ovat tuoneet vainiol- mitä hän sanoi Puheensa loputtua Tuli -kaunis kevät lumi oli jo su- varoja lääkäreille ja kaikenlaisiin
ta taloon sadon melonit sipulit he- hän esitti nais-osaston perustamista lanut ja maakin alkoi jo vihertää kustannuksiin josta siskonsa olivat
delmät y m niin naiset omistavat ja niinpä kerättiinkin jäseniä ja nimi- Monet illat istuin järven rannalla hänelle vihasia kun heidänkin perin-
ne kalkki Mies ei saa myydä rip- tettiin virkailijat Olin niin lnnos- itkien yksinäisyyttäni kiihkeästi ha- töosuuttaan siten tuhlataan Kaikilla
postakaan kasvaneesta viljasta ilman tunut etten lainkaan huomannut yk- lusin päästä niitten iloisten tovereit- keinoin olivat he koettaneet kostaa
vaimon suostumusta senjälkeen kun sinäisyyttäni ja pitkää matkaa jota teni luo mutta samalla tuli aina mie- sen Väinölle ja siten olivat saatta
ne ovat vaimon taloon tuodut oli 6 kilometriä — vaan otin ehdotet- leeni se katkera yö En kellekään neet hänen elämänsä katkeraksi
Ymmärtävätpä siis hopi-naiset puo- taessa kirjurin toimen vastaan uskaltanut siitä puhua mitään se Auringon viimeisiä säteitään heit
lustaa oikeuksiaan kun he kerran jSeuraavana sunnuntaina oli ensi- kauhua synnyttäen yhä uudelleen tun- täessä sanoi Väinö minulle jäähy
työssä uurastavat miesten lailla mäinen virallinen kokous Suurilukui- keutui ajatuksiini väiset ja lupasi pian tulla minua
PAIKANNA
VII 1 Il U n
RÄTIT) II k k TA tislä tuttaviani ainoastaan osaa ylpeitä rikkautensa vuoksi eivätkä luokseni kertoili kuinka oli tuntenut
lll II K 11 A A IA leistä tunsin nimellisesti Kokouk- koskaan kohdelleet meitä sukulaisi- elämänsä paljon hupaisemmaksi muis
v H " II II J 11 iell loputtua tuli sinne joitain työ- na Masentunein mielin lähdin aste- tellesaan viimeisiä keskustelujamme
väenyhdistyksen poikia ja niin aloim- lemaan järven rannalle työnsin ve- Hän oli saanut vanhemmiltaan kir-
Kirj Sanni S me kaikin leikkimään piirileikkiä neen vesille ja istuin soutamaan jeen jossa he ilmoittivat tuovansa
Ystävättäreni E:n tapasin istumas- Tunsin itseni niin sanomattoman on- Päästyäni perille ja kysyttyäni joko hänelle oppineen hoitajan joka olisi
sa syviin mietteisiin vaipuneena su- nelliseksi kun sain tyttötovereiltanl isäntää tai emäntää ajaakseni asiani seurakumppanina että hoitajana hä
rumielinen ilme kasvoillaan Hänen ystävällisen kohtelun poikien ystä- sain tietää että he olivat käymässä neliä Tämä seikka huolestutti Väi
surumielisyytensä herätti minussa u- vvvttä olin oppinut karttamaan sillä kaupungissa ja että kotona olivat nöä sillä hän pelkäsi el saavansa
teliaisuutta ja viimein pyysin häntä olin aina kuullut nuorten tyttöjen vain palvelijat ja talon nuori väki enää tilaisuutta tavata minua Hä
kertomaan minulle jotakin elämäs- Pitävän karttaa poikien seuraa Kel- kaksi tyttöä ja poika Väinö joka oli nen vanhempansa eivät sallineet seu
tään Pvvntöönl hän väliin vastus- lon lähestyessä yhtätoista hajaan- lapsista nuorin He ilmoittivat että rustelua köyhän tytön kanssa Pai
teluin suostuikin ja kertoi: nuimme ja lähdimme kukin ilomielin heille tulee huomeniltana kylän nuo- jon oli meillä tuon asian johdosta
Kotini sijaitsee metsän reunassa kotiimme ria tyttöjä ja poikia viettämään haus- keskustelua toisinaan kyyneleet vyö-
pienen järven rannalla jonka toisel- Yksin taivaltaessani pitkää matkaa kaa haltijain poissa ollessa ja pyysi- ryivät poskillemme ja toisinaan lois
ia puolen oli suuri maalaistalo Vä- kotiini menin kaikessa rauhassa aa- vät minuakin tulemaan ti ilo naurun raikuessa Isäkin tuli
hän edempänä oli suuri kylä jonka vistamatta lainkaan että kukaan vilt- Lähdettyäni ulos tuli talon poika kotiin mutta ei huomannut meitä
läpi kulki valtatie jota kulettiin ase- sisi kiinnittää pienintäkään huomiota minua vastaan ja uudestaan pyysi tu- silIa me piilouduimme suuren ruusu
malle ja aina kirkolle asti minuun näin yön aikana jolloin kaik- lemaan heille huomeniltana Hyvin pensaan taakse kuullessamme hänen
Äitini kuoli kun olin viidentois- ki nukkuvat rauhallista untaan Pääa- välinpitämättömänä vastasin: "Mitä- askeleensa jo edempänä Vasta aa
tavuotlas toiset siskoni olivat Arne- tyäni viimeisen talon luo hyppäsi pä minä siellä" mutta hän lupasi mun ruvettua sarastamaan huomasim
rikassa ja minä jäin isäni kanssa koira yökopistaan haukkua räyskyt- tulla noutamaan ellen tule Tuli ai- m että olimme viivähtäneet tolstem
kahden kotiin Elämä tuntui ikäväl- tämään eteeni ja pian senjälkeen o!i ka jolloin olisi pitänyt jo lähteä sin- me Parissa lilan kauan Syvä kaiho
tä ja kolkolta sillä isäni oli luonteel- emäntä isäntä ja poikansa kera ja ne nuorison leikkeihin isäni sanoi valtasi mielemme jättäessämme töi
tään jörö ja harvapuheinen milloin- he kaikin alkoivat solvata ja häväis- menevänsä jonnekin kokoukseen sillemme jäähyväisiä Väinö lupasi
kaan en kuullut hänen lausuvan lei- tä minua He luulivat isännän tule- Jäätyäni yksin minut valtasi taasen tehdä parhaansa päästäkseen jälleen
killistä sanaa ynseästi hän esitti van matkoiltaan kotiin ja kun petty- raskas ikäväntunne Poimin joitakin minua tapaamaan
aina asiansa ja jollei kalkki mennyt neenä näkivätkin minun niin käytti- kukkasia käteeni mennäkseni ran- Useampia viikkoja vierähti eikä
niinkuin hän halusi niin silloin hän vät tilaisuuttaan hyväkseen parjatak- taan missä kiven päällä istuessani Väinöä alkanut kuulua Istuin yksinä
lasketteli karkeita kirosanoja seen minua Sillä puolueiden suhteet tunsin saavani lohdutusta suruihinl ni monet illat muistellen häntä Mut
Olin äitini sairastamisen aikana Suomessa olivat jo silloin kehittyneet katsellessani kauniita maisemia ja ta eräänä päivänä kun olin heinä
vieraantunut kaikista lapsuustove- niin kriitillsen kireiksi että eri puo- peilikirkasta järven pintaa joka vain niityllä kokoomassa heiniä kasaan
reistäni sillä olin eristettynä heistä lueisiin kuuluvat käyttivät yhtenä harvoin aaltoili sillä kevät oli mitä kuulin yhtäkkiä metsän reunasta
lähes kaksi vuotta Maailman tapaii- taistelukeinouaan toisiaan vastaan m kaunein Nytkin oli tyyni hiljak- Väinön iloisen tervehdyksen ja samas
tumia seurasin sanomalehdistä joi- m- ruokotonta haukkumista ja soi- seen lehdet liikahtelivat tuulen hen- sa huomasin hänen tulevan luokseni
ta siskoni läettivät Amerikastakin vaamista ja noiden aseiden käyttä- käyksistä ja pikkulinnut laulaa lirit- erään toisen nuoren miehen kanssa
Suomen ledistä seurasin etupäässä misessä porvaripuolueisiin kuuluvat telivät käkösen säestellessä Itkin kummallakin tuohiset joissa oli mar
Suomen tapahtumia Aika olikin krl!- erikoisesti kunnostautuivat Kiirehti- rupesin hyräilemään: "Sä kesän vii- joja Väinö esitti seuralaisensa Jo
tillistä sillä juuri niihin aikoihin essäni eteenpäin en voinut muutu me kukka kukoistat yksin vaan sis- ka oli hänen hoitajansa Hän jätti
toimitettiin ensimäiset yleisäänestyk- kuin kertailla heidän viimeisiä sa- koistaan ruusu rukka jäi myrsky pian Väinön ja minut kahden monnen
set (yleiset vaalit) Suomessa Olen nojaan: "Häpeä senkin portto!" maailmaan" vielä marjoja poimimaan Väinö oli
saanut varman ja vakavan kannan Katkerin mielin muistelin sitä mat- "Aivan niin" kuulin yhtäkkiä sa- saavuttanut hoitajansa suosion ja
työväen pyrkimyksiin nähden Saa- kaa pelko oli edessä miten seu- nottavan nostin silmäni ja huoma- tämä oli luvannut auttaa häntä pää
tuani tilaisuuden päästä uudelleen raavan kerran pääsisin kokoukseen sin Väinön edessäni sen rikkaan su- semään tapaamaan minua Usein he
lapsuuden tovereitten! joukoon huo- jossa voisin jättää pois kirjurin vi- kulaistalon pojan joka edellisenä il- tulivat yhdessä marjaan ja Väinö sil
mäsin minkä muutoksen se aika oli ran Tuli aika jolloin täytyi lähteä tana oli luvannut tulla noutamaan !°in alna kulutti aikansa luonani Jo
heissä tehnyt en saanutkaan enää velvollisuus pakotti ja ajattelin että heille ellen mene Hämmästyin näh- ten olimme melkein kaiket päivät
sitä viatonta töverillisuutta osakseni jollain tavalla täytyy päästä mene- dessänl hänet ja kysyin: minne hän yhdessa- Tuttavuutemme kasvoi päivä
vaan sensijaan sain ivan pilkan ja m&äi muuta tietäkään ei ollut Ja menee johon hän vastasi tulleensa päivältä ja siltä kehittyi viimein to
häväistyksen Tämä johtuen kaikki kaunis kuutamo valaisi talvisen il- noutamaan minua heille koska ei ai- lellinen rakkaus
siitä että olin työväenaatteen kan- lan että oli melkein yhtä valoisa kanut kuulua ja lisäsi: "Olet ka! Väinön vanhempien vastustaminen
nattaja Jouduin taasenkin eroon to- kuin päivällä Seisoin hetken aikaa jo tulossa mennään yhdessä" Kuul- kuin myöskin hänen tautinsa olivat
vereistani joita ennen olin ikävöiden ennenkuin pääsin selville mitä piti tuaan lyhyen kieltoni hän tuli va- voittamattomina esteinä edessämme
kaivannut Nyt sensijaan aran luon- tehdä Viimein juolahti mieleeni: kavaksi ja kysyi: "Miksi olet aina Uskollisina toisillemme lupasimme
teeni vuoksi rupesin heitä pelkää- minäpä menen suksilla pitkin metsiä yksin etkä koskaan hae toisten nuor- taistella saadaksemme omistaa toiseni
mään ja karttelin niitä paikkojakin kunnes pääsen tien varrella olevien ten seuraa? Eikö sinulla ole iltävä?" me
missä tiesin heitä olevan talojen ohi Astuttuani suksille ja En voinut pidättää itkuani vaikka Väinön ollessa taasen luonani tu-
Yksinäisyys loi minuun raskaan ja ohjattuani ne metsään huomasin yh- näinkin sen sopimattomaksi mutta li erään torpan vaimo käymään meil
ikävän tunteen sillä juuri siihen ai- den vaikeuden edessäni lumi oli jo luulin hänenkin pilkkaavan minua ja lä Väinö säikähti hänet nähtyään
kaan jolloin ihminen eniten kalpaa paikoin sulanut alta ja suurina loh- sanoin: ja pahaa aavistaen keksi tekosyyn
seuraa ja tovereita joille voisi mieli- koina se putosi alas joten suuren "Pitääkö sinunkin tulla minua pilit- meillä oloonsa ja sanoi: "Käske isä
kuvituksiaan ilmaista jouduin ole- vaivan perästä pääsin ylös suksinenl kaarnaan en enää saa missään rau- si käydä meillä tänä iltana" jonka
maan aivan kuin erakko Monta ikä- jatkamaan matkaani Vihdoin pääsin haa" sanottuaan poistui hoitajansa luo mar-
vää talvi-iltaa jouduin yksin kotona perille Siellä olivat ystävälliset to- Hän sanoi säälivänsä minun yksi- joja' poimimaan
itkemään sillä isäni el viihtynyt ko- verini jo kauan minua varttoneet näisyyttäni ja tulleensa sen vuoksi Väinön mentyä tuo vaimo kysyi:
tona Ja vapaammaksi minäkin it- En ensin tiennyt mitä sanoa syyksi luokseni Keskustelimme kauan ja "Joko isäsi käskettiin tilille?" Sanoin
sina saapuivat naiset tähän tilaisuu-
teen siellä oli nuoria ja vanhoja
Menin arastellen yksinäni kokous-
huoneeseen jossa ei ollut ketään en-
Eräänä päivänä isäni käski minun
mennä asialle K: n taloon joka pii
järven toisella puolen Siellä oli äi-
tini sukulaisia mutta he olivat aina
jälleen tapaamaan
Pian hän tulikin seuraavan kerran
en ehtinyt vielä odottaakaan Kun
iltasella kastelin kukkasin hän aamu