No 50
Tiistaina Joulukuun 14 p — Tuesday December -14th
13
joissa vietetään irstaista elämää joi
hin hankitaan kansan nuoria viatto
mia tyttöjä Näissä hirveisaä paheiden
pesissä huokaa tuhansittain onnetto
mia naisia joiden on ollut pakko
alistua tuottamaan liikevoittoa talo
jen cmistajille siten Baadaksoen pitää
kurjan elämänsä Kun laki uojaa tä
män kaiken niin kukara siihen voi
sekaantua Tämä jn kauheaa vää
ryyttä julmmta ihmisten sortoa
Hän oli kiintynyt näihin ajatuksiin
rttä ei huonannut kun eräs nainen
tuli häntä tiellä vastaan Nainen ky-
syy tutunomaisesti:
— Mihin hyvä se'ö on matkalla?
Pietariin ohn menossa
Nainn olisi halunnut laverrella
kauan mutta Tolstoi halusi jatkaa
matkaa Päästäkseen eroon puhutte
lijasta antoi hän rahan lapsen käteen
ja sanoi mennässään: Taivas teitä
siunatkoon
Hän pysähtyi Lewassovan asemalle
Lähellä asemaa on "hartsoona" jossa
on muutamia huoneita matkustajia
varten Yksi huone on aina vuokrat
tu vaikka siellä harvoin on asujan
Huone pidetään kunnossa sitä varten
että tuttavamme Tolstoi voi sinne ai
na kotiutua matkoillaan Tämä on hä
nen pysähdyspaikkansa lähellä Pie
taria Hän muuttaa pukua ennenkuin
taas esiintyy siinä seurassa johon
hän kuuluu Vain huoneen vuokraaja
vaimoineen tietää tämän huoneen
vuokraajan korkean arvon mutta siitä
he eivät puhu muille Juna viheltää
asemalla Toistoilla on kiire vaunuun
Hän on jo taas oma itsensä ja liik
kuu luokassa joka hänen arvolleen
on sopiva Juna saapuu Pietariin
Siellä on hänellä taas loisto ja ylelli
syys vaBtassa Vaimonsa on häntä
vastaan ottamassa ja he rientävät yh
dessä komeaan kotiinsa
Kaiken muun keskustelun loputtua
kysyy kreivitär jos Tolstoin on on
nistunut löytää sopiva nainen joka
ottaa imettäjän toimen vastaan?
Kreivi vastasi että hän ei ole vielä
varma ' asiasta mutta hän uskoo että
dat pois) Tyyntykää — Kuin
ka minä voisin olla tyyni —
Ooh — tuon vaikeroivan itkun
täytyy loppua sen täytyy —
Paashit kutsukaa vartioväen
päällikkö luokseni
PAASHIT: {Kumartavat ja
menevät yhdessä vasemmalle
Tulevat heti Päällikön seuraa
mina Asettuvat paikoilleen)
OLANTHA: Vartiopäällikkö
minä — (Horjuu kamarineidit
tukevat häntä ja asettavat hä
net istuimelleen) Ooh — ei tä
mä ole vaarallista minä vaan
— (Katsoo peläten ympärilleen)
Kuulitko sinä mitään juuri äs
ken? PÄÄLLIKKÖ: En Valtiatar
en mitään erikoista Minulla oli
sitäpaitsi hieman kiire
OLANTHA: Etkös sinä ole
viimeaikoina kuullut — kuinka
sanoisin — huomannut mitään
erikoista?
PÄÄLLIKKÖ: Kuullut —
huomannut — Mitä? (On hä
millään )
OLANTHA: Huomaan että
olet kuullut (Lasten itku kuu
luu jälleen hetkisen) Ooh taas
se kuuluu taas — (Peittää kä
sillään kasvonsa ja vapisee
kautta koko ruumiinsa Löllerö
ja Töllerö oven luona osoitta
vat myös mitä suurimpia kau
hun merkkejä)
LEMPEYS: Arrflollisin Val
tiatar —
HEMPEYS: Tyyntykää koh
ta on taasen kaikki hyvin itku
on jo vaijennut
OLANTHA: Tiedän tiedän
— mutta mitä tuo itku on —
se on niin kauheata
PÄÄLLIKKÖ: Niin on Val
tiatar OLANTHA: (Katsahtaa hä
neen) Tiedätkö sinä mitä se on?
vaimoraukan lopulta täytyy suostua
hänen ehdotukseensa Puute hänet sii
hen pakoittaa Vain puute ja hätäl
— - Ovatko ne maalaiset sitten niin
kovin köyhiä? kysyy kreivitär nai
visti — Ovat! on Tolstoin lyhyt vas
talla Siitä ei keskustella enempi sillä
viimemainittu ei näytä olevan puhe
tuulella Tolstoi ei voi unohtaa suloista nuor
ta vaimoa Hänen lempeä kuvansa
on aina hänen silmäinsä edessä Hän
muistaa sen ilmeen joka levisi nai
sety kasvoille hänen rahakäärön tar
jotessaan Näytti kuin heiltä sillä ker
taa kaikki " vastukset olisivat olleet
pois pyyhityt Miten vähästä he ovat
tyytyväisiä! Kiittävätpä Jumalaa sen
pienen hyvyyden edeltä
Ovat tyytyväisiä jos heille jää pa
lanen leipää huomiseksi tahi joa saa
vat edes' jolloinkin verhota itsensä
uudella vaatteella ovat he äärettö
män onnellisia Tietämättömät ihmis
raukat eivät ymmärrä syitä kurjuu
teensa Me tyhjäntoimittaja luok
ka haluammekin että he pysyvät
mahdollisimman sokeina ja yksinker
taisina niin he eivät napise
Tolstoi vetäytyi taas pois perheen
piiristä Kreivitär jäi ihmettelemään
puolisonsa kummallista luonnetta
RADVVAY CENTER ALTA
Tervehdys Toverittaren pienille ja
suurille lukijoille Täällä on kovin
märkä ilma Minä olen kovin Iloi
nen kun joulu on niin kovin lähel
lä Minä pyydän että minun tove
reitani tulisi joulukuuselle Olin ko
vin pahoillani jos en tule saamaan
sitä kirjaa Erämaassa ja Mailmalla
Mutta minä sain sen loppupuolella
marraskuuta Heti kun se tuli niin
aloin sitä lukemaan Tykkään että
se on jännittävä kirja Minä lausun
tullannet kiitokset Helmi-tädille
Meillä kävi vieraita nimittäin Fan
nie Hurskainen Toivon että Faunio
kävisi joskus toisenkin kerran Kli-
PÄÄLLIKKÖ: Se on kärsi
vien pikku ihmislasten itkua
OLANTHA: Kärsivien? Mik
si he sitten kärsivät?
PÄÄLLIKKÖ: Minä olen ky
kenemätön saamaan sitä selvil
le OLANTHA: Olet siis koet
tanut? PÄÄLLIKKÖ: Olen Valtia
tar OLANTHA: (Nousee ja tu
lee alas istuimeltaan) Minkä
vuoksi on ihmislapsien pakko
kärsiä mailmahan on toimes
tamme täynnä kauneutta hy
vyyttä —
PÄÄLLIKKÖ : Vaikka niin
kin Tilannetta on silti katsot
tava vasten kasvoja ja koetet
tava ottaa selkoa tämän itkun
syistä jos mahdollista
OLANTHA: Aivan oikein
Meidän on saatava selville sen
syyt sillä muuten emme voi
ensinkään nukkua
LEMPEYS ja HEMPEYS:
(Yhtäaikaa) Emme nukkua?
LÖLLERÖ ja TÖLLERÖ:
(Ähkien) Emmekö nukkua?
OLANTHA: Kuinka voisim
me nukkua levollisesti tietäes
sämme että mailmassa on kur
juutta että siellä on onnetto
mia —
(Keijujen laulu numero ensi
mäinen kuuluu takana hiljaa)
PÄÄLLIKKÖ: Valtiatar työ
läisemme jo palaavat
LEMPEYS: Saammeko aut
taa teitä Valtiatar?
HEMPEYS: Viemme teidät
istuimellenne jos sallitte
OLANTHA: Viekää tahdon
olla paikallani heitä vastaanot
tamassa (rlutfavar hänet istui
melleen) Kas niin hyvä (Hy
myilee) Viittani ja kruununi —
ja nyt valtikkani (Saatuaan
kä minä lopetan nyt ja toivotan kai
kille hauskaa joulua ja onnellista
uutta vuotta — Toivoo:
Kerttu Tuomi
NORVVOOD MASS
Eipä pitkään aikaan ole näkynyt
minkäänlaisia viittauksia kylästämme
Toverittaren palstoilla Kirjeenvaih
taja on laiminlyönyt tehtävänsä ei
kä ne kykenevimmätkään toveritta
ret ole tahtoneet korjata asian puut
teellisuutta sillä että olisivat kirjoit
taneet lehteemme johon on jokaisel
la kyllä oikeus jopa velvollisuuskin
kirjoittaa
Työttömyyttä on ilmennyt suuressa
määrässä tännekin nuoria keski-ikäi-siä
ja vanhoja miehiä näkee päivät
päästään seisoskelevan liikekatujen
vierillä — milloin haeskelevan työtä
sitä kuitenkaan saamatta Niin on
han nyt lomaa työläisillekin annet
tu Kun hieman tarkistelee tuota
työläisten lomanviettoa niin huomaa
siinä suuren eroavaisuuden verrattu
na yläluokan tapoihin El näytä
palkka-orja nauttivan loma-ajastaan
Päinvastoin tuskalliselta tuntuu olo
ilman työtä se lyö leimansa häneen
Eikö palkkaorja olekaan ihminen?
Eikö luonto ole luonut hänelle aiste
ja tuntemaan omaa parastaan? No
niin tähän on helppo vastata jokai
sen omassa sisimmässään Kivihii
len vaikea saanti tekee kiusallisen
vaikutelman työläisperheisiin sillä
rahakaan — jos sitä on — ei näytä
kelpaavan syys on kai se ettei kivi
hiiltä ole saatavissa Kolkolta tuu
tuu työläisten koti kun liesi on kyl
mä Ei ole työtä mahdollisuus elää
näyttää supistavan sensijaan talven
tuiskut hyväilevät hänen kalpeita
kasvojaan Koti ei tarjoa minkään
laista turvaa sillä suureni] osa ei
omista mitään muuta kun kädet Täl
lainen epäsuosiollinen tilanne jolloin
työttömyys ja nälkä astuvat köyhälis
tön joukkoon sen pitäisi aukaista
monen nukkuvan silmät näkemään
sen järjestelmän vääryyden joka on
kaikki istuu Lempeys ja Hem
peys asettuvat hänen kummal
lekin puolelleen Paashipojat
hänen istuimensa taakse rinnak
kain) Avatkaa portit (Löllerö
ja Töllerö eivät kuule vaan va
littavat ja voihkivat) Mikä tei
tä vaivaa? Miksi ette aukase?
— (Päällikölle) Katso mikä
heidän on
PÄÄLLIKKÖ: (Mennen pe
räoven luo) Miksikä te ette
aukase portteja?
LÖLLERÖ: (Vavisten) Ooh
tuo itku —
TÖLLERÖ: Se on sä — sä —
säikähyttänyt me — me — mei
dät kuoliaaksi
PÄÄLLIKKÖ: (Ravistellen
heitä) Hävetkää katsokaa Val
tiatarta miten uljas hän on
OLANTHA : (Lempeästi)
Älkää peljätkö ystäväni me em
me ole tehneet mitään vääryyt
tä meille ei siis voi mitään pa
haa tapahtua: Avatkaa vaan
portit (Vienon orkesterin alku
soiton aikana juoksee sisään pe
rältä kastepisarakeijukaiset pa
ri ttain kukkia käsissään Olant
han istuimen edessä notkistavat
toista polveaan ja sitten alku
soiton kestäessä asettuvat näyt
tämön reunaan)
Keijukaisten laulu No i
Kastepisarakeiju
lennä korkealle sä
Kukkaterihin leiju
luo uutta elämää
Kukat pikku keiju
väriloistohon saa
Nyt nukkumaan hän leijuu
ja lumivaippaan käy maa
(Loppusoiton kestäessä kier
tävät parittain näyttämöä ja sit
ten asettuvat Olanthan istuimen
oikealle puolen Soitto vaihtuu
nyt marssin alkusoitoksi ja si
vaatinut toisen uhraamaan elämän
sä onnen toisten hyvinvoinnin täh
den Mietihän tovorl — kuka lienet
kin — kuinka kauan tätä kestää? —
Nyt kun on tulossa se "Riemujuh
la Joulu" niin onpa meilläkin Nor
woodin suomalaisilla jotakin ihmeel
listä tulossa Kerta kaikkiaan se on
suuremmoista! Kysykääpä näiltä
Härmän miespuolisilta ne kuuluvat
siitä jotakin tietävän Ompeluseura
"Toimi" näyttää olevan ripeässä toi
minnassa keväällä kuulutaan toimit
tavan käsityömyyjäiset Tunnustus
yhteispyrinnöille! Mitäs siitä on
kaan että velttoua viettää aikaa Jo
kainen joka todellisesti on sosialisti
ja pitää velvollisuutenaan: ensiksi
pysyä aatteensa takana teoriassa ja
käytännössä toiminnallaan näyttää se
seikka todeksi mihin puolueeseen
eli luokkaan hän todellisesti kuuluu
Eikä syrjässä vilkuile arvostellen
mitä kukin saa aikaan Kuten tiede
tään on naisten ompeluseurakin tär
keä tekijä rahallisessa avustamises
sa Siispä jokainen toimeen Käsi
töiden ohjaajina toimivat toveritta
ret Liina Viik Irene Niemi ja Helmi
Grönroos
Toivotan hauskaa joulua työläisko
teihin sekä taistelutarmoa ensi vuo
delle! Toveruudella: T Mikkola
MEILLE SYNTYI
TERVE TYTTÖ
18 p marrask 1920 jota alamme
kutsua nimellä:
Vida Mirjam
Annie ja Victor Laajanen
4006 West John St
Cleveland Ohio
sään tulee Haltiattaret jokaisel
la pieni maalipytty ja pensseli
kädessään Tekevät saman liik
keen kun Keijukaisetkin Olant
halle ja asettuvat näyttämön
reunaan)
Haltiattarien marssi No 2
Päivän helteen — sumusään
työskennelleet kesän tään
oomme pikku peikot vain
laulain luonnon kaunistain
Sai värin kukat lehdot puut
ja myöskin linnut helkkosuut
Nyt on loppu kesän työn
Alkaa uni talviyön
Taas kevään tullen unestaan
herää peikot luonto maan
KAIKKI:
(Kuoro)
Nyt on loppu kesän työn
Alkaa uni talviyön
Taas kevään tullen unestaan
herää keijut ja luonto maan
(Laulun loputtua jälkisoiton
tahdissa marssivat haltiattaret
Olanthan istuimen vasemmalle
puolelle)
OLANTHA: No haltiattaret
onko kukat värjätty ja väriaine
pantu säilyyn kasvien juurille?
I HALTIATAR: Syksyn ku
kat ovat vielä kaikki loistovä
reissään sydänkesäkukat ase
timme jo nukkumaan Väriai
neet on säilytetty kaikkialle en
si kevättä varten
OLANTHA: Entä syksyn
muut värit?
II HALTIATAR: Puiden
lehdet ovat saaneet kaikki vä
rinsä samoin kasvit sekä ne
jotka vielä kasvavat että ne
jotka jo ovat maassa nyt siin
tää koko luonto väririkkaudes
saan OLANTHA: Mitä ovat Kas
tepisarakeijukaiset toimittaneet?