Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (July 12, 1921)
No 28 Tiistaina Heinäkuun 12 p — Tuesday July 12th 11 Intiaani naiset eivät kuulemma kai- seni tunsin kun Isää el kotona ollut- myöhästymiseeni sillä totuutta en us- viimein huomasimme kumpikin kuin- paa valkoisten naisten sääliä Mie- kaan kaltanut sanoa ajattelin: jos hekin- ka sanoisin lämpenevän toisiamme tiiliä on omat työnsä ja he tekevät Eräänä sunnuntaina luin sanoma- rupeavat minua soimaamaan niin sil- kohtaan Toveruutemme ka3- sen vaatimatta naisten apua Ra- lehdestä että viikon kuluttua tulee loin olen kaikkien ylönkatsoma ja voi nopeasti ja kun lähemmin tu kentaminen onkin heidän mielestään naiBpuhuja työväentalolle — joka on häpälsemä Onnistuin keksimään jo- limme tuntemaan toisiamme niin naisten työtä Naiset eivät halua lähellä asemaa — ja kalkkia kehoi- tain jonka perusteella voin jättää Väinö kertoili kärslmyksiään minulle miesten apua siinä Ja katsokoon tettiin menemään kuulemaan häntä myöskin kirjurin toimen Kotiintulo- Hänellä oli keuhkotauti jonka vuoksi vain eteensä se mies joka halua Minäkin pyysin isältä luvan päästä matka onnistui hyvin sillä noissa ei voinut tehdä työtä ja ainoa poika naisia siitä työstä estää v Mutta ho- häntä kuulemaan Innostuneena kotini lähellä olevissa taloissa eivät kun oli olivat vanhempansa koetta pinaiset eivät ainoastaan rakenna ta- kuuntelin tuota puhujaa tarkkaan luulleet minun kokouksessa olevan- neet kaikkensa saadakseen hänet pa loja mutta he myöskin omistavat ne vaikka en jaksanut käsittää kaikkia kaan ' ranemaan Olivat uhranneet paljon Ja kun miehet ovat tuoneet vainiol- mitä hän sanoi Puheensa loputtua Tuli -kaunis kevät lumi oli jo su- varoja lääkäreille ja kaikenlaisiin ta taloon sadon melonit sipulit he- hän esitti nais-osaston perustamista lanut ja maakin alkoi jo vihertää kustannuksiin josta siskonsa olivat delmät y m niin naiset omistavat ja niinpä kerättiinkin jäseniä ja nimi- Monet illat istuin järven rannalla hänelle vihasia kun heidänkin perin- ne kalkki Mies ei saa myydä rip- tettiin virkailijat Olin niin lnnos- itkien yksinäisyyttäni kiihkeästi ha- töosuuttaan siten tuhlataan Kaikilla postakaan kasvaneesta viljasta ilman tunut etten lainkaan huomannut yk- lusin päästä niitten iloisten tovereit- keinoin olivat he koettaneet kostaa vaimon suostumusta senjälkeen kun sinäisyyttäni ja pitkää matkaa jota teni luo mutta samalla tuli aina mie- sen Väinölle ja siten olivat saatta ne ovat vaimon taloon tuodut oli 6 kilometriä — vaan otin ehdotet- leeni se katkera yö En kellekään neet hänen elämänsä katkeraksi Ymmärtävätpä siis hopi-naiset puo- taessa kirjurin toimen vastaan uskaltanut siitä puhua mitään se Auringon viimeisiä säteitään heit lustaa oikeuksiaan kun he kerran jSeuraavana sunnuntaina oli ensi- kauhua synnyttäen yhä uudelleen tun- täessä sanoi Väinö minulle jäähy työssä uurastavat miesten lailla mäinen virallinen kokous Suurilukui- keutui ajatuksiini väiset ja lupasi pian tulla minua PAIKANNA VII 1 Il U n RÄTIT) II k k TA tislä tuttaviani ainoastaan osaa ylpeitä rikkautensa vuoksi eivätkä luokseni kertoili kuinka oli tuntenut lll II K 11 A A IA leistä tunsin nimellisesti Kokouk- koskaan kohdelleet meitä sukulaisi- elämänsä paljon hupaisemmaksi muis v H " II II J 11 iell loputtua tuli sinne joitain työ- na Masentunein mielin lähdin aste- tellesaan viimeisiä keskustelujamme väenyhdistyksen poikia ja niin aloim- lemaan järven rannalle työnsin ve- Hän oli saanut vanhemmiltaan kir- Kirj Sanni S me kaikin leikkimään piirileikkiä neen vesille ja istuin soutamaan jeen jossa he ilmoittivat tuovansa Ystävättäreni E:n tapasin istumas- Tunsin itseni niin sanomattoman on- Päästyäni perille ja kysyttyäni joko hänelle oppineen hoitajan joka olisi sa syviin mietteisiin vaipuneena su- nelliseksi kun sain tyttötovereiltanl isäntää tai emäntää ajaakseni asiani seurakumppanina että hoitajana hä rumielinen ilme kasvoillaan Hänen ystävällisen kohtelun poikien ystä- sain tietää että he olivat käymässä neliä Tämä seikka huolestutti Väi surumielisyytensä herätti minussa u- vvvttä olin oppinut karttamaan sillä kaupungissa ja että kotona olivat nöä sillä hän pelkäsi el saavansa teliaisuutta ja viimein pyysin häntä olin aina kuullut nuorten tyttöjen vain palvelijat ja talon nuori väki enää tilaisuutta tavata minua Hä kertomaan minulle jotakin elämäs- Pitävän karttaa poikien seuraa Kel- kaksi tyttöä ja poika Väinö joka oli nen vanhempansa eivät sallineet seu tään Pvvntöönl hän väliin vastus- lon lähestyessä yhtätoista hajaan- lapsista nuorin He ilmoittivat että rustelua köyhän tytön kanssa Pai teluin suostuikin ja kertoi: nuimme ja lähdimme kukin ilomielin heille tulee huomeniltana kylän nuo- jon oli meillä tuon asian johdosta Kotini sijaitsee metsän reunassa kotiimme ria tyttöjä ja poikia viettämään haus- keskustelua toisinaan kyyneleet vyö- pienen järven rannalla jonka toisel- Yksin taivaltaessani pitkää matkaa kaa haltijain poissa ollessa ja pyysi- ryivät poskillemme ja toisinaan lois ia puolen oli suuri maalaistalo Vä- kotiini menin kaikessa rauhassa aa- vät minuakin tulemaan ti ilo naurun raikuessa Isäkin tuli hän edempänä oli suuri kylä jonka vistamatta lainkaan että kukaan vilt- Lähdettyäni ulos tuli talon poika kotiin mutta ei huomannut meitä läpi kulki valtatie jota kulettiin ase- sisi kiinnittää pienintäkään huomiota minua vastaan ja uudestaan pyysi tu- silIa me piilouduimme suuren ruusu malle ja aina kirkolle asti minuun näin yön aikana jolloin kaik- lemaan heille huomeniltana Hyvin pensaan taakse kuullessamme hänen Äitini kuoli kun olin viidentois- ki nukkuvat rauhallista untaan Pääa- välinpitämättömänä vastasin: "Mitä- askeleensa jo edempänä Vasta aa tavuotlas toiset siskoni olivat Arne- tyäni viimeisen talon luo hyppäsi pä minä siellä" mutta hän lupasi mun ruvettua sarastamaan huomasim rikassa ja minä jäin isäni kanssa koira yökopistaan haukkua räyskyt- tulla noutamaan ellen tule Tuli ai- m että olimme viivähtäneet tolstem kahden kotiin Elämä tuntui ikäväl- tämään eteeni ja pian senjälkeen o!i ka jolloin olisi pitänyt jo lähteä sin- me Parissa lilan kauan Syvä kaiho tä ja kolkolta sillä isäni oli luonteel- emäntä isäntä ja poikansa kera ja ne nuorison leikkeihin isäni sanoi valtasi mielemme jättäessämme töi tään jörö ja harvapuheinen milloin- he kaikin alkoivat solvata ja häväis- menevänsä jonnekin kokoukseen sillemme jäähyväisiä Väinö lupasi kaan en kuullut hänen lausuvan lei- tä minua He luulivat isännän tule- Jäätyäni yksin minut valtasi taasen tehdä parhaansa päästäkseen jälleen killistä sanaa ynseästi hän esitti van matkoiltaan kotiin ja kun petty- raskas ikäväntunne Poimin joitakin minua tapaamaan aina asiansa ja jollei kalkki mennyt neenä näkivätkin minun niin käytti- kukkasia käteeni mennäkseni ran- Useampia viikkoja vierähti eikä niinkuin hän halusi niin silloin hän vät tilaisuuttaan hyväkseen parjatak- taan missä kiven päällä istuessani Väinöä alkanut kuulua Istuin yksinä lasketteli karkeita kirosanoja seen minua Sillä puolueiden suhteet tunsin saavani lohdutusta suruihinl ni monet illat muistellen häntä Mut Olin äitini sairastamisen aikana Suomessa olivat jo silloin kehittyneet katsellessani kauniita maisemia ja ta eräänä päivänä kun olin heinä vieraantunut kaikista lapsuustove- niin kriitillsen kireiksi että eri puo- peilikirkasta järven pintaa joka vain niityllä kokoomassa heiniä kasaan reistäni sillä olin eristettynä heistä lueisiin kuuluvat käyttivät yhtenä harvoin aaltoili sillä kevät oli mitä kuulin yhtäkkiä metsän reunasta lähes kaksi vuotta Maailman tapaii- taistelukeinouaan toisiaan vastaan m kaunein Nytkin oli tyyni hiljak- Väinön iloisen tervehdyksen ja samas tumia seurasin sanomalehdistä joi- m- ruokotonta haukkumista ja soi- seen lehdet liikahtelivat tuulen hen- sa huomasin hänen tulevan luokseni ta siskoni läettivät Amerikastakin vaamista ja noiden aseiden käyttä- käyksistä ja pikkulinnut laulaa lirit- erään toisen nuoren miehen kanssa Suomen ledistä seurasin etupäässä misessä porvaripuolueisiin kuuluvat telivät käkösen säestellessä Itkin kummallakin tuohiset joissa oli mar Suomen tapahtumia Aika olikin krl!- erikoisesti kunnostautuivat Kiirehti- rupesin hyräilemään: "Sä kesän vii- joja Väinö esitti seuralaisensa Jo tillistä sillä juuri niihin aikoihin essäni eteenpäin en voinut muutu me kukka kukoistat yksin vaan sis- ka oli hänen hoitajansa Hän jätti toimitettiin ensimäiset yleisäänestyk- kuin kertailla heidän viimeisiä sa- koistaan ruusu rukka jäi myrsky pian Väinön ja minut kahden monnen set (yleiset vaalit) Suomessa Olen nojaan: "Häpeä senkin portto!" maailmaan" vielä marjoja poimimaan Väinö oli saanut varman ja vakavan kannan Katkerin mielin muistelin sitä mat- "Aivan niin" kuulin yhtäkkiä sa- saavuttanut hoitajansa suosion ja työväen pyrkimyksiin nähden Saa- kaa pelko oli edessä miten seu- nottavan nostin silmäni ja huoma- tämä oli luvannut auttaa häntä pää tuani tilaisuuden päästä uudelleen raavan kerran pääsisin kokoukseen sin Väinön edessäni sen rikkaan su- semään tapaamaan minua Usein he lapsuuden tovereitten! joukoon huo- jossa voisin jättää pois kirjurin vi- kulaistalon pojan joka edellisenä il- tulivat yhdessä marjaan ja Väinö sil mäsin minkä muutoksen se aika oli ran Tuli aika jolloin täytyi lähteä tana oli luvannut tulla noutamaan !°in alna kulutti aikansa luonani Jo heissä tehnyt en saanutkaan enää velvollisuus pakotti ja ajattelin että heille ellen mene Hämmästyin näh- ten olimme melkein kaiket päivät sitä viatonta töverillisuutta osakseni jollain tavalla täytyy päästä mene- dessänl hänet ja kysyin: minne hän yhdessa- Tuttavuutemme kasvoi päivä vaan sensijaan sain ivan pilkan ja m&äi muuta tietäkään ei ollut Ja menee johon hän vastasi tulleensa päivältä ja siltä kehittyi viimein to häväistyksen Tämä johtuen kaikki kaunis kuutamo valaisi talvisen il- noutamaan minua heille koska ei ai- lellinen rakkaus siitä että olin työväenaatteen kan- lan että oli melkein yhtä valoisa kanut kuulua ja lisäsi: "Olet ka! Väinön vanhempien vastustaminen nattaja Jouduin taasenkin eroon to- kuin päivällä Seisoin hetken aikaa jo tulossa mennään yhdessä" Kuul- kuin myöskin hänen tautinsa olivat vereistani joita ennen olin ikävöiden ennenkuin pääsin selville mitä piti tuaan lyhyen kieltoni hän tuli va- voittamattomina esteinä edessämme kaivannut Nyt sensijaan aran luon- tehdä Viimein juolahti mieleeni: kavaksi ja kysyi: "Miksi olet aina Uskollisina toisillemme lupasimme teeni vuoksi rupesin heitä pelkää- minäpä menen suksilla pitkin metsiä yksin etkä koskaan hae toisten nuor- taistella saadaksemme omistaa toiseni mään ja karttelin niitä paikkojakin kunnes pääsen tien varrella olevien ten seuraa? Eikö sinulla ole iltävä?" me missä tiesin heitä olevan talojen ohi Astuttuani suksille ja En voinut pidättää itkuani vaikka Väinön ollessa taasen luonani tu- Yksinäisyys loi minuun raskaan ja ohjattuani ne metsään huomasin yh- näinkin sen sopimattomaksi mutta li erään torpan vaimo käymään meil ikävän tunteen sillä juuri siihen ai- den vaikeuden edessäni lumi oli jo luulin hänenkin pilkkaavan minua ja lä Väinö säikähti hänet nähtyään kaan jolloin ihminen eniten kalpaa paikoin sulanut alta ja suurina loh- sanoin: ja pahaa aavistaen keksi tekosyyn seuraa ja tovereita joille voisi mieli- koina se putosi alas joten suuren "Pitääkö sinunkin tulla minua pilit- meillä oloonsa ja sanoi: "Käske isä kuvituksiaan ilmaista jouduin ole- vaivan perästä pääsin ylös suksinenl kaarnaan en enää saa missään rau- si käydä meillä tänä iltana" jonka maan aivan kuin erakko Monta ikä- jatkamaan matkaani Vihdoin pääsin haa" sanottuaan poistui hoitajansa luo mar- vää talvi-iltaa jouduin yksin kotona perille Siellä olivat ystävälliset to- Hän sanoi säälivänsä minun yksi- joja' poimimaan itkemään sillä isäni el viihtynyt ko- verini jo kauan minua varttoneet näisyyttäni ja tulleensa sen vuoksi Väinön mentyä tuo vaimo kysyi: tona Ja vapaammaksi minäkin it- En ensin tiennyt mitä sanoa syyksi luokseni Keskustelimme kauan ja "Joko isäsi käskettiin tilille?" Sanoin sina saapuivat naiset tähän tilaisuu- teen siellä oli nuoria ja vanhoja Menin arastellen yksinäni kokous- huoneeseen jossa ei ollut ketään en- Eräänä päivänä isäni käski minun mennä asialle K: n taloon joka pii järven toisella puolen Siellä oli äi- tini sukulaisia mutta he olivat aina jälleen tapaamaan Pian hän tulikin seuraavan kerran en ehtinyt vielä odottaakaan Kun iltasella kastelin kukkasin hän aamu
