SIVU KYMMENEN
Tiistaina tammikuun 9 p 1917
N:o 2
# l " il I I _ lainen onneton raukka 'joskus —
ROYnan UIKKU 5I5KU horjuva päätöskyvytön taynna
#
' (Jatkoa viidenneltä sivulta)
epäilyksiä pelkoa ja sairaloisen
tunteellinen minä todellakin
olen iloinen tietäessäni että sinä
jonka päälle rakentaa erikoinen 0]et erilainen Sinä et ole aivan
sisältö tässä erikoisessa kerto- kaikki tulta kuten Helena mut
muksessa Mutta siinä pitäisi ta sjna olet päivänpaistetta —
olla joku todellinen henkevä ja sinun päivänpaisteesi on läpi
ajatteleva nainen hänelle vasta- tunkevaa ja antaa sinulle sel
kohdaksi ja ei ainoastaan hä- Vemmän huomiokyvyn kuin mi-
nelle vaan myöskin Missylle ja nu]ia on"
niille toisille Mutta siinä ei ole _ OIl( mitä sinä hupsuttelet
ainoatakaan Kertomus on koko- Minä iiuielli että jotkllt nojsta
naan liian raskas liian rasitta- 1 epäilvksistä mistä mai
va 'liiaksi täynnä hikoilemista nitsitj vaivaa sinua nytkjn(
ja tuskaa hajoamisia ja miettimi- Kuule sano minulle mitä se on
siä — ja kaiken kaikkiaan ei _ ole njin kihti" — ja hän ku
rnitaan lopputulosta Samoin on martm Antoniin päin hvväile
"Anna Kamiinassa" ja tuossa västi k„ten äiti kumartuu lap
hirveässä "Kreutzer Sonatassa sensa plloieen — "kerro kaikki
Tietysti Tolstoi on nero mutta se tekee sinulle hyvää'"
KUitenKin minun mieiesiam na
nen teoksissaan on himmeyttä
Ja sitten Anton kertoi -hänelle
L II L ta V II LI LLUtl UISi iva HlUJJMlil
seivyyaenja reavyyucn puuci- k I]auen kertoessaan pa
ta hänen kuvaamissaan luonteis- ken v„r Man Eljzabethin kas
sa joka minua 'hermostuttaa „C11 ivkäksi kal
"Anna Karennassa on kalpea aksj kuin 'luskasta
pieni nainen joka rakasti Leoin - Amon katg() suoraan £
n keuhkotatitista veljeä - en kertoessaan kohtauksis
muista hänen mmeaan mutta p„„„„ri„ ilicc
hän todella micllvtti minua e-
eikä nähnvt Marv Elizabethin
nemp kuin makaan toiset Toi- fc R- -j fc
stoin sluonteet Ja Venäjällä mukJnsa
on niin jaloja naisia! Katso
„ J J TT „ jr joten lian ei huomannut mitaan
Turgenjevvm Helenaa Kas { Ar t-
J tavatonta Marv Elizabethin kat-
siina on luonne! Oli miten nan
vetää sieluni puoleensa Minusta " 'a
L ix„ x — Anton — hänen aanensa
untuu että kenen hyvänsä tay- o] _
tyy hanta rakastaa Qta im mukaasj Mr§ Ray
Han laski tyonsa helmalleen monciin kirkkoon ensi sunium
ja nojasi päänsä tuolin taustaa taina Minä en oIe koskaan Oi
vasten ja silmissään oh pehmeä ]ut sunressa kirkossa kuten tie
syvä katse Anton katsoi hanta flät ja mina haluaisin kuulla lau
tarkkaavasti hetken ja sitten ky- ]ua_"
syi lempeästi: _ Ky]la vieil sinut snne 0-
"Ja- miksi "Helena" vetää sie- Ien iloinen että tahdot Mutta
luasi puoleensa niin voimakkaas- etkö sinä ole kiintynyt minun —
ti?" minun — kertomukseeni?" Hän
"Miksikö? Oh hänen aivonsa ei luullut että Mary Elizabeth
toimivat pikaisesti ja päättäväs- olisi niin välinpitämätön ja hän
ti Hänessä ei ole mitään heik- tunsi itsensä loukatuksi — ja
koa tai epävarmaa silloin kun pettyneeksi
hän päättää mitä hän tahtoo — "Kyllä minä olen kiinty
Hän on terävä hän on kaikki nyt mutta — minä en tiedä
tulta — ja hän tempaa lukijan juuri nyt mitä sinä voisit tehdä"
mukaansa pakottaa silloinkin Antoniin koski syvästi hänen
kun järki sanoo: 'älä mene!' näennäinen välinpitämättömyy
Hänen loppunsa ci ole iloinen tensä Hän ei ollut kertoessaan
sen myönnän Mutta ei ole pannut erityistä painoa siihen
myöskään Anna Kareninan tai seikkaan että Mrs Raymond on
Maslovan Mutta hänestä saa rakastunut häneen mutta hän
tyydytyksen kuitenkin että hän tunsi että Mary Elizabethin pi
aina teki sen mitä hän kaikesta täisi ymmärtää — ja ottaa osaa
sielustaan tahtoi tehdä ja otti Mutta nyt kun hän luuli että
vastaan seuraukset filosofisesti tyttö ei välitä häntä hävetti ja
Minä luulen ettei Toistoilla ole hän katui että oli kertonutkaan
kovin ylevä ajatus naisesta Mi- Hän ehkä pitää häntä nyt rauk
nä en usko että hän voisi luoda kana ja halveksii sentähden et
tai edes jäljentää "Helenaa" tä on 'ottanut aineellista avus
mistään hinnasta" tusta naiselta Hän tunsi itsensä
— ' "Ehkä ei Ei — en luule kovin onnettomaksi ja meni pian
että hän voisi Ja kuitenkin huoneeseensa sulkeutuen yksin
minun mielestäni Tolstoi on suu- suruihinsa
rin — tai ainakin yksi suurim- Illallisen jälkeen hän keskus
mista kirjailijoista meidän päi- teli äitinsä kanssa puolankielel
vinämme" lä ja Mary Elizabeth istui ää-
— "Niinkö? Sitten me emme neti näyttäen suuresti kiinty
ole yhtämieltä käsitteissämme neen työhönsä
novellin kirjoittajista" Sunnuntai-aamu valkeni kirk-
— "Ei me emme ole yhtä- kaana ja kauniina Mary Eliza
mieltä siinä asiassa Mutta minä beth — tai "Beth" kuten An
luulen että se on hyvä kuiten- ton häntä nimitti — pukeutui
kin Se on vain luonteitten eroa- uuteen pukuunsa jonka hän oli
vaisuutta enempi kuin mitään itse neulonut Hänen ainoa ylel
muuta — ja niinä olen iloinen lisyystavaransa josta hän oli oi
että luonteemme eroaa että si- keutetusti kyllä ylpeä Se oli
nun luonteesi ei ole samanlainen vaatimattoman sievä hienosta
kuin minun Minä olen sei- villakankaasta kerman kellertä
vä koristettuna sini- ja kulta
broderilla Hattunsa oli myös
kin vaatimattoman sileä ja pu
kuun sopiva Hänelä oli mustat
kiiltävät kengät ja käsissä vaa
leat hansikkaat Kaiken kaikki
aan hän näytti kyllin kauniilta
vaativintakin henkilöä seuraa
maan aristokraatisimpaan seura
paikkaan Ja hän näytti vieläkin
kauniimniaita Hänen kellervä
pukunsa ja keltainen tukkansa
pehmeä puna- ja valkohipiänsä
sai katsojan ihastumaan 'tyt
töön ja katsomaan pukua vähä
pätöisenä sivuasiana
'Anton katsoi häntä ja' svdä-
messään ihaili häntä kauniimpa
na olentona maailmassa — ja
tunsi mielensä suruiseksi Mutta
hänen synkkämielisyytensä 'ei
kuitenkaan estänyt häntä pistäy
tymästä kukkakaupassa osta
massa kimpun tumman-kellerviä
kukkia tytölle jotka vielä lisä
sivät hänen täydellistä kauneut
taan ja Antonin surua joka ker
ta kun hän katsoi häneen
Onnettomuudeksi oli kuoro
parveke kirkon perässä joten
Mary Elizabeth ei voinut nähdä
laulajia Mutta hän tunsi An
tonin äänen erilleen toisista
Kuinka se ääni tunkeusi syvälle
hänen sieluunsa! Hän ei ollut
kuullut koskaan ennen sen niin
sointuvan kuin nyt Oliko se
niin ylevä niin puhdas ja ru
koileva sentähden että — ja
sanat hän sanoi ne niin kiihkeän
hartaasti: "Tulkaa hänen luok
sensa kaikki jotka työtä teette
ja olette raskautetut ja hän tah
too teitä virvoittaa Ottakaa hä
nen ristinsä ja oppikaa hänestä
sillä hän on nöyrä ja alhainen
ja te lövdätte rauhan sieluillen
ne" Tuntui kuin hän intohimoises
ti etsisi sitä sielun rauhaa Oliko
niin vaikeata- hänelle päättää'
suhteitaan Mrs Raymondiin?
Mary Elizabeth oli tullut kirk
koon nähdäkseen tämän Mrs
Raymondin ja hän toivoi että ei
siinä toivossa pettyisi Anton oli
kertonut että hän -on -kaunis —
hyvin kaunis Pieni solakka ja
— tumma Ja tietysti hän ra
kasti Antonia sitä ei Mary Eli
zabeth ensinkään epäillyt
Kun jumalanpalvelus oli ohi
löysi hän itsensä ihmistungok
sessa tietämättä mitä tehdä sei
soako siinä ja odottaa Antonia
tai mennä ulos kadulle odotta
maan häntä Mutta ihmiset tun
kivat niin kiireessä ulospäin että
hän päätti mennä joukon mu
kana Hänen harvinainen kau
neutensa komeassa puoleksi va
laistussa kirkossa herätti huo
miota ihmisjoukossa josta hän
kuitenkin oli viattomasti tietä-
mätön Hän oli juuri menossa o
vesta ulos kun hän huomasi e
rään miehen kiintyneesti katso
van itseensä Tämä oli vanhah
ko mies jolla oli harmahtavat
viikset ja tukka ja yksinkertai
set kasvot Hänen silmänsä näyt
ti palavasti kiintyneen häneen ja
hän tunsi kuuman punan nouse
van poskilleen nähdessään mie
hen Hän kiirehti eteiseen niin no
peaan kuin voi ja odottaessaan
siellä huomasi hän vastenmie
lisyydellä että useat ihmiset
tarkastivat häntä Hän arveli
heidän katsovan häntä siksi että
hän oli yksin Kaikilla muilla
näytti olevan seuralaiset Hän
toivoi että Anton tulisi pian sil
lä se mips terävillä harmailla
silmillä odotti myöskin eteises
sä ja alituiseen katseli häntä
Pian Anton tuli Mrs Ray
mondin seurassa ja Mary Eliza
bethin sydän sykki niin kiivaasti
että hän toivoi olevansa kauka
na sieltä
— "Mrs Ra3rmond sallikaa
' minun esittää teidät ystävällem
me — Mary Elizabeth TVardil
le" Mary Elizabeth kumarsi
kainosti ' jä puoleksf ojensi kä
tensä mutta Mrs Raymond ai
noaslan katsoi ällistyneenä Hä
nen silmänsä olivat ihmeellisen
suuret ja tumjnat Ja hän oli
kaunis ja pukunsa oli loistava
ja aistikas "Beth" tunsi itsensä
kovin mitättömäksi ja yksinker
taiseksi katsoessaan häntä Hä
nestä alkoi tuntua tukalalta kun
ei kukaan näyttänyt haluavan
puhua mitään Samalla mies jol
la oli harmajat silmät astui e
siin ja otti hatun päästään
— "Oh papa !" huudahti Mrs
Raymond "Kuinka — miten se
on sattunut että sinä olet tullut
kirkkoon tänään?"
— "Ettekö voi esittää 'minua
kin ystävällenne?'" sanoi hän
Antonille ottamatta huomioon
vaimonsa huudahdusta Hän e
siteltiin 'yksinkertaisesti Mr
Raymondina
Esittelyn jälkeen pyysi- hän
Antonia tuomaan nuoren naisen
mukanaan ja syömään päivällis
tä heidän kanssaan Mrs Ray-
mond löi pienet kätensä yhteen
ja pyysi myöskin Mutta Mary
Elizabethin silmiin ilmeni niin
pelokas ilme tämän kutsun joh
dosta että Anton pyysi jättää
käynnin toiseen kertaan ja vei
hänet pois
— "Hän on — kaunis Hyvin
kaunis" sanoi Mary Elizabeth
kun he istuivat katuvaunussa
— "Kuka — oh sinä tarkoi
tat Mrs Raymondia? Niin hän
on kaunis se on totta Mutta
hänen kauneutensa ei ole sen
laista joka minua miellyttää
Hän on liian pieni ja liian —
liian itsekäs Ei mikään maail
massa ole minkään arvoista jos
ei se ole olemassa häntä varten
— häntä- miellyttämässä ja pal
velemassa Hänen kauneutensa
ei ole tarkoitettu tekemään toi
sia ihmisiä onnelliseksi"
Mary Elizabeth katsoi häneen
ihmetellen "Oh Anton! Miten
omituisesti sinä puhut Minä luu
lin että sinä — minä luulin että
hän on ollut hyvin hyvä sinulle
Minä huilin eitä sinä olet su
ruissasi kun et tiedä miten voi
sit palkita hänelle Ja minä luu
lin että sinä olet onneton sen
tähden — että hän raakstaa si
nua ja — että sinä rakastat
häntä"
Jatkoa 11 : Ilä sivulla)
HANNAN S S O OMPELUSFTU
RAN KOKOUKSET pidetään jokai
sen viikon torstaina kello 8 jpp
Huom! Kahvia saatavana joka ko
kouksen loputtua
SAND COULEEN M O NT S S O
OMPELUSEURA pitää kokouksensa
jok toinen torstai-ilta kello 7 Terve
tuloa kaikin!