No 46
Tiistaina marraskuun 13 p:nä
SIVU KOLME
tää saada koulutusta niin paljon
kuin Toini vaan pysty)' läpäse
mään "Eihän se mikään ole koulun
käymätön ja vielä lisäksi köyhä"
oli äidin tapana sanoa
Isä taas ajatteli toisin "No
köyhän lapsi on köyhän lapsi jos
hänet saa vaivoin koulutetuksi
tai ei Ja sitäpaitsi se köyhän
kouluiitettu jälkeläinen ei sitten
tiedä edes mihin hän ikuuluu Ei
se tunne olevansa se eikä tämä
vaan siltä väliltä Ja me vanhat
tässä jotka emme ole edes varak
kaita saisimme ylenmäärin pon
nistella hänen koulunkäyntinsä
takia kieltää itseltämme paljon
enemmän kuin muuten olisi tar
peellista" jatkoi isä Vielä
Tällaisia keskusteluja tytön
' tulevaisuudesta heidän välilään
usein syntyi
Toini itse oli opinhaluinen ja
viisas tyttö
Kansakoulussa jo alusta alkaen
oli hän etevin oppilas ja opetta
jan erikoisessa suosiossa
Eipä ihme sillä 'harvoin oli si
tä kysymystä johon hän ei heti
voinut näppärästi vastata
Opettajan suosion voitti hän
myös siistillä käytöksellä ja huo
lellisella pukeutumisella mjikä
hänelle oli ominaista
Äidin juurruttamat haaveet
kasvoivat Toinissa
Opettaja niitä vielä muokkasi
kun hän osotti ilmeistä suosiota
oppilaalleen Kehoitti Toinin
jatkamaan koulunkäyntiä jos
suinkin mahdollista olisi
Toini taas vuorostaan ihaili o
pettajaa Jos hänen tulevaisuus
haaveensa koska hakivat päämää
rää tuntui hänestä kuin se olisi
luonnollisin asia että 'hän kerran
itse olisi opettaja
Niin — opettaja se "hänestä tulisi-
ei enempi eikä vähempi
Näistä toiveistaan ei hän pu
hunut kenellekään ei edes äidil
leen vaikka hän niin mielellään
kuunteli äidin puhuvan tyttä
rensä koulutus-suunnitelmista
Mutta yksinäisyydessä se -haave
antoi hänelle sitä kiihkeämpää
ajatustyötä
Tämä elämä joka monen tule
vaisuustoiveet särkee sirpaleiksi
teki nytkin tuhotöitään
Toinilta kuoli isä
Äiti jäi tyttärensä kanssa sii
hen pieneen kotiin jonka he o
tnistivat Nyt tiesivät äiti ja tytär ettei
ollut mitään mahdollisuutta_ enää
Toinilla jatkaa koulunkäyntiä
Ne varat mitkä isän kuoleman
jälkeen heille jäi ei olleet niin
suuret että olisi voinut ajatella
kaan niiden riittävän _ -muuhun
kuin hädintuskin elämiseen Se
maapalanen joka heille elatuksen
antoi ei sietänyt tuhlaavaisuutta
Näin siis Toinin koulu tushom
mn raukesi siihen
Äitinsä apuna hän vaan pientä
kotiaan hoiti
II LUKU
Toinista kasvoi vuosien varrel
la kukkea neito
Monet nuorukaiset häntä jo
salavihkaa katselivat toivoen hä
nestä joskus elämänkumppania
Toini ei niihin asioihin paljon
mieltään kiinnittänyt vaikka hä
nellä alkoi jo olemaan se tyttöys
ajan ikä jolloin useimmat hauto
vat lemmentuumia saman ikäi
seen poikatoveriin
Kirjoissa oli Toinin mieli Hän
luki milloin ikinä vain sai tilai
suutta Kiihkeä tiedonhalu oli
häneen istunut kansakouluajalla
Nyt hän haki hengelleen ravintoa
sen kuin oli mahdollista
Tuo alituinen lueskeleminen ja
kirjojen parissa Oleminen teki
hänet hieman umpimieliseksi
Sen vaikutti myös ainainen seu
rustelu yksinomaan vänhan äitin
sä kanssa
Toinin koti oli vähän syrjässä
muista ' asunnoista-' ettei heidän
kotoista rauhaansa hyvin usein
häiritty vieraskäynheillä
Lieneekö siinä silti ollut syynä
asumuksen syrjäinen paikkakaan
joka esti naapureiden liikaa tun
keileva isuutta Taisi se enempi
johtua Toinin käytöksestä
Hän vaikka olikin herttainen
ja miellyttävä teki vieraaseen
omituisen vaikutuksen Vieraat
vaikka häntä ihailivat niin silti
he häntä karttoivat
Toini ei siitä välittänyt Ajat
telipa vain että: "sen parempi
saan heiltä olla sitä enemmän
rauhassa mitä vähemmän seuraa
ni tunkevat"
Hän vaan hautoi omia ajatuk
siaan eli kirjoineen omaa elä
määnsä usein surren sitä että
häneltä se toivottu koulu-ura
katkaistiin
Ei hän siitä osannut ketään
syyttää
Suri vain pahemmin sitä 'kun
tuoni vei häneltä rakkaan isän
Jospa hän olisi elänyt olisi voinut
toisella tavalla käydä Vaikka
isästä ei Toinin koulutus niin tar
peellistakaan ollut olisi hän suos
tunut siilien uhraukseen
Vielä se isäraukka olisi raata
nut entisiä enemmän hänen täh
tensä Toisinaan Toinia harmitti se
kun he olivat köyhiä Hän ajat
teli että isä jos olisi elänyt kau
emmin olisi saanut hänen kou
lunkäyntinsä takia uurastaa kah
ta kovemmin' ja vielä vanhoilla
päivillään !
Se ajatus tuntui pahalta Mut
ta sittekään hän ei ollut tyyty
väinen Nyt ei hän tiedä mitä
hän tekisi mihin" kelpaisi Hau
oli totuttanut itsensä siihen aja
tukseen että hän kerran olisi
opettajana
Hän oli sielussaan kuvitellut
itsensä kasvattamassa nuoria o
pinhahiisia ihmisenalkuja elämän
tielle
Nyt hänellä ei enää ollut mi
tään' suntaa ei missään näkynyt
tienviittaa minne askeleensa oh
jaisi Pohja hänen ajatuksiltaan
oli nyt pois
Tuska nousi hänen sieluunsa
kun hän tuli ajatelleeksi että
saattaa tapahtua että äiti vielä
pian kuolisi
Hän jäisi yksin Elämän tosi
toimiin huonosti totutettuna
hemmoitellcn kasvatettuna mei
kein puille paljaille köyhyyteen
jätettynä saisi hän astua elä
män taisteluun
Mikä oli hänen kohtalonsa ole
va p — Ei ainakaan sellainen
miksi hän oli sen aikasemmin
nuoressa mielessään kuvitellut
Hän oli ikäänkuin vaistomai
sesti alkanut halveksimaan ruu
miillista työtä huolimatta siitä
vaikka äiti viimeaikoina oli hän
tä vähitellen ruvennut totutta
maan toisiin ajatuksiin
'Kun hän äiti tiesi ettei Toinin
suunnitelmat enää voisi toteutua
oli hän ruvennut tyttöä opetta
maan tavallisiin naisen velvolli
suuksiin kodissa'
Olipa äiti omassa mielessään
kääntänyt tyttärensä tulevaisen
kohtalon aivan toiseksi kuin en
nen Olihan hänellä komein kau
nein tyttö koko seudulla ja paljon
huoria rikkaita poikia ympäristöl
lä Voisi sattua että hänen tyt
tärensä kelpaisi paremallekin ko
sijalle vaikka ei hänellä olisi sa
nottavia myötäjäisiä antaa
Olihan tyttö kaunis
Äidillä oli omat toiveensa Sik
sipä hän yritti pitää huolta että
tyttö edistyisi taloustoimissa
Toini teki äitinsä käskyjen mu
kaan: hoit: taloutta ompeli ja
keitti ruokia Velvollisuuden
tunnosta vanhaa äitiä kohtaan
vaan ei mistään taloustoimien e
rikoisesfa harrastuksesta jota äi
ti toivoi
Kun hän pääsi noista mieles
tään pakkopalveluksista Vetäytyi
hän taas kirjojensa ääreen
Ne luettavat kirjat olisivat hä
neltä ennenpitkää loppuneet ellei
opettaja jonka suosituin oppilas
Toini oli ollut olisi hänelle aina
uusia hankkinut
Oli Toinilla muitakin harras
tuksia tuon lukuhalunsa ohella
Kun hän istuskeli kotimökin por
tailla ja katseli sitä kaunista luon
toa joka hänen kotiaan ympäröi
herkistyi hänen tunne-elämänsä
Usein hän yritti paperille som
mitella ja jäljentää tuota edes
sään olevaa maisemaa Hän ko
etti kuvata rakkaan järven nie
miä ja saaria noita tuuheita ja
törröttäviä puita kiviä ja kallioi
ta Vieläpä maalaili hän heidän
asuntoansa ja pihakoivua joka
niin tukevanavalkotuohisen var
tensa kera huojui ja humisi
Välistä kun ikäväksi mielen ve
ti syventycssään ajattelemaan _e
lämän monimutkaisia arvoituksia
otti hän polvelleen lahjaksi saa
dun kanteleensa jota hän osasi
helkvtellä kokolailla hyvin
Soitteli sitä niin kauan että yö
jo maille hiipi
Hiljaa ääneti kuunteli tuota
vanha äiti
Joskus vesi herahti muorin sil
mistä Hän sydämessään tunsi
kiitollisuutta siitä kun hänellä oli
tuollainen suloinen tyttö
Taas Toini lauloi kanteleensa
säestämänä lempilauluansa:
"Oli äidillä pulmunen pieni
Vaan sorti hänet elämä "
— "Elä laula tuota aina Toini
seni" virkkoi äiti
"Se kuuluu niin ikävältä Sen
sointu on niin suruinen Ja siinä
on niin murheinen ajatus"
-— "Kukapa tietää mitä on elä
mä ennekuin se on lopussa Ih
miselämä on niin kirjava Niin
paljon on sortuneita Minä pi
dän sen laulun säveleestä" lisäsi
Toini — Vaan sen sanottuaan
hän lopetti eikä laulanut enää
Hiipi vain pieneen kammioonsa
johon ovi johti tuvan perältä
asetti kanteleensa entiselle paikal
leen ja lähti ulos iltahämärässä
Miten nyt tuntuikaan hänen c
lämänsä niin erikoisen surullisel
ta ja t vh iältä Hän ei voinut
viihtvä sisällä kuten useimmiten
ennen Ei huvittanut luku eikä
laulu
Aivan kuin itkettäisi mutta ei
hän tiennyt miksi Eihän hänel
tä niin paljon puuttunut että 'sil
tä taholta itkun syytä nyi olisi
ollut Vielä he äidin kanssa jo
takuinkin toimeen tulivat Ei
erittäin vaateliaasti saattanut toi
veitansa tyydyttää mutta kun oli
oppinut vähempään tyytymään
nyt varsinkin isän kuoleman jäl
keen tottui siihenkin vähitellen
Mutta pitäisi sitä ihmisen1 elä
män sisältää muutakin' ei vain
huonon ruuan ja vaatteet! $
— "Tällainen elämä on niin
tyhjää ja sisällyksetöntä Nuo
ruus parhaillaan mutta ' elämä
niin köyhän köyhää ettei miHään
saa tuulettaa itseään uusia aja
tuksiaan kiinnittää mieltään
minnekään"
Näissä mietteissään kulki hän
kylätielle asti
Äkkiä hän pysähtyi sillä hä
märästä huolimatta eroitti hän
jonkun tulevan vastaan
Menisikö hän enää eteenpäin
vai kääntyisikö kotiin Äitikin
saattoi jo kohta ruVeta odotta
maan Voisi pitkästyä kun ei
kuuluisi Se ei ollut' hänen' ta
paistaan liikkua enää myöhään
iltasin ulkona
Mutta häntä vain veti' eteen
päin Aivan tuli uteliaaksi kuka
yksinäinen kävelijä siellä mah
toi olla Ainakin näytti ettei' se
ollut asialle menossa sillä niin
hiljalleen siletä vastaantulija nä
kyi kävelevän
Onkohan niitä nyt muitakin il
manaikojaan kävelemässä '?
Mutta kun hän tuli lähelle tun
si hän Kylä-Reeta nimiseksi hie
roi a m ti m niok s i joka vähän vaiva
loisesti enää jaksoi kulkea van
hoine vaivaantuneille hiilleen
— Hän Toini- tunsi itsensä
aivan kuin pettyneeksi
Mitä hän sitten mahtoi odottaa
näkevänsä ketä kohtaavansa?
Ei hän tiennyt itsekään mutta
ei hän vain ollut tyytyväinen
kun tulija olikin vain tuo
— — "Iltaa Toini! Miten
teillä nyt jaksetaan? Minne
olet menossa? Miten sinä nyt
olet ruvennut niin yksinäsi hämä
rissä kulkemaan ? Ethän vairi ole
menossa jotakuta tapaamaan?
Hihi-hi-hi! — Kylläpä sinusta on
kasvanut sievä tyttö"
Muori lörpötti niin ettei Toini
ehtinyt paljon mitään vastaamaan
niin nopeisiin kysymyksiin
Hänestä tuntui vähän ilkealtä
akan uteleminen
Mitäpä niistä kaikista sitten se
littelemään Eikä hän mitään osaisi sanoa
— Eihän hän aikonut minne
kään "Jos et nyt minnekään kerran
mene niin käy kotiisi Pistäy
dyn katsomassa" höpötti' Reeta
Ei se tuntunut Toinista oikein
mukavalta kääntyä' tuon lörpöt
televän akan kanssa takaisin —
Mitä se tulikaan nyt tuo
Hänestä olisi ollut mukavampi
ja mieluisampi ennen yksin pala
ta omine ajatuksineen ilman tuo
ta iuoruhaluista akkaa
Seuraavana ja sitä seuraavina
iltoina veti Toinia ulos kuin vais
tomaisesti
(Jark)