SIVU KUUSITOISTA Tiistaina joulukuun 10 p 1918 No 50 Työläisnaisien Marssi (Sävel Työväen marssi) Hulda Salmen käsikirjötuksesta kopioinut Rauha Granholm Kirjotettu Lahden Työv Yhd Naisosaston vuosijuhlaan Työhiokan nainen eespäin käy ja orjan kahleet katko Luo aatelipun ennättäy pois esteet raivaa ratko! Ei kärsien ja tyytyen ei maaten maassa madellen me tulla onnen valkamaan Työhiokan nainen herää jo! t Pää ylväs pystyyn nosta Ei lepy sille kohtalo ken vääryyttä ei kosta Suo syttää tulta syömmcsi ja hehkuella henkesi Käy eespäin intomielin käy! Työhiokan nainen eteenpäin käy sorron yöstä valoon Oot ihminen se näytä näin tuo korsi pyhään paloon Vuostuhansien unisuus kun poistuu koittaa aika uus' Siis eespäin yksin mielin käy Työludkan nainen luottaos ain oikeuden voittoon Käy päivää kohti katso'os jo uuden aamun koittoon Ei orjan mielin nouse ken vain henki vapaa luopi sen mi suurta on ja jaloa Työluokan nainen valitse tee loppu kurjuusyöstä ! Käy mailmoita vallitse saa onni yhteistyöstä Ei taistelussa väsyä saa eikä tieltä väistyä Käv eespäin rohkein mielin käy ! Jimmy Donnelly'n Kujeet (Mukaelma) "Lopeta jo kujeesi Jimmy" mutisi Anna-muori torkkuessaan "tai minä haen hihnan kuulet ko!" — Iltahämärä hiipi huonee seen jossa muori nukkui istual laan suuressa nojatuolissa tak kavalkean ääressä Muori eli unelmissaan yhä niitä aikoja jol loin hänen pojan poikansa Jim myn pikku kujeet ja kepposet olivat jokapäiväisiä ilon sekä toi sinaan harminkin aiheita "Ei mitään kujeita muista!" Unelmissaankin hän hymyili sa maa hymyä joka juuri oli va kuuttanut Jimmy-pojalle että hä nen kujeensa enemmän huvitti vat kuin suututtivat iso-äitiä ja siksi hän keksikin kaikenlaisia pieniä ja suuria kujeita Noiden aikojen muisto oli kosketellut helliä sydämen kieliä vanhan ir lantilaismummon povessa "Jimmy" — hän huusi ja herä si oman äänensä kaikuun Tuon sanan kaiku tuntui vastaavan iloisesti mummon matalakattoi sen majan nurkista kunnes sen kaiku haihtui ja ainoastaan sei näkellon naksutus häiritsi tuvan hiljaisuutta "Unia" luutisi mummo ve tasten alasvalahtaneen huivin hartioilleen "Unia unia vain" Ovelle koputettiin ja Anna muori kääntyi ovea kohden jän Nuorten ©saata PAKOLAINEN Kirj MAY BASMAN Suomentanut Joku vuosi takaperin tapasin eräässä Pennsylvanian museossa nuoren tytön jonka ulkomuoto muistutti enemmän itämaalaista taideveistosta kuin elävää ih misolentoa Hänen siro varta lonsa sulavine liikkeineen hänen kauniit kasvonsa joita ympäröi pikimustat aaltomaiset kiharat näyttivät kuvalta jolle taiteilija oli uhrannut elämänsä — Hän oli kaksikymmenvuotias ja tul lut Amerikaan kymmenvuotiaa na ja saanut ainoastaan sen kou lusivistyksen jonka vapaat kou lut voivat tarjota — Vaan silti hän oli samalla tietoisuusasteel la professorien kanssa tietomää ränsä hän oli voittanut ahkeral la työskentelyllään Koska sain tilaisuuden päästä hänen tuttavuuteensa hänen ol lessaan ohjaajani ja tavallaan a vustajani sanonialelitikirjotuksil leni rohkaisin itseni ja pyysin saada lupaa käydä häntä katso massa jolloinkin Ei ei se ei ole mahdollista että minua voi käydä kukaan kat somassa asunnossani sillä siellä ei ole tilaa vieraille siellä on niin ahdasta likaista ja pimeää ja siellä ahtaalla käytävällä on niin paljon pieniä lapsia että et te voisi päästä heidän ohitsensa sen lisäksi siellä on sokea iso äitini joka ei voi liikkua ilman holhoojaa — siellä on niin uin- nittynyt ilme kasvoillaan Anna muori oli jo 70-vuotias Sota ei ollut säästänyt yhtään hänen ul jaista pojistaan Jälellä oli enää ainoastaan hänen poikansa poi ka Jimmy jota hän joka hetki odotteli takasin palaavaksi Kaksi naapurin vaimoa astui tupaan "Ei se mummo-parka ole syöT nyt illallistakaan jonka hänelle toin" puheli nuorempi naisista Hän sytytti kynttilän kohensi tulta ja hääräili tuvassa ja pu heli sokeasta Anna-muorista ai van kuin hän olisi ollut myös kin kuuro "Toisinaan pelkään että hän menettää järkensä ellei se poika tule pian takasin" hän puheli päätänsä pudistellen "Oh ei suinkaan niin sentään käy" vastasi toinen naapuri — "Eikö kaikki hänen poikansa ole tapettu sodassa ja hän on sen tään kestänyt kaiken" "Mutta Jimmy onkin pojan poika ja hän on siis kaksinver roin rakkaampi — — Syö nyt jotakin täti-Donelly syö edes hiukan" puheli naapuri mum molle ja laski kätensä hellästi hänen olalleen "Ne ovat Mart ha Connor ja Mrs Boyle jotka ovat tulleet katsomaan sinua" "Martha on niin hyvä kun tjatkoa kivulla neljätoista) Kylän Heittiö mehtunutta ilma eikä koskaan hiljaista hetkeä "Oletteko itse tuon ison per heen jäsen?" kysyin "Olen yksi kahdestatoista lap sesta Veljeni on myös naimi sissa ja hänen perheessään on kuusi lasta siihen lisäksi isäni ja äitini" "Kotinne täytyy olla todella kin tilava sellaiselle perheelle" vatsasin ihmetellen "Kotini !" hän katsoi minuun pitkästi ja katseestaan kuvastui sanoin kuvaamaton pettymys — "Kotini ! Huoneet — kaksi niitä — pimeän vuokrakasarmin takapihalla ovat todellakin lii an pienet kaksikymmenhenkiselle perheelle ettekö luule niin?" Tein kaikkeni peittääkseni sa nomatonta hämmästystäni Eräänä päivänä pian sen jäl keen keskustellessamme tulin maininneeksi eräitten tuttavieni aikomuksesta matkustaa ulko maille ja mahdollisesti myöskin heidän pysähtyvän joksikin ai kaa Syyriaan joka oli hänen syn tymämaansa Hänen kasvonsa kirkastuivat "He saavat mennä asumaan mi nun kotiini minun isäni kotiin siellä on tilaa suuremmalle jou kolle — Siellä kauniin vuoris ton rinteellä on tuo armas kotini avoinna heille Siellä on kaikki niin puhdasta kukkaset ja hedel mäpuut kasvavat kotini ympäril lä huoneet ovat kaikki siistit vuoteet laitettu puhtailla liina vaatteilla tulisijan vieressä on puita odottamassa sytyttäjää kaikki on köynnöksillä koristet tu Naapurit pitävät huolen kai kista näistä valmistuksista sillä voin heille ilmottaa — ja muu tenkin he sen tekevät sillä he o dottavat meidän kotiin palaamis tamme joka päivä He myöskin pitävät huolen että ei mitään tu le puuttumaan vierailta" "Miksi olette jättäneet niin viehättävän kodin ja tulleet tän ne likaisten hökkelien asujamik si?" kysyin Hän naurahti koneellisen kyl mästi "Meillä kaikilla on sie lullinen itsensäsäilyttämisen vaisto Minä ja siskomme olim me kauniimpia kylän lapsista ku ten kaikki sanoivat Vaikka vanhempani koettivat tätä sala ta tulemasta tiedoksi oli se myötäistä Turkkilaisilta ihmis eläimiltä eivät nuoret tytöt jää huomioonottamatta Eräänä il tana tuli isäni kotiin hermostu neena kertoen että eräs rikas turkkilainen tarjosi hänelle pal jon rahaa jos hän suostuu luo vuttamaan tyttärensä hänelle Hän kieltäytyi jolloin turkkilai nen uhkasi tulla ja noutaa ne ilmaiseksi Äitini itki ja sanoi tekevänsä kaikkensa pelastaak seen meidät Sen jälestä huo masin että äitini hiljalleen alkoi Ennen ja Nyt Elettihin ennen muinaisaikaan orjain kesken niinkuin varjot yössä luotettu ei yhteisvoiman taikaan vaikka uuvuttihin toisen työssä Niinkuin naudat astui orjat tietään oinain tuskain runtelemin haa voin Kysytty ei konsaan : — Mihin viedään? — Niinpä elettihin vaihekaavoin Toinen syyttämään oi' valmis toistaan omaa leipää leveämmäks' koit- tain Kukin huolehti vaan omast' ko distaan monet sortuen mutt' harvat voittain Sydän niinkuin hauta mieli ' musta typö tyhjyys puunti kaikkialta Rinta sentään toivoi huojennusta vapautta rauta-ikeen alta Tohdittu ei nousta vaikka riehui tunne yhteistyöhön pyytäin Vaikka sydän kapinoiten kiehui tuhat kirousta ilmi syytäin Niin se vieri orjain elonrata tietä kurjaa tietä kärsimysten Mutta ehomman loi uusi vuosi sata orjain rintaan yhteisymmärryk sen Aika toinen on on toiset aatteet usko kasvanut on suureen hy vään On niinkuin kadonnut ois arki vaatteet silmä synkkä tähtää kauas sy vään Toivon tuli lämmittää jo rintaa nyt ei tointa uskallusta puutu ! Vapaus jos vaatii veren hintaa niin ei konsaan orjan tahto muutu Nyt jo meillä ollaan valvehilla edessä on sentään monta pulmaa kun on vallan ohjat mahtavilla jä ne syytää kirousta julmaa nousun esteeks' kansan tuhat päisen joka herännyt on sorron yöstä joka lailla uhman jättiläisen vaatii itse täydet tulot työstä Mutta kerran ajan arpa ratkee työmies nousee alta kurjan soi man Kerran kansain kahleraudat kät kee eespäin vieriessä 3'hteisvoiman Vapaa vapaa silloin kaikkialta kaikuu ihmiskunnan pyhin kuoro Vapaa vapaa ! nyt on kansan valta Nyt on meidän sorrettujen vuoro ! MIKAEL RUTANEN pakata tavaroita matkaa varten Sitten eräänä sateisena yönä he räsimme kiireellisiin lyönteihin ovellemme Isäni nousi vuoteel taan katsomaan kuka vieras oli ja hän oli meidän hyvä naapu rimme lähikylästä Hän oli rat sastanut puolen yötä sateessa ja myrskyssä tuomaan tietoa että joukko turkkilaisia oli saapunut kylään tarkotuksella koota it selleen uusia uhreja ja he voisi- (Jatkoa toisella sivulla)