No 26
Tiistaina Kesäkuun 20 p — Tuesday June 29
7
Punakaartilaisen laulu
Klrj Nokkonen
On armeijamme pirstottu ja lyöty
Surmattu lapset ja kodit poltettu
Kaiserllle on osa orjiksi myöty
Kidutus vankiloihin teljetty
Vankiloissa viruu siskot veikot
Ne siellä sieluun asti vaivataan
Seppelöidään hirmuvallan peikot
Pyövelit murhaajat kruunataan
Kuin Spartacus me taistelimme
innoin
Aattehen puolesta me kaaduimme
Hunnein verlhurtat tuli silloin
Me ylivoiman eessä sorruimme
On kallis kallis vapauden hinta
Sen moni verellään on maksanut
On kylmentynyt urhoin rinta
Vaan hukkaan ei verenne vuotanut
Me nousta voimme sorron alta
Iäti vääryyttä jatkua ei saa
Alas! Alas tyrannien valta
Vapaus veljeys koko maailmaan!
Emmehän sorru epätoivon yöhön
Jos ensi taisto tappioksi lie
Tarmokkaammin käydään yhteis
työhön Käy vaivaln kautta vapauden tie
Siis nostakaamme ylös' punalippu
Hulmutkoon se entistä vlnhemmln
Vähät siltä jos vihollinen ilkkuu
Pelkäävät he sitä enemmin
Uudelleen kootaan armeijamme
Marttyyrien veri vaatii kostoa
Vielä rintamalle käydä uskallamme
Ja niin aina lähemmäksi voittoa
Me vaadimme
(Näytelmä lapsille)
Kirj A K
Näyttämö : Kaunis metsäinen seutu
tie kulkee yli näyttämön vinottain
Henkilöt —
Kerttu sotaorpo
Helmi herrastyttö
Lyyli herrastyttö
Opettajatar vanhanpuoleinen äreä
neiti
Koulutyttö
I :nen poika
2:nen poika
Joukko koululapsia
Kerttu (tulee tietä paljain jaloin
puettuna ryysyihin Sylissä koivun
oksia Istuu tienviereen ja alkaa kuo
ria vispilänvarpuja)
— Oi jos saisin näistä vispilöistä
ni edes sen verran rahaa että saisin
kyllikseni tänään syödä En muista
milloin viimeksi olen saanut ruokaa
vatsani täyteen Voi jospa rakas äi
tini eläisi (Laulaa) :
Elo nurja katse kurja osa m ulia
ompi vaan
Kyynelvilja poskillani kuivuneeko
milloinkaan
Vanhempani rakkahani kaatui taia
tosaa vapauden
Löytyneekö maailmassa kaihooni
ken hoivan tois
(Puhuu) :
— Jospa vähän lepään tässä en
nenkuin lähden pyytelemään yösijaa
Saanen taas kävellä pitkälle ennen
kuin löydän armeliaita ihmisiä (Las
keutuu maahan varpujen viereen nuk
kumaan) Helmi ja Lyyli (tulevat tietä myö
ten) Helmi — Kyllä todellakin tämä
on kaunis paikka kesällä vaan olen
silti alkanut tätä seutua kammoa et
ten enää ollenkaan viihtyisi täällä
En ole pitänyt tästä paikasta enää
sen jälkeen kun ne punikkiroistot
rääkkäsivät meidän joukkoja tuolla
mäellä (Osoittaa sivulleen) Rääkkä
sivät niin hävittömästi kun tiesivät
että kumminkin lopulta joutuvat hä
viölle Lyyli — Ei minua kammota Päin
Nuorten Osasto
vastoin ihailen näin muistorikkaita
paikkoja Ja sitäpaitsi — eivät ne
meidänkään joukot olisi voittaneet il
man saksalaisten apua
Helmi — Minä en oikein enää ym
märrä sinua Sinä usein puhut niin
ihailemalla niistä punaisista Etkö si
nä ole nähnyt ja kuullut minkälaisia
rosvoja punaiset ovat? (huomaa nuk
kuvan tytön) Katsoppa tuota nyt
tuossa Eikö hänkään punikkien va
sikka ole muualta paikkaa löytänyt
kun on asettunut siihen ihmisten jal
koihin Lyyli — — Kyllä me tästä voimme
mennä rauhassa eihän tuo raukka
häiritse ketään Hän näkyy nukku
van Mi ta ajattelisit jos olisit hänen
asemassaan etkä saisi edes tienvie
reen laskeutua lepäämään)
Helmi — Pyh! (heittää ylpeästi
päätään) Hänen asemassaani Kaik
kea sinäkin ajattelet En koskaan tu
le hänen asemaansa siitä voit olla
varma I
Lyyli — Kuule! Ei sitä voi sanoa
miksi maailma muuttuu (menevät)
Opettajatar (tulee perältä kiirein
askelin On astumaisillaan nukkuvan
tytön päälle Säikähtää)
— Herra varjelkoon! Uhl Menin
aivan hervottomaksi Kuka vetelys
siihen on heittäytynyt Kas vain kun
vetää unta Ahaa! Siinä on taas
yksi niiden punaisten mukuloista
Tuolla tavalla lojuvat päiväkaudet
Pelkkään ilkeyteen ne vaan oppiva K
Herätän hänet siitä ihmisten kulku
tieltä venymästä (potkasee vähän ja
lallaan tyttöä) Kuule tyttö ! Me
nekin siitä jo kotiasi kun tuossa tuo
kiossa on myöhäinen ilta Mene ko
tiisi älä maantiellä venyttele
Kerttu (säikähtää) Mitä te pu
huitte kodista? (katsoo neitiä arkana
hämillään)
Opettajatar — Sitä sanoin että si
nulla on aika lähteä kotiisi siitä ve
telehtimästä Kuinka kauan siinä olet
jo lojunut kuka tietää Mutta tyttö
kuuleppa miksi et käy koulua? Eikö
sinun vanhempasi anna sinun käydä
koulussa? Oppisit siellä edes ihmis
ten tavoille
Kerttu — Ei minulla ole vanhem
pia Suotta heitä minulta kyselette
Sensijaan että kävisin koulua pi-
tää minun tehdä työtä Muuten en
saa ruokaa Kotia ei minulla ole
Siellä missä milloinkin saan levätä
on kotini Vanhempani peittää mul-%
ta he kaatuivat taistelussa tuolla
Te tiedätte paikan (osoittaa mäkeä)
He lähtivät puolustamaan köyhien oi
keutta ja siellä heidät surmattiin
Opettajatar — Kuka sinusta sit
ten huolehtii? Mikset mene vaivais
taloon? Vanhempasi saivat ansai
tun palkkansa 1
Kerttu — Miksi noin puhutte? En
hän teiltä mitään pyytänyt Itse han
kin leipäni työlläni Saan siten ruo
kaa sen verran kuin sitä vaivaistalos
sakin annetaan Säilyn ainakin ko
valta kohtelulta jos voin pysyä pois
sieltä (Alkaa kuulua laulua)
Kas kaukana kirkasna kimmeltää
Säde säihkyvä toivojen tähden
Yli jylhien vuorien himmeltää
Kuin kutsuen silmä im m e nähden
Se kutsuvi rientohon virkeään
Ihanteiden ja oikean etsintään
(Lapset tulevat esiin ja pysähtyvät
Laulavat edelleen) :
Me nousemme vierua vuoren sen
Päin puhtaita kukkuloita
Jos tiemme on jyrkkä ja murtoinen
Ei estehet mieltämme voita
Me vuorehen vuolemme askeleet
Ja nousemme jyrkätkin jyrkänteet
l:nen tyttö — Joko sinulla on tie
dossa yösija? (syleilee Kerttua) Si
nä voit tulla meille Saat oikealla
vuoteella nukkua vaikka ei muuta
antamista olisikaan
Opettajatar (lapsille) : Mistä olet
te sellaisen laulun oppineet?
l:nen poika — Sunnuntaikoulus
sa jota pidetään Työväentalolla Siel
lä meille opetetaan paljon hyviä asi
oita Selitetään kaikki toisella ta
valla kuin teidän koulussanne neiti
Opettajatar (aikoo lähteä nyrpeä
nä) : Niinkö?
2:nen poika — Neitil Ennenkuin
lähdette olisi meillä pieni pyyntö teil
le Teidän tulee tehdä palvelus meil
le kaikille mutta etupäässä Kertulle
Opettajatar (äkäisesti) : Sanokaa
sitten pian asianne Minulla on kiire
l:nen poika — Miksi olette opet
tajaksi ruvennut kun ei teillä ole ai
kaa kuunnella oppilaitanne Mutta
sanokaa se ensin miksi Kerttu on it
kenyt? Häntfn silmänsä ovat punai
set sen näemme Oletteko loukan
nut Kerttua? Sanokaa! Tahi sano
koon Kerttu sen
Kerttu — Kyllä opettaja minu?
soimasi vaikka en häneltä mitään
pyytänyt Itkin sylystä kun hän hal
veksi vanhempiani vaikka tiedän et
tä he kunnialla kaatuivat taistelussa
köyhien puolesta
2:nen poika -— Oikein arvasim
me f Nyt on opettajan tehtävä mei
dän kaikkien kuullen lupaus että
hän ottaa Kertun kouluun ja antaa
hänelle saman opetuksen kuin meil
le toisillekin Eikä ainoastaan ope
tuksen mutta hänen ruokansa ja
vaatteensa pitää opettajan hänelle
hankkia vapaasti
Lapset — Eläköön! Hurraa!
Opettajatar — Olettepa te typeriä
kun tuollaisia pyyntöjä minulle teet
te Uskotteko todellakin että minä
teen niinkuin' te tahdotte!
l:nen poika — - Me vaadimme et
tä teette sen Jos te kieltäännytte
vaatimustamme toteuttamasta kiel
taännymme me jokainen tulemasta
kouluun niin kauan kuin te siellä
olette j opettajana Siitä saatte olla
aivan varma neiti I
Opettajatar (katsoo ihmeissään lap
sijoukkoa) Tarkoitatteko te lapsu
kaiset täyttä totta?
Lapset (yhteen ääneen) Totta me
tarkoitamme neiti
Opettajatar (vielä hieman epäröi
den) Niin no olkoon menneeksil
(Kertulle) Minä sinua äsken loukka
sin Sen sinulle korvaan hyvyydel
läni Teidän yksimielisyytenne lap- '
set minua aivan hämmästyttää ja sa
malla ilahduttaa Kertulle minä an
nan asunnon ja ruuan luonani tästä
päivästä lähtien Onko loukkauk
seni sillä sovitettu Kerttu ?
Kerttu (iloisena) Kiitän teitär opet
tajatar sydämestäni!
Opettajatar — Rakkaat lapset!
Tällä hetkellä te olette antaneet mi
nulle hyvän opetuksen Toimikaa
vain tästä eteenkinpäip samalla voi
malla ja tahdonlujuudella Olkaa ai
na yksimielisiä ettei milloinkaan epä
sovun ohdake piile joukossanne Si
tokaa sydämien haavat ja poistakaa
ne kipeät arvet jotka tämä julma vel
jessota on tuottanut Luokaa uutta
ja parempaa aikaa siihen teillä on
oikeusl
Lapset — — Eläköön 1
Opettajatar — - Laulakaa uudel
leen se laulunne Rientäkää eteen
päin Minä seuraan mukananne
(Lapset järjestyvät riviin ja lau
lavat Opettajatar kävelee mukana)
Me lapsoset koittavan huomenen
Me seisomme juurella vuoren
Katsomme toivoen uinaillen
Sitä tähteä kansan nuoren
Ja toivomme tähteä nähden näin
Me mielimme astua ylöspäin
Eli n ilmamme noustessa puhdistuu
Ja seestyvi selvemmäksi
Veljeys-uskosta laulaa suu
Käy mielikin lempeammäksi
Alas kauaksi turmion alhot jää
Yhä ylemmä joukkomme yllättää
Mutta kerta kun joudumme huipulle
Ja löydämme laakean laajan
Me veljiksi siskoiksi liitymme
Sen keskelle parvemme taajan
Ja joukkoa suurta ja sopuisaa
Ihanteittemme aurinko kirkastaa
(Punavaloa poltetaan lopussa)
Esirippu alas
Ole lastesi kanssa
(Mukaeltu suomennos)
"Anna minun olla lasteni kanssa I"
Mikä lauselma paremmin kuuluu äi
deille kuin tämä vanha Froebelin lau
separsi Eläessämme lastemme kanssa teem
me ei ainoastaan velvollisuutemme
mutta täytämme sen kaikkein suu
rimman — nimittäin äitiyden velvol
lisuuden Niin monta iloista ja on
nellista äitiä löytyisi jos he ymmär
täisivät täyttää velvollisuutensa lap
siaan kohtaan Älä karkoita lasta
luotasi tehdessäsi työtä Anna hänen
auttaa sinua jos hänellä on siihen
halua Anna hänen kävellä kanssa
si Älä kulje ääneti vaan kerro lap
selle asioita joita hän jo voi ymmär
tää Puhu luonnosta puhu silmin
nähtävistä esineistä ja asioista kuten
eläimistä puista linnuista kukista
j n e
Joa lapsi alkaa tehdä sinulle kysy
myksiä vastaa niihin suorasti ja sel
västi Muistan kerran kun pieni tyttöni
katsellessaan päivänlaskua kysyi:
"Äiti minne aurinko menee kun se
putoaa noin alas)"
Selitin hänelle asian niin hyvin
kuin voin Otin omenan käteeni ja
näytin hänelle että maapallo on o
menan muotoinen Selitin että maa
liikkuu Kerroin että Kiinan pikku
lapsilla on silloin pimeä kun meillä
täällä on kirkas ja valoisa päivä Au
rinko valostaa silloin toiselle puolelle
maata kun se näyttää laskeutuvan
alas
Eräänä päivänä vuosi sen jälkeen
tuli tyttöni juosten koulusta kotiin
Iloisena selitti hän heti minulle: "Äi-'
ti nyt minä tiedän mitä tarkoitit au
ringon laskeutumisella" Sitten hän
esitti minulle pienen laulun jonka
hän oli juuri oppinut koulussa
"Hyvää huomenta iloinen aamu
aurinko! Kuinka aikaisin saavuit luokseni mun
Sinäkö ohjasit pikku tähtöset pois
Ja kauaksi karkoitit kuun
Näin miten illalla levolle laskeuduit
Ennenkuin mä leikkini lopetin
Niin kiireesti alas rientelit
— Missä lienet sä ollutkin)
Nukahda en koskaan lapsoseni
Minä ympäri kierrän vain
Idän pikku lapset mua odottivat
Ne siellä vuottivat nousuain
Minä herätän linnut ja mehiläät
Kukan terätkin minä aukaisen
Senjälkeen aamulla heittelen
Lämpöä lapsosten poskillen "
Sitten hän kertoi mitä oli koulus
sa oppinut auringosta maasta kuus
ta ja niistä kauniista tuikkivista täh
distä "
ASTORIAN S S O onpluaursa kokouk
set pidetään ossston talolla joka torstai
ilta kello S Osote: 262 Taylor Ae
ABERDEENIN S S CLUBIN ompeluseura
kokoontuu joka torstai klo 2 ip 713 E
Ist St — Tervetuloa
NAISET
miksi aherratte itsenne uuvuksiin
pyykkipäivänä? Käyttäkää "Make-£m-White"
pyykkitaplettiä pesevät
pyykkinne 20:ssä minuutissa lumival
keaksi ilman hankausta Säästävät
kymmenkertaisesti aikaa vaivaa saip
puarahoja ja vaatteitanne Kokeilkaa
ja olette vakuutetut 25c laatikko
käyttöohjeet mukana Postimerkit ei
kelpaa maksuksi — REL1ABLE SA
LES CO Box 2143 Tampa Fla