No 32
tiistaina Elokuun 10 p — Tuesday August 10
Vanhus
Vanhus tietä pitkin kulkee
Sauvahansa nolH nojaillen
Raskahastl hän huokaö vaani
Mistä mistä suoja saan?
Olen raihnas vanhusparka
Vailla turvaa lohdutusta
Ei kotia ole missä uupuessa
Sals' vanhuudessa huojennusta
Kun olin nuori ja terve vielä
011 suojaa sekä ystäviä
Jos meni minne kuljin missä
Näin katselua lämpimiä
Mä tein työtä ahkerasti
Toivoin paljon elämältä
Sainkin kodin armaan kerran
Jossa vietin aikaa jonkun verran
Raadoin työssä päivät pitkät
Sydän löi niin rajuisasti
Hoidin lapset öiset hetket
Holvasin heitä armahasti
Muuttui kevät syksyiseksi
Kun saapui elon iltahetki
Muuttui ystävät kylmemmiksi
Ja elonpäivät tummemmiksi
Lapset mailmalle läksi
Mulla selkä köyrtyi varhain
Toverini tuoni kaasi
Poistui ystäväni parhain
Kaikkeni vaikka tehdä koitin
Lapset miehiksi mä hoidin
Parasta en antaa tiennyt
Tiedonlähteille en vienyt
Jos heidät kerran nähdä saisin
Sen aarteen heille nyt antaa voisin
Näin vanhana mä aatteen löysin
Sen saman tiedon muille soisin
Tää aate on aarre kallis mulla
Sen eteen uhraan nyt joka hetken
Sirottelen sitä ympärillen
Korjaten nuoruuden erehdyksen
Nuoreksi jos vielä päästä voisin
Niin suurta elämässä loisin
Tiedon tulta levittäisin '
Oikeutta maailmaan toisin
R— a
VANKILA
~ Kirj MAXIM GORJKIJ
Jatk)
JV
iMisoha nukkui raskaasti heti kun
oli heittäytynyt makuulavalle ja u
nissaan hän oli juoksevinaan hyvin
vaivaloisesti pitkin pimeätä kapeata
katua ja joku näkymätön takaa-aja-ja
tarttui hänen olkapäthlnsä huu
taen käsittämättömiä ankaria sa
noja:
— Herätkää! Tarkastus!
Mischa aukasl silmänsä kohotti
päätänsä — makuulavan vieressä sei
soi punatukkainen paksu vanginvar
tija nykien häntä takin liepeestä —
ja pitkä köyryselkäinen vankilan
päällikön apulainen katseli häneen
pilkallisesti harmailla silmillään ja
:sanol :
— Koettakaa nousta ylös ajois
sa ei täällä olla äidin luona!
— Heti paikalla — sanoi
Mischa pahastumatta hymyillen ja
putkahti makuulavalta lattialle
Päällikön apulainen vilkasl häntä
kasvoihin kääntyi ovelle huomautti
— vähän suopeammin:
— Pyytäisitte paperia ja kirjoittai
sitte kotiinne makuuvaatteista
ja muusta semmoisesta ja taak
seen katsomatta poistui
Sitte Mischa meni käytävän pää
hän peseytymään siellä oli pitkä le
veä rautainen allas jonka yläpuolel
la seinässä roikkui kokonainen rivi
vaskisia hanoja joista juoksi pyöreä
nä paksuna suihkuna kylmää vet
tä Käytävässä juoksenteli harmai
Nuorten
ta vankeja lakkiset teekannut kädes
sä ja silloin tällöin kuului ääni!
— Kiehuvaa vettä hakemaan
hei!
jKatsellen kahleitaan tuli Mischal
le vastaan kalpea tuuhea-valkeapar-tainen
korkeakasvuinen ryhtikäs
pakko-työläinen Hän katsahti yliop
pilaaseen iski silmää ja sanoi hy
myillen: — No herra keltanokka — satuit
ko satimeen? '
Punatukkainen vanginvartija toi
Mischalle tuopillisen lämmintä mie
toa teetä ja suuren palan mustaa
leipää Sen kuori muistutti saap
paan pohjaa ja tahmean pehmeästä
keskuksesta levisi hapan haju
Koko vankila surisi aivan kuin häi
ritty ampiaispesä Ylfympäriinsä
kuului naurua haukkumasanoja lau
lun katkonaisia säveleitä ja vangin
vartijat kiukkuista kiljuntaa Käy
tävässä suhiBivat pehmeästi nuorai
set luudat veden loiskiessa ja
Mischa täynnänsä terävää 'tiedonha
lua tullakseen tuntemaan näiden ki
vestä ja liasta rakennettuun vanhaan
rakennukseen suljettujen ihmisten e
lämää kuunteli jännityksellä tuota
kumisevaa humua
Bän oli lukenut vähän ja nähnyt
vieläkin vähemmän Hänen elämän
sä kulku oli ollut jotensakin Ikä
vää sisarensa ja tämän miehen an
karassa kodissa hamaan siihen asti
kun tuli yliopistoon epämukavalta
myöskin tuntui olonsa niitten yliop
pilasten keskuudessa jotka keskus
telivat vapaasti ja innokkaasti vii
saalla kirjakielellä kaikenmoisista
yhteiskunnallisista kysymyksistä
Kaikkialla aaltoileva tyytymättö
myys elämään oli ennättänyt kosket
taa jo hänenkin sieluansa herättäen
siinä hämärän mutta terveen halun
-vastalauseen panemiseen vaikka hän
ei vielä ehtinyt oppia ymmärtämään
mihin ja mitä vastaan tämä vastalau
se olisi kohdistettava Nyt tunties
saan itsensä sankariksi ahmi hän ko
ko nuoruutensa Innolla kaikkia uusia
vaikutuksia täyttäen niillä suuren a
varuuden nuoressa sielussaan
Juotuansa teen kiipesi hän akku
nalaudalle Vankilaa ymipäröivän
korkean muurin vieressä käveli pol
kua pitkin kiireiit askelin kädet se
län takana leveäharteinen musta
mies yllänsä paksu lyhyt takki pääa
sään korkea lippalakki Toisinaan
heilautti hän päätään voimakkaalla
liikkeellä loi pikaisen silmäyksen
akkunaan ja käveli edelleen Mischa
tunsi monta kertaa kuinka tämän
kirkkaitten silmien terävä katse hil
pasl hänen kasvojaan Hän halusi
sanoa miehelle jotakin ilmoittaa ni
mensä kysyä mistä syystä hän is
tuu vankeudessa Ja heti kun mies
astui akkunan kohdalle huudahti
Mischa hiljakseen:
— Kuulkaa!
Jostakin akkunan alta ilmestyi
vahtisotamies uhkasi sormellaan ja
sanoi karkeasti:
— Hei ei saa!
Lippalakkinen mies kohautti olka
päitään hymyili ja käveli edemmäk
si Mischa hyppäsi lattialle Häntä
harmitti hieman vahdin esiintyminen
ja kovin ilahdutti kirkassilmäisen
miehen hymyily nuorukaisesta tun
tui että tuo ihymyily herätti hänen
ja miehen välillä miellyttävää myö
tätuntoa ja yhdenvertaisuutta
Puolenpäivän tienoissa astui kome
roon nuori ja hoikka kuin ruoko —
vanginvartija jonka kasvot olivat
rokonarvista melkein muodottomiksi
muuttuneet Hän seisahtui ovensuu
hun ja Mischaan katsomatta lausui
hiljaa:
— Lähtekää kävelylle
Oli kovin kosteata Vankilan pi
Osasto
halla kivien välissä kuopissa läik
kyivät seisovat vesilätäköt Kolme
vankia käveli pitkin pihaa varsiluu
dat kädessä la'aisten laiskasti vettä
portille päin mutta samea ja sakea
likavesi valui takaisin' kivien välitse
kuoppiin
Vanginvartija kuletti Mischan van
kilan nurkan taakse ja sanoi hiljak
seen :
— Kävelkää tässä kulmasta tuon
ne seinään vankien kanssa on pu
helu kielletty!
Tässä äärettömän korkean sinisen
taivaan alla sana "kielletty" kävi
Mischan sydämelle aivan kuin olisi
kuullut sen ensi kertaa elämässään
ja sen soinnussakin tuntui olevan jo
tain alentavalsta röyhkeästi rajoitet
tua ja tylsistynyttä Hän rypistikul
makarvojansa ja katsahti vanginvar
tijaan jonka kasvot olivat liikku
mattomat ja jäykät kuin — ruma
naamari Poskipässä sekä leuassa
kasvoi siellä täällä hyvin nauretta
valla tavalla vaaleita karvapensaita
silmät näissä kasvoissa näyttivät vie
railta' ja tarpeettomilta Ne olivat
mustat soikeat — aivan kuin kau:
niillä naisella pelokkaasti ja peh
meästi pitkillä silmäripsillä peitettyi
nä katselivat iie lempeän surullises
ti niistä loisti jotain arkaa neuvot
tomuutta eivätkä ne olleet ollenkaan
traagillisessa sopusoinnussa näitten
runneltujen kasvojen kanssa '
— No mutta — kävelkäähän! —
sanoi vanginvartija - Seisahdella
— on myöskin kielletty
Mischa alkoi kulkea hitaasti van
ginvartija katsahti ympärilleen ja
seurasi häntä vähän taampana
m- Miksi te aina kapinoltsette? —
kysyi vanginvartija hiljaa katsoen
maahan — Lukisitte vaan hiljak
seen pääsisitte prokuraattorin a-
pulaiseksi — siinä kaikki! Mutta tf
— kapinoitsette niin nuori ja
pulska Onko teillä äitiä?
Liikutettuna hänen hiljaisista sa
noistaan seisahtui Mischa naurahti
ja pannen kätensä rinnoilleen aikoi
myöskin sanoa jotain yksinkertaista
hellää mutta vanginvartija peljäs
tyen hypähti edemmäksi vilkas! ym
pärilleen ja kuiskasi sukkelasti:
— Menkää menkää! Jos näkevät
niin sakottavat minua puhelusta'
siinä kaikki!
Hän läksi pois ja katosi vankilan
nurkan taakse mutta nuorukainen
rinta täynnä sekavia surun uteliai
suuden ja ilon tunteita alkoi kävellä
hitain askelin pitkin vankilan muu
rin vierustaa
Matalan tanakan' aivan kuin jos
sain määrin maan sisään painuneen
likaisenharmaan nelitornlsen vanki
larakennuksen ylitse levisi laajana
aivan kuin syys-sateitten pesemä ja
auringon vaalentama kalpeansininen
taivas siinä oli jotain autiota kai
hoa herättävää kylmää Ja vanki
lan kosteat seinät hohtivat myöskin
surunsekaista kylmyyttä
— Kuinkahan kauan minun täyty
nee täällä istua? — ajatteli Mischa
itsekseen katsellen ympärilleen Kyl
lä minä nytkin jo voisin kertoa hy
vin paljon hauskaa vankllaelämästä
jos päästäisivät minut pois tuumaili
hän itsekseen Ja mieleen juolahti
taasen katu yhteensullottu ihmis
joukko poliisien mustat muodot tyt
tönen Muistelmien viehätyksen innosta
mana hän el huomannutkaan miten
sukkelaan kävelyaika oli kulunut ja
kun rokonarpinen v vartija lähestyi
sanoen:
— Tehkää hyvin lähtekää kome
roon — huudahti hän ihmetellan:
— Joko nyt?
Vanginvartija nyökäytti päätään
vakuudeksi Käytävässä ilmoitti hän
hiljaa Mischalle:
— Minun äitini on vaivaistalos
sa' Ja painot päänsä alas anteeksi a
novan tavoin
— Vai niin! No — eihän se
mitään! — sanoi Misohä hymyillen
löytämättä sopivampia sanoja Tsiii
sen sulkeutui komeron raskas ovi
taasen rämisivät raasti ja vihaisesti
ovenlukko ja salparaudat Mischa
seisahti keskelle komeroansa katseli '
sitä istuutui makuulavalle ja —
yhfäkklä tuntui aivan kuin hänen
ajatuksensa ja tunteensa olisivat al
kaneet sulaa Nuorukainen tunsi It
sessään kummallista tyhjyyttä jäh
mettyi ja vaipui puolihorroksiin
Näin kulki hänen elämänsä päi
väslä päivään yksitoikkoisen sään
nöllisenä yksitoikkoisen harmaa
na kuitenkin tipahti joka päivä
hänen sieluunsa pieni tuskin huo
mattava pisara jotakin uutta — ja
jokainen - vaikutus vaikka se olisi
kuinkakin mitätön ollut näytti kirk
kaalta tämän elämän himmeällä poh
SAN FRANCISCO CAL1F
Heinäk 25 päivä oli ulko-ilma pik
nekki "Ingleside" rannassa Huonos
ta ilmasta huolimatta oli tovereita ker
tynyt hyvä joukko Kaikki odottivat
kaunista auringon paistetta mutta „
turhaan Yläkerran ukko oli kai
päättänyt pitää kalliin aurinkonsa
"finneiltä" piilossa Kuluihan se päi
vä kahvia ja kirnupiimää juodessa Il
lalla sitten polkattiin oikein vanhaksi
maaksi haalilla
Aivan uutta I Hiivitoimikunta päät
ti pitää elok 7 päivä jyryt "Kuuvalo"
ryöstotanssit Aikovat hankkia oikein
kuun haalimme siksi iltaa Oviraha
kin on vaan 25 senttiä joten ei ke
nenkään tarvitse olla poissa niin haus
koista kemuista H päivä elok tulee
olemaan ohjelma- ja näytösiltamac
Ohjelman hankkiminen annettiin agi
tatsionikomitealle Muistakaapa tulla
katsomaan kuinka se uusi agitatsioni
komitea reuhaa Ette tule vaivojanne
katumaan Sisäänpääsystä en vielä
tiedä mutta ei se tule liian paljoa ole
maan illanvieton arvoon katsoen
Toiste lisää — Tyyne L
SAN FRANCISCO CALIF
Pari viikkoa sitten sain kirjekuores
sa Toverittaren kirjekuoren — Kat
selin sitä sisältäkinpäin ja huomasin
että käyttämätöin se oli joten se oli
lähetetty jotakin tarkotusta varten
Olen joskus ollut Toverittaren kir
jeenvaihtaja joten saatuani tuon kir
jekuoren toi se mieleeni ajatuksen
josta en voi olla Toverittaren palstoil
la mainitsematta
Niinkin hermostuneelle "iikalle"
kuin minä olen lähetetään tyhjä kir
jekuori — Olin tietysti tulla vallan
hulluksi — Mutta jäin silti entiselle-
ni niin kuin toivoinkin 1
Ajattelin asiaa pitemmälti ja kirje
kuoren lähetys selkisi Sillä eihän sen
lähetyksessä ollutkaan mitään pahaa
Tuo kirjekuori on lähetetty monel
le ja miksi? Muistutukseksi minulle:
kirjottaa Toverittareen Huomautuk
seksi sinulle: uudista Toverittaren ti
lauksesi Miksi nyt juuri? — Miksi
ei myöhemmin? Siksi että nykyisen
Toverittaren toimittajan kirjoittama
arvokas kirja "Erämaassa ja Mailmal
la" annetaan Toverittaren vuosikerran
uudistuksesta tai uudesta tilauksesta
Nyt on tilaisuus uudistaa Toveritar
Älkää unohtako tarjota tuttavillenne
Toveritarta sillä Toveritar on varmas
ti tilaamisen arvoinen Jos ei asiamie
het satu jokaista kaupungissa asuvaa
suomalaista löytämään niin ottakaa
tilauksia ja antakaa ne Oskar Liukko
selle hän lähettää ne määräpaikkaan
ja siten (aatte edellämainitun kirjan
omaksenne — Entinen Vakituinen
Toverittaren tilaaja
määrä kymmeneen tuhanteen!
9
Tf