No 50 Tiistaina Joulukuun 14 p — Tuesday December -14th 13 joissa vietetään irstaista elämää joi hin hankitaan kansan nuoria viatto mia tyttöjä Näissä hirveisaä paheiden pesissä huokaa tuhansittain onnetto mia naisia joiden on ollut pakko alistua tuottamaan liikevoittoa talo jen cmistajille siten Baadaksoen pitää kurjan elämänsä Kun laki uojaa tä män kaiken niin kukara siihen voi sekaantua Tämä jn kauheaa vää ryyttä julmmta ihmisten sortoa Hän oli kiintynyt näihin ajatuksiin rttä ei huonannut kun eräs nainen tuli häntä tiellä vastaan Nainen ky- syy tutunomaisesti: — Mihin hyvä se'ö on matkalla? Pietariin ohn menossa Nainn olisi halunnut laverrella kauan mutta Tolstoi halusi jatkaa matkaa Päästäkseen eroon puhutte lijasta antoi hän rahan lapsen käteen ja sanoi mennässään: Taivas teitä siunatkoon Hän pysähtyi Lewassovan asemalle Lähellä asemaa on "hartsoona" jossa on muutamia huoneita matkustajia varten Yksi huone on aina vuokrat tu vaikka siellä harvoin on asujan Huone pidetään kunnossa sitä varten että tuttavamme Tolstoi voi sinne ai na kotiutua matkoillaan Tämä on hä nen pysähdyspaikkansa lähellä Pie taria Hän muuttaa pukua ennenkuin taas esiintyy siinä seurassa johon hän kuuluu Vain huoneen vuokraaja vaimoineen tietää tämän huoneen vuokraajan korkean arvon mutta siitä he eivät puhu muille Juna viheltää asemalla Toistoilla on kiire vaunuun Hän on jo taas oma itsensä ja liik kuu luokassa joka hänen arvolleen on sopiva Juna saapuu Pietariin Siellä on hänellä taas loisto ja ylelli syys vaBtassa Vaimonsa on häntä vastaan ottamassa ja he rientävät yh dessä komeaan kotiinsa Kaiken muun keskustelun loputtua kysyy kreivitär jos Tolstoin on on nistunut löytää sopiva nainen joka ottaa imettäjän toimen vastaan? Kreivi vastasi että hän ei ole vielä varma ' asiasta mutta hän uskoo että dat pois) Tyyntykää — Kuin ka minä voisin olla tyyni — Ooh — tuon vaikeroivan itkun täytyy loppua sen täytyy — Paashit kutsukaa vartioväen päällikkö luokseni PAASHIT: {Kumartavat ja menevät yhdessä vasemmalle Tulevat heti Päällikön seuraa mina Asettuvat paikoilleen) OLANTHA: Vartiopäällikkö minä — (Horjuu kamarineidit tukevat häntä ja asettavat hä net istuimelleen) Ooh — ei tä mä ole vaarallista minä vaan — (Katsoo peläten ympärilleen) Kuulitko sinä mitään juuri äs ken? PÄÄLLIKKÖ: En Valtiatar en mitään erikoista Minulla oli sitäpaitsi hieman kiire OLANTHA: Etkös sinä ole viimeaikoina kuullut — kuinka sanoisin — huomannut mitään erikoista? PÄÄLLIKKÖ: Kuullut — huomannut — Mitä? (On hä millään ) OLANTHA: Huomaan että olet kuullut (Lasten itku kuu luu jälleen hetkisen) Ooh taas se kuuluu taas — (Peittää kä sillään kasvonsa ja vapisee kautta koko ruumiinsa Löllerö ja Töllerö oven luona osoitta vat myös mitä suurimpia kau hun merkkejä) LEMPEYS: Arrflollisin Val tiatar — HEMPEYS: Tyyntykää koh ta on taasen kaikki hyvin itku on jo vaijennut OLANTHA: Tiedän tiedän — mutta mitä tuo itku on — se on niin kauheata PÄÄLLIKKÖ: Niin on Val tiatar OLANTHA: (Katsahtaa hä neen) Tiedätkö sinä mitä se on? vaimoraukan lopulta täytyy suostua hänen ehdotukseensa Puute hänet sii hen pakoittaa Vain puute ja hätäl — - Ovatko ne maalaiset sitten niin kovin köyhiä? kysyy kreivitär nai visti — Ovat! on Tolstoin lyhyt vas talla Siitä ei keskustella enempi sillä viimemainittu ei näytä olevan puhe tuulella Tolstoi ei voi unohtaa suloista nuor ta vaimoa Hänen lempeä kuvansa on aina hänen silmäinsä edessä Hän muistaa sen ilmeen joka levisi nai sety kasvoille hänen rahakäärön tar jotessaan Näytti kuin heiltä sillä ker taa kaikki " vastukset olisivat olleet pois pyyhityt Miten vähästä he ovat tyytyväisiä! Kiittävätpä Jumalaa sen pienen hyvyyden edeltä Ovat tyytyväisiä jos heille jää pa lanen leipää huomiseksi tahi joa saa vat edes' jolloinkin verhota itsensä uudella vaatteella ovat he äärettö män onnellisia Tietämättömät ihmis raukat eivät ymmärrä syitä kurjuu teensa Me tyhjäntoimittaja luok ka haluammekin että he pysyvät mahdollisimman sokeina ja yksinker taisina niin he eivät napise Tolstoi vetäytyi taas pois perheen piiristä Kreivitär jäi ihmettelemään puolisonsa kummallista luonnetta RADVVAY CENTER ALTA Tervehdys Toverittaren pienille ja suurille lukijoille Täällä on kovin märkä ilma Minä olen kovin Iloi nen kun joulu on niin kovin lähel lä Minä pyydän että minun tove reitani tulisi joulukuuselle Olin ko vin pahoillani jos en tule saamaan sitä kirjaa Erämaassa ja Mailmalla Mutta minä sain sen loppupuolella marraskuuta Heti kun se tuli niin aloin sitä lukemaan Tykkään että se on jännittävä kirja Minä lausun tullannet kiitokset Helmi-tädille Meillä kävi vieraita nimittäin Fan nie Hurskainen Toivon että Faunio kävisi joskus toisenkin kerran Kli- PÄÄLLIKKÖ: Se on kärsi vien pikku ihmislasten itkua OLANTHA: Kärsivien? Mik si he sitten kärsivät? PÄÄLLIKKÖ: Minä olen ky kenemätön saamaan sitä selvil le OLANTHA: Olet siis koet tanut? PÄÄLLIKKÖ: Olen Valtia tar OLANTHA: (Nousee ja tu lee alas istuimeltaan) Minkä vuoksi on ihmislapsien pakko kärsiä mailmahan on toimes tamme täynnä kauneutta hy vyyttä — PÄÄLLIKKÖ : Vaikka niin kin Tilannetta on silti katsot tava vasten kasvoja ja koetet tava ottaa selkoa tämän itkun syistä jos mahdollista OLANTHA: Aivan oikein Meidän on saatava selville sen syyt sillä muuten emme voi ensinkään nukkua LEMPEYS ja HEMPEYS: (Yhtäaikaa) Emme nukkua? LÖLLERÖ ja TÖLLERÖ: (Ähkien) Emmekö nukkua? OLANTHA: Kuinka voisim me nukkua levollisesti tietäes sämme että mailmassa on kur juutta että siellä on onnetto mia — (Keijujen laulu numero ensi mäinen kuuluu takana hiljaa) PÄÄLLIKKÖ: Valtiatar työ läisemme jo palaavat LEMPEYS: Saammeko aut taa teitä Valtiatar? HEMPEYS: Viemme teidät istuimellenne jos sallitte OLANTHA: Viekää tahdon olla paikallani heitä vastaanot tamassa (rlutfavar hänet istui melleen) Kas niin hyvä (Hy myilee) Viittani ja kruununi — ja nyt valtikkani (Saatuaan kä minä lopetan nyt ja toivotan kai kille hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta — Toivoo: Kerttu Tuomi NORVVOOD MASS Eipä pitkään aikaan ole näkynyt minkäänlaisia viittauksia kylästämme Toverittaren palstoilla Kirjeenvaih taja on laiminlyönyt tehtävänsä ei kä ne kykenevimmätkään toveritta ret ole tahtoneet korjata asian puut teellisuutta sillä että olisivat kirjoit taneet lehteemme johon on jokaisel la kyllä oikeus jopa velvollisuuskin kirjoittaa Työttömyyttä on ilmennyt suuressa määrässä tännekin nuoria keski-ikäi-siä ja vanhoja miehiä näkee päivät päästään seisoskelevan liikekatujen vierillä — milloin haeskelevan työtä sitä kuitenkaan saamatta Niin on han nyt lomaa työläisillekin annet tu Kun hieman tarkistelee tuota työläisten lomanviettoa niin huomaa siinä suuren eroavaisuuden verrattu na yläluokan tapoihin El näytä palkka-orja nauttivan loma-ajastaan Päinvastoin tuskalliselta tuntuu olo ilman työtä se lyö leimansa häneen Eikö palkkaorja olekaan ihminen? Eikö luonto ole luonut hänelle aiste ja tuntemaan omaa parastaan? No niin tähän on helppo vastata jokai sen omassa sisimmässään Kivihii len vaikea saanti tekee kiusallisen vaikutelman työläisperheisiin sillä rahakaan — jos sitä on — ei näytä kelpaavan syys on kai se ettei kivi hiiltä ole saatavissa Kolkolta tuu tuu työläisten koti kun liesi on kyl mä Ei ole työtä mahdollisuus elää näyttää supistavan sensijaan talven tuiskut hyväilevät hänen kalpeita kasvojaan Koti ei tarjoa minkään laista turvaa sillä suureni] osa ei omista mitään muuta kun kädet Täl lainen epäsuosiollinen tilanne jolloin työttömyys ja nälkä astuvat köyhälis tön joukkoon sen pitäisi aukaista monen nukkuvan silmät näkemään sen järjestelmän vääryyden joka on kaikki istuu Lempeys ja Hem peys asettuvat hänen kummal lekin puolelleen Paashipojat hänen istuimensa taakse rinnak kain) Avatkaa portit (Löllerö ja Töllerö eivät kuule vaan va littavat ja voihkivat) Mikä tei tä vaivaa? Miksi ette aukase? — (Päällikölle) Katso mikä heidän on PÄÄLLIKKÖ: (Mennen pe räoven luo) Miksikä te ette aukase portteja? LÖLLERÖ: (Vavisten) Ooh tuo itku — TÖLLERÖ: Se on sä — sä — säikähyttänyt me — me — mei dät kuoliaaksi PÄÄLLIKKÖ: (Ravistellen heitä) Hävetkää katsokaa Val tiatarta miten uljas hän on OLANTHA : (Lempeästi) Älkää peljätkö ystäväni me em me ole tehneet mitään vääryyt tä meille ei siis voi mitään pa haa tapahtua: Avatkaa vaan portit (Vienon orkesterin alku soiton aikana juoksee sisään pe rältä kastepisarakeijukaiset pa ri ttain kukkia käsissään Olant han istuimen edessä notkistavat toista polveaan ja sitten alku soiton kestäessä asettuvat näyt tämön reunaan) Keijukaisten laulu No i Kastepisarakeiju lennä korkealle sä Kukkaterihin leiju luo uutta elämää Kukat pikku keiju väriloistohon saa Nyt nukkumaan hän leijuu ja lumivaippaan käy maa (Loppusoiton kestäessä kier tävät parittain näyttämöä ja sit ten asettuvat Olanthan istuimen oikealle puolen Soitto vaihtuu nyt marssin alkusoitoksi ja si vaatinut toisen uhraamaan elämän sä onnen toisten hyvinvoinnin täh den Mietihän tovorl — kuka lienet kin — kuinka kauan tätä kestää? — Nyt kun on tulossa se "Riemujuh la Joulu" niin onpa meilläkin Nor woodin suomalaisilla jotakin ihmeel listä tulossa Kerta kaikkiaan se on suuremmoista! Kysykääpä näiltä Härmän miespuolisilta ne kuuluvat siitä jotakin tietävän Ompeluseura "Toimi" näyttää olevan ripeässä toi minnassa keväällä kuulutaan toimit tavan käsityömyyjäiset Tunnustus yhteispyrinnöille! Mitäs siitä on kaan että velttoua viettää aikaa Jo kainen joka todellisesti on sosialisti ja pitää velvollisuutenaan: ensiksi pysyä aatteensa takana teoriassa ja käytännössä toiminnallaan näyttää se seikka todeksi mihin puolueeseen eli luokkaan hän todellisesti kuuluu Eikä syrjässä vilkuile arvostellen mitä kukin saa aikaan Kuten tiede tään on naisten ompeluseurakin tär keä tekijä rahallisessa avustamises sa Siispä jokainen toimeen Käsi töiden ohjaajina toimivat toveritta ret Liina Viik Irene Niemi ja Helmi Grönroos Toivotan hauskaa joulua työläisko teihin sekä taistelutarmoa ensi vuo delle! Toveruudella: T Mikkola MEILLE SYNTYI TERVE TYTTÖ 18 p marrask 1920 jota alamme kutsua nimellä: Vida Mirjam Annie ja Victor Laajanen 4006 West John St Cleveland Ohio sään tulee Haltiattaret jokaisel la pieni maalipytty ja pensseli kädessään Tekevät saman liik keen kun Keijukaisetkin Olant halle ja asettuvat näyttämön reunaan) Haltiattarien marssi No 2 Päivän helteen — sumusään työskennelleet kesän tään oomme pikku peikot vain laulain luonnon kaunistain Sai värin kukat lehdot puut ja myöskin linnut helkkosuut Nyt on loppu kesän työn Alkaa uni talviyön Taas kevään tullen unestaan herää peikot luonto maan KAIKKI: (Kuoro) Nyt on loppu kesän työn Alkaa uni talviyön Taas kevään tullen unestaan herää keijut ja luonto maan (Laulun loputtua jälkisoiton tahdissa marssivat haltiattaret Olanthan istuimen vasemmalle puolelle) OLANTHA: No haltiattaret onko kukat värjätty ja väriaine pantu säilyyn kasvien juurille? I HALTIATAR: Syksyn ku kat ovat vielä kaikki loistovä reissään sydänkesäkukat ase timme jo nukkumaan Väriai neet on säilytetty kaikkialle en si kevättä varten OLANTHA: Entä syksyn muut värit? II HALTIATAR: Puiden lehdet ovat saaneet kaikki vä rinsä samoin kasvit sekä ne jotka vielä kasvavat että ne jotka jo ovat maassa nyt siin tää koko luonto väririkkaudes saan OLANTHA: Mitä ovat Kas tepisarakeijukaiset toimittaneet?