SIVU KUUSITOISTA
Tiistaina joulukuun 10 p 1918
No 50
Työläisnaisien Marssi
(Sävel Työväen marssi)
Hulda Salmen käsikirjötuksesta
kopioinut Rauha Granholm
Kirjotettu Lahden Työv Yhd
Naisosaston vuosijuhlaan
Työhiokan nainen eespäin käy
ja orjan kahleet katko
Luo aatelipun ennättäy
pois esteet raivaa ratko!
Ei kärsien ja tyytyen
ei maaten maassa madellen
me tulla onnen valkamaan
Työhiokan nainen herää jo! t
Pää ylväs pystyyn nosta
Ei lepy sille kohtalo
ken vääryyttä ei kosta
Suo syttää tulta syömmcsi
ja hehkuella henkesi
Käy eespäin intomielin käy!
Työhiokan nainen eteenpäin
käy sorron yöstä valoon
Oot ihminen se näytä näin
tuo korsi pyhään paloon
Vuostuhansien unisuus
kun poistuu koittaa aika uus'
Siis eespäin yksin mielin käy
Työludkan nainen luottaos
ain oikeuden voittoon
Käy päivää kohti katso'os
jo uuden aamun koittoon
Ei orjan mielin nouse ken
vain henki vapaa luopi sen
mi suurta on ja jaloa
Työluokan nainen valitse
tee loppu kurjuusyöstä !
Käy mailmoita vallitse
saa onni yhteistyöstä
Ei taistelussa väsyä
saa eikä tieltä väistyä
Käv eespäin rohkein mielin käy !
Jimmy Donnelly'n Kujeet
(Mukaelma)
"Lopeta jo kujeesi Jimmy"
mutisi Anna-muori torkkuessaan
"tai minä haen hihnan kuulet
ko!" — Iltahämärä hiipi huonee
seen jossa muori nukkui istual
laan suuressa nojatuolissa tak
kavalkean ääressä Muori eli
unelmissaan yhä niitä aikoja jol
loin hänen pojan poikansa Jim
myn pikku kujeet ja kepposet
olivat jokapäiväisiä ilon sekä toi
sinaan harminkin aiheita
"Ei mitään kujeita muista!"
Unelmissaankin hän hymyili sa
maa hymyä joka juuri oli va
kuuttanut Jimmy-pojalle että hä
nen kujeensa enemmän huvitti
vat kuin suututtivat iso-äitiä ja
siksi hän keksikin kaikenlaisia
pieniä ja suuria kujeita Noiden
aikojen muisto oli kosketellut
helliä sydämen kieliä vanhan ir
lantilaismummon povessa
"Jimmy" — hän huusi ja herä
si oman äänensä kaikuun Tuon
sanan kaiku tuntui vastaavan
iloisesti mummon matalakattoi
sen majan nurkista kunnes sen
kaiku haihtui ja ainoastaan sei
näkellon naksutus häiritsi tuvan
hiljaisuutta
"Unia" luutisi mummo ve
tasten alasvalahtaneen huivin
hartioilleen "Unia unia vain"
Ovelle koputettiin ja Anna
muori kääntyi ovea kohden jän
Nuorten ©saata
PAKOLAINEN Kirj MAY BASMAN
Suomentanut
Joku vuosi takaperin tapasin
eräässä Pennsylvanian museossa
nuoren tytön jonka ulkomuoto
muistutti enemmän itämaalaista
taideveistosta kuin elävää ih
misolentoa Hänen siro varta
lonsa sulavine liikkeineen hänen
kauniit kasvonsa joita ympäröi
pikimustat aaltomaiset kiharat
näyttivät kuvalta jolle taiteilija
oli uhrannut elämänsä — Hän
oli kaksikymmenvuotias ja tul
lut Amerikaan kymmenvuotiaa
na ja saanut ainoastaan sen kou
lusivistyksen jonka vapaat kou
lut voivat tarjota — Vaan silti
hän oli samalla tietoisuusasteel
la professorien kanssa tietomää
ränsä hän oli voittanut ahkeral
la työskentelyllään
Koska sain tilaisuuden päästä
hänen tuttavuuteensa hänen ol
lessaan ohjaajani ja tavallaan a
vustajani sanonialelitikirjotuksil
leni rohkaisin itseni ja pyysin
saada lupaa käydä häntä katso
massa jolloinkin
Ei ei se ei ole mahdollista
että minua voi käydä kukaan kat
somassa asunnossani sillä siellä
ei ole tilaa vieraille siellä on
niin ahdasta likaista ja pimeää
ja siellä ahtaalla käytävällä on
niin paljon pieniä lapsia että et
te voisi päästä heidän ohitsensa
sen lisäksi siellä on sokea iso
äitini joka ei voi liikkua ilman
holhoojaa — siellä on niin uin-
nittynyt ilme kasvoillaan Anna
muori oli jo 70-vuotias Sota ei
ollut säästänyt yhtään hänen ul
jaista pojistaan Jälellä oli enää
ainoastaan hänen poikansa poi
ka Jimmy jota hän joka hetki
odotteli takasin palaavaksi
Kaksi naapurin vaimoa astui
tupaan
"Ei se mummo-parka ole syöT
nyt illallistakaan jonka hänelle
toin" puheli nuorempi naisista
Hän sytytti kynttilän kohensi
tulta ja hääräili tuvassa ja pu
heli sokeasta Anna-muorista ai
van kuin hän olisi ollut myös
kin kuuro
"Toisinaan pelkään että hän
menettää järkensä ellei se poika
tule pian takasin" hän puheli
päätänsä pudistellen
"Oh ei suinkaan niin sentään
käy" vastasi toinen naapuri —
"Eikö kaikki hänen poikansa ole
tapettu sodassa ja hän on sen
tään kestänyt kaiken"
"Mutta Jimmy onkin pojan
poika ja hän on siis kaksinver
roin rakkaampi — — Syö nyt
jotakin täti-Donelly syö edes
hiukan" puheli naapuri mum
molle ja laski kätensä hellästi
hänen olalleen "Ne ovat Mart
ha Connor ja Mrs Boyle jotka
ovat tulleet katsomaan sinua"
"Martha on niin hyvä kun
tjatkoa kivulla neljätoista)
Kylän Heittiö
mehtunutta ilma eikä koskaan
hiljaista hetkeä
"Oletteko itse tuon ison per
heen jäsen?" kysyin
"Olen yksi kahdestatoista lap
sesta Veljeni on myös naimi
sissa ja hänen perheessään on
kuusi lasta siihen lisäksi isäni
ja äitini"
"Kotinne täytyy olla todella
kin tilava sellaiselle perheelle"
vatsasin ihmetellen
"Kotini !" hän katsoi minuun
pitkästi ja katseestaan kuvastui
sanoin kuvaamaton pettymys
— "Kotini ! Huoneet — kaksi
niitä — pimeän vuokrakasarmin
takapihalla ovat todellakin lii
an pienet kaksikymmenhenkiselle
perheelle ettekö luule niin?"
Tein kaikkeni peittääkseni sa
nomatonta hämmästystäni
Eräänä päivänä pian sen jäl
keen keskustellessamme tulin
maininneeksi eräitten tuttavieni
aikomuksesta matkustaa ulko
maille ja mahdollisesti myöskin
heidän pysähtyvän joksikin ai
kaa Syyriaan joka oli hänen syn
tymämaansa Hänen kasvonsa kirkastuivat
"He saavat mennä asumaan mi
nun kotiini minun isäni kotiin
siellä on tilaa suuremmalle jou
kolle — Siellä kauniin vuoris
ton rinteellä on tuo armas kotini
avoinna heille Siellä on kaikki
niin puhdasta kukkaset ja hedel
mäpuut kasvavat kotini ympäril
lä huoneet ovat kaikki siistit
vuoteet laitettu puhtailla liina
vaatteilla tulisijan vieressä on
puita odottamassa sytyttäjää
kaikki on köynnöksillä koristet
tu Naapurit pitävät huolen kai
kista näistä valmistuksista sillä
voin heille ilmottaa — ja muu
tenkin he sen tekevät sillä he o
dottavat meidän kotiin palaamis
tamme joka päivä He myöskin
pitävät huolen että ei mitään tu
le puuttumaan vierailta"
"Miksi olette jättäneet niin
viehättävän kodin ja tulleet tän
ne likaisten hökkelien asujamik
si?" kysyin
Hän naurahti koneellisen kyl
mästi "Meillä kaikilla on sie
lullinen itsensäsäilyttämisen
vaisto Minä ja siskomme olim
me kauniimpia kylän lapsista ku
ten kaikki sanoivat Vaikka
vanhempani koettivat tätä sala
ta tulemasta tiedoksi oli se
myötäistä Turkkilaisilta ihmis
eläimiltä eivät nuoret tytöt jää
huomioonottamatta Eräänä il
tana tuli isäni kotiin hermostu
neena kertoen että eräs rikas
turkkilainen tarjosi hänelle pal
jon rahaa jos hän suostuu luo
vuttamaan tyttärensä hänelle
Hän kieltäytyi jolloin turkkilai
nen uhkasi tulla ja noutaa ne
ilmaiseksi Äitini itki ja sanoi
tekevänsä kaikkensa pelastaak
seen meidät Sen jälestä huo
masin että äitini hiljalleen alkoi
Ennen ja Nyt
Elettihin ennen muinaisaikaan
orjain kesken niinkuin varjot
yössä
luotettu ei yhteisvoiman taikaan
vaikka uuvuttihin toisen työssä
Niinkuin naudat astui orjat
tietään
oinain tuskain runtelemin haa
voin Kysytty ei konsaan : — Mihin
viedään?
— Niinpä elettihin vaihekaavoin
Toinen syyttämään oi' valmis
toistaan
omaa leipää leveämmäks' koit-
tain
Kukin huolehti vaan omast' ko
distaan monet sortuen mutt' harvat
voittain
Sydän niinkuin hauta mieli
' musta
typö tyhjyys puunti kaikkialta
Rinta sentään toivoi huojennusta
vapautta rauta-ikeen alta
Tohdittu ei nousta vaikka riehui
tunne yhteistyöhön pyytäin
Vaikka sydän kapinoiten kiehui
tuhat kirousta ilmi syytäin
Niin se vieri orjain elonrata
tietä kurjaa tietä kärsimysten
Mutta ehomman loi uusi vuosi
sata orjain rintaan yhteisymmärryk
sen Aika toinen on on toiset aatteet
usko kasvanut on suureen hy
vään On niinkuin kadonnut ois arki
vaatteet silmä synkkä tähtää kauas sy
vään Toivon tuli lämmittää jo rintaa
nyt ei tointa uskallusta puutu !
Vapaus jos vaatii veren hintaa
niin ei konsaan orjan tahto
muutu
Nyt jo meillä ollaan valvehilla
edessä on sentään monta pulmaa
kun on vallan ohjat mahtavilla
jä ne syytää kirousta julmaa
nousun esteeks' kansan tuhat
päisen joka herännyt on sorron yöstä
joka lailla uhman jättiläisen
vaatii itse täydet tulot työstä
Mutta kerran ajan arpa ratkee
työmies nousee alta kurjan soi
man Kerran kansain kahleraudat kät
kee eespäin vieriessä 3'hteisvoiman
Vapaa vapaa silloin kaikkialta
kaikuu ihmiskunnan pyhin kuoro
Vapaa vapaa ! nyt on kansan
valta
Nyt on meidän sorrettujen
vuoro !
MIKAEL RUTANEN
pakata tavaroita matkaa varten
Sitten eräänä sateisena yönä he
räsimme kiireellisiin lyönteihin
ovellemme Isäni nousi vuoteel
taan katsomaan kuka vieras oli
ja hän oli meidän hyvä naapu
rimme lähikylästä Hän oli rat
sastanut puolen yötä sateessa ja
myrskyssä tuomaan tietoa että
joukko turkkilaisia oli saapunut
kylään tarkotuksella koota it
selleen uusia uhreja ja he voisi-
(Jatkoa toisella sivulla)