No 46 Tiistaina marraskuun 13 p:nä SIVU KOLME tää saada koulutusta niin paljon kuin Toini vaan pysty)' läpäse mään "Eihän se mikään ole koulun käymätön ja vielä lisäksi köyhä" oli äidin tapana sanoa Isä taas ajatteli toisin "No köyhän lapsi on köyhän lapsi jos hänet saa vaivoin koulutetuksi tai ei Ja sitäpaitsi se köyhän kouluiitettu jälkeläinen ei sitten tiedä edes mihin hän ikuuluu Ei se tunne olevansa se eikä tämä vaan siltä väliltä Ja me vanhat tässä jotka emme ole edes varak kaita saisimme ylenmäärin pon nistella hänen koulunkäyntinsä takia kieltää itseltämme paljon enemmän kuin muuten olisi tar peellista" jatkoi isä Vielä Tällaisia keskusteluja tytön ' tulevaisuudesta heidän välilään usein syntyi Toini itse oli opinhaluinen ja viisas tyttö Kansakoulussa jo alusta alkaen oli hän etevin oppilas ja opetta jan erikoisessa suosiossa Eipä ihme sillä 'harvoin oli si tä kysymystä johon hän ei heti voinut näppärästi vastata Opettajan suosion voitti hän myös siistillä käytöksellä ja huo lellisella pukeutumisella mjikä hänelle oli ominaista Äidin juurruttamat haaveet kasvoivat Toinissa Opettaja niitä vielä muokkasi kun hän osotti ilmeistä suosiota oppilaalleen Kehoitti Toinin jatkamaan koulunkäyntiä jos suinkin mahdollista olisi Toini taas vuorostaan ihaili o pettajaa Jos hänen tulevaisuus haaveensa koska hakivat päämää rää tuntui hänestä kuin se olisi luonnollisin asia että 'hän kerran itse olisi opettaja Niin — opettaja se "hänestä tulisi- ei enempi eikä vähempi Näistä toiveistaan ei hän pu hunut kenellekään ei edes äidil leen vaikka hän niin mielellään kuunteli äidin puhuvan tyttä rensä koulutus-suunnitelmista Mutta yksinäisyydessä se -haave antoi hänelle sitä kiihkeämpää ajatustyötä Tämä elämä joka monen tule vaisuustoiveet särkee sirpaleiksi teki nytkin tuhotöitään Toinilta kuoli isä Äiti jäi tyttärensä kanssa sii hen pieneen kotiin jonka he o tnistivat Nyt tiesivät äiti ja tytär ettei ollut mitään mahdollisuutta_ enää Toinilla jatkaa koulunkäyntiä Ne varat mitkä isän kuoleman jälkeen heille jäi ei olleet niin suuret että olisi voinut ajatella kaan niiden riittävän _ -muuhun kuin hädintuskin elämiseen Se maapalanen joka heille elatuksen antoi ei sietänyt tuhlaavaisuutta Näin siis Toinin koulu tushom mn raukesi siihen Äitinsä apuna hän vaan pientä kotiaan hoiti II LUKU Toinista kasvoi vuosien varrel la kukkea neito Monet nuorukaiset häntä jo salavihkaa katselivat toivoen hä nestä joskus elämänkumppania Toini ei niihin asioihin paljon mieltään kiinnittänyt vaikka hä nellä alkoi jo olemaan se tyttöys ajan ikä jolloin useimmat hauto vat lemmentuumia saman ikäi seen poikatoveriin Kirjoissa oli Toinin mieli Hän luki milloin ikinä vain sai tilai suutta Kiihkeä tiedonhalu oli häneen istunut kansakouluajalla Nyt hän haki hengelleen ravintoa sen kuin oli mahdollista Tuo alituinen lueskeleminen ja kirjojen parissa Oleminen teki hänet hieman umpimieliseksi Sen vaikutti myös ainainen seu rustelu yksinomaan vänhan äitin sä kanssa Toinin koti oli vähän syrjässä muista ' asunnoista-' ettei heidän kotoista rauhaansa hyvin usein häiritty vieraskäynheillä Lieneekö siinä silti ollut syynä asumuksen syrjäinen paikkakaan joka esti naapureiden liikaa tun keileva isuutta Taisi se enempi johtua Toinin käytöksestä Hän vaikka olikin herttainen ja miellyttävä teki vieraaseen omituisen vaikutuksen Vieraat vaikka häntä ihailivat niin silti he häntä karttoivat Toini ei siitä välittänyt Ajat telipa vain että: "sen parempi saan heiltä olla sitä enemmän rauhassa mitä vähemmän seuraa ni tunkevat" Hän vaan hautoi omia ajatuk siaan eli kirjoineen omaa elä määnsä usein surren sitä että häneltä se toivottu koulu-ura katkaistiin Ei hän siitä osannut ketään syyttää Suri vain pahemmin sitä 'kun tuoni vei häneltä rakkaan isän Jospa hän olisi elänyt olisi voinut toisella tavalla käydä Vaikka isästä ei Toinin koulutus niin tar peellistakaan ollut olisi hän suos tunut siilien uhraukseen Vielä se isäraukka olisi raata nut entisiä enemmän hänen täh tensä Toisinaan Toinia harmitti se kun he olivat köyhiä Hän ajat teli että isä jos olisi elänyt kau emmin olisi saanut hänen kou lunkäyntinsä takia uurastaa kah ta kovemmin' ja vielä vanhoilla päivillään ! Se ajatus tuntui pahalta Mut ta sittekään hän ei ollut tyyty väinen Nyt ei hän tiedä mitä hän tekisi mihin" kelpaisi Hau oli totuttanut itsensä siihen aja tukseen että hän kerran olisi opettajana Hän oli sielussaan kuvitellut itsensä kasvattamassa nuoria o pinhahiisia ihmisenalkuja elämän tielle Nyt hänellä ei enää ollut mi tään' suntaa ei missään näkynyt tienviittaa minne askeleensa oh jaisi Pohja hänen ajatuksiltaan oli nyt pois Tuska nousi hänen sieluunsa kun hän tuli ajatelleeksi että saattaa tapahtua että äiti vielä pian kuolisi Hän jäisi yksin Elämän tosi toimiin huonosti totutettuna hemmoitellcn kasvatettuna mei kein puille paljaille köyhyyteen jätettynä saisi hän astua elä män taisteluun Mikä oli hänen kohtalonsa ole va p — Ei ainakaan sellainen miksi hän oli sen aikasemmin nuoressa mielessään kuvitellut Hän oli ikäänkuin vaistomai sesti alkanut halveksimaan ruu miillista työtä huolimatta siitä vaikka äiti viimeaikoina oli hän tä vähitellen ruvennut totutta maan toisiin ajatuksiin 'Kun hän äiti tiesi ettei Toinin suunnitelmat enää voisi toteutua oli hän ruvennut tyttöä opetta maan tavallisiin naisen velvolli suuksiin kodissa' Olipa äiti omassa mielessään kääntänyt tyttärensä tulevaisen kohtalon aivan toiseksi kuin en nen Olihan hänellä komein kau nein tyttö koko seudulla ja paljon huoria rikkaita poikia ympäristöl lä Voisi sattua että hänen tyt tärensä kelpaisi paremallekin ko sijalle vaikka ei hänellä olisi sa nottavia myötäjäisiä antaa Olihan tyttö kaunis Äidillä oli omat toiveensa Sik sipä hän yritti pitää huolta että tyttö edistyisi taloustoimissa Toini teki äitinsä käskyjen mu kaan: hoit: taloutta ompeli ja keitti ruokia Velvollisuuden tunnosta vanhaa äitiä kohtaan vaan ei mistään taloustoimien e rikoisesfa harrastuksesta jota äi ti toivoi Kun hän pääsi noista mieles tään pakkopalveluksista Vetäytyi hän taas kirjojensa ääreen Ne luettavat kirjat olisivat hä neltä ennenpitkää loppuneet ellei opettaja jonka suosituin oppilas Toini oli ollut olisi hänelle aina uusia hankkinut Oli Toinilla muitakin harras tuksia tuon lukuhalunsa ohella Kun hän istuskeli kotimökin por tailla ja katseli sitä kaunista luon toa joka hänen kotiaan ympäröi herkistyi hänen tunne-elämänsä Usein hän yritti paperille som mitella ja jäljentää tuota edes sään olevaa maisemaa Hän ko etti kuvata rakkaan järven nie miä ja saaria noita tuuheita ja törröttäviä puita kiviä ja kallioi ta Vieläpä maalaili hän heidän asuntoansa ja pihakoivua joka niin tukevanavalkotuohisen var tensa kera huojui ja humisi Välistä kun ikäväksi mielen ve ti syventycssään ajattelemaan _e lämän monimutkaisia arvoituksia otti hän polvelleen lahjaksi saa dun kanteleensa jota hän osasi helkvtellä kokolailla hyvin Soitteli sitä niin kauan että yö jo maille hiipi Hiljaa ääneti kuunteli tuota vanha äiti Joskus vesi herahti muorin sil mistä Hän sydämessään tunsi kiitollisuutta siitä kun hänellä oli tuollainen suloinen tyttö Taas Toini lauloi kanteleensa säestämänä lempilauluansa: "Oli äidillä pulmunen pieni Vaan sorti hänet elämä " — "Elä laula tuota aina Toini seni" virkkoi äiti "Se kuuluu niin ikävältä Sen sointu on niin suruinen Ja siinä on niin murheinen ajatus" -— "Kukapa tietää mitä on elä mä ennekuin se on lopussa Ih miselämä on niin kirjava Niin paljon on sortuneita Minä pi dän sen laulun säveleestä" lisäsi Toini — Vaan sen sanottuaan hän lopetti eikä laulanut enää Hiipi vain pieneen kammioonsa johon ovi johti tuvan perältä asetti kanteleensa entiselle paikal leen ja lähti ulos iltahämärässä Miten nyt tuntuikaan hänen c lämänsä niin erikoisen surullisel ta ja t vh iältä Hän ei voinut viihtvä sisällä kuten useimmiten ennen Ei huvittanut luku eikä laulu Aivan kuin itkettäisi mutta ei hän tiennyt miksi Eihän hänel tä niin paljon puuttunut että 'sil tä taholta itkun syytä nyi olisi ollut Vielä he äidin kanssa jo takuinkin toimeen tulivat Ei erittäin vaateliaasti saattanut toi veitansa tyydyttää mutta kun oli oppinut vähempään tyytymään nyt varsinkin isän kuoleman jäl keen tottui siihenkin vähitellen Mutta pitäisi sitä ihmisen1 elä män sisältää muutakin' ei vain huonon ruuan ja vaatteet! $ — "Tällainen elämä on niin tyhjää ja sisällyksetöntä Nuo ruus parhaillaan mutta ' elämä niin köyhän köyhää ettei miHään saa tuulettaa itseään uusia aja tuksiaan kiinnittää mieltään minnekään" Näissä mietteissään kulki hän kylätielle asti Äkkiä hän pysähtyi sillä hä märästä huolimatta eroitti hän jonkun tulevan vastaan Menisikö hän enää eteenpäin vai kääntyisikö kotiin Äitikin saattoi jo kohta ruVeta odotta maan Voisi pitkästyä kun ei kuuluisi Se ei ollut' hänen' ta paistaan liikkua enää myöhään iltasin ulkona Mutta häntä vain veti' eteen päin Aivan tuli uteliaaksi kuka yksinäinen kävelijä siellä mah toi olla Ainakin näytti ettei' se ollut asialle menossa sillä niin hiljalleen siletä vastaantulija nä kyi kävelevän Onkohan niitä nyt muitakin il manaikojaan kävelemässä '? Mutta kun hän tuli lähelle tun si hän Kylä-Reeta nimiseksi hie roi a m ti m niok s i joka vähän vaiva loisesti enää jaksoi kulkea van hoine vaivaantuneille hiilleen — Hän Toini- tunsi itsensä aivan kuin pettyneeksi Mitä hän sitten mahtoi odottaa näkevänsä ketä kohtaavansa? Ei hän tiennyt itsekään mutta ei hän vain ollut tyytyväinen kun tulija olikin vain tuo — — "Iltaa Toini! Miten teillä nyt jaksetaan? Minne olet menossa? Miten sinä nyt olet ruvennut niin yksinäsi hämä rissä kulkemaan ? Ethän vairi ole menossa jotakuta tapaamaan? Hihi-hi-hi! — Kylläpä sinusta on kasvanut sievä tyttö" Muori lörpötti niin ettei Toini ehtinyt paljon mitään vastaamaan niin nopeisiin kysymyksiin Hänestä tuntui vähän ilkealtä akan uteleminen Mitäpä niistä kaikista sitten se littelemään Eikä hän mitään osaisi sanoa — Eihän hän aikonut minne kään "Jos et nyt minnekään kerran mene niin käy kotiisi Pistäy dyn katsomassa" höpötti' Reeta Ei se tuntunut Toinista oikein mukavalta kääntyä' tuon lörpöt televän akan kanssa takaisin — Mitä se tulikaan nyt tuo Hänestä olisi ollut mukavampi ja mieluisampi ennen yksin pala ta omine ajatuksineen ilman tuo ta iuoruhaluista akkaa Seuraavana ja sitä seuraavina iltoina veti Toinia ulos kuin vais tomaisesti (Jark)