No 41
8
KOTKANPOIKANEN
Tiistaina Lokak 21— Tuesday Oct 21
T-~ -
Hyrsky-yön lapsi
Kirj Helmi Mattson
I LUKU
Myrsky nousi taivaan tummentain
Ja salamoina välkkää valo vain
Jyrinä nyt kuuluu mahtava
Vesi virtaa kun koskena
Luonto suuri raivoo rajusäin
Maan lapset kauhuun yllättäin
— Julma yö! Kauhea yö! Enpä
ole nähnyt pitkiin aikoihin moko-
maa sanoi Lehto-vaari aamulla kun
taivas selkeni ja ensimäiset pilvettö
mät valonsäteet alkoivat vapaina tai
vaalle ilmestyä
Hetkisen kiduttua aurinko jo täy
dellä terällä lämmitti luonto riemuit
si vapaudesta ja yöllinen taistelu oli
voitettu kokonaan Vaari katsoi jäl
leen taivaalle ja puhui kuin tietäjä
ja ilmainennustaja konsanaan:
— Nytpä on kumma jos ukkosil
ma ja sateet eivät jo hetkeksi aikaa
riitä Poutaa se on kuukauden päi
vät ainakin
— Saisikin olla sanoi Leena-muori
tuohon Luulin jo yöllä että em
me päivää enää näkisi vaan niine
syntinemme tuota pikaa ijankaikki
suuteen siirrymme Armoton oli yö
En milloinkaan muista tuollaisen
myrskyn raivonneen Tuskin mies
muistiin on tällaista ilmaa nähty
— Ei ukkonen tapa jos ei se sal
littu ole päätteli vanhus totisena
Mutta vaimo vanhus epäili:
— Monta on salama tappanut
lienevätkö sen syntisempiä olleet
kuin me muutkaan
Ruotilainen tuvan perältä kömpi
lähemmäksi takkatulta ja virkkoi suu
rella vakaumuksella:
— Ei se juuri viattomia tapa sa
lama sen minäkin uskon Monta ta
pausta olen eläissäni kuullut mutta
eipä ole mainittu että kehtolapseen
olisi kajonnut
Sitten seurasi - kertomuksia miten
moni joka oli ukonilmalla kiroillut
tai juossut pahaa ilmaa pakoon oli
saanut rangaistuksen
— Mutta antaapa kuulla eikö mi
tään ihmeitä tänäkin myrsky-yönä ole
tapahtunut päätteli nyt muori van
hus — Niin — jatkoi siihen ruotilai
nen eipä ole vielä kyläläisiä puhu
teltu Kuullaanpa vain uutisia kun
keritään
— En tiedä muuta mutta henges
sä minä Herraa kiitän kun ainakin
tämän mökin asujamet säilyivät huo
kasi muori
Ruotilainen väänteli itseään juuri
viritetyn valkean vieressä ja haukot
YSTÄVÄN MUISTOLLE
Kirj Alma Anderson
Sua muistan lapsuuden toveri
parhain —
Iloissa suruissa leivänkin mu
ruissa osamme vaihdoimme —
Näin elämänkirjan alkulehden
taitoimme
On vuosien vaiheissa lehdet ne
vaihtuneet —
Sen viimeinen lehti — sun
onnesi ruusu
'kun nuppuhun aukes —
Onnesi aamuun siihen elosi
raukes'
On 'palanen sicluas' rinnassa
nuilla
se äidin lempi hälle ken sit'
on vailla
Sun muistosi tähden
jos elo sen sallii ruusuas'
hoivaan ja vaalin
teli Sai sitten äkkinäisen päähän
piston pistäytyä ulos mutta ovessa
ehätti naapuri vastaan
— Tulin katsomaan jos hengissä
ollaan Se oli kova myrsky-yö
— Kova oli Sattuiko surmia on
ko kuultu?
— Ei ihmisiä mutta luontokappa
leita kaatui Lehmän menetti Sor
sajoki ja puolikasvanut varsa kuoli
Peltomäeltä
— Salama tappoi?
— Niin lehmän se tappoi Varsa
oli jokirannalla uponnut liejuun Mi
ten lie sinne peloissaan työntynyt
— Se oli vahinko!
— Eipä tuo toki köyhää koskenut
rikas talollinen sen kärsi
— Kärsikööt! päätteli ruotilainen
palattuaan tupaan takasin
— Niin kärsikööt! Rasittaa se
kova onni enempi köyhiä kuin lik
kaita säesti muori
— No ei muuta sitten kuulu) vaa
ri uteli
— Tottapa kuuluu kun tulee ta
rinoitua jatkoi vieras hymyillen ja
pyyhkien tuuheaa leukapartaansa
— Meidän talossa oli koko rytäkkä
viime yönä mutta ei toki sentään
hengen päälle käynyt
— Tappeluko! Mitä? kysyi muo
ri kiihkeänä
— No ei sitä myrsky-yönä ku
kaan tapella viitsi Muuta rytinää se
oli Luonto teki tehtävänsä ajallaan
salaman läiskeestä tai veden valumi'
ti huolinut myrskyn mylvinästä eikä
festa Ihminen meillä syntyi Kova
o'i nuorikolla hetki uutta elämää an
taessa Tavallista kovempi oli Ei
kä ollut apuihmistä muuta kuin oma
mies Kuka ilkeää sellaisella ilmalla
lähteä apua kaukaa hakemaan jos
ei aivan pahinta pakkoa ole
Muori tarttui innolla asiaan:
— Vai nyt siellä kestimiehen vai
mo jo pääsi kantamuksestaan Po
janko nikkarille antoi nuorikko vai
tytönkö teki?
— Poikaa odotettiin mutta tyttö
pä tuo vain tuli hymähti mies
Sitten kääntyi vaarin kanssa kes
kustelemaan vuotuisesta sadossta
-— Vai niin vai tytön Kyllä
pä tuli tyttö herranilmalla maailmaan
Mitä hän saaneekaan kokea kun tuol
lainen myrsky jo tullessa oli vastas
sa ajatteli muori puoliääneen
— Mitä kummempaa kuin muut
kaan köyhäin lapset sanoi ruotilai
nen kuullessaan muorin huokauksen
— Vai eikö tuota ole ristiä jokai
sella köyhästä syntyneellä että ei
juuri tee mieli sitä etukäteen ennus
tella kivahti hän jatkoksi
Muori ei puhunut mitään vaan
ajatuksissaan jatkoi ennustelujaan:
— Syntymäajasta merkitään ih
misen kohtalot auringonkierrosta
vuodenajoista kuunnoususta ja las
kusta pilvisestä ja kirkkaasta päi
västä kaikesta! Eikö liene nytkin
merkityksellinen tämä myrsky-yö ty
tön elämälle
Ruotilainen ehätti kummastelemaan:
— Olipa ettei kuollut vaimo kun
oli kova synnytys Sehän ensimäi
nen vaimo siihen meni
— Niin meni Siihen meni Mari
vainaja Ei toki lapsikaan eloon
jäänyt Tälle toiselle vaimolle kun
nyt kerran alkoi perillisiä tulemaan
— Ei surrut kauan nikkari sitä
ensimäistä Oliko vuotta ilman uut
ta apua
— Ei ollut Haki tämän vanhan
piian sieltä naapuripitäjästä Kum
ma kun lähti leskelle niin vanha
piika kuin olikin
— Älä sano! puolusti muori Ko
mea ja nuori leski on yhtä hyvä
kuin huono poikamies Muuten
minä ihmettelen kun Helena lähti
kotoaan Vanhemmat kuuluivat ol
leen kovin vastaan Pitävät itseään
hyvin arvossa kun ovat talollisia ja
suurta sukua ja vävy on vain paljas
käsityöläinen ja vielä leski
— Mitäpä ne huonot talot jos
noissa on vaikka manttaali maata
kun ei ole kunnossa tuskin kapan
alaa Ei kuulu rikkauttaan kiittävän
nykyään Helenankaan kotitalo Hy
vä kun pääsi nikkarille Sanotaan
olevan näppärän miehen käsistään
sen Niklas Ahon Ei tiedä miten
hyvin vielä vie eteenpäin talollisen
tyttären
— Ylpeä on Helena! Alinomaa ho
kee nikkarille että hän ei hilua ol
la kenenkään nurkissa kestiläisenä
Naapuri eurasi hetken ruoti-
laisen ja muorin keskustelua kun
vaari meni hakemaan tupakkaa vie
raalle — Ne muuttavat nyt pian pois
sanoi naapuri
— No ja minne? utelivat muo
ri ja ruotilainen yhtäaikaa
— Minne nikkari muuttaa?
— Kirkonkylään menevät Sieltä
osti mökin Niklas
' — Tämäpä oli' uutinen
— Heti menevät kun Helena siitä
kykenee Ison-Kaisan mökin osti
Niklas — aivan siitä Mutajärven ran
nalta Mökki on kylän keskuksessa
Siellä se onkin omiaan nikkari
kirkonkylässä
Vaari ja vieras pistivät tupakat
suihin
Muori ja ruotilainen jäivät ihmette
lemään :
Katsos vain eikö saanut Helena
Niklaksen lähtemään sydänmailta
— Onpa hyvä pisti vaari puhet
ta väliin siellä on sitten mukava
kirkkomatkalla pistäytyä evästä hauk
kaamassa Niklaksen tuvassa Eipä
siellä kirkolla liian paljon ennestään
tuttuja ole
Niin väinkin puheli muori pää
see nyt sitten Helenakin omaan nurk
kaan että ei tarvitse olla kestiläise
nä toisen pirtissä
Vai tytön teki nikkarin Helena
Pitääpä viedä nuorikolle "rori-
noita" jos sattuvat vielä kummiksi
kutsumaan tuumi muori
— Pitää toki
Aurinko nousi yhä korkeammalle
(Jatketaan)
SUOMEN SOS-DEM NUO
RISOLIITTO piti kuudennen yleisen edustaja
kokouksen Helsingissä syys
kuulla Kokous kesti kuusi päi
vää Nuorisoliiton ja sos-deni
puoluehallinnon välillä on ollut
jonkun aikaa jyrkkää erimieli
sy vttä taktiikk aky sy myk sista
jönkä johdosta jotkut nuoriso
osastot vaativat liiton eroamis
ta puolueesta Menettelytapa
kysymyksistä ja suhteesta _ so1"
dem puolueeseen hyväksyi ko
kous seuraavan päätöksen :
Liiton käytännöllisen menet
telytavan ohjeeksi hyväksytään
seuraavat v 1917 'hyväksytyn
ohjelmammle mukaiset menette
lytapaperiaatteet :
Suomen sos- dem Nuorisolii
ton edustajakokous lausuu kivi
tyksenään että luokkasoviiiton
köyhälistön ja porvariston väM
lä ei voi syntyä Se on talou
dellinen ja ' historiallinen mah
dottomuus ja merkitsisi joka ta-
CKirj' Ganpc Rolf)
Suomentanut T R
Kotka nuori huipull' kallion
avaruuteen siintävähän silmäs
Taivahalla kehrä auringon
mäet laaksot kultavärein värjää
Siniautercessa tai vahan
ylväät kotkat liiti rohkein
rinnoin
Tuosta kumma tunne rintahan
nuoren sai ja pilviin notts' se
innoin
Ylös ylös tahtoi sekin ponnis
taa Kaihoten se soivan kuuli tuulen
Ylös! Ylvähänä missä liitää saa
— Hohtehessa heimoäänet kuu
len Mutt' oi' heikot vielä siivet sen
Voimat kestäneet ei kera tahdon
Voitti myrsksy kotkanpoikasen
heitti helmaan aallon valkovah
don Mutta ylös tohti sittenkin
katsoa se korkeutta kohti
Vaikka siivet vielä heikotkin
kotkan mieli katseestansa hohti
pauksessa vain sitä että köyhä
listö jäisi orjuuteen ja porvaris
to herruuteen 'Senvuoksi täy
tyy köyhälistön valtiollisen toi
minnan perusohjeen olla että
on pysyttävä erossa luokkaso-vinto-
ja kompromissipolitiikas
ta sekä horjumatta käytävä
loppuun asti leppymiätöntä luok
kataistelua porvariston herruu
den kukistamiseksi1
Köyhälistön vapautuksen en
simäiseuä ehtona an että työtä-
tekevät riistetyt luokat valiot
tavat porvaristolta omiin kä
siinsä valtiollisen vallan Tätä
tehtävää varten on luokkatictoi
sen työväen järjestäydyttävä
-niin voimakkaasti kuin se kapi
talistisessa valtiossa "suinkin on
mahdollista Sitten kutr työtä
tekevä kansa on saanut valtiolli
sen vallan itsellensä niin että se
voi todella olla kaiken vallan
haltijana ja käyttäjänä syntyy
todellinen kansanvalta joka lo
pettaa tuotantovälineitten yksi
tyisomistuksen ja poistaa luok
kavastakohdat saattaa kaikki
kansan jäsenet luovaan työhön
sekä järjestää sosialistisen : yh
teiskunnan Tämä ei suinkaan voisi toteu
tua jossakin yksityisessä maas
sa jos muissa maissa kapitalis
mi säilyisi yhä vankasti jaloil
laan "Mutta nyt nähdäänkin
kapitalismin perustusten horju
van kaikkialla Kapitalistisen
niailman sisäiset ristiriidat jot
ka johtivat kansainväliseen köy
hälistön vallankumousliikkee
seen joka äärettömin ponnis-
(Tatkoa seitsemännellä sivulla)
: SUOMENLINNA
Kirj Alma Anderson
Oi kauhun linna Suomen tää
mitä se kätkeekään?
Jos kertoa nää muurit vois
ne tuskaiu summan ilmi tois
ne kauhun kieltä kertois kan
salle Suomen
Toverit ennen reippahat
vankeina viruvat
kurjuutta nälkää kärsien
kielensä mykiks' jäykkyen
kauhuista joita ei kielin kuvata
voi
"Kaatajat kuulkaa kaiken
maan !
Meitä jo auttakaa!
Me emme jaksa enempää
kärsiä tätä elämää!"
he huutavat '"Tuokaa rneil!'
leipää ja vapaus!"
!