Image provided by: University of Oregon Libraries; Eugene, OR
About Toveritar. (Astoria, Or.) 19??-1930 | View Entire Issue (Dec. 23, 1919)
No 50 Tiistaina Joulukuun 23 p — TuesJay December 23 7 yraky-yin lapsi Kirj Helmi Mattson 7 Luku — Leena! Leena! Mitä sinä pu huit?! — Älä kiivastu Dagmar! Totta se on! Omilla silmilläni näin eikä nii niäni ole tähän asti valehdelleet Suutu Jos tahdot mutta niin asia onl Dagmarin pää painui alas ja nyyh kytys kuului sydäntä särkevä S3 tuli vaikeroivana valituksena kirve levästä sydämestä — Urho! Urho! Urho! - — Kuule sanoi vanha Leena älä ota tuota niin pahaksi Anna van han ystävän neuvoa ja lohduttaa Sellaisia miehet ovat! Niihin et tarvitse uskoa ennenkuin pappi on sanansa lukenut eikä vielä 'sitten kään! -liitä sinä turhista Jos tuo toinen on miehen mielestä nyt sinua parempi anna olla Tottapa han vielä näkee että vikansa on hä nelläkin Kuka tietää unko pitkä aikainen ystävä tuokaan Sellai sia ne ovat miehet! Niille pitää osa ta maksaa takaisin Dagmar oli kuin houreissa tuskin kuuli naisen puhetta ' Kuulitko! Niille pitää maksaa takaisin tiukkasi Leena " — Miten? sai jo Dagmar sanotuk si kyynelien vieriessä poskipäille — Mieti itse sanon näin: älä suotta suruun kuole Vaimo katsoi säälien tyttöä ja kii ruhti ppis huoneesta — Niille pitää maksaa takaisin mumisi tyttö hampaillensa välistä Kurja mies petturi! Hänelleko olen sydämeni antanut Ja hänen ku V: PAKOLAINEN Hän istuu alla suuren kuusipuun ja miettii orjan kurjaa elämiltä on piirre jäykkä ympärillä suun silmissä katse — uhkaa ylpeänä Käsi vankka kiertyy ympä' rau dan mik' pysähdyttää voipi vainolai sen "Tuost' luovu en kuin_ eessä haudan!'" on päätös horjumaton pajkolaisen On aseeseen hän käynyt urhon lailla eestä kodin hengen vaimon lapsen lahtarjoukun riehuessa kotomail la sortuessa- taaton vanhan har- maahapsen Sortuessa oman kurkihirren perheen nääiityessä"talven yöhön kaikuessa konnain ilovirren — silloin rientänyt oi' verityöhön Taisteluhun kera tovereiden eestä puiltahan ja jalon aatteen ! Kunnes sortui joukot kärsinei den — kaatui sankareina luona puna vaatteen ! — Aatos vierii urho päänsä noitaa uhmamielin lausuu synkeänä: "Nousee joukot puolestaan ne kostaa konnat ne ei sorru— kärsivänä !" "illä aate orjain — kaipuu va pauden — se ei sorru joskin urhot kaatui -vaan se nostaa iouko: vastaisuu den vielä kerran — taistoon viimei seen !" Eemeli' Rautiainen vaansa alituisesti silmäin! edessä pi tänyt Julmuri! Näytteli niin rehellistä ja asetti sanansa niin lilpatusti et tä listoin Ooh! En voi katsella häntä enää hetkeäkään en hetkeäkään-! Dagmar puheli tuskissaan — Rnknstaako hän toista Mart ta Hovilaako hän rakastaisi Ehkä -ehkä ei! Hän aikasi itseään suoraksi ja vihan ilme silmissä sanoi värisevin äänin: — Minun pitää osata maksaa hänelle takaisin Kummia ajatuksia kierteli hänellä nyt aivoissaan sekavia tunteita ris teili rinnasa Se vain alituisesti ki risti ja tuskaa tuotti: Mies oli hänet pettänyt! Vihdoin hän tyyntyi Hiljaa- kyynelien pyrkiessä silmä nurkkaan alkoi hän laulaa: — Kaikki jo nukkuu Nukkuu kai linnutkin Kylmä kukkasiinkin koski Tuska turtaa nuoren sydämen Surusta kalvettuvi poski ' En itke en - Vain laulelen Mennyttä suvea muistelen Oi! muistelen Kuin uusi toive olisi eloon herän nyt jatkoi hän iloisemmin: Kevät tuo uutta elämää Aurinko paistaa vielä Nurmi jälleen vihoittaa Leivo laulaa metsässä siellä Linnun laulelo soi On hauskaa oi! Taas ihana kesä olla voi Se olla voi " — Mitä se Leena kertc! Dag mar muisteli uudelleen Leenan pu heita — Martta Hovila nähty usein Ur hon seurassa Urhon kotona pidet ty kekkerit Martalle ! Haa! Siinä on rouvan sormet pelissä — Urho seurustelee kanssani 1 käänkuin ei mitään olisi tapahtu nut niinkuin oi tietäisi! Kaksi naamainen! Kurja vehkeilijä A Ei len illalla piti tulla hakemaan ei tullut! Leena vakuuttaa nähneensä hänet Martan kanssa Dagmar tunsi itsensä niin onnetto maksi kuin mailina olisi siinä pai kassa loppunut eikä pelastusta enää olisi toivottavissa Sitten hänen kasvonsa salvat uh man ilmeen käsi puristui nyrkkiin vaistomaisesti suu vetäytyi pahaa ennustavaksi Hetken tuijotteli (s teensä Punaiset huulet laskivat hienon vihellyksen '— Ooh! Urho Kauervo luuletko luuletko että saat lemmelläni leik kiä ja tunteitani pilkata! Ojensi pie nen vartalonsa suoraksi pyyhkiell kyynelvedet silmänurkista asetti hiuksiaan järjestykseen ja lähestyi kuvastinta — Kas! Eipä se Dagmar Aho olo kaan hullumman näköinen Kaksi Martta Hovilaa saa olla eikä riitä sittenkään! sanoi hän ylpeästi pää tään heilauttaen Saakcon rouva Ka uervo tahtonsa täytetyksi En halua tunkea hyliltäväksi ylpeään sukuun ' Urhoa rakastan sitä en voi auttaa Että hän on niin kaksinaamainen kavala sitä en voi kestää! Minä väistyn minä väistyn vaikka se olisi itsemurhani Kukaan ei saa nähdä suruani kukaan ei saa tietää polttavasta tuskastani Tytön paa painui jälleen alas Yhfkkiä hän noiisi ylös niinkuin oli sa saanut jonkun mielijohteen Kä veli rauhatonna edestakaisin ja pu heli: — Voisikohan se olla niin nius- tasukkairmulestako se olisi tro Urho ei voi unojlaa Valter Hergiä Hänen muistonsa kiusaa yhä Mi nun täytyy tehdä jotain minun täy- tyy saada kaikesta splvyys ia sit ten ! Ha ha ha! Urho Kaner- vo Hän nauroi taas katkerasti — Et tiedä mitä voi tehdä Dagmar Aho! Eipä se mitään Minäpä olenkin myraky-yön lapsi (Jatketaan) Tilkkutäkki Säälin naista joka tuhlaa kal liita lepohetkiään turhanpäiväi siin nypläystöihin 1 Ivyin käsi tän että käsityöt kuuluvat tai teellisiin harrastuksiin vaan sik si juuri säälin sitä suurta enem mistöä käsityöliarrastajista jotka ci kykene muuhun kuin sen hä päsemiseen Satatuhatta kertaa on minulta odotettu ylistysvirttä virkkauksille jotka muistuttavat enemmän likasen lapsen takkuis ta päätä kun sitä mallia jota ne kömpelösti matkivat Miifulle on käsittämätöntä miten muu ten järkevät siistit ja vieläpä ihanteellisetkin naiset näkevät jotain ihailtavaa tuollaisessa verkkomaisessa takussa Se ei suinkaan voi tulkita heidän ihan teitaan vielä vähemmin tyydyt tää heidän taidejanoaan Khk'ei vät he siinä näekään omien kät tensä kömpelöitä jälkiä vaan ai noastaan sen ihanteen jota mal lin alkuperäinen luoja tahtoi sil lä tulkita Siinä tapauksessa he (ivat kuin taiteilija joka ihailee Shakespearea mutta ei ymmärrä vaan silti luulee voivansa esittää sitä näyttämöltä — Kuitenkin heidän tulisi pitää mielessään et tä uauttisipa taiteilija kuinka pal jon tahansa -näyttelemisestään niin ellei hän voi tulkita Shake spearea puhtaasti ei yleisö) voi nauttia vaip hänen nauttimises taan Sellainen taiteilija saa mielinmäärin nauttia harrastuk sistaan — yksinäisyydessään Samoin pitäisi suuren enem mistöin käsityö-harrastajista sul kea työnsä monien lukkojen taakse Olisi kuitenkin viisaam paa että he tyytyisivät vain i haileniaan kauniita malleja sen sijaan että konemaisesti mat kien raiskaavat niitä Voin kerskua etten ole aikui seksi tultuani häväissvt näitä o- mau sukupuoleni taideharrastuk sia enkä kohottanut elinkustan nuksia pilaamalla hyviä aineita Mutta minäkin olen vain nainen Ihailen kaikkea kaunista Sil mäni korvani ja suuni ovat ai naisessa herkkupalojen jahdissa Ihailen kuitenkin kaikkein eni ten vanhanaikaisia tilkkutäkkejä En tarkoita sellaisia haisevia rä mäköitä muistuttavia resukasoja vaan sellaisia hilpeitä värikoko elniia joissa auringonkaaren he leät värit kisailevat kuin nuoriso kevätkesän viheriällä nurmella tai sitten valkoset tilkut kokelti maisesti kurttiseeraavat milloin vaalean sinisten milloin vaalean punasten toveriensa kanssa Tuollaiset tilkkutäkit virittävät sieluni kauniit kielet ja auknse vat ihanteiteni siivet niin kuin ei mikään muu taidetvö voi teh dä )len' nähnyt monta tilkku täkkiä jotka ovat todellisia- tai deteoksia Olen myöskin har mikseni kuullut ihmisten nimit tävän tilkkutäkeiksi rumia mat rassimaisia reStikasoja jotka pi kemmin tuovat mieleen 'paina jaisia kuin keveitä uliipnr-m Vielä olen nuori — vielä voin hillitä tämän taidejanoni — vaan kunhan vanhenen kun saramrii rupeavat narisemaan kun vrrcii kiertää vaivaloisesti kun aske leeni kä'yvät epävarmoiksi ja kä teni tutisevat tulen minäkin ko koilemaan tilkkutäkkejä mu'- Miksi kiilan? Mistä mä kiittäisin Kiitospäivän tullen? Mistä mä lausuisin kiitokseni julki? — Kiittäisinkö ehkä kun aittani täynnä ei tulva ei lialla pelloilla käymiä r Xiin kiittäisinkö mä kauniista sadosta rehevästä runsaasta vuodentulosta ? Tai ehkäpä kiitän kun "rauhassa" maa työn hedelmiä huolitta nauttia saa Oi jospa mä löytäisin kiitoksen aiheen — — — niin tottahan minäkin kiittäisin tuota — niin kiittäisin jotta -tuntuisi luissa ja kiitoksen 'halu myös heräisi muissa ! Vaan missä ovat mun rehevät peltoni? — Missä on aittani viljaa täynnä? — Niin missäpä lienevät ( maan aarteet rikkaat? Missä tekijät työn' vapaat mai ' nehikkaat? On nälkä ja puute ' mun peltoni viljaa ja aitasta pilkistää kuolema — murhe — Orjan kahleet ja sorto mun aarteeni lievät Muun kaiken riistäjät minulla vievät On rauha vaan veljeni vangiksi viedään — Siskoni suloinen ' syöstähän turmaan Siis näistäkö kiittäisin Kiitospäivän (ulien mä vapauden maassa orjana ollen ? - Karin M Kiitospäivänä 1919 toista Valkosista sinisistä pit Jiasista ja auringon kaaren kai kista väreistä Silloin kun elä mäni polkua — joka on kiertä nyt vuorten rinteitä halkonnt kukkaniittyjä tai kadonnut vil lattomiin jokiin ja rotkoihin uu delleen noustakseen jonkun syn kän metsän reunaan — silloin kun sen mutkia nousuja ja lasklija peittää laskevan auringon kulta rusko tulevat niiniin kömm-löt käteni soinnuttelemaan' tilkku täkkejä kirjavan elämiini palois ta — ei malliksi vaan muistot i niille joitten juonissa virtaa mi nun mertani "1 liirileijona"' SUOMEN ORFO Kirj II L— r Pois on isä poiefa ait poicfa sifkot veikotkin Pot: ta koti poissn kaikki jci'a InTn kaipnnin fä äiti mul'a vietiin — nr'rann haillaan pe :liin — Veikot siskot niissä liente — k i' in aktina t mc hajoteltiin Kodin herrat rnors' otti rr "! a rntaeraliikfcn Meidän fanKiia Ile potki missä miero eteen aukenee Nyt yksin kuljen orpo-iukka raitin vvnun !tesTä fann Mu ii leivon suurels" kntvovarn et vääryyden voip kertaa