No 50
Tiistaina Joulukuun 23 p — TuesJay December 23
7
yraky-yin lapsi
Kirj Helmi Mattson
7 Luku
— Leena! Leena! Mitä sinä pu
huit?! — Älä kiivastu Dagmar! Totta se
on! Omilla silmilläni näin eikä nii
niäni ole tähän asti valehdelleet
Suutu Jos tahdot mutta niin asia
onl
Dagmarin pää painui alas ja nyyh
kytys kuului sydäntä särkevä S3
tuli vaikeroivana valituksena kirve
levästä sydämestä
— Urho! Urho! Urho! -
— Kuule sanoi vanha Leena älä
ota tuota niin pahaksi Anna van
han ystävän neuvoa ja lohduttaa
Sellaisia miehet ovat! Niihin et
tarvitse uskoa ennenkuin pappi on
sanansa lukenut eikä vielä 'sitten
kään! -liitä sinä turhista Jos
tuo toinen on miehen mielestä nyt
sinua parempi anna olla Tottapa
han vielä näkee että vikansa on hä
nelläkin Kuka tietää unko pitkä
aikainen ystävä tuokaan Sellai
sia ne ovat miehet! Niille pitää osa
ta maksaa takaisin
Dagmar oli kuin houreissa tuskin
kuuli naisen puhetta
' Kuulitko! Niille pitää maksaa
takaisin tiukkasi Leena "
— Miten? sai jo Dagmar sanotuk
si kyynelien vieriessä poskipäille
— Mieti itse sanon näin: älä
suotta suruun kuole
Vaimo katsoi säälien tyttöä ja kii
ruhti ppis huoneesta
— Niille pitää maksaa takaisin
mumisi tyttö hampaillensa välistä
Kurja mies petturi! Hänelleko
olen sydämeni antanut Ja hänen ku
V: PAKOLAINEN
Hän istuu alla suuren kuusipuun
ja miettii orjan kurjaa elämiltä
on piirre jäykkä ympärillä suun
silmissä katse — uhkaa ylpeänä
Käsi vankka kiertyy ympä' rau
dan mik' pysähdyttää voipi vainolai
sen "Tuost' luovu en kuin_ eessä
haudan!'"
on päätös horjumaton pajkolaisen
On aseeseen hän käynyt urhon
lailla
eestä kodin hengen vaimon
lapsen
lahtarjoukun riehuessa kotomail
la sortuessa- taaton vanhan har-
maahapsen
Sortuessa oman kurkihirren
perheen nääiityessä"talven yöhön
kaikuessa konnain ilovirren —
silloin rientänyt oi' verityöhön
Taisteluhun kera tovereiden
eestä puiltahan ja jalon aatteen !
Kunnes sortui joukot kärsinei
den —
kaatui sankareina luona puna
vaatteen !
— Aatos vierii urho päänsä
noitaa
uhmamielin lausuu synkeänä:
"Nousee joukot puolestaan ne
kostaa
konnat ne ei sorru— kärsivänä !"
"illä aate orjain — kaipuu va
pauden —
se ei sorru joskin urhot kaatui
-vaan se nostaa iouko: vastaisuu
den vielä kerran — taistoon viimei
seen !"
Eemeli' Rautiainen
vaansa alituisesti silmäin! edessä pi
tänyt Julmuri! Näytteli niin rehellistä
ja asetti sanansa niin lilpatusti et
tä listoin Ooh! En voi katsella
häntä enää hetkeäkään en hetkeäkään-!
Dagmar puheli tuskissaan
— Rnknstaako hän toista Mart
ta Hovilaako hän rakastaisi
Ehkä -ehkä ei!
Hän aikasi itseään suoraksi ja
vihan ilme silmissä sanoi värisevin
äänin: — Minun pitää osata maksaa
hänelle takaisin
Kummia ajatuksia kierteli hänellä
nyt aivoissaan sekavia tunteita ris
teili rinnasa Se vain alituisesti ki
risti ja tuskaa tuotti: Mies oli hänet
pettänyt!
Vihdoin hän tyyntyi
Hiljaa- kyynelien pyrkiessä silmä
nurkkaan alkoi hän laulaa:
— Kaikki jo nukkuu
Nukkuu kai linnutkin
Kylmä kukkasiinkin koski
Tuska turtaa nuoren sydämen
Surusta kalvettuvi poski
' En itke en -
Vain laulelen
Mennyttä suvea muistelen
Oi! muistelen
Kuin uusi toive olisi eloon herän
nyt jatkoi hän iloisemmin:
Kevät tuo uutta elämää
Aurinko paistaa vielä
Nurmi jälleen vihoittaa
Leivo laulaa metsässä siellä
Linnun laulelo soi
On hauskaa oi!
Taas ihana kesä olla voi
Se olla voi
" — Mitä se Leena kertc! Dag
mar muisteli uudelleen Leenan pu
heita — Martta Hovila nähty usein Ur
hon seurassa Urhon kotona pidet
ty kekkerit Martalle ! Haa! Siinä
on rouvan sormet pelissä
— Urho seurustelee kanssani 1
käänkuin ei mitään olisi tapahtu
nut niinkuin oi tietäisi! Kaksi
naamainen! Kurja vehkeilijä A Ei
len illalla piti tulla hakemaan ei
tullut! Leena vakuuttaa nähneensä
hänet Martan kanssa
Dagmar tunsi itsensä niin onnetto
maksi kuin mailina olisi siinä pai
kassa loppunut eikä pelastusta enää
olisi toivottavissa
Sitten hänen kasvonsa salvat uh
man ilmeen käsi puristui nyrkkiin
vaistomaisesti suu vetäytyi pahaa
ennustavaksi Hetken tuijotteli (s
teensä Punaiset huulet laskivat
hienon vihellyksen
'— Ooh! Urho Kauervo luuletko
luuletko että saat lemmelläni leik
kiä ja tunteitani pilkata! Ojensi pie
nen vartalonsa suoraksi pyyhkiell
kyynelvedet silmänurkista asetti
hiuksiaan järjestykseen ja lähestyi
kuvastinta
— Kas! Eipä se Dagmar Aho olo
kaan hullumman näköinen Kaksi
Martta Hovilaa saa olla eikä riitä
sittenkään! sanoi hän ylpeästi pää
tään heilauttaen Saakcon rouva Ka
uervo tahtonsa täytetyksi En halua
tunkea hyliltäväksi ylpeään sukuun '
Urhoa rakastan sitä en voi auttaa
Että hän on niin kaksinaamainen
kavala sitä en voi kestää! Minä
väistyn minä väistyn vaikka
se olisi itsemurhani Kukaan ei saa
nähdä suruani kukaan ei saa tietää
polttavasta tuskastani
Tytön paa painui jälleen alas
Yhfkkiä hän noiisi ylös niinkuin oli
sa saanut jonkun mielijohteen Kä
veli rauhatonna edestakaisin ja pu
heli: — Voisikohan se olla niin nius-
tasukkairmulestako se olisi tro
Urho ei voi unojlaa Valter Hergiä
Hänen muistonsa kiusaa yhä Mi
nun täytyy tehdä jotain minun täy-
tyy saada kaikesta splvyys ia sit
ten ! Ha ha ha! Urho Kaner-
vo
Hän nauroi taas katkerasti
— Et tiedä mitä voi tehdä Dagmar
Aho!
Eipä se mitään Minäpä olenkin
myraky-yön lapsi
(Jatketaan)
Tilkkutäkki
Säälin naista joka tuhlaa kal
liita lepohetkiään turhanpäiväi
siin nypläystöihin 1 Ivyin käsi
tän että käsityöt kuuluvat tai
teellisiin harrastuksiin vaan sik
si juuri säälin sitä suurta enem
mistöä käsityöliarrastajista jotka
ci kykene muuhun kuin sen hä
päsemiseen Satatuhatta kertaa
on minulta odotettu ylistysvirttä
virkkauksille jotka muistuttavat
enemmän likasen lapsen takkuis
ta päätä kun sitä mallia jota ne
kömpelösti matkivat Miifulle
on käsittämätöntä miten muu
ten järkevät siistit ja vieläpä
ihanteellisetkin naiset näkevät
jotain ihailtavaa tuollaisessa
verkkomaisessa takussa Se ei
suinkaan voi tulkita heidän ihan
teitaan vielä vähemmin tyydyt
tää heidän taidejanoaan Khk'ei
vät he siinä näekään omien kät
tensä kömpelöitä jälkiä vaan ai
noastaan sen ihanteen jota mal
lin alkuperäinen luoja tahtoi sil
lä tulkita Siinä tapauksessa he
(ivat kuin taiteilija joka ihailee
Shakespearea mutta ei ymmärrä
vaan silti luulee voivansa esittää
sitä näyttämöltä — Kuitenkin
heidän tulisi pitää mielessään et
tä uauttisipa taiteilija kuinka pal
jon tahansa -näyttelemisestään
niin ellei hän voi tulkita Shake
spearea puhtaasti ei yleisö) voi
nauttia vaip hänen nauttimises
taan Sellainen taiteilija saa
mielinmäärin nauttia harrastuk
sistaan — yksinäisyydessään
Samoin pitäisi suuren enem
mistöin käsityö-harrastajista sul
kea työnsä monien lukkojen
taakse Olisi kuitenkin viisaam
paa että he tyytyisivät vain i
haileniaan kauniita malleja sen
sijaan että konemaisesti mat
kien raiskaavat niitä
Voin kerskua etten ole aikui
seksi tultuani häväissvt näitä o-
mau sukupuoleni taideharrastuk
sia enkä kohottanut elinkustan
nuksia pilaamalla hyviä aineita
Mutta minäkin olen vain nainen
Ihailen kaikkea kaunista Sil
mäni korvani ja suuni ovat ai
naisessa herkkupalojen jahdissa
Ihailen kuitenkin kaikkein eni
ten vanhanaikaisia tilkkutäkkejä
En tarkoita sellaisia haisevia rä
mäköitä muistuttavia resukasoja
vaan sellaisia hilpeitä värikoko
elniia joissa auringonkaaren he
leät värit kisailevat kuin nuoriso
kevätkesän viheriällä nurmella
tai sitten valkoset tilkut kokelti
maisesti kurttiseeraavat milloin
vaalean sinisten milloin vaalean
punasten toveriensa kanssa
Tuollaiset tilkkutäkit virittävät
sieluni kauniit kielet ja auknse
vat ihanteiteni siivet niin kuin
ei mikään muu taidetvö voi teh
dä )len' nähnyt monta tilkku
täkkiä jotka ovat todellisia- tai
deteoksia Olen myöskin har
mikseni kuullut ihmisten nimit
tävän tilkkutäkeiksi rumia mat
rassimaisia reStikasoja jotka pi
kemmin tuovat mieleen 'paina
jaisia kuin keveitä uliipnr-m
Vielä olen nuori — vielä voin
hillitä tämän taidejanoni — vaan
kunhan vanhenen kun saramrii
rupeavat narisemaan kun vrrcii
kiertää vaivaloisesti kun aske
leeni kä'yvät epävarmoiksi ja kä
teni tutisevat tulen minäkin ko
koilemaan tilkkutäkkejä mu'-
Miksi kiilan?
Mistä mä kiittäisin
Kiitospäivän tullen?
Mistä mä lausuisin
kiitokseni julki? —
Kiittäisinkö ehkä
kun aittani täynnä
ei tulva ei lialla pelloilla käymiä r
Xiin kiittäisinkö mä
kauniista sadosta
rehevästä runsaasta
vuodentulosta ?
Tai ehkäpä kiitän
kun "rauhassa" maa
työn hedelmiä huolitta nauttia
saa
Oi jospa mä löytäisin
kiitoksen aiheen — — —
niin tottahan minäkin
kiittäisin tuota —
niin kiittäisin
jotta -tuntuisi luissa
ja kiitoksen 'halu myös heräisi
muissa !
Vaan missä ovat
mun rehevät peltoni? —
Missä on aittani
viljaa täynnä? —
Niin missäpä lienevät (
maan aarteet rikkaat?
Missä tekijät työn' vapaat mai
' nehikkaat?
On nälkä ja puute '
mun peltoni viljaa
ja aitasta pilkistää
kuolema — murhe —
Orjan kahleet ja sorto
mun aarteeni lievät
Muun kaiken riistäjät minulla
vievät
On rauha vaan
veljeni vangiksi viedään —
Siskoni suloinen '
syöstähän turmaan
Siis näistäkö kiittäisin
Kiitospäivän (ulien
mä vapauden maassa orjana
ollen ? -
Karin M
Kiitospäivänä 1919
toista Valkosista sinisistä pit
Jiasista ja auringon kaaren kai
kista väreistä Silloin kun elä
mäni polkua — joka on kiertä
nyt vuorten rinteitä halkonnt
kukkaniittyjä tai kadonnut vil
lattomiin jokiin ja rotkoihin uu
delleen noustakseen jonkun syn
kän metsän reunaan — silloin kun
sen mutkia nousuja ja lasklija
peittää laskevan auringon kulta
rusko tulevat niiniin kömm-löt
käteni soinnuttelemaan' tilkku
täkkejä kirjavan elämiini palois
ta — ei malliksi vaan muistot i
niille joitten juonissa virtaa mi
nun mertani
"1 liirileijona"'
SUOMEN ORFO
Kirj II L— r
Pois on isä poiefa ait
poicfa sifkot veikotkin
Pot: ta koti poissn kaikki
jci'a InTn kaipnnin
fä äiti mul'a vietiin —
nr'rann haillaan pe :liin —
Veikot siskot niissä liente —
k i' in aktina t mc hajoteltiin
Kodin herrat rnors' otti
rr "! a rntaeraliikfcn
Meidän fanKiia Ile potki
missä miero eteen aukenee
Nyt yksin kuljen orpo-iukka
raitin vvnun !tesTä fann
Mu ii leivon suurels" kntvovarn
et vääryyden voip kertaa