Tiistaina Toukokuun 25 p — Tuesday May 25
No 2 f
2
Vangin vaimo
Kirj Hannu Moisio
Erään vankileirin korttikanslia
Pöydällä suuria laatikoita täynnä
vangittujen kapinallisten luetteloi
mista varten kirjoitettuja kaksois
kortteja — Huoneessa työskentelee
kolme miestä: kansliapäällikkö ja
kaksi hänen katsantonsa alla työs-
kentelevää vankia Kansliapäällikkö
on mies kolmissakymmenissä tylyn
ja epäystävällisen näköinen käytös
kohtelias mutta tekee sentään luo
taantyöntävän vaikutuksen Van
geista on toinen jo keskiijän saavut
tanut toinen ei varmaankaan ole vie
lä kolmatta vuosikymmentä alotta
nut — Kansliapäällikkö kirjoittaa
pöydän toisessa päässä toisen pään
ollessa nuoremman vangin hallussa
ja vanhemman järjestellessä kortti
kokoelmia Käytävästä alkaa kuulua hitaita
epävarmoja askeleita ja ovelle il
maantuu nainen Hän on vielä nuo
ri tusTtin kahtakymmentä täyttänyt
hento ujo tyttömäinen naisen ja
lapsen väliltä Siinä ovella arkaillen
seisoessaan tekee hän yhä enemmän
hennon ja avuttoman vaikutuksen
Hänen poskiensa pyöreys on jo mil
tei tyystin kadonnut mutta poski
päillä palavat pienet pyöreät punai
set täplät Hänen silmänsä ovat su
meat huomaa hänen paljon itkeneen
Huulien puna ei sentään vielä ole
kokonaan häipynyt ja hänen kaulan
sa valkeus tulee yhä selvemmin nä
kyviin mustan päällystakin rinnalla
Kansliapäällikkö kohottaa katseen
sa ylös papereistaan nainen astuu
epäröiden muutaman askeleen py
sähtyy epäröi ja sanoo vihdoin no
peasti hermostuneesti: "Olen kuul
lut että mieheni olisi kuollut Onko
se totta?" — Kansliapäällikkö viittaa
nuorenjmalle vangille ja tämä kysyy
naiselta hänen miehensä nimeä
"Holm Otto Emil Holm" vastaa nai
nen yhä edelleen hermostuneella ää
nellä Vanki menee "ruumisarkulle"
laatikolle jossa ovat kuolleiden van
kien ltaksolskortit ja leväyttää tottu
neesti korttikokoelman auki Hrkirjai
men kohdalta — Hoikka Hokkanen
Hollo Holm aivan oikein Holm Ot
to Emil "P:stäkö?" kysyy vanki
"Niin P:stä 23-vuotias" vastaa nai
nen äänellä jossa ilmenee toivoa
epäilystä tuskaa iloa Sama on ja
kortin ylälaitaan on kauniilla käsi
alalla kirjoitettu sana — maalaisliit
to Vanki tietää mitä se merkitsee
Tuo mies on ammuttu ja ilkkuen o
vat pyövelit kertoneet liittäneensä hä
net maalaisliittoon
Vangin valtaa raivokas viha hän
aikoo repiä kädessään olevan kortin
mutta suurilla ponnistuksilla saa hän
itsensä hillityksi Ne roistot ! —
Hm pltäisihän hänen jo olla tottu
nut tähän tämmöiseen Mutta hän
tuntee omituista hellyyttä tuota nais
ta kohtaan joka seisoo tuossa kat
soen häneen noilla rukoilevilla luot
tavaisilla lapsensilmillään Kaikki
perityt ritarilliset miehenvaistot he
räävät hänessä ja hän tahtoo suojel
la tuota jännityksestä vapisevaa hen
toa olentoa Ei hän ei saata sanoa
julmaa totuutta tuolle naiselle — Ai
kaa voittaakseen sanoo hän naiselle
niin iloisella äänellä kuin mahdollis
ta: "Suokaa anteeksi! Minä katson
vielä tarkemmin" Hän menee toi
selle laatikolle ja alkaa etsiä vaikka
tietääkin sen turhaksi sillä passitus
kortit ja arkistokortit pitävät täy
dellisesti yhtä
Aivan oikein Tuossa on passitus
kortti ja sen ylälaidassa näkee hän
omalla käsialallaan 'kirjoitetuksi: am
muttu ?5 18 Äänettömänä näyttää
hän korttia päällikölleen joka on
tullut hänen selkänsä taakse "No
miksi ette sano sitä hänelle?" Kans
liapäällikön ääni on kylmä ja terävä
Vanki katsahtaa päällikköönsä vihas
ta kipenöivin silmin mutta täytyyhän
hänen totella — Katsahtaiuattukaan
naiseen silmät kiinteästi kädessään
olevaan korttiin tähdättyinä puhuu
hän matalalla epävarmalla sammal-
televalla äänellä: "Niin tuota
kyllä se on totta Miehenne on to
dellakin kuollut" Samassa hän i
käänkuin omia sanojaan säpsähtäen
kohottaa katseensa Nainen kalpe
nee horjahtaa mutta saa kiinni pöy
dästä ja siihen nojautuen kysyy sil
mät luonnottomasti laajentuneina ou
dosti kiiluvina poskilla olevien pu
naisten täplien laajentuessa tuskin
kuuluvasti kuiskaten: "Mihin tä"u
tiin?" Vanki säpsähtää Se on siis
sittenkin sanottava Kumealla rinta
äänellä vastaa hän lyhyesti: "Am
muttu" Nainen tuijottaa hetkisen ikään
kuin ei käsittäisi kuulemaansa Äk
kiä tunkeutuu hänen rinnastaan vali
tushuuto niin vihlova niin sydäntä
särkevä että itse kanslianpäällikkö
kin säpsähtää Sitten alkaa nainen
itkeä kauheaa hysteeristä itkua Se
muistuttaa suden ulvontaa mielipuo
len naurua siinä ilmenee kuoletta
vaa tuskaa sydäntävihlovaa valitus
ta mittaamatonta surua ja vielä
kauan naisen poistuttua kaikuu se
kuulijan korvissa
Nuorempi vanki on kuin pyörryk
sissä Hän tuijottaa jyrkästi eteen
sä hänen silmänsä kiiluvat kuin kuu
meisen kasvonpiirteet ovat väänty
neet kammottavaan irvistykseen ja
hänen henkensä tuntuu harhailevan
järjellisyyden ja mielipuolisuuden ra
jamailla Vähitellen ja sentään tu
lee ennalleen piirteet lauhtuvat kat
seeseen tulee eloa ja käheänä kuis
kauksena tunkeutuu hänen kurkus
taan: "Kauheata!"
"Jatkakaa työtänne?" kuuluu kans
liapäällikön terävä ääni ja vähän a
jan kuluttua rikkoo hiljaisuutta ai
noastaan kynäin rapina
Kuoletan kulkurin uni
Läpi tiheän metsän kulki mies
rikkinäiseen takkiin kääriytyneenä
jolla hän koetti parhaansa mukaan
suojata ruumistaan sillä kylmä vi
hainen tuuli puhalsi aina hänen voi
mattomiin ytimiinsä saakka Väsy
neenä ja tylsänä laahusti hän pi
meässä ja ponnisteli rajuilman voi
mia vastaan jotka riehuivat hänen
ympärillään Vaikka näytti kuin
sortuisi hän näiden voimain alle niin
kuitenkin hän yhä uudelleen kiiruh
ti askeleitaan ja pakotti väsyneet
voimansa uusiin ponnistuksiin Ka
malata oli metsässä synkkä pimeys
peitti puut ja myrskyn kammottava
pauhina kohisi mahtavain jättiläis
puiden latvoissa säestyksenään poik
ki katkenneiden alaasyöksyväin ok
sain ryske
Mihin pyrki tuo mies? Missä oli
hänen matkansa määrä?
Tuskinpa hän olisi voinut antaa
tähän vastausta Hän ponnisteli
vaan eteenpäin itsekään tietämät
tä mihin
Jo viikkoja kuukausia harhaili hän
työttömänä maailmaa jonka kultai
nen nuoruuden unelma kerran oli hä
nelle niin kauniiksi ja ihanaksi ku
vannut Päivät pääksytysten laahus
teli hän paikasta toiseen verstaasta
verstaaseen — turhaan — mitään ei
ollut tehtävää kaikki paikat olivat
täydet! Hänen vatsansa oli tyhjä
rohkeutensa murtunut elinvoimansa
ehtynyt
Eikö hänellä ollut kotia? Kerran
oli mutta siitä oli niin kauan Hän
oli silloin vielä nuori poika Nyt oli
hän yksin maailmassa ilman ystä
viä ilman omaisia vaimonsa oli ai
koja sitten kuollut samoin lapsensa
Nyt oli hän koditon ei kattoa pään
päällä eikä leivänmurua
Vaivaloisesti hapuili yksinäinen
matkamies eteenpäin kompastuen
raivaamattoman poltin kiviin ja kan
toihin nousi ähkyen ylös ja horjahti
taas uudelleen Hän oli niin väsynyt
ja kuitenkaaan el hän suonut itsel
leen lepoa hänen täytyi kulkea e
teenpäin aivankuin häntä olisi ajanut
joku salaperäinen pakottava voima
jota ei voinut välttää
Kylmä tunki hänen luittensa läpi
jäsenet kävivät kankeiksi Äkkiä
jäi hän seisomaan Pitemmälle eivät
hänen jalkansa kannattaneet nyt
täytyi hänen levätä Hein istuutui
' kalmon päähän ja voimattomina tah
dottomasti painuivat silmäluomet
kiinni
Äkkiä huomasi hän häikäisevän
kirkkaan valon edessään mutta pian
se alkoi häipyä jättäen jälkeensä
vaaiean namyn mäessään nam nan
aavan verellä kostutetun kentän jo
ka oli täynnä kumarassa liikkuvia
kumman näköisiä eläjiä Heidän ylä
puolellaan liikehti suhisten ja kä
heästi rääkkyen kammottavia siivek
käitä olentoja
Kauhulta henkeään pidättäen kat
seli väsynyt matkamies tätä ilmiötä
Ylfympärinsä istui miehiä piirissä
haamumaisessa vaatetuksessa Tum
main päähineiden alta pisti esiin kal
peita kasvoja Kolkosti muristen ia
vihamielisiä olivat toiset kylmiä ko
via ylpeitä ja luoksepääsemättömiä
toiset
Yhfäkkiä tunsi kulkija käteensä
tarttuvan ja knn hän katsahti ylös
seisoi loistava olento hänen edessään
Tuo olento viittasi häntä vaieten
luoksensa ja ojentaen oikeaa kät
tään osottl miesten joukkoon päin
"Kuka sinä olet?" kysyi kulkija
vähemmän pelästyneenä kuin ute
liaana tästä uudesta ilmiöstä
"Minä olen tietäjä!" sanoi olento
salaperäisesti
"Ja ketä ovat nämä miehet?"
"Tule kysy heiltä itseltään ketä
he ovat mitä he ovt ajatelleet ja
toimineet"
Kulkija nousi ylös tällä kertaa
niin helposti ja vapaasti kuin ei kos
kaan ennen ja seurasi edellä leijaile
vaa olentoa
Ilman pelkoa ja epäilystä astui hän
piirin luo ja jäi seisomaan erään yl
peästi silmäilevän miehen eteen jon
ka pää oli koristettu välkkyvällä
kruunulla
"Ken sinä olet?" kysyi kulkija
Synkin ja tuijottavin katsein vas
tasi mies:
"Mahtava hallitsija olin minä ker
ran jota miljoonain ihmisten vaie
ten täytyi Jotella Ne heittäytyivät
minun edessäni polvilleen suutelivat
minun käsiäni ja ylistivät minun vii
sauttani ja hyvyyttäni Kenkään ei
rohjennut sanoa: 'jaa' kun minä sa
noin: 'ei' tai 'ei' kun minä sanoin:
'jaa' Mitä minä toivoin tapahtui
mitä minä käskin tehtiin kenelle
olin armollinen se eli ja ketä minä
vainosin se sortui Minä viittasin
ja silloin oli sota ja tuhansien täy
tyi vuodattaa verensä minun viit
tauksestani Oli rauha ja ihmiset
riemuitsivat silloin ja ylistivät minua
ylistyslauluin ja kiitosrukouksin Oi
se oli sittenkin ihanaa elämää jota
minä en koskaan enää saa nauttia"
lopetti hän huoaten "sillä kuolema
riisti minut pois"
"Tule kuiskasi opas ja hänen joh
tavaan käteensä tarttuen meni kulki
ja toisen luo
"Ken sinä olet?"
"Minäkin olin mahtava hallitsija
mittaamaton oli valtakuntani ja kan
sani laskettiin miljoonissa Minä o
lin tyranni alamaisilleni ja kuljetin
tuhansittain heitä mestauslavalle —
se oli minun nautintoni minun huvi
ni — verta täytyi minun nähdä sitä
minä janosin Silloin nousi kansa
minua vastaan ja minä sorruin rai
voisan joukon iskujen alle Kuva
patsaani syöstiin kumoon ja siihen
kirjotettiin:
"Alas tyrannit!"
Nyt vasta huomasi kulkija sen ve
risen vyön jonka puhuja oli kultai
sen kruunun sijasta käärinyt päähänsä
Vapisten kääntyi hiin pois
Mutta tietäjä huusi ankarasti:
"Kenkään ei tee pahaa rankaise
matta!" "Katso minua" vastasi ylpeä kol
mas kulkijan kysymykseen katsos
minua minäkin olen ruhtinas — raha-
ja kaupparuhtinas minä olin
rikkaampi ja mahtavampi kuin nämä
- hallitsijat sillä minä huolehdin hei
dän raha-asioistansa ja pidin heitä
kokonaan käsissäni Minä omistin
monta monta taloa ja tavaramaka
siinia minun uljaat laivani kokonai
nen laivasto risteili kalkkia meriä
arkkuni täytti kulta ja hopea Jo
kainen toivoni täytettiin sillä minä
voin ostaa kaikki itselleni" Taiteili
jat ja rakennusmestarit odottivat
minun käskyjäni kauneimmat naiset
kilpailivat suosiostani koko liuta
palvelijoita ympäröi minua pöytäni
oli täynnä herkullisimpia ruokia ja
majassani kuohui jaloin viini ja sillä
aikaa kun minä kokonaan heittäysin
nautlnnoihin ja nautin elämän kaik
kia riemuja kasvoi tavarani ja hy
vyyteni äärettömyyksiin sillä tuhan
sien ja taas tuhansien ahkerain kä
sien niin maalla kuin merellä päi
vin ja öin täytyi liikkua kootakseen
minulle aarteita ja täyttääkseen mi
nun rahakirstuni Katso tänne — "
Hän avasi raudoitetun arkun joka
oli hänen vierellään ja tuijotti ah
neesti siihen Kulkija näkj välkky
vää kultaa mutta hänen sitä kat
soessaan muuttui säteilevä metalli
punaseksi juoksevaksi aineeksi —
vereksi joka alkoi liikkua nousi
korkeammalle jä korkeammalle
juoksi yli laitojen ja alkoi virrata le
veänä jokena yli maan
Inho ja kauhistus valtasi kulkijan
ja pitäen opastaan kädestä astui hän
ffopeasti edelleen
"Minä olin maan rikkain mies"
kertoi neljäs "Lukemattomia hove
ja tehtaita kaivoksia ja sulattoja
kutsuin minä omikseni ja mahtava
miesten naisten ja lasten armeija
teki työtä puolestani ja totteli käs
kyjäni Aarteeni paisuivat mittaa
mattomiksi enkä minä itsekään tien
nyt kuinka paljon minä omistin —
mutta omistaminen oli minun kor
kein nautintoni — "
Hänkin avasi suunnattoman arkun
jossa kulta muuttui kuohuvaksi ve
reksi ja kumpusi kuten suihkukaivo
Toiset olennot viittailivat kulkijaa
kuulemaan heidänkin kertomustaan
mutta hän huusi torjuen kuoleman
inhon täyttämänä:
"Voi vaietkaa te julmat aaveet
minä tunnen teidät kaikki sillä myös
minun vereni olette te ottaneet
Minkä synnin ja pahuuden verenhi
mon ja voitonhalun syvyyden te pal
jastattekaan minulle!"
Mutta mitä? Verivirrat juoksivat
kokoon ihmisolennoiksi Kuten
maasta kasvaneena nousi kurjien
ruumiiden valtava joukko esiin rää
sylhin verhottuna laihtuneina nä
länlelma surkastuneilla murheemur
tamilia kasvoillaan köyristyneitä
vaimoja vaaleita silmät kuopallaan
olevia lapsia jotka hätä oli vienyt
ennenaikaiseen hautaan epätoivoisia
miehiä jotka kurjuudessa olivat jou
tuneet rappiolle aaltoili edestakai
sin Ja kaikilla oli helisevät kah
leet käsissä ja jaloissa loppumaton
valitus ja voivotus tunkille heidän
suustaan ja palavalla halulla etsivät
heidän kiillottamat silmänsä pelas
tusta vapahdusta
Ne olivat alamaisia orjia ja van
keja jotka ruumiineen ja sieluilleen
verineen ja ytimineen järjin ja sy
dämin olivat olleet rikkauksien ja
kullan hankinnassa
'Silmiään peittäen katseli kulkija
heitä Hän tunsi heidät niin liian
hyvin: nehän olivat hänen veljiään
ja sisariaan hänen kärsimys- ja osa
tovereitaan Kumarainen vanhus liopealiarmai
ne partoineen ja hiuksineen piikki-
(Jatkoa kahdeksannella sivulla)