No 31
Tiistaina Elokuun 1 p — Tuesday August 3
f
NUORTEN PÄIVÄ
Nuorten päivä valkenee
kasvaa nuorten voimat
nuorten aatteet luja usko
uuden ajan aamurusko
ja nuorten laulut soivat
Vaipuu kaikki unholaan
mi eletty on ennen
uuden päivän toimet suuret
uuden yhteiskunnan juuret
Nuoret näyttää kuntoaan
jo saapuu aika onnen
Intomielin opitaan
on totuus tiedon pohja
nuoruus hehkuu tarmon tulta
velvotusta vaatii suita
Ulos yököt sopistaan
kun nuorten päivä hohtaa
Päivä meidän pilvetön
tuulissa lippu liehuu
yhteisvoimin taiston teillä
voitto varmana on meillä
Eespäin joukko peloton
viel' mustat voimat riehuu
A V
RAATAJILLE
Raatajille tahdon laulaa
heille hymnin viheltää
siellä isken valon taulaa
miss' on synkkää pimeää
Heille jotka aina kärsii
ristin raakaan kantaa saa
heille jotka luuta järsii
toisten syödess' omenaa
Laulan aikaa uutta vuotan
keväthyistä riemuineen
raatajien voimaan luotan
joukkovoimaan yhteiseen I
W M Mattson
VANKILA
KirJ MAXIM GORJK1J
(Jatkoa edelliseen numeroon)
III
Hjievahtamaton hiljaisuus — joka
ikäänkuin vartioitsl kaikkia ääniä ja
oli valmis säälimättä paljastamaan
jokaisen risahduksenkin — vaikutti
Mischaan — että hänen ylpeytensä
alkoi uudestaan herätä
Keskellä satoihin nousevan ih
misjoukon ainoastaan hän yksin us
kalsi rohkeasti nousta -väkivaltaa
vastaan! Hänen mieleensä joh
tuivat tytön kosteat silmät — mihin
on hän joutunut? Varmaankin ehti
:hän päästä sieltä pois ja nyt is
tuen omassa pienessä kamarissaan
kertoilee ystävilleen mitenkä komea
-yaaleaverinen ylioppilas vihasta
säihkyvin sinisin silmin piti innok
kaan puheen — kehottaen kaikkia
taisteluun väkivaltaa vastaan ja
kuinka se puhe sytytti kaikkien sy
dämissä halun taistoon Ja kuin
ka tytön kalpeat kasvot nyt hehku
vat Innostuksesta
— Kohtaankohan hänet vielä jos
kus? kysäsi itsekseen Mischa nau
rahtaen samalla ajatuksissaan Ää
rettömässä korkeudessa mustalla
taivaalla välähtelivät pienet tähtö
set — niitä vaan oli vaikea nähdä
läpi likaisen akkunaruudun Mischa
pisti kätensä akkunaristikon välistä
aukasi ilmareiän — kylmä öinen il
ma virtasi hänen kasvoilleen ja
koppiin alkoi kuulua vakavien rau
hallisten askelten kopinaa
— Vartija Vankila eihän tä
mä ole ollenkaan raskasta eikä pe
lottavaa! — arveli Mischa muistel
lessaan synkkiä kertomuksia vanki
loista Heilauttaen päätään lisäsi
hän halveksivasti naurahtaen:
— Neurastikkoja
Hänestä oli hauskaa tunnustaa
että ei vankila ollenkaan lamautta
nut hänen sydämensä sykki kuten
Nuorten
ennenkin säännöllisesti ja levolli
sesti — Jospa kaikki ihmiset yhteisvoi
min rohkeasti kuten minä hyökkäi
sivät aina sitä vastaan mikä heidän
elämäänsä ahdistaa — ajatteli
Mischa innostuen — niin varmaan
kin sellaisen rynnistyksen jälkeen
muuttuisi elämä iloiseksi kauniiksi
ja rauhalliseksi sitten johtui hä
nelle mieleen hänen kortteerinsa e
mäntä — joka piti arvossa hänen
yksinkertaista tasaista luonnettaan
ja kohteli aina häntä kuin' omaa
poikaansa Kyllä kai se tulee ko
vin pahoille mielin kun kuulee mi
nun vangitsemisestani Tokkohan
se hoksaa lähettää minulle tänne
päivällistä makuu- ja liinavaatteita?
Kaikki olen maksanut hänelle kuu
kaudesta jo edeltäkäsin Kyllä
maar se sisarenikin säikähtää ja
hänen miehensä tapansa mukaan
hieroo kaljua päätänsä sekä huoaten
äännähtää:
— Thja! Sehän siitä piti viimein
tulla
Inhottava ihminen tuo sisareni
mies eikä hän itsekään ole sen
parempi Elävät siellä omassa Ka
lugassaan nostavat kolmetuhatta
vuodessa palkkaa eivätkä välitä
muusta mistään
Tähdet piiloutuivat sukkelasti kul
kevien mustien pilvien lohkareitten
taakse ja loistelivat taasen uudel-
leen kylmän taivaan tumman sini
sillä palasilla Silmiään räpäyttä
mättä katseli Mischa ylös korkeu
teen ja ajatukset seurasivat toinen
toistaan — pyörien ympäri hitaas
sa rinkitanssissa
— Kyllä tulee hauskaa kertoella
vankilan oloista sitten kun täältä
vapaaksi pääsee! — arveli hän
— Ehkä kohtaan vielä sen tyttösen
kin Hänen eteensä kuvastuivat
uudelleen tytön kalpeat kasvot mus
tien kiharoiden muodostamissa puit
teissa surullisen ja suuttuneen nä
köisenä Misohalle tuli yhtäkkiä
halu kirjottaa hänelle runo Puris
taen silmänsä kovasti kiinni vaipui
hän ajatuksiinsa ja hetken kuluttua
kuiskasi haltioissaan:
— "Ristikon lävitse tähtöset katsovat
koppiin miss' vangittu kahleissa
makaa
Venäjällä — nähkäätte! — tähdetkin
tuikkivat
Rautaisen akkunaristikon takaa
Nelisäkeinen runo tuntui hänestä
kauniilta ja hyvin keksityltä Ilois
saan tästä hyppäsi hän pois akku
nasta käveli eedstakalsin komeros
saan ja alkoi ääneensä lausua ru
noa silloin tällöin Innoissaan nau
raa hymähtäen:
— "Venäjällä — nähkäätte! —
detkin tuikkivat
Rautaisen akkunaristikon takaa
täh-
— Ei saa puhella! — kuului hätäi
nen kuiskaus
Mischa pysähtyi ja katseli ääne
tönnä muutamia sekuntteja vangin
vartijan silmään joka kiilsi keskellä
ovea
i — Miksi ei saa? — Kysäsi Mischa
viimein tahtomattaan hiljentäen ään
tään — Se on kielletty! — kuiskasi van
ginvartija — Hillitkää itsenne! —
lisäsi hän vieläkin kuiskaamalla
Mischasta näytti että vanginvarti
jan silmä katsoi tällä kertaa tykkä
nään toisella tavalla — siinä välähti
eloa sekä myöskin jonkunlaista nau
rettavaa pelkoa
— Minkätähden? — Kysyi Mischa
hiljaa naurahtaen ja lähestyi samal
Osasto
la ovea — Eihän sitä kukaan kuule
— paitsi te vai häiritsenkö ehkä
teitä?
Kyyristyessään ovelle tunsi Mischa
lämpimän hengityksen ohella kasvo
jansa koskettavan omituiset ankarat
sanat:
— Mitä te nauratte herra ylioppi
las? HS h! Luuletteko että teidät
on tänne nauramaan tuotu?
— Olkaa hyvä sanokaa — alkoi '
Mischa
Mutta vanginvartijan silmä katosi
ja oventukana vallitsi kuolon hiljai
suus Mischa tirkisti oven pyöreäs
tä reiästä eikä nähnyt käytävän him-i
meässä hämärässä muuta kuin pak
susti keltaisella värilä maalatun vas
taisen seinän siinä mustan jykevän
rautaoven suurine lukkoineen ja
keskellä ovea — ympyriäisen valoi
san aukon
— Kuulkaahan! — virkkoi nuoru
kainen odottaen hetkisen mutta ei
saanut vastausta — Sepä vasta kum
mallinen ! — ajatteli hän Ja hä
nen sielussaan alkoi tuntua taasen
jonkinlaista sairaloista kolotusta
— Reilaan! — kuului akkunan ta
kaa ontosti väsynyt käheä ääni Sen
jälkeen kuului "jalalle" lasketun pys
synperän kolahdus Mischa hyppäsi
uudelleen ukkunalaudalle Pimeydes
tä kuului vahtisotilaan kiireistä hil
jaista söperrystä:
— Kaksitoista akkunaa kaksi
koppia
— Sinä tsjuvasthi! muista nyt —
vaikka näetkin jonkun kallon tai kä
den akkunasta pilkistävän — ' niin
muista ettet ammu! — puhui jo
ku käheä ääni
— Ymmärrän !
— Ymmärrät! Pian ampua pama-
hutat kuten viimeinkin Byikov
selvitä hänelle tarkemmin
— Hiljaisuudessa jokainen sanakin
välähtää kuten kipinä pimeydessä
— Jos näet että akkunasta katso
taan — älä ammu! Ymmärrätkö? —
kuului syvä bassoääui
— A ivan oikehin
Nuo kaksi murteella lausuttua sa
naa kuuluivat surullisen pelokkailta
— Mutta jos joku tunkeutuu ulos
akkunasta taikka juoksee tästä näin
— taikka näet tuolla juoksevan?
— A-ivan oikehin
— Sinun on heti paikalla huudet
tava — ken siellä? Huuda kerta
huuda toinen ja kolmannella —
ammu mutta ylös — ilmaan hälyy
tystä varten Sen jälkeen — am
mu myöskin juoksijaa taikka is
ke pyssynperällä taikka pistimellä
aina sen mukaan kuin on mu
kavampi ymniärsltkö?
i — A-ivan oikehin
— No nyt saat kävellä tästä tuon
ne saakka ja muista katsoa ak-
kunoihin Mutta torkkua — älä a-
jattelekaan!
— E-en ensinkähän
— Et ensinkään puujumala! No
sano nyt milloin sinun pitää ampua?
— Kun tunkeikse joku selkä edel
läh — Mutta jos joku tulee suoraan
seinästä ulos?
Äänettömyys Kuului vaan että
joku hengitti hyvin raskaasti ja
jonkun jalat kärsimättömästi tömis
tivät märkää maata
— N-noh saatanan !
— Silloin on lyötävä — kuului
hiljainen arka ääni
— Entäs — jos näet pään' akku
nasta — mitä silloin on tehtävä?
— Taaskin äänettömyys Pyssyn
kolahdus — ja vihainen sylkäisy
— N-noh senkin tammipölkky!
Kovasti kajahtelivat haukkumasa
nat — sitten seurasi vastenmielinen
Iäiskäys — aivan kuin olisi paljaalla
kämmenellä taikinaan isketty
— Si-illoin — ei mitäkääri —
kuului huoahtaen hiljainen vastaus
— Valohtelet! — kiljahti basso—
Silloin on samitta va: korjaa pois
pääsi Ymmärrätkö? Sinä — rupi
sammakko Marschf
Mischa painoi päänsä lujasti
kiinni akkunan rautaristlkkoon ktf
ettaen nähdä vartijaa — joka puhui
niin surullisen pelokkaasti Kapeaa
paikkaa jonka muodostivat vankilan
seinä ja korkea kivimuuri peitti
synkkä pimeys ja siinä 1'ikuskeli
hitaasti melkein kuulumattomin as-
kelin pää pystyssä pieni harmaa o
lento Hänen pimeässä välähtelevä
kapea pistimensä — muistutti kalaa
vedessä
—Korjaa pois kallosi! — kuului
hätäinen pelokas äännähdys
Mischa laskeutui hiljakseen akku
nalaudalta ja katsasteli ympärilleen
Komerossa oli tukahduttavaa Har
maalta seinällä sattuivat hänen sil
miinsä lyijykynällä järeästi piirretyt
kyynilliset haukkumasanat Hän
luki ne vaikeni ja alkoi uudelleen
lukea kovalla äänellä Sitten kat
sahti oveen heittäytyi makuulavalle
ja ummisti silmänsä
Samalla alkoi ovessa kiiltää him
meästi kalansilmä
(Jatk)
PORTLAND ORE
Luonto vetää puoleensa Nyt on
juuri kirsikkain ja kukkien aika Sik
sipä on viehättävää saada vähän lo
maa Toiset matkustavat merenran
nalle toiset maalle Toiset varusta
vat joka aamu suuret eväskorit mu
kaan ottavat katuvaunun jolla aja
vat Columbia joelle sen viileissä lai
neissa koettavat kuumuutta haihdut
taa Vielä suuri osa ajattelee että
eivät he maksa 26c kyydistä Me~
nevät likaviemärien väliin WiIIamette
jokeen Sen rasvaisilla rannoilla si
tä monessa joukossa jauhetaan valtio
ja talouspolitiikkaa Niin me täällä
virkistämme tätä "savimajaamme"
Henkisesti me olemmekin jättiläisiäi
päättäen siitä piskuisesta laumasta
joka oli kokoontunut kuulemaan nii
tä totuuden sanoja jonka päällä aat
teemme lepää — Sitä totuuden e
vankeliumia meille niin selvästi se
litti Aaro Hyrske
Sinne sitä sitten varmasti mennään
Suurella joukolla menemme t k 3 1
p Woodlandiin Siellä vietetään yh
teiset iltamat tanssit ja kesäjuhlat
Suomen sotaorpoja avustamaan — f
Jokainen kai olemme tunteneet kyl
mien tuulien talvisin ruumistamme vä
risyttävän vaikka olemme välttäväs
ti puettukin Olemme lukeneet Suo
men puoluelehdistä että mies joka
käy aina työssä ei voi ostaa itselleen
pukua niin satumaisissa hinnoissa ne
siellä ovat Mitenkä voivat ne tuhan
net naiset joilla on mies vankilassa
tai murhattu saada itselleen -ja lap
silleen vaatteita Tämän huomioon
ottaen on S S O päättänyt järjes
tää pitokelpoisten vaatteiden keräyk
sen Jokaisella teistä on joku vaate-
kappale jota ette tarvitse Miksi sen
antaisitte seisoa naulassa kun se voi
si tehdä jonkun ihmisen lämpimäksi
Joillakin on pieniksi jääneitä lasten
kenkiä jotka voisivat saada pienet
jalat ilosta tanssimaan Tutkikaa vi
susti vaatevarastonne ja tuokaa naa
lille Tai sanokaa jos teillä jotain
on niin komitean jäsenet ne teiltä
noutavat Komitean jäsenet ovat:
Mrs Olga Laine Mrs Korhonen ja
Mrs Fred Johnson Rahaa voi myös
kin lahjottaa että voidaan korvata
lähetyskulut Kenenkään ei tarvitse
pelätä että eivät vaatteet perille saa
puisi Ne lähetetään ensin New Yor
kiin sieltä Suomen työläisten avus
tuskomitean kautta perille Keräyk
sen tulokset julaistaan Toverissa
Höpsis
— Tahdotko tietää mitä
työläisnaiset toimivat j'a ajat-"
televat — Tilaa Toveritar